Ihmiset ja suhteet

Lapsiperhekammo

Teksti: Anna.fi

Entä jos haluaa lapsia, muttei halua lapsiperheeksi? Nuorista aikuisista lasten hankkiminen kuulostaa helposti elämän lopulta, vaikka sen ei tarvitse tarkoittaa tilafarmaria, muuttamista kaukaiseen rivitalolähiöön ja lapsiperhe-elämän suorittamista.

Lapsiperhekammo

”Lapset ovat kyllä kivoja, mutta kaikki se elämänmuutos ahdistaa”, 29-vuotias Hanna vaikeroi. ”En halua, että muutumme lapsiperheeksi, joka asuu vastarakennetussa rivitalolähiössä ja ajaa tila-autolla markettiin samanlaisissa vaatteissa. On kauhea ajatus, etten olisi enää Hanna, vaan osa lapsiperhettä.”

Kun kuuntelee nuoria kaupunkilaisia aikuisia, lapsiperheiden kuviteltua elämää kohtaan tunnutaan kokevan jopa suoranaista inhoa. ”Välillä tuntuu siltä, että inhoan kaupungilla näkyviä lapsiperheitä. Kuvittelen, kuinka he ovat hurahtaneet lapsiperheenä elämiseen, vaikka en edes tiedä mitään heidän elämästään. Silti kuvittelen, kuinka ne varmasti juuri nyt voivottelevat päivähoitopaikoista ja lapsen maitohampaista”, tilittää myös 30-vuotias Neea.

”Tuntuu siltä, että kaveripiirissä eletään teini-ikää lasten hankintaan saakka teini-ikää. Kun lapsia sitten hankitaan, halutaan muuttua aikuisiksi oikein rytinällä. Tehdään kaikki juuri niin kuin pitää”, Hanna huokaa. ”Lisäksi ystäväpiirissäni tunnutaan pelkäävän lapsiperheen elämään liittyvää keskiluokkaisuutta. Lapsiperheenä elämä olisi niin keskiluokkaisen tavallista, eikä kukaan halua olla ankea tavis.”

Lasten takia ei tarvitse muuttua toiseksi ihmiseksi

Ennen elämä alkoi perheen perustamisesta, nyt se tuntuu monien mielessä päättyvän siihen. ”Nykyään nuorten perheiden vaatimustaso on aika korkea”, sanoo 58-vuotias Leena varovaisesti. ”Kaiken pitäisi olla tietynlasta, kun lapsia tulee, se taittaa stressata nuoria.” Lapsiperheen asunnossa oletetaan olevan tietyn määrän neliöitä, auton pitää olla tilava ja palvelujen kunnossa. Ei korkeissa vaatimuksissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta Leena kehottaa nuoria perheitä kuuntelemaan itseään.

”Itse asuimme jonkin aikaa kahden lapsen kanssa hetken Helsingin kantakaupungissa pienessä kaksiossa. Sitä pidettäisiin nykyään liian pienenä nelihenkiselle perheelle, mutta meille se riitti. Olihan se ahdasta, mutta halusimme asua lähellä keskustaa”, Leena muistelee. ”Kyllä lapsiperhekin voi asua ja elellä niinkuin itse haluaa.”

Eikö joku voisi kertoa Hannallekin, ettei kaikkia asioita ole pakko muuttaa eikä kuvitteellista ihanteiden lapsiperhe-elämää tarvitse suorittaa? Elämästä lapsiperheenä voi tehdä omanlaisensa. Vaikka moni asia lasten myötä taatusti muuttuu, lasten takia ei tarvitse muuttua kokonaan toiseksi ihmiseksi.

Hanna myöntää, että pelot ovat järkevästi ajateltuna turhia. ”Jos mulla olisi lapsi, tuskin edes kauhistelisin jotain automarketissa käymistä. Se ei ehkä silloin olisi maailman merkittävin asia.”

Teksti: Anna Manninen / A4 Media Oy (16.2.2006)

X