Ihmiset ja suhteet

Mies ja avioero

Teksti: Niina Rapo-Puustinen

avioeroKaksi miestä kertoo avioerostaan: mitkä syyt johtivat eroon, miten elämä muuttui avioeron jälkeen ja miltä elämä tuntuu nyt.

Ilja, 30 ja hänen vaimonsa ehtivät olla naimisissa vain vuoden. Sitä ennen pariskunta oli ollut yhdessä neljä vuotta ja tehnyt kaksi lasta. ”Menimme naimisiin siinä toivossa, että jotain voisi vielä korjata. Että avioliitto hitsaisi meidät yhteen.”

Pari kiikutti kuitenkin eropaperit käräjäoikeuteen puoli vuotta sitten. Eropäätös oli yhteinen ja molempien mielestä ainoa ratkaisu. ”Ajoimme vaimoni kanssa toisemme niin nurkkaan, ettei paluuta ollut. Olimme molemmat hyvin ahdistuneita, riitelimme jatkuvasti. Kaikki alhaisimmatkin haukkumanimet oli käytetty” , kertoo Ilja hiljaa. ”Olimme jo käyneet vuoden perheterapiassa. Tuntui, että kaikki keinot oli jo käytetty. Tarvitsimme hetken hengähtämistä.”

Alussa Iljasta tuntui, että hän selviää vähällä, mutta kun aika kului, alkoivat itsesyytökset. ”Yksin kotona ollessa seinät kaatuivat päälle. Kaipuu takaisin tavalliseen perhe-elämään iski lujaa. Mietin lapsia. Heillä on nyt kaksi kotia. Vaikka asumme lähekkäin ja näen lapsia usein, niin tuntuu se pahalta.” ”Lapset osaavat esittää vaikeita kysymyksiä. Mutta niihin on osattava vastata joka kerta. Puhuminen on tärkeää. ”

Tuli täysi lamaantumisen kausi. Ilja ei jaksanut nähdä kavereitaan, ei jaksanut harrastaa, saati ajatella töissä käymistä tai arkisten asioiden hoitoa. Ilja kuvaa oloaan umpisolmuksi, täysin tyhjäksi tilaksi. ”Mietin mitä kaikkea tuli tehtyä ja miten tähän oikein tultiin. Siinä tilanteessa viina turrutti. Lapset olivat ainoa syy minkä vuoksi jaksoin.”

Ilja tunnisti masentuneensa ja otti sairaslomaa töistä. Nyt hän on aloittanut psykoterapian. Hän koki, että samaan syssyyn tulivat kaikki muutkin käsittelemättömät asiat. ”Asiat on hyvä käsitellä. Mutta niiden jauhaminen pitkän päälle ei johda mihinkään. Asiat saavat omassa päässä helposti käsittämättömiä mittasuhteita. Kierre on katkaistava jossain vaiheessa. On lähdettävä liikkeelle, mutta ei ’kaljaralliin’.”

Miehenä hän kokee joutuneensa luopumaan erossa enemmän kuin vaimonsa, joka on lasten päähuoltaja. ”Isyyteni ei ole enää samaa kuin ennen. Vaikka lapset ovat luonani 2-3 kertaa viikossa ja vielä joka toinen viikonloppu päälle, niin en ole läsnä heidän arjessaan koko ajan. Aviopuolisoni lisäksi jouduin luopumaan jollain tasolla myös lapsistani. ”Mutta positiivisesti ajatellen, kun lapset ovat luonani, voin keskittyä heihin täysin. Koen heidät entistä enemmän henkisenä voimavaranani.”

Iljan ja ex-vaimonsa keskusteluyhteys on palautunut. He ovat puhuneet menneestä liitostaan. Myös yhteen palaamisesta on keskusteltu. ”Mutta ei vielä pitkään aikaan, jos koskaan. Molempien täytyy muuttua valtavasti, näyttöä pitäisi alkaa tulla jo nyt.”

Tähän liittyen Ilja miettii nyt Antabus-kuuria, koska ei täysin luota itseensä viinan juonnin lopettamisessa. ”Ja toisen huomiointia, yhteisten pelisääntöjen sopimista ja keskustelua pitää vielä opetella.”

Nyt Ilja uskoo selviävänsä erosta hengissä, koska arki rullaa jo jollain tapaa. ”Toipumiseen menee varmaankin vuosia. Kyllä olo voi vähän hellittää, mutta ei eroa turhaan sanota ’pikkukuolemaksi’. Syvät arvet se jättää. ” ”Kunnioitus aviopuolisoa kohtaan tulee säilyttää. Kun se menee, ei ole paluuta. Ja eron jälkeen viina ei vie tilannetta yhtään eteenpäin vaan taaksepäin”

Jouni, 40 eli saman naisen kanssa 10 vuotta, niistä viisi avioliitossa. Suhde oireili kauan. Ero oli kuulema ajatuksena ilmassa jo pari vuotta ennen virallista eroa. Erosta on kulunut nyt yli vuosi. ”Tämän hetkisiä tuntemuksia on vaikea erotella tai selittää. Onneksi elämässä on nyt muita asioita, jotka pitävät liikkeellä ja kiinni elämässä.”

Jounin elämä on muuttunut eron jälkeen monella tapaa. ”Elämäni muuttui paljon jo aiemmin, koska olin jo vuosia ollut vaihtelevan pituisia jaksoja ulkomailla. Mutta lapsen tapaamiset ovat muuttuneet vielä entisestään, myös kaveripiiri. Joitakin vanhoja kavereita on jäänyt pois, tosiystävät säilyneet. Lisäksi on tutustunut joihinkin eronneisiin kavereihin paremmin ja oppinut heiltä selviytymiskeinoja”.

Jouni uskoo myös heidän eronsa olleen ainoa ratkaisu, mutta epäuskon hetkiäkin on ollut. ”Välillä olen miettinyt, että oliko se vain pelkkä hulluuskohtaus, mutta ei. Positiivista tässä on se, että erosimme nyt emmekä 25 vuoden päästä.” Naimisiin hän ei näillä näkymin aio enää jatkossa. Avioliitto sopii Jounin mielestä aika huonosti nykyisiin pitkiin elämiin ja yhteiskuntaan, jossa työ täysin epäluonnollisissa toimistoissa sidottuna tietokoneeseen ja uuvuttavaan matkusteluun imee ihmiset kuiviin. Ristipaineet ovat ihmissuhteille vain liian kovia.

”Suhteemme ex-vaimon kanssa on parantunut heti eron jälkeisestä ajasta. Hänkin on saanut selvitettyä tunteensa ja ajatuksensa.” Avioeron lopulliseksi selittäjäksi Jouni kertoo sen, ettei pari etsinyt suhteeseensa tarpeeksi yhteisiä kiintopisteitä. ”Olimme monella tavalla erilaisia ihmisiä. Ajan mittaan tämä tuntemus hiljalleen vahvistui. ”Suhteen myös pitäisi mielestäni kehittyä sykäyksittäin: yhteisiä askeleita pitäisi löytyä suhteen matkan varrelle tasaisesti, esimerkiksi naimisiinmeno ja lapset. Suhde väljähtyy jos ollaan yhdessä viisi tai jopa kymmenen vuotta ikään kuin tavan vuoksi, ilman mitään suurempia suunnitelmia.” Kannattaa pysähtyä ja miettiä jatkammeko ja miksi. Sillä aika muuttaa myös ihmistä. Mies kehittyy jo biologisestikin hitaammin kuin nainen. Tämän kannattaakin puhaltaa pois liiat energiat ennen vakiintumista.”

Jouninkin mielestä vaikeinta erossa on ollut se, että heillä on ex-vaimonsa kanssa yhteinen lapsi. Jouni yhtyy myös Iljan kertomaan siitä, että miehen oikeudet erossa ovat pienemmät kuin naisen. ”Aikuiset kestävät mitä vaan. Lasten kanssa asia on toinen. Myös isä joutuu ikään kuin ulos hetkeksi koko kuviosta eron myötä. Isän suhde lapseen muuttuu. Toisaalta vasta erossa ymmärsin lapsen ja isän yhteisen ajan tärkeyden. Nyt sitä on, vaikkakin määräajoin.”

Eron käsittelykin on miehellä erilaista. Jouni on sentään pystynyt puhumaan erostaan saman kokeneille kavereilleen. ”Puhuminen, raskaiden asioiden käsittely on miehille vaikeampaa. Mies on enemmän yksin näiden asioiden kanssa. Mutta aika parantaa haavat tässäkin asiassa.” Kunnioitan ja arvostan entistä vaimoani joka jaksaa työnsä ohella hoitaa lastamme. Meillä on yhteinen asia myös jatkossa. On tärkeä että välimme säilyy hyvinä ja suunnittelemme lapsen tulevaisuutta.

Keskustele avioerosta

X