”Mieleen tulee, jos kuolenkin yksin” – Helka Belt kertoo, millaista on olla etä-äiti korona-aikana
Koronaviruksen aiheuttama sosiaalinen eristäytyminen iski Annan Etä-äiti-bloggaaja Helka Beltiin kovaa. Hän ei esimerkiksi tiedä, koska näkee seuraavan kerran lastaan.
Koronaviruksen aiheuttama sosiaalinen eristäytyminen iski Annan Etä-äiti-bloggaaja Helka Beltiin kovaa. Hän ei esimerkiksi tiedä, koska näkee seuraavan kerran lastaan.
Annan bloggaaja Helka Beltin kotona koronaviruksen sanelema edellisviikko sujui yksinäisissä sekä mietteliäissä tunnelmissa. Etä-äiti-blogista tuttu Helka on kirjaimellisesti teini-ikäisen lapsensa etä-äiti, nuoremman poikansa huoltajuuden hän jakaa lapsen isän kanssa vuoroviikoin.
Koronan leviäminen sekä leviämistä rajoittavien toimien voimakkuus yllätti monen suomalaisen tavoin myös Helkan. Vielä hetki sitten viruksen uhka ei tuntunut suomalaiskodeissa kovinkaan todelliselta, ja perheissä elettiin normaalia perusarkea. Viime viikon alussa kaikki muuttui.
– Ensin ajattelin, ettei tässä ole mitään hätää. Olen joka tapauksessa sinkku, joten näkisin lastani joka tapauksessa vuoroviikoin. Lasteni isät ovat kuitenkin melko lyhytsanaisia, enkä saanut heihin kunnollista kontaktia. Se sai minut tajuamaan ensimmäisen kerran, että olen hyvin yksin, enkä saa puhuttua puhelimen välityksellä vanhemmuuteen liittyvistä asioista, Helka sanoo.
Työpaikalla käyminen sekä työkaverit ovat ihmisten kanssa työskentelystä pitävälle Helkalle tärkeitä. Nyt nämäkin kontaktit ovat pannassa, sillä hänet on monen muun tavoin määrätty etätöihin. Tilanteen vakavuus voimistui entisestään siinä vaiheessa, kun hallitus ohjeisti lopettamaan lasten sekä vanhempien leikkitreffit. Näin ollen myös muiden Helkan aikuiskaverien määrä kutistui.
– Olemme järjestäneet leikkitreffejä lähellä asuvan tuttavapariskunnan kanssa. Nyt en saa seuraa aikuisistakaan. Tuntuu, että yksinäisyys nousee vain koko ajan enemmän pinnalle, hän sanoo.
Helka Belt ei tiedä, milloin tapaa seuraavan kerran poikansa
Myös mielenterveyteen liittyvät seikat mietityttävät kahdesta masennuskaudesta toipunutta Helka Beltiä. Tällä hetkellä mielenterveystyön parissa työskentelevä Helka huolehtiikin itsensä lisäksi myös paniikkihäiriöisten, ahdistuksesta kärsivien tai vaikkapa hiljattain eronneiden hyvinvoinnista.
– Tällaisilla hetkillä tulee mietittyä sitä, jos kuolenkin yksin. Minulla ei ole nyt yhtään aikuista, kenelle puhua kasvotusten. Tuntuu todella kummalliselta, etten voi mennä heidän luokseen, hän sanoo.
Kenties vaikeinta on koronaviruspandemian aiheuttama epätietoisuus. Tilanne voi jatkua pitkään, ja sosiaalisten kontaktien puuttuessa sinkut sekä muut yksineläjät joutuvatkin viettämään huomattavasti enemmän aikaa itsekseen.
– Sekoanko, sillä minulla on masennushistoriaa. Koska pääsen töihin? Ahdistustani lisää myös epätietoisuus siitä, koska voin seuraavan kerran tavata teini-ikäistä poikaani, Helka luettelee.
Lähikontaktien puuttuessa Helka on kuitenkin saanut aikaa ystäville, joiden kanssa hän ei kiireisessä arjessa olisi välttämättä tiiviissä yhteydessä. Hän on muun muassa sopinut erään ystävän kanssa jo vuosia sitten tapahtuneen välirikon – tietenkin puhelimitse.
– Olen soitellut ihmisille tai pyytänyt yhteydenottoja. Kirjoittajana pidän myös päiväkirjaa. Eräänä päivänä sain päähäni, että kirjoitan korona-aiheesta vielä romaanin, hän päättää.
Lue myös:
Yksinäisyys eron jälkeen – 5 asiaa, jotka kannattaa tehdä, kun kotona ei ole enää kumppania
Jos koronavirus huolestuttaa jatkuvasti, mitä tehdä? Katkaise huolikierre psykologin ohjeilla
Kommentit
Läheskään kaikki eivät noudata täällä ohjeita lasten leikkitreffien suhteen ja jopa aikuiset parkkeeraavat itsensä kadulle ihaillen ”sisiaalisuuttaan” tietoisesti aiheuttaen melua ja häiriötä. Varmaan mielenterveyden kanssa lujilla jos ei lapsille sanota ei kuten muut ihmiset. Kurjaa tuo pelko ja huoli, en tiedä lohduttaako yhtään mutta eiköhän lopultakin kaikki kuolla yksin. Kaikkea hyvää Helga.
Kommentit
Kun nyt fyysisiä kontakteja on rajoitettu, onhan jäljellä vielä puhelin ja sähköposti, Facebook ym.
Kannattaako asiaa nyt liiaksi dramatisoida ja uhriutua.
Läheskään kaikki eivät noudata täällä ohjeita lasten leikkitreffien suhteen ja jopa aikuiset parkkeeraavat itsensä kadulle ihaillen ”sisiaalisuuttaan” tietoisesti aiheuttaen melua ja häiriötä. Varmaan mielenterveyden kanssa lujilla jos ei lapsille sanota ei kuten muut ihmiset. Kurjaa tuo pelko ja huoli, en tiedä lohduttaako yhtään mutta eiköhän lopultakin kaikki kuolla yksin. Kaikkea hyvää Helga.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous