Ihmiset ja suhteet

Lapsi pelasti suhteemme

Teksti: Anna.fi

-Lapsi asettaa pariskunnat uusien haasteiden eteen. Se voi asettaa suhteen roolit päälaelleen tai toimia parisuhteen viimeisenä oljenkortena. Parisuhteen perustusten on oltava kunnossa, läpensä lahoa suhdetta lapsikaan ei pysty pelastamaan. Vai voiko?

Aikuistuimme lapsen myötä

Inka, 28, vaikuttaa väsyneeltä. Auskultointi, 4-vuotias esikoinen Ella, lopputentit ja Wäinö, 3 kuukautta pitävät kiireisenä. Silti hänen ilmeensä kirkastuu, kun hän kurkkaa välistä vaunuihin. ”Mitä äidin kulta”, hän kujertaa kahvilassa. Wäinö tuli yllätyksenä vastikään eronneelle naiselle.

”Olin löytänyt uuden miehen ja alkanut elää. Mies ei kuitenkaan halunnut perhe-elämää vaan tyttöystävän. Avioeroni takia uskoin kuitenkin selviäväni mistä vaan. Kun raskaustesti näytti positiivista, en hetkeäkään epäröinyt pitäväni lasta”, hän sanoo.

-”Wäinö hitsasi uusperheemme yhteen. Ilman häntä olisimme varmasti eronneet. Uusi kumppanini on minua nuorempi, mutta kypsyi äkkiä isyyteen. Kaverit eivät tuntuneet hänelle enää niin tärkeiltä”, hän sanoo.

Inka ei kehota uusperheitä lastentekoon, mutta tietää että isäpuolen on vaikeaa singahtaa valmiiseen perhekuvioon.

”Täytyy myöntää, että olin aika huoleton ehkäisyn kanssa”, hän toteaa. ”Wäinö teki meistä aikuisia. Kypsyimme vastuuseen. Rakkaus ja seksi ovat parempia kuin koskaan”, Inka sanoo.

”Lapsi on samalla parinkymmenen vuoden yhteinen sopimus, sitoumus ja suhde tulevaisuuteen. Mieheni katsoo minua aivan eri lailla”, hän summaa.

Inka ei kannata sitä, että lapsi voitaisiin tehdä konfliktien estämiseksi.

”Uskon, että jos lapsi halutaan yhteisellä päätöksellä, on sitä rakkauttakin. Pienet hankaukset natistavat jokaista suhdetta, mutta jokaisesta pikkuasiasta ei jaksa ottaa päänvaivaa”, Inka miettii. ”Kaiken pitää olla niin kivaa helppoa, eivät asiat oikeasti sillä lailla mene”, hän sanoo.

Ei paskaan hukkumista

”Olin perheeni nuorin ja tottunut saamaan paljon huomiota. Pienikokoisena koko ulkonäköni etsi turvaa ja setämäistä hahmoa. En varsinaisesti ollut vaikuttamassa omaan elämääni, odotin valmista kattausta”, hän sanoo.

”Viitisen vuotta sitten äitini totesi minulle, että jos minulla olisi lapsia, ne hukkuisivat paskaan. Tiskit ja siivoukset eivät tuntuneet kauhean oleellisilta tuolloin”, kertoo Anni, 24.

Raskaus tuli Annille yllätyksenä.

”Ryhdistäydyin. Sain itsetuntoa siitä, kun huomasin pärjääväni”, hän sanoo. ”Vaikka en ollut täydellinen, tunsin onnistuneeni”, Anni sanoo. ”Myös mieheni lopetti yliopistolla haahuilun”, Anni kertoo.

Flegmaattisesta ajelehtijasta tuli taisteleva tiikeriemo.

”Enää en ollut se huolehdittava vaan huolehtija”, Anni toteaa. ”Suurin muutos tapahtui minussa. Suhteemme parantui. En etsinyt koko ajan vahvistusta enkä peilannut itseäni ympäristöstäni”, hän miettii. ”Uskalsin sanoa vastaan miehelleni, jota olin ihaillut tämän paremman tilipussin takia. Meistä tuli tasa-arvoisia”, Anni kertoo.

Viiden vuoden kriisi ja vauva

Nora, 33, kertoo yhteiselämän Eerikin kanssa olleen yhtä tervaa.

-”Muutimme molemmat opiskelupaikkakunnalta toiselle ja siirryimme työelämään. Meillä ei ollut enää yhteistä kaveripiiriä ja etsimme molemmat paikkaamme työelämässä. Arki oli aika ankeaa. Huomasimme ettei meillä sittenkään ollut niitä yhteisiä juttuja tarpeeksi. Suhteesta kuoli nauru. Intohimoa ei meillä koskaan ollutkaan”, Nora sanoo.

”Vauvasta tuli se yhteinen projekti. Harkitsimme eroa useaan otteeseen”, Nora sanoo.

”Vauvan kautta minut hyväksyttiin Eerikin perheeseen. Taustaani ja taipumuksiani ei enää asetettu aivan kyseenalaisiksi”, hän toteaa.

”Aluksi Eerik oli mustasukkainen. Hän ei saanut tarpeeksi huomiota. Minua vaivasi unettomuus”, Nora sanoo.

”Suhteessamme oli niin kutsuttu viiden vuoden kriisi. Ei mitään vakavampaa, mutta arki tuntui kerrassaan valjulta. Nyt olemme eri lailla sitoutuneita toisiimme”, hän sanoo.

Uusi alku ulkomailla

-Emilia on sitä mieltä, että lapsi liittää pariskunnan tiivisti yhteen, mutta ei paikkaa parisuhteen perusvikoja. Perusteet pitää olla kunnossa.

”Mikä olisi ihanampaa, kuin suloinen pieni olento, jota hoitaa yhdessä”, hän sanoo.

”Rakkautta meiltä ei puuttunut, mutta arki oli yhtä säätämistä. Mieheni ei ollut lainkaan läsnä, vaan murehti työjuttujaan kun olimme yhdessä. Riitelimme kaikesta. Muistan kun purskahdin itkuun Valintatalossa. Toinen lapsista alkoi huutaa popcorn-hyllyn edessä ja nuorin kaatoi esille kasatut joulusuklaat”, Emilia muistelee.

”Lapsen myötä korostuu ristiriitojen käsittely. Jos sitä ei osaa, voi se olla nopeasti bye-bye”, hän miettii.

”Koin, että mieheni ei ottanut minkäänlaista vastuuta. Kun yritin tavoittaa häntä, hän saattoi olla lentokoneessa tai iskeä luurin korvaan”, hän kertoo.

”Luulin, että kyseessä oli yhteinen juttu. Lisäksi miehen sukulaiset alkoivat arvostella minua ja tapaani hoitaa asioita”, Emilia miettii.

”Yleisilmapiiri suhteessamme ei ollut negatiivinen, mutta minä aloin etsiä piilomerkityksiä kaikkialta”, hän sanoo.

Pariskunta selvisi siten, että palkkasi ulkopuolista kodinhoitoapua ja muutti ulkomaille.

”Tutustuimme toisiimme uudestaan. Kun uusi vauva ilmoitti tulostaan, oli se uuden alku. Ikävää sanoa, mutta räntäinen Suomi tuo yhä mieleeni lasten pikkulapsiajan. Tuolloin kaikki oli harmaata päivästä toiseen. Olin väsy. Saatoin vain vaellella huoneesta toiseen kahvikuppi kädessä ja itkeä”, hän sanoo.

Lapset oppivat oma-aloitteisiksi. He vastasivat puhelimeen ja tekivät voileipiä. Ja hoitivat vauvaa kilvan.

”Uusi vauva yhdisti meidät perheenä. Miehenikin heltyi. Se on niin pieni, hän huokaili. Vauva oli todellakin todiste rakkaudestamme”, Emilia sanoo.

Lapsen myötä suhde punnitaan. Lapsi saattaa lujittaa suhdetta, mutta sitä ei kannata käyttää kiristyskeinona. Lapsi saattaa auttaa suhdetta kehittymään uudelle tasolle. Se on samalla sitoumus jostain pysyvästä, parinkymmenen vuoden vastuu. Lasten kannalta ei kannata pitää pysyvää perhekulissia, jos liitto on muuten laho. Lasten hoitamisesta pitää neuvotella, kummankaan ei pidä uhrautua.

Laura

Lisää:

www.mll.fi

www.väestöliitto.fi

X