Löytyykö onnellisuus maalta?
Montosen perhe luopui spontaaneista iltamenoistaan ja muutti Helsingin keskustasta Sipooseen oman tilan ja rauhan perässä. Miten muutos sujui? Mitä perheen arkeen nykyään kuuluu?
Perhe asusteli vuosia lähellä merta sijaitsevassa mukavassa helsinkiläiskolmiossa. Kun perheen kaksoset alkoivat varttua, koti alkoi kuitenkin käydä ahtaaksi. ”Aloimme unelmoida isommasta asunnosta, jossa olisi oma sauna ja piha.”
Villien kaksosten kanssa kaupungissa asumiseen liittyi myös muita hankaluuksia. ”Olin koko ajan sydän syrjällään. Pelkäsin, että lapset juoksevat auton alle”, perheen äiti Minna kertoo.
Perheen äiti oli myös lopen kyllästynyt seisoskelemaan leikkikentillä päivästä toiseen. ”Kun omaa pihaa ei ole, lasten kanssa pitää lähtemällä lähteä ulkoilemaan. En ole myöskään niin sosiaalinen, että olisin nauttinut kesäillasta leikkikenttätuttavien seurassa. Kaipasin omaa rauhaa.”
Kun päätös isommasta asunnosta oli tehty, seuraava puoli vuotta menikin asuntojen näytöissä kierrellessä. Helsingin keskustan tuntuman asunnot osoittautuivat liian kalliiksi. ”Myöskään Espoosta ei löytynyt meidän varoillemme sopivaa asuntoa.” Toivo omasta kodista alkoi hiipua.
Eräänä syksyisenä päivänä oli internetiin tullut kuitenkin asuntoilmoitus, joka kiinnitti perheen huomion. Sipoossa olevaa taloa lähdettiin katsomaan vielä samana iltana. ”Ensimmäinen ajatukseni oli, että sijainti on susirajalla”, Minna myöntää. ”Talo kuitenkin miellytti. Entisen 75 asumisneliön jälkeen päälle 200 neliötä tuntui uskomattomalta.”
Minna tutki talon tarkalla perheenäiti-kriteeristöllään. Talossa oli iso eteinen, jonne mahtuisivat kaikki lasten ulkolelut, -vaatteet ja harrastusvälineet, joiden säilyttäminen kaupunkiasunnossa tuotti ainaista päänvaivaa. Talossa oli muutenkin tilaa leikkiä ja temmeltää, sopiva määrä makuuhuoneita: lapsille omat huoneet ja vieraillekin omansa. Talossa oli myös kodinhoitohuone. ”Todellista luxusta! Kaupunkiasunnossa pyykkiteline on aina tiellä.” Saunasta ja pukuhuoneesta oli myös käynti omalle suojatulle pihalle. Piha oli reilunkokoinen: riittävästi tilaa, mutta ei suunnatonta hoitamista vaativia istutuksia. ”Talo oli unelmien täyttymys.”
Minna kertoo seisseensä pitkään talon terassilla. Tiiliseinän sijasta näkymä oli syksyiselle pellolle. Oli hyvä olla ja hengittää, vaikka hiljaisuus tuntuikin alkuun oudolta. ”Mietin, että miehen työmatkatkin sujuisivat: lentokentälle oli kohtuullinen matka.” Itse Minna oli vielä hoitovapaalla, mutta palaamassa piakkoin työelämään Helsinkiin. ”Päätimme kokeilla. Ajattelimme, että pääseehän Sipoosta pois, jos emme viihdykään ja jos työmatka alkaa tuntua ylivoimaiselta.”
Perhe on asunut nyt Sipoossa vuoden ja kolme kuukautta. Alku oli Minnalle shokki. ”Meillä oli vain yksi auto. Tunsin olevani motissa Sipoon perähikiällä, sillä olin lasten kanssa vielä kotona. Elettiin kylmää tammikuuta ja ihmiset olivat käpertyneet kukin oman takkansa kylkeen. Leikkikentällä ja kaduilla oli tyhjää. Ehdin jo miettiä, että asuntoalue on täysin hylätty.”
Kun Minna aloitti työt, kulkeminen Helsinkiin tuntui hankalalta. ”Yritin kulkea töihin bussilla, mutta matka kesti ikuisuuden. Ruuhka-aikaan matka kestää tunnin suuntaansa. Lopulta hankimme toisen auton, mikä olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin.”
Nykyään perheen äiti nauttii suunnattomasti siitä, että voi kiireisen työpäivän päätteeksi olla omissa oloissaan. ”Vetäisen kumpparit jalkaan ja tepastelen lasten kanssa pihamaalla. Kun lapset leikkivät, minä voin tehdä pihahommia. Voin myös päästää lapset hetkeksi keskenään ulos. Täällä ei tarvitse pelätä, että lapset jäisivät auton alle tai että joku hullu veisi heidät mukanaan.”
Talvella lapset hiihtävät läheisellä pellolla. Kesällä perhe istuu omalla pihallaan ottamassa aurinkoa tai vain nauttien omasta rauhasta. ”Enää ei tarvitse keksimällä keksiä jotain keinotekoista tekemistä, vaan sitä on ihan luonnostaan.”
Naapureissa asuu samanikäisiä lapsia ja muutenkin ihmiset ovat ystävällisiä. Apua on saatavilla, jos sitä tarvitsee. ”Ja naapurit eivät todellakaan kyttää toisiaan, mitä aluksi pelkäsin.”
Välillä Minna kaipaa meren tuoksua ja Helsingin kauppojen läheisyyttä. Lähikaupoista ei myöskään saa kaikkia tuotteita, joihin perhe oli Helsingissä tottunut. Arkiruokaostokset sujuvat kuitenkin mainiosti. Erikoisemmat tarpeet hankitaan Helsingin keskustasta.
Perheen autottomat ystävät eivät enää pistäydy kylässä. Perheen omatkin spontaanit lähtemiset ovat vähentyneet. Harrastusmahdollisuudet eivät ole niin hyvät kuin Helsingissä. Myös vanhempien iltamenot mietitään harkiten, sillä julkiset eivät kulje myöhään ja taksimatka Helsingin keskustasta kotiin maksaa 50 euroa.
Minna suosittelee ”maalle” muuttamista ihmisille, jotka pitävät luonnon läheisyydestä, rauhasta ja omakotitalopuuhastelusta, mutta epäilee, että ihmiset, joiden viikottaiseen rutiiniin kuuluu kahviloissa ja ravintoissa nautiskelu, eivät Sipoossa kauaa viihtyisi. ”Sipoossa, ainakin perheellisellä, pitää olla kaksi autoa. Ihmisille, jotka eivät siedä ruuhkassa ajamista tai pitkähköä työmatkaa, sijainti lähentelee helvettiä.”
Jos perhe voittaisi ison potin lotossa, niin ainakin vanhemmat olisivat valmiita muuttamaan lähemmäksi Helsinkiä, mutta ”tuskin enää keskustaan”. ”Jos meillä ei olisi lapsia, emme olisi muuttaneet näin isoon taloon emmekä näin kauas, mutta ainakaan tällä hetkellä ratkaisu ei kaduta. Onneksi emme muuttaneet tänne silloin, kun lapset olivat vauvoja. Olisin pitkästynyt kuoliaaksi.”
Mutta lapset viihtyvät. ”Heillä on tilaa niin sisällä kuin ulkonakin leikkiä ja viilettää vapaasti. Harrastaminen on helppoa. Sukset jalkaan ja pihalle sivakoimaan. Luistinrata on parin sadan metrin päässä. Omalla pihalla on pienen leikkikentän verran leikkivälineitä ja lapsethan keksivät leikittävää loputtomasti kepeistä ja risuista.”
Perhe myös puuhastelee nykyään enemmän yhdessä. ”Minusta on kiva kasvatella kirsikkatomaatteja ja pitää yrttitarhaa. En ole missään nimessä mikään hortenssian kepittäjä, mutta minusta on kyllä kehittynyt aika armoton viherpeukalo. ’Maalla’ oppii uusia asioista itsestäänkin. Aivan kuin oltaisiin enemmän tosiasioiden äärellä.”
Minnasta tuntuu, että hänen omat elämänarvonsa ovat pehmentyneet entisestään. ”Meidän perheemme arkeen tuovat onnea nykyään vapaus, rauha, oma piha ja iloiset lasten ilmeet, kun he sitkuttavat pyörällä pihatiellä. Lapset viihtyvät myös hyvin päiväkodissa, joka on suhteellisen pieni.” Minna tuumii vielä hetken ja lisää: ”Sen kuitenkin tiedän, että tätä kauemmaksi Helsingistä en lähtisi. Muutto esimerkiksi Hartolaan ei tulisi kysymykseenkään.”
Niina
Jos innostuit muuttamisesta, asunnon etsimisen voi aloittaa vaikka täältä!
Tässä vertailuna esimerkkejä, millaisia asuntoja 350.000 eurolla saa
Porvoo: Kerrostalo keskustassa, pinta-ala: 98,5 neliömetriä, valmistuvuosi 2002
Helsinki: Kerrostaloasunto Ullanlinnassa, pinta-ala: 68 neliömetriä, valmistumisvuosi 1931
Helsinki: Rivitalo Maunulassa, pinta-ala: 94,1 neliömetriä, valmistusvuosi 1952
Helsinki: Omakotitalo Suutarilassa, pinta-ala 167 neliömetriä, valmistuvuosi 1986
Espoo: Rivitalo Lippajärvellä, pinta-ala 121 neliömetriä, valmistusvuosi 2001
Espoo: Paritalo Hiidenportissa, pinta-ala 106 neliömetriä, valmistusvuosi 1984
Sipoo: Omakotitalo Talmassa, pinta-ala: 184, valmistusvuosi 1990
Tampere: Omakotitalo Järvensivulla, pinta-ala 228 neliömetriä, valmistusvuosi 1956
Tampere: Omakotitalo Raholassa, pinta-ala 197 neliömetriä, valmisvuosi 1997
Kuopio: Omakotitalo Saaristokaupungissa, pinta-ala; 194 neliömetriä, valmistusvuosi 2004
Kommentit
Sipoo lande tai ei… Itse asumme 200km Rovaniemeltä viel pohjoiseen päin. On maatila ja lehmiä, täällä tuntuu jo joskus et Helsinkiin pitkähkö matka… ; ) Niin ja lähimpään ruokakauppaan 36km.
Kommentit
Perheen autottomat ystävät eivät enää pistäydy kylässä. Perheen omatkin spontaanit lähtemiset ovat vähentyneet. Harrastusmahdollisuudet eivät ole niin hyvät kuin Helsingissä. Myös vanhempien iltamenot mietitään harkiten, sillä julkiset eivät kulje myöhään ja taksimatka Helsingin keskustasta kotiin maksaa 50 euroa.
lienee loogista!! Miksi ette itse vieraile ystävienne luona? JOs teillä on kaksi autoa ja ystävillä ei, lienee loogista että vierailette heidän luonaan useammin.
Mistähän johtuu vanha käsitys, että maalla naapurit kyttäävät toistensa tekemisiä. Oman havaintoni mukaan kyttääminen on ihmisen luonteessa, ei asuinpaikassa. Itse en ole kokenut kyttäämistä kummassakaan, paitsi kerran tyttöystäväni kerrostaloasunnon ovessa oli joku kommentointilappu. Maalla meitä ei kiinnosta naapurien tekemiset eikä naapureita meidän.
”Onneksi emme muuttaneet tänne silloin, kun lapset olivat vauvoja. Olisin pitkästynyt kuoliaaksi.”
Taas yksi superjuntti. Ensin muuttanut käpykylästä Helsinkiin ja sitten on niin stadilainen, että. Miten pitkästymistä tapahtuu Sipoossa, muttei Helsingissa (lapsien iästä riippumatta)? Seuraavaksi nainen varmaan uskottelee voivansa mennä verkkareissa kauppaan, huh huh.
joo, tää täti on kyllä mieleltään köyhä! Kyllä landella on tekemistä ja Sipoo nyt ei tod. ole mikään lande edes vielä! Miten lasten ikä liittyy pitkästymiseen? Samalla lailla ne ruusut ja penkit pitää kytkeä kesällä oli pennut pieniä tai isoja! Kuulostaa jotenkin tuhoontuomitulta tämä kokeilu.
Ai niin ja sitten ne vierailut, miksi te ette vieraile kavereillanne? Oikeesti ei voi olettaa että sinne ”kaus landelle” tulee dösällä kukaan kylään, ja kun teillä on kaksi autoakin,joita ilman siellä landella ei tule toimeen, niin ei muuta kun menox.
Wau, on tää extremeä..
Alkuun sain kuvan, että rouva on muuttanut oikeasti maalle, siis haja-asutusalueelle vähintään heinäladon viereen. Mutta kyse taitaa ollakin ihan normaalista omakotialueesta Sipoon kirkon kupeessa.
Jutun jatko sai taas kerran nauramaan ääneen:
”Muutto esimerkiksi Hartolaan ei tulisi kysymykseenkään.”
Joo meitä ihan tavallisia ihmisiä asuu pohjoisemmassakin, aika kaukana Hartolasta. Yllätys yllätys.
Vaikka voihan se olla, että nykymittapuulla tavallisuus on sitä, että asutaan pääkaupunkiseudulla.
Ja entäs tämä: ”Arkiruokaostokset sujuvat kuitenkin mainiosti.”
– OHO! Miten onkaan mahdollista että Suomessa on ruokakauppoja Helsingin ulkopuolella??
Ja mitä ihmettä perhe oikein syö, kun pitää lähteä erikoiselintarvikkeita hakemaan Helsingin keskustasta? Mekin olemme pärjänneet oikein hyvin paikallisten markettejen tarjonnalla, vaikka harrastamme ruoanlaittoa täällä korvessa eli Keski-Suomessa.
Olikohan tämä koko juttu vitsi…
Näinhän se on, että esim. Lahdesta on lyhyt matka Helsinkiin, mutta Helsingistä hemmetin pitkä matka Lahteen…
Moni helsinkiläinen kuvittelee, että esim. Lahti on ”maalaiskaupunki” missä ei ole ihmisiä eikä elämää ollenkaan eikä ole mitään kauppoja tms. Samat ketjujen liikkeet löytyvät Lahdestakin ja ruokaostokset, myös erikoisemmatkin, pystyy tekemään. Eli Helsingin/pk-seudun ulkopuolellakin on todellista elämää, joka tuntuu monelle helsinkiläiselle/pk-seutulaiselle olevan uskomaton juttu.
Helsingissä/pk-seudulla asiat ovat vain isommassa mittakaavassa, muuten asiat ovat suht samanlaisia ja elämä menee suht samalla lailla.
Itse ajelen päivittäin töihin Lahdesta Keravalle (ennen Helsinkiin) ja näin kesänopeuksilla 80 km matkaan menee 45 minuuttia, talvella n. 55 minuuttia + ”kelivara”. Moni on ihmetellyt, miten jaksan ajaa pitkän matkan mutta heillä ei ole ollut mitään käsitystä, kuinka vähän aikaa siihen menee. Muut työkaverini asuvat pk-seudulla ja heillä menee suurinpiirtein työmatkaansa saman verran aikaa ellei enemmänkin, mutta kilometrejä tulee vähemmän.
Harmi, ettei oikoradasta ole minulle hyötyä, mutta Helsingin keskustaan shoppailemaan mennessä pääsee kätevästi alle tunnissa 🙂
Ja tuohon jutun hintavertailuun n. 350.000 € saa Lahden keskustan läheisyydestä 130 neliöisen juuri valmistuneen asunnon tai sitten likimain 200 neliöisen omakotitalon. Ja niitä omakotitaloja saa myös alle 200.000 € eivätkä ole mitään huonokuntoisia rötisköjä.
Miksi pääkaupunkiseudun ulkopuolella ottavat aina hokkiinsa, jos sanoo, että ei voisi kuvitellakaan asuvansa esim. Lahdessa. Tämä ei tarkoita sitä, että Lahdessa ei voisi asua tai siellä asuvat olisivat jotenkin onnettomia lonia. Minä asun Helsigissä ja monesti joku on kysynyt, että miten te viihdytty ja, kun vastaan, että todella hyvin niin kysyjä tokaisee, että minä en kyllä Helsinkiin muuttaisi mistään hinnasta. En minä siitä mitenkään itseeni ota ja ala puolustella niin kuin tuossa ylläolevat.
Tottahan elämää on kaikkialla ja erilaisille ihmisille sopii eri asiat. Allekirjoitan kyllä täysin sen, että esim. Lahdessa tai Heinolassa ei ruokakauppojen tarjonta ole yhtä laaja kuin esim. Helsingissä. Sori nyt vaan.
Ymmärrän kyllä, että Sipoossa voi kyllästyä. Varsinkin jos ei ole sosiaalista sorttia, niinkuin nainen sanoikin. Itse asun Helsingissä ja mielestäni sekin on pikkasen liian pieni eikä aina löydy riittävästi mielenkiintoista tekemistä. Jos muuttaisin landemmalle niin pitäisi kämpän olla iso ja ympärillä paljon pihaa/metsää/peltoa jossa koirat voisivat juosta vapaina. Talossa täytyisi olla tilaa jotta voisi kestitä paljon vieraita ja pitää isoja juhlia.
Muuten en kyllä muuttaisi täältä kuppiloiden keskeltä pois.
TSB sanoi, että ” Seuraavaksi nainen varmaan uskottelee voivansa mennä verkkareissa kauppaan, huh huh”. TSB, minä menen Helsingin keskustassa välillä kauppaan verkkareissa.
Ohhoh, tulipa napakkaa kommentointia. Itse asun Helsingissä ja mielestäni kirjoitus oli täysin normaali, eikä mistään noussut karvat pystyyn. Itse olen nyt hoitovapaalla ja tasan tarkkaan tiedän mitä kirjoittaja tarkoitti ”kuoliaaksi pitkästymisellä”. Itsekin olen törmännyt noihin eroihin ruokakauppojen suhteen eri paikkakuntien välillä, Perniöstä, mökkipaikkakunnaltamme ei tasan saa samoja tuotteita, kuin kaupungista. Mitä siitä rähisemään. Mekin Haaveilemme kuitenkin jossain vaiheessa siitä omasta pihasta ja multaisista sormista. 🙂
En pidä Sipoota landena.
Kyllä Sipoosta landea löytyy. Tuttavamme asuvat pellon kupeessa asuntoalueella. Ihmiset menevät kauppaa traktorilla ja lietelannan haju leijailee pihamaalla. Hiihtoladut sijaitsevat ihan vieressä ja muutenkin metsä on ihan kiven heiton päässä. Kyllä tämän minun mielestä landen tunnusmerkit täyttää.
Korpi onkin sitten eri juttu. Siellä ei ole katuvaloja, ei kauppoja eikä naapuria näköetäisyydellä. Mutta kukin omistakoon oman määritelmänsä.
Sipoo lande tai ei… Itse asumme 200km Rovaniemeltä viel pohjoiseen päin. On maatila ja lehmiä, täällä tuntuu jo joskus et Helsinkiin pitkähkö matka… ; ) Niin ja lähimpään ruokakauppaan 36km.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous