Millaista on erota psykopaatista? Ulla Feldscher sai tietää avioitumisen jälkeen miehensä kaksoiselämästä – näin hän selviytyi
Ulla Feldscher rakastui hurmaavaan herrasmieheen. Viisi vuotta kestänyt rakkaustarina loppui, kun Ulla sai tietää pian häiden jälkeen, että mies oli koko heidän suhteensa ajan elänyt kaksoiselämää.
Ulla Feldscher rakastui hurmaavaan herrasmieheen. Viisi vuotta kestänyt rakkaustarina loppui, kun Ulla sai tietää pian häiden jälkeen, että mies oli koko heidän suhteensa ajan elänyt kaksoiselämää.
Millaista on rakastua, seurustella, mennä naimisiin ja lopulta kuulla musertava totuus ihmisestä, joka yhtäkkiä täyttääkin useat psykopaatin tunnusmerkit?
Yrittäjä, luokanopettaja ja kahden koululaisen äiti Ulla Feldscher, 35, kertoo omakohtaisen tarinansa aiheesta esikoiskirjassaan Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti (Otava 2019). Nyt rankasta erosta on kulunut muutama vuosi.
– Olen päässyt yli tästä kaikesta, toipunut ja valmis kertomaan tarinaani muille. Tällaisesta selviää kyllä, mutta se vaatii todella paljon sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä itsensä kanssa, Ulla sanoo.
Nämä olivat tärkeimmät askeleet selviytymisessä:
Sen tunnustaminen, että toinen ei muutu
Ullasta vaikeinta koko erossa oli pakottaa itsensä lähtemään suhteesta. Ero oli kuitenkin väistämättä edessä, sillä hän näki, että mies ei lopeta valehteluaan.
– Hän ei ole paha eikä ilkeä, jollaisena psykopaatti aina elokuvissa esitetään. Hän on sairas, mutta muuten ihana ihminen. On vaikea malttaa luopua ihmisestä, joka on tehnyt elämässäni niin paljon hyvää, jonka kanssa viihdyn, jota rakastan ja jonka kanssa suunnittelen tulevaisuutta. Jos valehtelu oltaisiin otettu pois, tämän ihmisen kanssa olisin voinut elää.
Ullan oli tärkeää tunnustaa itselleen, että mies ei tule muuttumaan. Helppoa se ei ollut ja kaikki keinot kokeiltiin ennen kuin Ulla oli valmis myöntämään asian.
– Yritimme pitää kotona keskusteluhetkiä, jotta hän oppisi puhumaan asioista niin kuin ne ovat, ja kokeilimme terapiaa. Oli päiviä, joina olin todella ymmärtäväinen. Sitten oli päiviä, joina ajattelin, että ei tämä voi mennä niin, että minun pitää olla omalle miehelleni erityisopettaja tai terapeutti. Lopulta en enää suostunut siihen.
Ex-mies on tälläkin hetkellä yksin ja haluaisi edelleen palata yhteen Ullan kanssa, mutta yhteen palaaminen ei ole enää vaihtoehto.
– Nykyään tiedän oman arvoni.
Sen hyväksyminen, että erosta selviytyminen vie aikaa
Ulla arvioi, että vaikean eron jälkeen ensimmäiset pari kuukautta menevät sumussa. Silloin kannattaa antaa itselle lupa selvitä päivä kerrallaan. Kun on vaikeaa ja sattuu, ei kannata alkaa heti rakentaa suuria tulevaisuuden suunnitelmia, vaan ihan vain hengittää ja elää tavallista arkea.
On tärkeää antaa aikaa erosta yli pääsemiselle. Ei ole väärin käsitellä eroa pitkään. Kostamaan ei kuitenkaan Ullan mielestä kannata lähteä ja pelkkä voivottelu ei vie eteenpäin.
– Sanotaan, että aika parantaa. Kipeästä erosta selviytyminen ei ole viikon, kuukauden tai välttämättä edes vuoden juttu. Se on hyvin pitkä prosessi.
Asioiden tekeminen pelkän murehtimisen sijaan
Vaikka vaikea ero voi rokottaa jaksamista, Ulla kannustaa eron kokeneita tekemään asioita pelkän murehtimisen sijaan. Vaikka tekeminen ei poista surua ja ahdistusta, sen avulla saa hetkeksi ajatukset muualle.
– Itse upposin töihini ja katsoin myös paljon elokuvia. Etsin jokaiseen päivään jotain tekemistä itselleni. Ensimmäisten päivien ja viikkojen selviytymiskeinoni oli Walking dead -sarja. Laitoin aivot narikkaan sarjaa katsoessani ja unohdin kaiken muun.
Maiseman vaihtaminen
Ulla lähti Kanarialle kahdeksi kuukaudeksi pian eron jälkeen. Maisemanvaihdos teki hyvää, ja Ulla suosittelee sitä muillekin eronneille.
– Jos ei ole mahdollista mennä ulkomaille, suosittelen kokeilemaan vaikka kaupungin vaihtoa.
Laastarisuhde
”Oman avioeroni jälkeen laastarisuhde teki ihmeitä. Olin sekopäinen surusta, mutta pystyin silti rakastamaan. Laastarimies rakasti minua, vaikka en ollut tasapainoinen ja täydellinen”, kirjoittaa Annan kolumnisti Laura Honkasalo kolumnissaan.
Ullakin tapasi mukavan miehen eron jälkeen.
– Olin kiitollinen siitä, että minulla oli seuraa. Lähdin jonkun kanssa tekemään jotakin, se oli tärkeää. Tämä eräs ihminen niiltä ajoilta on jäänyt rakkaaksi. Hän oli mukana pelastusprosessissani, vaikkemme olekaan nyt yhdessä. Hän ymmärsi, tiesi taustani ja antoi minun itkeä itkuni pois. Hän oli aina vieressäni, kun häntä tarvitsin.
Intohimojen etsiminen ja unelmien toteuttaminen
Eroa käsitellessään Ulla tajusi, miten tärkeää omien intohimojen löytäminen on hyvinvoinnin kannalta. Hän alkoi tietoisesti etsiä omia intohimojaan ja löysi ne tanssista ja espanjan kielestä.
Hän pitää myös unelmalistaa, jonne hän kirjoittaa unelmiaan ja missä aikataulussa aikoo unelmansa toteuttaa. Unelman toteuttaminen voi silti viedä kuukausia tai vuosia.
– Jos minulla on joku unelma, toteutan sen. Unelmalistan avulla unelmani oikeasti toteutuvat elämässäni. Kun erosin, päätin, että haluan selvitä tästä, haluan voida hyvin, haluan olla taas onnellinen ja saada elämäniloni takaisin, koska olen aina ollut todella positiivinen ja elämäniloinen ihminen. Ja sitä elämää elän nyt.
Lue myös:
Väkivaltaisesta suhteesta selvinnyt Riina-Maria Metso: ”Mies ohjaili kuin napista painamalla”
Kommentit
Jokin ei todellakaan täsmää. Onko miehellä oikeasti diagnosoitu psykopatia? Ei kai muuten voi kirjassa väittää miestä otsikkoa myöten psykopaatiksi. Jäi mietityttämään tämä haastattelun lause, ”jos valehtelu oltaisiin otettu pois, tämän ihmisen kanssa voisi elää”. Kyllä psykopaatin kanssa eläessä on aivan varmasti muitakin ongelmia kuin valehtelu.
Itse elin pitkään miehen kanssa, jonka olen nyt eron jälkeen mielessäni diagnosoinut narsistiksi eli hänellä on useita tyypillisiä narsistisia piirteitä. Mutta en tietenkään julkisesti voi sanoa, että hän on narsisti. Niin narsistilla kuin psykopaatillakin, jotta heidät voitaisiin diagnosoida, täytyy esiintyä useita muitakin ikäviä piirteitä valehtelun lisäksi mm. empatian puute, tunnekylmyys, kateus, ei myönnä epäonnistumisia vaan syy aina muissa. Kirjaa lukiessa saa psykopaatista oudon kuvan. Todellakin suosittelen, kuten Sisko Sisilisko tuossa aiemmin, mieluimmin Riina-Maria Metson kirjaa.
Kommentit
Positiivinen ihminen, joka kutsuu exäänsä psykopaatiksi ja toista miestä halventavasti laastariksi. Psykopatia on erittäin harvinainen mielenhäiriö, jonka voi diagnosoida vain erikoislääkäri pitkällisen tutkimuksen jälkeen. Jokaisen hömppäkirjoittajan exä ei siis ole psykopaatti. Luulisi tällä lehdellä olevan enemmän kriittiä. Tällaisia seiska tasoisia juttuja ei kannattaisi julkaista.
Hyvin sanottu!
Lukiessa käväisi mielessä, että kumpi se psykopaatti olikaan?
Mutta artikkelihan olikin kirjamainos.
Psykopatia ei ole erityisen harvinainen nykyaikana ja monet eivät koskaan ymmärrettävistä syistä saa diagnoosia. Jos psykopatian erittäin selvät merkit ovat arkea parisuhteessa, niin kyllä voi siitä johtaa, että ollaan jossain siellä paikkeilla. Varsinkin kun esim kolo ajan valehdellaan aivan naurettavistakin asioista. Se on sairaus siinä missä muutkin. Jos ei ole kirjaa lukenut, turha vedellä isoja johtopäätöksiä.
Valehtelu ei tee kenestäkään psykopaattia, kaikenlaisia luonnehäiriöitä on, mutta psykopatia on erittäin harvinaista.
Hei, Mari! Todella surullista luettavaa. Olet kokenut liian paljon pahaa sairaan miehesi taholta. Toivon Sinulle kaikkea hyvää, rakkautta ja iloa elämääsi jatkossa. Pieni rakas tyttäresi asuu sydämmessäsi aina ja ikuisesti❤. Voimia Sinulle, luota tulevaisuuteen!
Onko ex-kumppani saanut oikean diagnoosin vai onko kyseessä keittiöpsykologin arvio? On iso riski huudella julkisuudessa toista psykopaatiksi. Moni varmasti osaa yhdistää miehen tähän urheaan selviytyjään. Jos taas psykopaatin diagnoosi on pätevän ammattilaisen tekemä, on väärin huudella toisen sairauden diagnoosia julkisuudessa. Se saattaa täyttää jo rikoksen tunnusmerkit. Korostan uudestaan, että kyseinen mies on monen tunnistettavissa.
Olen eronnut 60v nainen, enkä osaa kuvitella, miltä tuntuisi, jos ex-mieheni alkaisi revitellä liittoamme julkisuudessa. Itse en ikinä alentuisi moiseen, vaika hän petti ja jätti.
Sama juttu on ollut ennenkin. Psykopatia on erittäin harvinaista ja sen voi diagnosoida vain psykiatrian erikoislääkäri pitkällisen tutkimusten jälkeen. Näitten naistenlehtien höpöjuttujen perusteella jokaisen ex on narsisti tai psykopaatti. Hävetkää Anna lehti.
Kyllä on ex-mies leimattu psykopaatiksi kevein perustein. Tarina kaikkineen pistää miettimään, kuka onkaan oikeasti se suhteen ’psykopaatti’.
Ja minne on dumpattu se laastarimies? Laastarithan heitetään viimeistään silloin, kun tarvitaan uusi ja vanha alkaa haista. Pinnallista ja kovaa menoa, vähän samaa luokka kuin kylppärin siivousohjeet.
tämä juttu ei nyt vaan täsmää. Ensin Ulla sanoo että Kari oli jo eronnut kun he tapasivat. Sitten kertoo jossain vaiheessa että nyt Karin ero oli tullut voimaan, mikä ilmeisesti on täytynyt olla faktaa, koska eihän kukaan voi olla kahden kanssa laillisesti avioliitossa. Siis Ullan on täytynyt tietää tuossa vaiheessa että Kari olikin kokoajan ollut naimisissa aiemmin, eli että hänelle oli valehdeltu alussa. Silti syyttää että hänet huijattiin naimisiin? mutta onhan Karin exänkin pitänyt lopettaa suhde siihen kun kerran miehensä on ottanut avioeron hänestä. Eihän sitä voi salassa vaimolta tehdä. Joten ei Kari ole Ullaa huijannut. Hänhän otti avioeron, ja Ulla tiesi milloin…Ja sitten meni naimisiin exästään eronneen miehen kanssa. En nyt tajua mikä tässä kiikastaa Ullaa?
Minusta tämmöinen tarina ei kerro siitä, että ex-puoliso olisi psykopaatti. Ennemminkin näen tämän kirjoittajan kostona siitä, että kaikki ei mennyt kirjoittajan mielen mukaan. Psykopaateista ei pääse eroon tuolla tavoin. Ihan tavallisia erosuruja. Tuntuu todella, että Ulla haluaa nyt sanoa viimeisen sanan, eikä oikeasti mennä omassa elämässään eteenpäin. Nöyyryttettynä saattaa haluta kostaa, tätä ei Ullan olisi nyt kannattaanut tehdä.
Artikkelissa mainitun kirjan luettuani olen samaa mieltä, että tekijän motiivina on mitä ilmeisimmin kostonhalu. Käytöksellään hän itse vaikutti todella merkittävästi tilanteiden eskaloitumiseen ja käytti kumppaniaan kohtaan henkistä väkivaltaa. ”Hän oli aina vieressäni, kun tarvitsin”, on haastatellun kannalta paljastava lause.
Verrattuna Riina-Maria Metson asialliseen ja todella koskettavaan teokseen ”Miksi se ei vain lähde?” Feldscherin kirjan lukemista ei voi suositella kenellekään.
Jokin ei todellakaan täsmää. Onko miehellä oikeasti diagnosoitu psykopatia? Ei kai muuten voi kirjassa väittää miestä otsikkoa myöten psykopaatiksi. Jäi mietityttämään tämä haastattelun lause, ”jos valehtelu oltaisiin otettu pois, tämän ihmisen kanssa voisi elää”. Kyllä psykopaatin kanssa eläessä on aivan varmasti muitakin ongelmia kuin valehtelu.
Itse elin pitkään miehen kanssa, jonka olen nyt eron jälkeen mielessäni diagnosoinut narsistiksi eli hänellä on useita tyypillisiä narsistisia piirteitä. Mutta en tietenkään julkisesti voi sanoa, että hän on narsisti. Niin narsistilla kuin psykopaatillakin, jotta heidät voitaisiin diagnosoida, täytyy esiintyä useita muitakin ikäviä piirteitä valehtelun lisäksi mm. empatian puute, tunnekylmyys, kateus, ei myönnä epäonnistumisia vaan syy aina muissa. Kirjaa lukiessa saa psykopaatista oudon kuvan. Todellakin suosittelen, kuten Sisko Sisilisko tuossa aiemmin, mieluimmin Riina-Maria Metson kirjaa.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous