
Leimataanko narsistiksi nykyään liian helposti?
Narsismista meuhkataan nykyään jo liikaa, sanoo päihdepsykiatri Juha Kemppinen. Sosiaalipsykologi Janne Viljamaan mielestä ilkeydestä ja pahuudesta ei koskaan voi puhua tarpeeksi.
Sosiaalipsykologi, tietokirjailija Janne Viljamaa ja päihdepsykiatri Juha Kemppinen ovat eri mieltä siitä, puhutaanko narsismista jo liikaa.
Narsismista meuhkataan nykyään jo liikaa, sanoo päihdepsykiatri Juha Kemppinen. Sosiaalipsykologi Janne Viljamaan mielestä ilkeydestä ja pahuudesta ei koskaan voi puhua tarpeeksi.
Onko narsismipuhe mennyt liian pitkälle?
Janne Viljamaa: Ei. Ilkeydestä, pahuudesta ja manipulaatiosta puhuminen ei koskaan mene liian pitkälle. Narsismi liittyy kiusaamiseen, hyväksikäyttöön, toisen henkisen ja fyysisen tilan uhkaamiseen ja alistamiseen. Narsismista pitää puhua, koska ihmisten pitää tiedostaa se ja siihen liittyvä vallankäyttö.
Juha Kemppinen: Kyllä. Nykyään narsisti on yhtä kuin ex-puoliso. Läheisiin vuorovaikutussuhteisiin liittyy aina valtaa, haavoittuvuutta, riittämättömyyttä ja välittämistä. Kun ihmissuhteen toiveet ja tarpeet eivät täyty, ihminen on tyytymätön asioihin ja alkaa diagnosoida ex-kumppaniaan. Toisessa päässä on tietenkin myös aito ilmiö, jossa toinen todella käyttää toista hyväksi perheväkivaltaan saakka ymmärtämättä toisen kärsimystä.
Mitä narsismi mielestäsi on?
JV: Narsismi on itsekkyyttä, egoismia, ylimielisyyttä, pahuutta ja alistamista. Hömppänarsismi on itsensä kritiikitöntä esille tuomista esimerkiksi somessa, mutta tämän tyyppinen narsismi ei tavallisesti tuhoa uhrin itsetuntoa vaan on lähinnä kiusallista. Ihmissuhteissa narsismi vie sielun, jota ei aina saa takaisin edes pitkässä terapiassa.
JK: Riippuu siitä, kuka kysyy. Narsismi on elimellinen osa individualistista yhteiskuntaa. Narsistiselle persoonallisuudelle on diagnostiset kriteerit amerikkalaisessa DSM-järjestelmässä, mutta ei WHO:n tautiluokituksessa.
Onko narsismi todella lisääntynyt?
JV: On, tutkimustenkin mukaan. Narsistinen persoonallisuushäiriö diagnoosina on poistunut tautiluokituksesta, mutta pahuus ja manipulaatio eivät ole poistuneet mihinkään. Koko yhteiskunta on narsistisempi. Esimerkiksi nuorison asenteet ovat muuttuneet viimeisen 20 vuoden aikana 40 prosenttia narsistisemmiksi. Itsekkyys ei ole nykyään samanlainen häpeä kuin suurten ikäluokkien nuoruudessa.
JK: Jenkkityyppinen narsismi eli yksilöllisyyteen ja ulkonäköön liittyvä liikahuolehtiminen itsestä on lisääntynyt. Narsismin lisääntymisen näkee myös muun muassa Idols-tyyppisissä kisoissa, joihin ihmiset osallistuvat, vaikka heillä ei ole minkäänlaisia edellytyksiä pärjätä.
Kuinka paljon narsisteja on?
JV: Jopa 8 prosenttia ihmisistä. Narsisteista psykopaatteja on joka viides.
JK: Vajaa prosentti ihmisistä. Narsistinen tyyli käyttäytyä voi olla useammalla, sillä harva meistä on jalo, kun on itsensä kanssa vaikeuksissa. Diagnosoitu narsistikaan ei käyttäydy koko ajan narsistisesti mutta toistuvasti kylläkin. Narsismia on eniten juristeissa, lääkäreissä, papeissa, poliitikoissa, huippu-urheilijoissa ja huippuviihdyttäjissä.
Saako narsistin leiman liian helposti?
JV: Leimojen kanssa on oltava tarkkana, sillä ammatti-ihmisenkin on vaikea tehdä diagnooseja. Ketään ei saa leimata narsistiksi, se on psykoterrorismia. On silti hyvä tietää asioista, tunnistaa tiettyjä ihmistyyppejä ja tajuta, miksi jonkun kanssa tulee paha olo ja yhteistyön tekeminen on mahdotonta.
JK: Vain psykiatrian erikoislääkäri saa tehdä diagnoosin ja hänkin vain, jos potilas on hänellä hoitosuhteessa. Ihmiset, joilla on taipumusta alemmuudentuntoon ja oman arvonsa epäilyyn, ovat yleensä herkimpiä huomaamaan toisessa narsistisen tyylin käyttäytymispiirteitä, vaikkei niitä olisikaan.
Onko olemassa tervettä narsismia?
JV: Kyllä. Terve narsismi on pitkälti sama asia kuin terve itsetunto. Jos ihmisellä on hyvä itsetunto, hän ei tarvitse ympärilleen itseään myötäilevää hovia. Hänen tapansa suhtautua maailmaan on: minä olen ok, sinä olet ok.
JK: Kyllä. Ihminen voi aidosti pitää itsestään ja samalla olla empaattinen ja kiinnostunut toisten ajatuksista ja tunteista sekä tunnustaa oman osuutensa ongelmien syntyyn.
Tunnistavatko ihmiset narsismin?
JV: Kyllä, paremmin kuin ennen. Edelleenkään ei silti tunnisteta sitä, että narsisti alistaa ylistämällä. Hän luo tunteen, että toinen on ainutlaatuinen. Narsistille on kuitenkin tärkeää pitää toiset pieninä, joten hän ei anna aitoa tunnustusta tai arvostavaa kritiikkiä. Narsisti pitää toista pelossa, tietämättömänä, häpeävänä ja varovaisena.
JK: Eivät. Narsismia ei voi todeta millään kokeella, joten aina ollaan tekemisissä tulkinnan ja havainnon kanssa. Silloin mukaan tulevat väistämättä kaikenlaiset virhelähteet. Edes ammattilaiset eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, miten narsistinen persoonallisuus määritellään.
Pitäisikö narsismia sietää?
JV: Ei. Narsisti on taitava viemään itsearvostuksen. Kun kuvittelee, että on huono eikä kelpaa, on vaikeaa lähteä eteenpäin.
JK: Ehdottomasti. Narsismi on luonnollinen kehitysvaihe kohti täydempää ihmisyyttä: pienet lapsethan ovat aidosti narsistisessa vaiheessa. Aikuinen narsisti aiheuttaa tuskaa ja kärsimystä ympärilleen, mutta kärsii itsekin. Hänen käytöstään ei tietenkään pidä sietää loputtomiin, mutta toisten empatia häntä kohtaan voi muuttaa narsistin lapsenomaiset vaatimukset ja suullisen raivon ihan realistiseksi kunnianhimoksi.
Miten narsismista pitäisi puhua?
JV: Syyttelemättä ja reilusti. Jokaisen ihmisen sisällä on pahuuden itu. Vaarallisinta on uskoa, että pahuus on aina jossain muualla, eikä se koske itseä. Tietyissä olosuhteissa jokainen on osa pahuutta. Jokaisen vastuulla on myös puuttua kiusaamiseen.
JK: Yleensä myönteisistä selityksistä on enemmän hyötyä kuin syyttävistä selityksistä. Ihminen käyttäytyy harvoin tieten tahtoen väärin. Kaikki ihmiset haluavat rahaa, valtaa ja kauneutta. Emme voi välttyä vertailemasta itseämme toisiin. Pitäisi kuitenkin pyrkiä ihailemaan enemmän epätäydellisyyttä, sillä se on luonnollista. Me kaikki olemme epätäydellisiä. Sen hyväksyessämme puheeseemme tulisi enemmän toisen hyväksyntää.
Lue myös:
Narsismi perheessä – Tällainen äiti narsisti on
Hallitseeko kotonasi narsisti? Näin naisen narsismi ilmenee
Liian kiinteä äitisuhde aiheuttaa psyykkisiä ongelmia ja rajoittaa hyviä ihmissuhteita
Herkkänahkaisen lähipiirissä on raskasta – Näistä merkeistä tunnistat liian herkästi loukkaantuvan
Kommentit
Väärinkäsityksistä.. anteeksi kirj.virheeni.
Kommentit
Janne Viljamaa, hienosti puhuttu pahuudesta. Se pahuus nimenomaan pitää käsittää,ehkä jopa voisinko sanoa ”korleammalta” taholta. Hyvyys on nykypäivänä jäänyt taka-alalle.. Se lähtee ihmisestä itsestään, kunhan osaa avata itsensä ja toiset maailman näkemykseen. Eli näkee ”kolmannella” silmällä. Muita ihmisiä ei missään tilanteessa saa unohtaa, minuuttakaan. Narsistihan ei osaa rakastaa. Hieman hengelliseksi menee, mutta olkoot. Kemppinen, rakkautta ja rauhaa ei kyllä saa rahalla,kaunedella ja vallalla saa. Olenkohan outolintu,mutta en ole peilannut itaeäni muihin edes lapsenakaan, huomaan kun jotkut tekevät sitä, en voi sietää. Empatiasta kehtaat vielä puhua.. Kemppinen, eikö omaatuntoa sinulla ole? Nyt peilaan sanojasi..kyllä kaikki sen osaa,mutta ei halua. Toisten,eli kyllä tuntemattomienkin välittäminen ja empatia heitä kohtaan aidosti on tärkeää…väärinkäsityksistä puhumattakaan!
Väärinkäsityksistä.. anteeksi kirj.virheeni.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous