Lapsi pelasti suhteemme
Lapsi asettaa pariskunnat uusien haasteiden eteen. Se voi asettaa suhteen roolit päälaelleen tai toimia parisuhteen viimeisenä oljenkortena. Parisuhteen perustusten on oltava kunnossa, läpensä lahoa suhdetta lapsikaan ei pysty pelastamaan. Vai voiko?
Aikuistuimme lapsen myötä
Inka, 28, vaikuttaa väsyneeltä. Auskultointi, 4-vuotias esikoinen Ella, lopputentit ja Wäinö, 3 kuukautta pitävät kiireisenä. Silti hänen ilmeensä kirkastuu, kun hän kurkkaa välistä vaunuihin. ”Mitä äidin kulta”, hän kujertaa kahvilassa. Wäinö tuli yllätyksenä vastikään eronneelle naiselle.
”Olin löytänyt uuden miehen ja alkanut elää. Mies ei kuitenkaan halunnut perhe-elämää vaan tyttöystävän. Avioeroni takia uskoin kuitenkin selviäväni mistä vaan. Kun raskaustesti näytti positiivista, en hetkeäkään epäröinyt pitäväni lasta”, hän sanoo.
”Wäinö hitsasi uusperheemme yhteen. Ilman häntä olisimme varmasti eronneet. Uusi kumppanini on minua nuorempi, mutta kypsyi äkkiä isyyteen. Kaverit eivät tuntuneet hänelle enää niin tärkeiltä”, hän sanoo.
Inka ei kehota uusperheitä lastentekoon, mutta tietää että isäpuolen on vaikeaa singahtaa valmiiseen perhekuvioon.
”Täytyy myöntää, että olin aika huoleton ehkäisyn kanssa”, hän toteaa. ”Wäinö teki meistä aikuisia. Kypsyimme vastuuseen. Rakkaus ja seksi ovat parempia kuin koskaan”, Inka sanoo.
”Lapsi on samalla parinkymmenen vuoden yhteinen sopimus, sitoumus ja suhde tulevaisuuteen. Mieheni katsoo minua aivan eri lailla”, hän summaa.
Inka ei kannata sitä, että lapsi voitaisiin tehdä konfliktien estämiseksi.
”Uskon, että jos lapsi halutaan yhteisellä päätöksellä, on sitä rakkauttakin. Pienet hankaukset natistavat jokaista suhdetta, mutta jokaisesta pikkuasiasta ei jaksa ottaa päänvaivaa”, Inka miettii. ”Kaiken pitää olla niin kivaa helppoa, eivät asiat oikeasti sillä lailla mene”, hän sanoo.
Ei paskaan hukkumista
”Olin perheeni nuorin ja tottunut saamaan paljon huomiota. Pienikokoisena koko ulkonäköni etsi turvaa ja setämäistä hahmoa. En varsinaisesti ollut vaikuttamassa omaan elämääni, odotin valmista kattausta”, hän sanoo.
”Viitisen vuotta sitten äitini totesi minulle, että jos minulla olisi lapsia, ne hukkuisivat paskaan. Tiskit ja siivoukset eivät tuntuneet kauhean oleellisilta tuolloin”, kertoo Anni, 24.
Raskaus tuli Annille yllätyksenä.
”Ryhdistäydyin. Sain itsetuntoa siitä, kun huomasin pärjääväni”, hän sanoo. ”Vaikka en ollut täydellinen, tunsin onnistuneeni”, Anni sanoo. ”Myös mieheni lopetti yliopistolla haahuilun”, Anni kertoo.
Flegmaattisesta ajelehtijasta tuli taisteleva tiikeriemo.
”Enää en ollut se huolehdittava vaan huolehtija”, Anni toteaa. ”Suurin muutos tapahtui minussa. Suhteemme parantui. En etsinyt koko ajan vahvistusta enkä peilannut itseäni ympäristöstäni”, hän miettii. ”Uskalsin sanoa vastaan miehelleni, jota olin ihaillut tämän paremman tilipussin takia. Meistä tuli tasa-arvoisia”, Anni kertoo.
Viiden vuoden kriisi ja vauva
Nora, 33, kertoo yhteiselämän Eerikin kanssa olleen yhtä tervaa.
”Muutimme molemmat opiskelupaikkakunnalta toiselle ja siirryimme työelämään. Meillä ei ollut enää yhteistä kaveripiiriä ja etsimme molemmat paikkaamme työelämässä. Arki oli aika ankeaa. Huomasimme ettei meillä sittenkään ollut niitä yhteisiä juttuja tarpeeksi. Suhteesta kuoli nauru. Intohimoa ei meillä koskaan ollutkaan”, Nora sanoo.
”Vauvasta tuli se yhteinen projekti. Harkitsimme eroa useaan otteeseen”, Nora sanoo.
”Vauvan kautta minut hyväksyttiin Eerikin perheeseen. Taustaani ja taipumuksiani ei enää asetettu aivan kyseenalaisiksi”, hän toteaa.
”Aluksi Eerik oli mustasukkainen. Hän ei saanut tarpeeksi huomiota. Minua vaivasi unettomuus”, Nora sanoo.
”Suhteessamme oli niin kutsuttu viiden vuoden kriisi. Ei mitään vakavampaa, mutta arki tuntui kerrassaan valjulta. Nyt olemme eri lailla sitoutuneita toisiimme”, hän sanoo.
Uusi alku ulkomailla
Emilia on sitä mieltä, että lapsi liittää pariskunnan tiivisti yhteen, mutta ei paikkaa parisuhteen perusvikoja. Perusteet pitää olla kunnossa.
”Mikä olisi ihanampaa, kuin suloinen pieni olento, jota hoitaa yhdessä”, hän sanoo.
”Rakkautta meiltä ei puuttunut, mutta arki oli yhtä säätämistä. Mieheni ei ollut lainkaan läsnä, vaan murehti työjuttujaan kun olimme yhdessä. Riitelimme kaikesta. Muistan kun purskahdin itkuun Valintatalossa. Toinen lapsista alkoi huutaa popcorn-hyllyn edessä ja nuorin kaatoi esille kasatut joulusuklaat”, Emilia muistelee.
”Lapsen myötä korostuu ristiriitojen käsittely. Jos sitä ei osaa, voi se olla nopeasti bye-bye”, hän miettii.
”Koin, että mieheni ei ottanut minkäänlaista vastuuta. Kun yritin tavoittaa häntä, hän saattoi olla lentokoneessa tai iskeä luurin korvaan”, hän kertoo.
”Luulin, että kyseessä oli yhteinen juttu. Lisäksi miehen sukulaiset alkoivat arvostella minua ja tapaani hoitaa asioita”, Emilia miettii.
”Yleisilmapiiri suhteessamme ei ollut negatiivinen, mutta minä aloin etsiä piilomerkityksiä kaikkialta”, hän sanoo.
Pariskunta selvisi siten, että palkkasi ulkopuolista kodinhoitoapua ja muutti ulkomaille.
”Tutustuimme toisiimme uudestaan. Kun uusi vauva ilmoitti tulostaan, oli se uuden alku. Ikävää sanoa, mutta räntäinen Suomi tuo yhä mieleeni lasten pikkulapsiajan. Tuolloin kaikki oli harmaata päivästä toiseen. Olin väsy. Saatoin vain vaellella huoneesta toiseen kahvikuppi kädessä ja itkeä”, hän sanoo.
Lapset oppivat oma-aloitteisiksi. He vastasivat puhelimeen ja tekivät voileipiä. Ja hoitivat vauvaa kilvan.
”Uusi vauva yhdisti meidät perheenä. Miehenikin heltyi. Se on niin pieni, hän huokaili. Vauva oli todellakin todiste rakkaudestamme”, Emilia sanoo.
Lapsen myötä suhde punnitaan. Lapsi saattaa lujittaa suhdetta, mutta sitä ei kannata käyttää kiristyskeinona. Lapsi saattaa auttaa suhdetta kehittymään uudelle tasolle. Se on samalla sitoumus jostain pysyvästä, parinkymmenen vuoden vastuu. Lasten kannalta ei kannata pitää pysyvää perhekulissia, jos liitto on muuten laho. Lasten hoitamisesta pitää neuvotella, kummankaan ei pidä uhrautua.
Laura
Kommentit
mielestäni lapsia ei pidä alkaa ”tehtailemaan”,jotta saataisiin aikuisten suhde toimimaan..voi olla,että joitakin pareja se on lähentänyt ja auttanut,mutta uskon vahvasti,että enemmän nykyaikana olisi niitä perheitä,jotka repeävät lopullisesti pienen vauvan tullessa..ei se vauvan hoito arkikaan mitään satua ole,voi olla koliikkia,tms,,ja perus arjen kotityöt ja mahdolliset univajeet ja vielä taustalla olevat vanhat parisuhde ongelmat..no jokainen elää tavallaan..
Kommentit
nyt jaksaa vaimon nalkutuksen paremmin kun on perheessä lapsi mitä hoitaa ei tartte keskittyy yksinomaan häneen
Lapsi ei ole väline, jolla aikuiset yrittävät hoitaa parisuhdettaan. Ellei suhde ole kunnossa, ei missään nimessä kannata tekaista lasta samaan soppaan. Joutuu lapsiparka liian lujille, jos täytyy jo pienestä pitäen pelastaa vanhempien liitto. Artikkeli näyttää kuitenkin valitettavasti kehottavan juuri tähän. Kasvaminen vastuuseen ja aikuisuuteen isyyden tai äitiyden kautta on täysin eri juttu.
Ko. kirjoitus on vastuuton ja edustaa naistenlehtien hömppätietoutta, josta epäkypsät ihmiset yrittävät riipiä eväitä rakoilevaan elämäänsä.
Lapsi ei kyllä missään nimessä ole suhteen pelastus. Toivonmukaan ihmiset käyttävät järkeään lapsi tehdessä. Vastuutonta toimintaa, hommata lapsi ja kuvitella sen korjaavan kaiken.
Mikä parisuhde se sellainen on, joka on ”yhtä tervaa” ja jossa ”intohimoa ei ole koskaan ollut”? Kuulostaa siltä, että kyseiset ihmiset roikkuivat toisissaan vain koska eivät yksinkään kestäneet olla. Todella säälittävää. Perhe piti kuitenkin saada hinnalla millä hyvänsä, joten pariskunta hankki vauvan – olipahan edes joku ”yhteinen projekti”. Miten kukaan voi oikeasti tyytyä tuollaiseen elämään?!!
Hiphei ja hurraa!!
”hohhoijakkaan” kaa oon samaa mieltä. Ei lapsia, jollei parisuhde kunnossa. Voi lapsiparat silloin, jos suhde ei parane beibistäkään..
Parisuhde ei ole mikään shakki, eikä lapsi sen nappula.
Mitenkähän käy noille suhteille, kun lapset kasvavat ja lähtevät kotoa? Kuinka pitkään ekan esimerkin nuorimies jaksaa leikkiä vastuullista isää ja kotia?
Lähinnä tuo lapsen teon ”suhdetta paikkaava” voima onkin kuin sanomalehti, joka heitetään lattialla olevan paskan päälle. Eli kun joutuu hoitamaan lasta, ei enää ehdi huomata niitä samoja ongelmia mitkä huomasi aiemmin. Ongelmat ovat yhä olemassa, mutta niitä ei ehdi murehtimaan. Onko se sitten aikuisen ihmisen tapa parantaa elämäänsä, tuollainen ongelmien kieltäminen ja hautaaminen? Ja millaisen parisuhteen mallin saa lapsi, jonka vanhemmilla ei ole yhteisiä asioita tai intohimoa, vaan yhdessä ollaan pelkästään lasten takia kun muutakaan ei haluta ajatella.
Ei pelasta lapsi. Jättäkää lapset tekemättä niin ette joudu yhteiskunnan hohoukseen ja vastuuttomien ja katkerien naisviranomaisten hyökkäyksen kohteeksi. Omia lapsia ei ole kaikki on sosiaalisoitu aikoja sitten.
Kokemukseni mukaan jo rakoillut suhde ”repesi” lopullisesti kun yllätysvauva ilmoitti tulostaan…Siis vauva tuli kierukasta huolimatta kolmen ”suunnitellun” jälkeen….Isä vaihtoi osoitetta ja äiti kasvatti lapset .
Jos joku on sitä mieltä että kirjoitus on vastuuton, taitaa oma elämä olla yhtä ruusuilla tanssimista. Kaikki eivät ole niin itsekeskeisiä että ottaisivat eron heti kun kaikki ei mene oman pillin mukaan. Herätkään realiteettiin!!!
Ei vaan on itsekeskeistä pysyä yhdessä muka lapsien takia, mutta todellisuudessa sen takia, että ei halua hoitaa kaikkea yksin. Itsekeskeistä nimenomaan viattomien lapsien vuoksi, jotka joutuvat koko ajan elämään sellaisten vanhempien kanssa, joita ei yhdistä muu kuin lapsi itse – aika kova vastuu pienokaiselle.
HÖPÖHÖPÖ.. täällä kommentoivat taas kerran vain ne maailman täydellisimmät ihmiset joiden oma mielipide on se ainoa oikea.. Kasvakaa aikuisiksi ja antakaa muiden elää sitä tahtia mikä parhaimmaksi näkevät. Ei ole tuntemattomien oikeus arvostella ihmisiä joiden asioista ei ole enempää tietoa kuin oma kuvitelma. hohhoijjaa lapset..
Toki lapsen saamisen myötä vastuu kasvaa ja sitä kautta ihminen voi aikuistua, mutta jos ei ole tarpeeksi kypsä kantamaan tätä vastuuta, ei vauvan syntymä sitä tosiasiaa miksikään muuta. Eli vauva ei tee kenestäkään aikuista!!! Vaan ihmisen oma kyky ottaa vastuuta ja kehittyä.
Näitä on kyllä nähty, nuori nainen ruikuttaa, että ”luulin kaiken muuttuvan hyväksi, ongelmieni häviävän, parisuhteen paranevan, minun tulevan aikuiseksi ja onnelliseksi, kunhan vain saan tämän lapsen”. Joopajoo, eikä edes ymmärretä, että vastuu vanhemmuudesta pitää kantaa ihan itse. Ei ne ongelmat sen lapsen myötä häviä, ne pitää selvittää itse. Pahimmassa tapauksessa ongelmat vain kasvaa, kun ei kyetä vastaamaan lapsesta.
Ihminen kasvaa ja kehittyy koko ikänsä, mutta ennen lapsien hankintaa pitäisi saavuttaa se piste, että osataan ottaa edelleen sitä vastuuta, selvittämään ongelmia parisuhteessa ja ymmärretään, ettei elämä ole koskaan täydellistä!
mielestäni lapsia ei pidä alkaa ”tehtailemaan”,jotta saataisiin aikuisten suhde toimimaan..voi olla,että joitakin pareja se on lähentänyt ja auttanut,mutta uskon vahvasti,että enemmän nykyaikana olisi niitä perheitä,jotka repeävät lopullisesti pienen vauvan tullessa..ei se vauvan hoito arkikaan mitään satua ole,voi olla koliikkia,tms,,ja perus arjen kotityöt ja mahdolliset univajeet ja vielä taustalla olevat vanhat parisuhde ongelmat..no jokainen elää tavallaan..
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous