Ihmissuhteet

Miehet kertovat, miltä ero tuntuu: ”Minulle annettiin ihana rakkaus, joka sitten otettiin pois”

Mitä ero merkitsee viisikymppiselle miehelle? Mitä elämältä sen jälkeen odottaa? Entä millaista on todellinen rakkaus? Kaksi kertaa eron kokeneet ystävykset, muusikko Esa Eloranta, 55, ja toimittaja-DJ Peter ”Norppa” Norrby, 59, kertovat.

Teksti:
Iina Alanko
Kuvat:
Paula Kukkonen/Otavamedia

Musiikkia rakastavat Peter ”Norppa” Norrby (vas.) ja Esa Eloranta tutustuivat 2000-luvun vaihteessa Ruotsin-laivalla, kun molemmat olivat palaamassa Bruce Springsteenin keikalta Tukholmasta.

Mitä ero merkitsee viisikymppiselle miehelle? Mitä elämältä sen jälkeen odottaa? Entä millaista on todellinen rakkaus? Kaksi kertaa eron kokeneet ystävykset, muusikko Esa Eloranta, 55, ja toimittaja-DJ Peter ”Norppa” Norrby, 59, kertovat.

Esa Eloranta, 55, ja Peter ”Norppa” Norrby, 59, myhäilevät ravintola Messeniuksen pöydässä hyväntuulisina. Yhteinen projekti, YouTube-ohjelmasarja Biisipalaveri alkaa olla hyvällä mallilla.

Ideana on käsitellä vaihtuvia, vaikeitakin teemoja musiikin avulla. Pitkän uran radiotoimittaja-DJ:nä tehnyt Norppa valitsee biisit, joihin monipuolisesti musiikkia tehnyt Esa tekee uudet sovitukset ja esittää ne livenä. Sitten keskustellaan kunkin biisin tuomasta uudesta näkökulmasta teemaan.

Ensimmäisten kuuden jakson aiheena on ero, jonka molemmat miehet kokivat pari vuotta sitten.Ensin erosi Esa. Pitkän avioliiton kariutuminen tuli yllätyksenä Norpalle, vaikka ystävykset olivat pitäneet toisensa ajan tasalla elämästään jo vuosien ajan. Heillä on tapana tavata illallisilla, joiden aikana puhutaan kaikesta mielen päällä olevasta – yleensä naisista ja parisuhteesta – avoimesti ja hartaudella.

Esalle ero oli niin kova paikka, että siitä syntyi kokonainen albumillinen musiikkia. Jotain ilmassa -levy ilmestyi tänä keväänä. Se liikkuu eron aavistuksesta sen syövereihin, yksinäisyydestä uuden onnen etsimiseen.

– Monelle tulee erosta mieleen murhe ja hammastenkiristys, mutta se on paljon muutakin. Tein levylle 12 biisiä, joista jokaisessa on eri tunne. Tunteet myös sekoittuvat ja katkeruus lievenee, Esa sanoo.

Puolisen vuotta Esan eron jälkeen päättyi myös Norpan 13 vuotta kestänyt suhde.

– Olin kuvitellut, että pitkän pohtimisen jälkeen kypsynyt päätös erota ei juuri hetkauttaisi minua. Mutta se on ollut yllättävän kova pala, Norppa kertoo.

Pitkän suhteen päättyminen eroon tapahtui molemmille jo toistamiseen.

– Ensimmäinen avioliittoni kesti 16 vuotta, toinen 13. Molemmista on lapsia, eli minulla on kaksi perhettä, Esa kertoo.

”Olen mies, joka jätetään”

Esan ensimmäinen liitto oli normirakkautta, arjen jakamista.

– Olin 24, kun tyttäremme syntyi. Lapsen takia minä, avioerolapsi, halusin pysyä yhdessä. Olin kuitenkin vielä aivan kakara, vastuuton ja uskoton. Lopulta vaimoni kyllästyi siihen ja jätti minut.

Eron jälkeen Esa rakastui itseään 14 vuotta nuorempaan naiseen. Aurinko alkoi paistaa.

– Elämäni ensimmäisen kerran tunsin sitä hullua rakkautta, josta lauluissakin puhutaan. Sellaisen löytyminen on äärimmäisen harvinaista, ja siitä luopuminen hyvin vaikeaa. Olen mies, joka jätetään.

Avioliittojensa myötä Esa kokee olleensa ihmiskokeessa.

– Ensimmäisessä liitossani tein kaiken väärin. Toisessa liitossani päätin tehdä kaiken oikein ja olla uskollinen. Sekään ei riittänyt. Olen vieläkin katkera, tuntuu etten pääse erosta millään yli.

Myös Norpalla on takanaan kaksi pitkää suhdetta. Ensimmäinen, suuren rakkauden ja suurten ongelmien sävyttämä avoliitto päättyi 12 vuoden jälkeen.

– Ryvetyin siinä suhteessa pohjamutia myöten ja erosta selviäminen kesti pitkään. Kun sitten tapasin tulevan avovaimoni, viehätyin hänen viattomuudestaan ja hyvyydestään: hän hoiti kehitysvammaisia lapsia ja jopa harrasti runoutta.

Uuden kumppanin myötä Norppa kuvitteli puhdistuvansa ja eheytyvänsä itsekin.

– Halusin saada uuden alun, tunteen siitä että kaikki olisi mahdollista. Mutta kaikki laskelmointi kostautuu jossakin vaiheessa. Lopulta kyseessä oli lose-lose-situation, kaikki hävisivät. Olimme eri mieltä lähes kaikesta. Vähitellen se kävi kestämättömäksi.

– Mutta saimme ihanan pojan, pikkuveljen edellisestä liitosta syntyneelle pojalleni. He ovat loistavia tyyppejä, joista olen kiitollinen ja iloinen. Ilman suhderumbia minulla ei heitä olisi.

”Tuntui, että lapset saivat kaiken huomion ja minä en yhtään”

Lapset muuttavat parisuhdetta, siitä Esa ja Norppa ovat samaa mieltä. Mutta miten, siitä heillä on erilainen kokemus.

– Olen siinä mielessä naiivi ja romantikko, että pidän lasta rakkauden hedelmänä. Olen aina ollut lapsista innoissani, Norppa sanoo.

Nyt jo 27-vuotiaan esikoisensa ollessa pieni Norppa priorisoi lapsenhoidon työtä tärkeämmäksi.

– Siirsin radio-ohjelmani prime timesta viikonloppuun, jotta minulla olisi arkena aikaa olla poikani kanssa. Se muutti ratkaisevasti urakehitystäni, mutta ei ollut minulta mikään uhraus.

– Myöhemmässä avoliitossa syntynyt poikani piti liittoa koossa. Se oli minulta itsekäs motiivi, mutta eronneena en olisi saanut olla hänen kanssaan niin paljon kuin halusin.

Esan saadessa ensimmäisen lapsensa hän oli juuri muusikonelämän makuun päässyt Garbo-yhtyeen keulakuva.

– Ajattelin, että musiikki vie kaiken aikani enkä halunnut missään nimessä lapsia. Tyttäremme sai kuitenkin alkunsa ensitapaamisella hänen äitinsä kanssa.

Esan mukaan lasten saamisen jälkeen miehelle jää parisuhteessa usein vain elättäjän rooli.

– Etenkin viime erossani se kirpaisi lujaa. Toisen lapsen jälkeen minusta tuntui, että lapset saivat kaiken huomion ja minä en saanut sitä enää yhtään. Minulle nainen on parisuhteessa tärkein, mutta itse koin että kaikki muu menee edelleni. Minulle annettiin ihana rakkaus, joka sitten otettiin pois.

Esa alkoi kiukutella ja riidellä, vaatia osaansa.

– Se oli typerää, vihoviimeistä käytöstä. Mutta kun jotain niin tärkeää on menettämässä, siihen takertuu kaksin käsin kiinni.

Kun eropäätös oli tehty, asiasta piti kertoa lapsille. Se tuntui Esasta maailmanlopulta: nyt poikien koko loppuelämä olisi pilalla.

– Uutisen kerrottuamme pojat itkivät lohduttomasti, mutta seuraavana päivänä he olivat taas ihan normaaleja. Vasta silloin minulle valkeni, että ei tämä nyt niin kamalaa olekaan. Kyllä sitä voi erota, vaikka lapset ovat vielä ihan lapsiakin, emme me tuhonneetkaan heidän elämäänsä.

”Miehen pitää nykyisin tehdä enemmän duunia suhteen eteen”

Parisuhteen dynamiikkaan vaikuttavat Esan ja Norpan mukaan paitsi lapset, myös sukupuolten muuttuneet voimasuhteet.

– Miesten pitää tehdä nykyään enemmän duunia pitääkseen yllä pitkää suhdetta, koska naiset eivät enää hyväksy mitä tahansa renttua miehekseen. He ovat paremmin koulutettuja, tulevat taloudellisesti toimeen omillaan ja osaavat vaatia oikeuksiaan ja tasa-arvoa, Norppa sanoo ja arvelee miesten arkailevan riman korkealle nostaneita naisia.

– Miehet alkavat vähän jo pelätä ja hakeutuvat omiin ryhmiinsä. Vastakkainasettelu on siinä mielessä jopa kasvanut.

Esan mukaan naisten emansipoitumisella on myös varjopuolensa.

– Naisia kiinnostavat yhä ne jännittävät rentut, mutta lastensa isiksi he haluavat kunnollisia, kilttejä ja turvallisia miehiä. Mitä kunnollisempi mies on, sitä tylymmäksi nainen häntä kohtaan muuttuu, Esa sanoo.

Häntä ärsyttää myös puhe siitä, että parisuhteen eteen pitää tehdä jatkuvasti työtä.

– Parisuhteen pitäisi olla koti, jossa voi rentoutua ja olla oma itsensä. Muu maailma repii ihmistä koko ajan eri suuntiin vaatimuksineen. Kotona en haluaisi enää joutua miettimään, miten minä tuota naistani parhaiten miellyttäisin.

Esa Eloranta ja Norppa ero rakkaus
Norppaa ja Esaa yhdistää avoimuus. Kun he puhuvat syvällisiä, mukana on usein myös mustaa huumoria.

”Mielessä pyörivät kuolema ja parasta ennen -päivä”

Kaksi vuotta erojensa jälkeen Esa ja Norppa ovat yhä yksin. Joko pyyhe on heitetty kehään vai tuntuuko uusi suhde vielä houkuttelevalta tai edes mahdolliselta?

– Olen eron jälkeen yrittänyt deittailla joidenkin naisten kanssa. Se on aivan mahdotonta, mistään ei tule mitään. Kun on ollut niin rakastunut kuin minä olin, erosta selviämiseen voi mennä järjettömän kauan, Esa sanoo.

Asioita mutkistavat myös ikä ja tähän asti eletty elämä.

– Parikymppisenä kaikki oli mahdollista, mutta tässä iässä me vapaana olevat miehet olemme eronneita kuten naisetkin, on perhettä ja muuta. Mielessä pyörivät myös kuolema ja parasta ennen -päivä. Vieläkö tässä nyt voisi saada yhden kerran onnen, vaikka kuolema odottaakin jo ikkunan takana? Monesti ilmassa leijuu vielä pieni epätoivo, jolloin on hyvin epätodennäköistä, että mitään uutta pystyy syntymään, Esa miettii.

Norppa tunnistaa Esan pessimistisyyden. Hän on siinä jo astetta pidemmällä, totutellut itseään ajatukseen loppuelämästä yksin.

– Esa on nuori, hän voi vielä haaveilla. Minulle elämänkokemukseni ovat kasvattaneet kovan kuoren. Minäprojektini on loppunut, minua ei voisi oma onneni vähempää kiinnostaa. En oikeastaan halua enää mitään. Niin minä sanon! Mutta Bob Dylankin laulaa yhdessä biisissä koko ajan, että I’m sick of love, olen kyllästynyt rakkauteen, mutta lopuksi yhden kerran: I’m love sick, janoan rakkautta…

”En halua enää olla kenenkään kyljessä koko ajan”

Toivonkipinä siis elää kaikesta huolimatta, vaikka se välillä onkin sammuksissa.

– Välillä mietin, että yksin eläminen olisi järkevää, mutta sitten tulee taas heikko hetki, jolloin kaipaan hellyyttä ja toista ihmistä lähelleni. Olen sitä mieltä, että aina on oikeus yrittää, Esa sanoo.

Se on helppoa siksikin, että naiset ovat olleet Esan suuntaan hyvin aktiivisia. Kun hän oli puhumassa erolevystään Huomenta Suomi –ohjelmassa, hän sai useita yhteydenottoja ja suoria treffiehdotuksiakin.

– Puhelin alkoi pimputtaa. Sain sellaisia viestejä, että en ole tyrkky, mutta miten olis? Se yllätti, mutta toki myös imarteli.

Joihinkin kutsuihin Esa myös vastasi.

– Olen pyrkinyt rehellisyyteen: jos minulla ei tapaamisten jälkeen jää naista ikävä, lopetan deittailun siihen. Monella herää kuitenkin suuria odotuksia jo yhden illan tai viikonlopun jälkeen, ja vaaditaan saada tietää, milloin tapaamme seuraavan kerran. Minua sellainen ahdistaa. En halua enää olla kenenkään kyljessä koko aikaa vaan elää omaa elämääni, vaikka seurustelisinkin.

Eräs nainen oli sanonut, ettei Esa voi pysyä yksin, sillä ilman kosketusta ihminen sairastuu.

– Ehkä asia on niinkin, mutta en voi myöskään ottaa vastaan sellaista kosketusta, jota en itse hirveästi halua, Esa miettii.

”Naiset haluavat seksiä heti ensimmäisenä iltana”

Naisten suorasukaisuus seksin suhteen on yllättänyt Esan.

– Sänkyyn mennään nykyään liian nopeasti. Oma kokemukseni on, että jokainen nainen haluaa seksiä heti ensimmäisenä iltana. Sanoisinkin viisikymppisille naisille, että jäitä hattuun: seksillä ei ole niin kiire, pitää ensin tutustua ja saada jonkinlainen yhteys aikaiseksi.

Myös Norppa on saanut oman osansa seksinjanoisista naisista.

– Kerrankin kävi niin, että olimme meillä kotona jonkun daamin kanssa. Pidin keittiönpöydän ääressä pitkää monologia, kun nainen yhtäkkiä tokaisi minulle, että voi hemmetti sua, koko sen ajan kun sä olet siinä paapattanut, me oltais voitu panna. Olin että hei, ovi on tuossa. Kukaan ei arvosta mun henkisiä juttuja, Norppa sanoo ja nauraa makeasti.

Norppa pitää itseään demiseksuaalina, ihmisenä, joka tarvitsee vahvaa henkistä sidettä ennen kuin on valmis seksiin.

– Minun kohdaltani se kaikki alkaa jo olla ohi. Esalla on viriliteettiä ja libido vielä voimissaan. Tässä iässä viiden vuoden ikäero tuntuu. Minä olen jo sisäistänyt antaa olla -asenteen. Naiset on nähty – ja he ovat nähneet minut.

Esa Eloranta ja Norppa
– Ikä tekee tehtävänsä myös seksin suhteen. Rakkaudeton seksi on turhaa ja arvotonta, Norppa ja Esa miettivät.

”Kun on saanut rakkausseksiä, pelkkä seksi ei tunnu enää miltään”

Seksi ei keski-iässä myöskään ole samaa kuin parikymppisenä.

– Vedin naistenmiehen roolia nelikymppiseksi asti, mutta nyt olen saanut siitä aivan tarpeekseni, Esa sanoo.

Vedenjakaja Esan suhtautumisessa oli hänen kokemuksensa rakkausseksistä.

– Kun kerran kokee suuren rakkauden ja saa rakkausseksiä, on päässyt sellaisen riman yli, että pelkkä seksi ei tunnu enää miltään. Kun rakkausseksissä saa orgasmin, ihmisen täyttää euforia ja silmiin nousevat onnen kyyneleet. Kun sellaisesta joutuu luopumaan, se on tosi iso menetys.

– Kun eron jälkeen aloin deittailla muita naisia, vertasin seksiä heidän kanssaan väistämättä rakkausseksiin. Se tuntui joutavanpäiväiseltä.

Norpankin mukaan seksi ilman rakkautta on arvotonta. Hän väittää kokeneensa rakkausseksiä viimeksi viime vuosisadalla.

– Muistan, kuinka joskus rakastellessamme jopa pysähdyin ja sanoin, että yritetään muistaa tämä hetki sitten kun menee huonosti. Mutta kyllä se sitten unohtui, Norppa naurahtaa.

”Ehkä rakkaus on onnen kauppaa”

Miksi jotkut parisuhteet onnistuvat ja toiset eivät? Esan mukaan se on mysteeri.

– Jos jotain olen oppinut niin sen, ettei toisten parisuhteista voi kukaan ulkopuolinen tietää mitään.

Pelkkä rakkaus ja lapset eivät miesten mukaan pitkän päälle riitä. Parisuhteessa pitää olla jokin yhteinen harrastus, visio tai suunta, jota kohti mennä.

Norpan mukaan ihmisten ihmissuhdepinna on entisestään kiristynyt.

– Tuntuu, että kaikki eroavat. Ne, jotka pysyvät yhdessä, luovivat kaikki omaan tapaansa, päteviä sääntöjä onnistumiseen ei ole. Eräs suosikkiartisteistani, ruotsalainen Joakim Thåström otsikoi erään albuminsa lauseella ”Rakkaus on niille, joilla on tuuria”. Ehkä se on todellakin niin, että rakkaus on onnen kauppaa ja sen oikean löytyminen tuurista kiinni.

Esa toivoo yhä aika ajoin palaavansa yhteen suuren rakkautensa kanssa.

– Jollain järjettömällä tasolla haaveilen siitä yhä, vaikka tiedän, että se on mahdotonta. Olemme yhä tekemisissä poikien kautta lähes päivittäin. Meinaan aina antaa lähtöpusun ennen kuin tajuan, että ai niin, mehän olemme eronneet. Olimme joskus niin hirveän rakastuneita, ja nyt olemme niin kuin emme olisi koskaan yhdessä olleetkaan. Siihen on ylitsepääsemättömän vaikea sopeutua.

– Lopputulos voisi olla se, että rakkaudessa kaikki on illuusiota. Ihmisen sisäänrakennettu tyhmyys ja itsekkyys tuhovat sen, Norppa sanoo. Hetken miettimisen jälkeen hän kuitenkin jatkaa:

– Paitsi rakkauden lapsiin. Se on pysyvä, ikuinen suhde. Vanhempia ei vaihdeta.

Puhe kääntyy vakavaksi.

– Mitä meistä elämän jälkeen jää jälkipolville, jos materiat ja perinnöt unohdetaan? Tunne. Tai rakkaus, jos ollaan oikein juhlallisia. Kun sovellan tätä itseeni, se tunne on rakkautta poikiani kohtaan. Jos vanhemmuuden onnistuu hoitamaan hyvin, onnistuu paljossa, Norppa miettii.

Myös Esalle lapset – ne, joita hän ei alun perin lainkaan halunnut – ovat elämässä tärkeintä.

– Ero olisi vielä vaikeampi ilman poikiamme. Heidän takiaan elämän on mentävä eteenpäin ja arjen rullattava. En voi jäädä liikaa suremaan tai märehtimään menettämääni.

Myös Norpalle lapset ovat tasoittaneet elämän alamäkiä.

– Poikani ovat pelastaneet minut, heidän ansiostaan tunne-elämäni on pysynyt jotenkin kuosissa. Olen tosi kiitollinen siitä hyvästä, mitä on ollut, ja siitä, että minulla on kaksi tervettä poikaa. Mitä muuta voisin enää elämältä vaatia? Täydellisen suhteen? Ei, en ole ansainnut sellaista.

Onko se koko totuus?

– Olen kaikelle avoin, mutta en odota enää mitään. On kuitenkin hyvä muistaa elämän yllätyksellisyys, Norppa sanoo.

Esa nyökyttää ja virnistää.

– Mitä tahansa voi tapahtua.

X