Lapsille lisää leikkiä ja aikuisten läsnäoloa
Leikki on lapsen työtä. Sillä on suuri sijansa pienen ihmistaimen arjessa. Lapsi käsitteleekin kaikkea päivän mittaan kokemaansa ja näkemäänsä vahvasti juuri leikin avulla. Leikin kautta lapsi myös oppii vuorovaikutusta ja monia muita tärkeitä taitoja.
On sanomattakin selvää, että leikin merkitystä ei voi lapsen arjessa yhtään vähätellä. Lapsi tarvitsee leikkiä. Niin vapaata leikkiä kuin myös ohjattua toimintaa. Aikuisten läsnäolo ja sen tärkeys olisi kuitenkin hyvä nostaa nykyisessä kiireyhteikunnassamme useammin tapetille lapsen edun nimissä.
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula on tuonut työssään jatkuvasti esiin muun muassa lasten ja nuorten mielenterveysongelmia ehkäisevän työn vahvistamisen tärkeyden. Vuonna 2006 tehdyn kouluterveyskyselyn mukaan erityisesti tyttöjen masennusoireet ovat lisääntyneet viime vuosina. Kyselyn mukaan yläluokilla lähes joka viides tyttö kärsi vaikeista tai keskivaikeista masennusoireista.
Mielenterveyshäiriöiden vuoksi sairaalahoitoa saaneiden 13-17-vuotiaiden tyttöjen määrä on kasvanut voimakkaasti viimeistenä kymmenenä vuonna. Suomalaisten 15-24-vuotiaiden tyttöjen itsemurhakuolleisuus on toiseksi korkein maailmassa. Pojat ovat samassa vertailussa WHO:n tilastoaineiston perusteella viidentenä.
Nämä tiedot ovat huolestuttavia. Aula onkin peräänkuuluttanut työssään vahvempia toimia lasten ja nuorten mielenterveysongelmien tunnistamiseksi, niiden ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi.
Olisi hyvin tärkeää huomata, että leikin ja luovuuden merkitys lapsen mielenterveyttä suojaavina tekijöinä on kiistaton. Näin ollen leikin lisäämistä ja kaikenlaisen suorittamisen vähentämistä olisi syytä korostaa.
Lasten harrastukset, lastenkulttuuri ja taideopetuksen tasa-arvon parantaminen olisi syytä huomioida paremmin, koska esimerkiksi kulttuuritarjonnan saavutettavuuden suhteen lapset ovat keskuudessamme usein hyvinkin eriarvoisessa asemassa. Koulua Aula kehittäisi lasten kokonaishyvinvointia paremmin tukevaksi. Koulun yhteyteen voisi tuoda esimerkiksi enemmän erilaisia harrastusmahdollisuuksia.
Aikuisten tiiviimpi läsnäolo niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin edistää lasten hyvinvointia. Kotona aikaa tarvitaan etenkin kiireettömään yhdessäoloon ja yhdessä asioista puhumiseen. Kouluissa ja päivähoidossa puolestaan ryhmäkokoja tulisi pystyä pienentämään. Myös kouluterveydenhuollon palveluita olisi voitava jatkuvasti parantaa.
Lähde: Lapsiasiavaltuutetun toimintakertomus vuodelta 2006
Kommentit
herätys: Oon samaa mieltä kanssasi. Lapset ei kaipaa rahaa ja roinaa vaan vanhempien seuraa ja huolenpitoa. Kerran bussipysäkillä huomasin vähän mua nuoremman tytön, joka oli vaalentanut hiuksensa, pukeutunut muotivaatteisiin ja tupakoi. Pelottaakin ajatella, miten nuori tyttö oli. Juuri tuollaisia lapsista tulee, jos vanhemmat ei ole paikalla! Ne peittää yksinäisyyden ja surun arvet vaatteilla, coolilla tyylillä, tupakalla ja alkoholilla. Mun luokalla on paljon oppilaita, jotka tupakoi ja lintsaa. Koettaisivat vanhemmat tajuta, että raha ei ole rakkautta!
Kommentit
lapsiasiavaltuutettu luulee olevansa asiantuntija kuten kaikki muutkin ”lapsi-asiantuntijat”
En ole a-siantuntija, mutta herättää ihmetystä jos minä olen ainut aikuinen (vanhempi) tässä lähiössä joka leikkii, pelaa etc. 10v lapsensa kanssa ulkona päivittäin.
Yksikin lapseni koulukaveri kattoo vain telkkuu illat pitkät ja viikonloput täysin vapaasti. Kyllä siinä on lapsi pahasti heitteillä, mutta minkäs lapsi tyhmille / laiskoille vanhemmille voi.
AABB
Asiassa on puolia. Itse hoidin kotona lapsia heidän kouluikäänsä asti. Ja muutenkin olen tehnyt osa-aiaktyötä. Leikin, juttelin, kerhoiltiin, olivat serkkujen kanssa, olin lähellä, kuuntelin, matkustin lapsieni kanssa, paljon. No, nyt he ovat jo ylittänet murrosiän. Ja sopivasti oli vapaa-ajan harrasteita : toinen lapsista on rauhallinen ja kiltti, kun taas toisella on vaikeuksia jatko-opinnoissa, tupakoi, käyttää alkoholia, masennustakin välistä.
Luulen, että huonolla kaveripiirillä on ed.main. tapoihin vaikutusta. Mutta itse en syyllistä itseäni, koska yritin antaa kaikkeni heille. Mutta sen olen huomannut, että peruskoulussa vaaditaan paljon oppilaalta. Ns. tasapäistetään kaikki ja joku tippuu aina ”kelkasta” ja tukea ei anneta koulun puolelta riittävästi.
Hyvin voiva lapsi tarvitsee hyvin voivat vanhemmat. Entä kun toinen vanhemmista ei kanna mitään vastuuta lapsistaan ja toinen huolehtii lapset ilman suvun tai toisen vanhemman tukea. Ei siinä aina jaksa olla läsnä. Tosin ei meillä ole televisiotakaan jota tuijottaa, jotta eipä ainakaan siinä mielessä lapset passivoidu. Kunhan nahistelevat illat sitten keskenään.
lapset ylhäällä näyttää vitun onnellisilta
Kyllä on sosiaalisointi viennyt isiltä ja äideiltä normaalin vanhemmuuden aikoja sitten. Yhteiskunta kyttää omaisuuttaan haukan lailla.
Mun mielestä ongelma on se, että vanhemmat eivät viitsi viettää aikaa kakaroittensa kanssa! Luullaan, että riittää kun meidän maijalla ostetaan kaapit täyteen roinaa ja annetaan rahaa. Ei ajatella, että tärkeintä maijalle olisi että jutellaan ja tehdään asioita kimpassa.
Uimahallissa näkee hyvin, kenellä on lapsille aikaa ja ketä niitä on oikeasti halunut ja ketä ei. Näitä äitejä jotka kiljuvat pääpunasena on tusinassa sata. Pakko tulla sinne rieuhumaan, kun onhan se maija kerran vuodessa vietävä hallille. No can do, kun ipana tuli tehtyä.
Sääliksi käy monia lapsia. Suru paistaa silmistä, kun isi lyö euroa kouraan, mutta kiekkomatsiin ei keretä kimpassa.
herätys: Oon samaa mieltä kanssasi. Lapset ei kaipaa rahaa ja roinaa vaan vanhempien seuraa ja huolenpitoa. Kerran bussipysäkillä huomasin vähän mua nuoremman tytön, joka oli vaalentanut hiuksensa, pukeutunut muotivaatteisiin ja tupakoi. Pelottaakin ajatella, miten nuori tyttö oli. Juuri tuollaisia lapsista tulee, jos vanhemmat ei ole paikalla! Ne peittää yksinäisyyden ja surun arvet vaatteilla, coolilla tyylillä, tupakalla ja alkoholilla. Mun luokalla on paljon oppilaita, jotka tupakoi ja lintsaa. Koettaisivat vanhemmat tajuta, että raha ei ole rakkautta!
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous