Ihmiset ja suhteet

Miesten välisestä ystävyydestä

Teksti:
Anna.fi

Miesten välistä ystävyyttä on kuvattu tv-sarjoissa eri aikoina eri tavoin. 1980-luvun ”Näkemiin vaan, muru” -sarjassa kaveria ei jätetty. Uudessa ”Asema 62” -sarjassa kaveri saa pärjätä omin nokkineen. Mitä se kertoo nykyajasta?

Miesten välisestä ystävyydestä

”Sinkkuelämää” oli oivallinen tv-sarja naisten välisestä ystävyydestä. Mistä löytyisi vastaava sarja miehille? Yksi sellainen on 20 vuotta vanha brittiläinen draamakomedia ”Näkemiin vaan, muru” (”Auf Wiedersehen, Pet), jonka kirjoittivat Dick Clement ja Ian La Frenais. Sarja on noussut vuosien saatossa kulttiasemaan – eikä ihme. Se on edelleen ehkä paras miesten välistä ystävyyttä kuvaava tv-sarja. Asia vahvistui omakohtaisesti, kun katsoin sarjan neljännen kerran muutama viikko sitten.

Sarjassa pääosin pohjoisenglantilainen muurariporukka lähtee työttömyyden takia siirtotyöläisiksi Saksaan. Porukassa on seitsemän hahmoa, seitsemän erilaista miestä, joita yhdistää vain sosiaaliluokka. Miehet asuvat työmaaparakissa ja sietävät jotenkuten ankeita olosuhteita ja toisiaan. Tästä lähtökohdasta syntyy sarjan nokkela huumori. Huumori onkin varmasti suurin syy sarjan suurelle suosiolle.

Kaverille kanssa

”Muruissa” ryhmän hyvä edeltää aina yksilön hyvää. Ryhmässä kaikki jaetaan, onnistumiset ja epäonnistumiset, ja kaikesta keskustellaan. Keskustelu on yleensä pallottelua, jossa yksi jatkaa toisen juttua. Yhdessäolo kiristää hermoja, mutta synnyttää myös solidaarisuutta. Omahyväisyydestä seuraa välitön sanktio, ryhmän muiden jäsenten pilkka.

Sarjan huumori kohdistuu yleensä johonkuhun ryhmän jäsenistä. Solidaarista on se, ettei kukaan ole vinoilulta turvassa. Pilkka on avointa, ei ilkeää. Kokematon mies kasvattaa partaa näyttääkseen miehekkäämmältä ja kysyy naistenmieheltä, onko yritys onnistunut. Tämä vastaa: ”Siinä on se hyvä puoli, että se kompensoi puuttuvan luuston rakenteesi… Ja peittää aknesi.” Herkkähipiäisyys ei siis ole kovassa kurssissa, mutta kun joku on vaikeuksissa, kaveria autetaan omasta edusta piittaamatta. Kukaan ei halua kuitenkaan ylleen sädekehää. Kiitokset kuitataan pyytämällä toista tarjoamaan tuoppi.

Epäitsekkyys, solidaarisuus, lojaalisuus. Miesten hyveet ovat vanhanaikaisia, mutta niitä ei esitetä sentimentaalisesti. Kun eräs mies tunnustaa, että hänellä on ollut muita ikävä, muut pudistelevat päätään: ”Ikävä meitä? Se on tosi outo.” Tässä vaiheessa vastaavassa amerikkalaissarjassa kaikki halaisivat toisiaan ja taustalla soisivat viulut. ”Murujen” miehet menevät sen sijaan kapakkaan, joka perjantai-ilta. Yhteiset rituaalit ovatkin olennainen osa miesten välistä ystävyyttä.

Kaveri jätetään

Kokonaan toisenlaista miesten välistä ystävyyskuvasta tarjoilee Nelosella pyörivä amerikkalaisista palomiehistä kertova sarja ”Asema 62” (”Rescue Me”). Tässäkin sarjassa keskiössä on seitsemän erilaisen miehen ryhmä. Asema 62 on humoristisuudestaan huolimatta synkkä sarja, toisin kuin hyväntuulinen ”Murut”. Yhden jakson aikana nähdään muun muassa yksi homoraiskausyritysja yksi itsemurhayritys. Sarja on inhorealistinen, siinä missä ”Murut” on realistinen. Sarjan huumoria kuvaa episodi, jossa miehet käyvät vuorotellen ulostamassa naispuolisen palomiehen yksityisvessassa ihan vain kiusallaan.

Suurin ero ”Muruihin” on siinä, miten sarjassa kuvataan miesten välistä ystävyyttä. Asema 62:n miehet ovat itsekkäitä ja epäluuloisia toisiaan kohtaan. Heillä on likaisia pieniä salaisuuksia, joita he itsekin häpeävät. Huomionarvoista on, että vaikka miehet ovat ryhmässä, ryhmän merkitys ei korostu. Miehet ovat pohjimmiltaan yksinäisiä susia puolustamassa omaa reviiriään, ilman yhteisiä rituaaleja, ilman yhteistä jaettavaa.

Kertovatko tyystin erilaiset miesten välistä ystävyyttä kuvaavat sarjat jotain kyseisen ajan hengestä? On mahdollista, että nykyinen yltiöyksilöllisyyttä kannustava aikamme näkyy myös tv-sarjoissa. Työelämässäkin ihmiset ajetaan kilpailemaan keskenään, epäilemään toisiaan ja luottamaan vain itseensä. Solidaarisuus voi olla nykyään vanhanaikaista, mutta aina se eristäytyneen apatian voittaa. Yltiöyksilöllisyyden kääntöpuolena kun on yltiöyksinäisyys. Juuri siitä syystä ”Näkemiin vaan, muru” -sarja tarjoaa terveitä roolimalleja – myös naisille.

Kuva ei liity jutussa käsiteltyihin tv-sarjoihin.

Teksti: Herman Raivio / A4 Media Oy (17.8.2005)
 

X