Miehet osaavat pyörittää huushollia siinä missä naisetkin. Juuso ja Aki loihtivat juhla-ateriat ja arkisapuskat.

Mies ja kauha

Juuso, 33 ja Aki, 35, kuuluvat siihen harvinaiseen perheenisäpataljoonaan, jonka edustajat vastaavat melkein yksin perheen ruokataloudesta. Näille vispilöitä, keiton suurustamista ja fileerausveitsiä pelkäämättömille miehille grillijuhlien armoitettu pihvimestari on kummastus. Yhtä outoja heidän mielestään ovat isukit, jotka kerran viikossa, vaimon ainoana jumppailtana, saapuvat kotiin salkku toisessa, noutopitsa toisessa kädessään.

Tässä jutussa esiintyvät miehet ovat kuitenkin kotitalousmentaliteeteiltaan hyvin erilaisia. Juuso nauttii aikaa vievästä ruoanlaitosta, vaikka hän osaa myös loihtia aterian tarvittaessa nopeastikin. Hän arvostaa astioihin ja kattaukseen liittyvää estetiikkaa ja suunniteltuja ruokalistoja päivällisvieraita varten. Silloin kun hän tekee perheelle arkiruokaa, on yksinkertaisuus ja hyvä maku kuitenkin päällimmäisinä mielessä.

Aki puolestaan vastaa ruoanlaiton lisäksi myös muista huushollin pyörittämiseen liittyvistä asioista: hän käy kaupassa ja hakee lapset hoidosta. Siksi hän ei juurikaan ehdi miettimään, minkä värisiltä lautasilta tänään syödään. Akin keittiön päämääränä on vain ruokkia kaikki suut, niin että jokainen on tyytyväinen.

Tehtävä ei ole ihan helppo, koska Aki on perheen ainoa kasvissyöjä. Lihaton vaihtoehto tosin maistuu yleensä myös vaimolle, mutta usein ruokalajeja tehdään kaksi; toinen aikuisille, toinen lapsille. ”Isä, oo sä vaan kasvissyöjä, mä oon lihansyöjä, totesi Akin nyt 9-vuotias poika jo pienenä.

Alle 1-vuotiaalle Aki muussasi mureaa possunkieltä perunan joukkoon, ja tätä loistavaa lihaa lapset kiskovat halulla vieläkin. Tosin 4-vuotias tytär säälii eläimiä siinä määrin, että aina ei maistu edes possunkieli.

”Ruoka on arvokasta”

Juuso on erityisesti brittiläisen ja venäläisen keittiön ihailija, koska sikäläiset ruoat ovat usein simppeletä mutta herkullisia. Lisäksi hän harrastaa keittokirjoja ja etsii vinkkejä lehdistä. ”Helsingin Sanomien Ruokatorstai on suosikkini. Ja keittokirjassa pitää ehdottomasti olla kuvia”, Juuso sanoo.

Juuso tekee opintojensa lopputyötä kotona, joten hän valmistaa usein myös lounaita itselleen sekä kotona työskentelevälle avovaimolleen. Haastatteluhetkellä on aamupäivä, ja Juuso pilkkoo pienessä, siistissä keittiössä porkkanoita.
”Olen ostanut ison määrän porkkanoita, ja ne alkavat kohta mennä lahoiksi, hän selittää. ”Teen nyt porkkanafetakeittoa.”

Hän on ostanut myös isoja ruislimppuja, jotka hän viipaloi itse teroittamallaan veitsellä ohuiksi viipaleiksi ja pakastaa. Edes kannikat eivät päädy biojätteeseen.
”Kyse ei ole saituudesta vaan periaatteesta. Ruoka on arvokasta.”

Juuso ei koskaan osta kalliita ruoka-aineita. Kalastus onkin säästäväiselle miehelle kätevä harrastus. Nyt on pakastimessa hauki ja muutama ahven.”Hauen aion paistaa uunissa aluminifoliossa. Se ei kaipaa muuta kuin tilliä seuraksi.”

Virheet analysoidaan ruokapöydässä

Juuson perheessä ei noudateta erityisruokavaliota, mutta elävä ravinto kiinnostaa.
”Pidän miedoista ruoista, joissa maistuvat raaka-aineet. Niistä pitävät yleensä nirsommat lapsetkin. Raaka kasvisruoka on hyvää, mutta en nauti pilkkomisesta”, Juuso sanoo ja survaisee sauvasekoittimen porkkanakattilaan.

Syksyn sienisato on ollut antelias, ja Juuson lasipurkit täyttyvät kuivatetuista mustista torvisienistä ja suppilovahveroista. Säilöminen on tuttua.

Juuso kutsuu ystäviä usein syömään ja tekee silloin rohkeita kokeiluja.
”Yleensä puolet kokeiluistani epäonnistuvat. Analysoin sitten ääneen virheitäni ruokapöydässä”, hän naurahtaa.

Viimeksi vieraat saivat alkupalana pakastinkylmää kraavattua lohta, lohikaviaaria ja herkkukurkkumurskaa saaristolaisleivällä. Mausteeksi riitti basilikaöljy. Pääruokana oli syksyinen kermasienimuhennos. ”No, sillä kertaa kaikki tosiaan onnistui hyvin”, Juuso myhäilee.

Arkista rappausta

Aki paiskaa aineksia pannulle ja huokaa.

”Harrastuneisuus ruoanlaittoon alkaa olla nykyisin aika kaukana.”
Hän ymmärtää hyvin äitiään, joka totesi 3-lapsisen perheen vesojen ollessa jo aika isoja, että näin 25 vuoden urakan jälkeen alkaa olla hivenen väsynyt. Ruvettuaan kasvissyöjäksi 18-vuotiaana Aki alkoi tehdä ruokiaan itse, ja silloin riitti uutuudenviehätystä ja kokeilunhalua. Keittiöosasto lankesi hänelle luontevasti myös perheenisänä.

Kun vaimo katsoo ruokakomeroon ja sanoo, että eihän täällä ole mitään, niin Aki vakuuttaa loihtivansa raaka-aineista useita erilaisia ruokalajeja. ”Pasta ja pastakastike syntyvät ihan mistä vaan. Pasta on siitäkin kätevä, että se on jo sinällään ateria.”

Kokkaus ei vaadi kummoisia tilpehöörejä. ”Veitsi, pari kattilaa ja paistinpannu. Ja mikroaaltouuni on kyllä aika ehdoton, kun sillä kypsentää hetkessä perunankin”.

Kuten sanottua, Aki ei panisi pahakseen pientä lomaa keittiöhommista.
”Vaikka viikon tai kuukauden vuorottelu vaimon kanssa voisi olla suuri seikkailu molemmille osapuolille. Minulle tämä ruokahomma on arkista rappausta.”

Vieraita varten Aki kyllä kokkaa ihan mielellään. Silloin syötävää on ehdottomasti oltava tarpeeksi. Esillepano on toisarvoinen asia.

Teksti: Sini Saaritsa / A4 Media Oy (11.11.2004)

X