Milloin on aika luovuttaa suhteessa? – 5 ehtoa eroon
Milloin liiton eteen on tehty kaikki mahdollinen ja voi puhtaalla omatunnolla armahtaa itseään erolla? Kaikkia liittoja ei ole luotu onnistumaan.
Vaikka aina puhutaan erojen suurista määristä, pitää muistaa, että jotkut erot ovat tarpeellisia. Väestöliiton perhetoimintojen johtaja Heli Vaaranen listasi Elleille viisi ehtoa, joista huolehtimalla voi auttaa tai pelastaa kriisissä olevan suhteen.
- Liitto tarvitsee läheisten tuen ja hyväksynnän. Liiton onnistumiselle on ratkaisevan tärkeää, että lähipiiri on mukana tukemassa parisuhdetta.
- Kun olet tyytymätön, puhu siitä.
- Ota selvää parisuhdeterapiamahdollisuuksista Esimerkiksi Väestöliitto tarjoaa pariterapiaa. Myös seurakunnat järjestävät mahdollisuuksia keskusteluun. Olisi tärkeä hakeutua terapiaan jo ennen isoja ongelmia. Syvässä kriisissä pariskunnat tarvitsevat sekä pari- että yksilöterapiaa.
- Opiskele parisuhdetaitoja.
- Älä läkähdytä itseäsi työllä ja elämällä.
Ennen parisuhteet perustuivat pakottaviin, esimerkiksi taloudellisiin tai sosiaalisiin, tarpeisiin. Vaarasen mukaan parisuhteet tänä päivänä häviävät kilpailun ajasta, kun muut menot ja hauskat harrastukset pitävät ihmiset kiireisinä.
– Nyt kun liitot perustuvat rakkauteen, ihmiset eivät enää osaa olla suhteissa. Elämässä harrastetaan ja tehdään niin paljon, että suhteelle ei riitä aikaa. Jos halutaan itse tehdä parisuhdeongelmille jotain, on parisuhde asetettava ykköseksi hetkellisesti molempien elämässä ja keskitettävä aika sen hoitoon.
Ihmiset eivät osaa olla rakkausliitoissa ja ongelmien tullessa eteen liiton hoitaminen koetaan vaikeaksi. Vaarasen mukaan katse ja pieni keskusteluhetki joka päivä voi tehdä merkittävän eron liiton onnistumisessa.
Syvässä kriisissä erillään asuminenkin voi parantaa suhdetta, joskin silloin on oltava selvät pelisäännöt siitä, että kyseessä on molempien mielestä yritys silti palata vielä yhteen.
– Monet suhteet hiipuvat pois, kun niitä ei ehditä hoitaa. Suhteessa on punnittava vaikeudet ja miettiä realistisesti, ovatko ne sellaisia joiden kanssa jaksaa elää, Vaaranen sanoo.
”Ei ero ole paha asia”
Maija, 56, erosi miehestään ja kahden lapsensa isästä lasten ollessa pieniä. Maija olisi ollut vielä valmis yrittämään liiton eteen, mutta mies halusi erota.
– Ei eroon kuole. Erosta selviytyminen vei minulta noin pari vuotta. Näin jälkiviisaana olisi aikaisemmin pitänyt tarttua ongelmiin ja hakeutua terapiaan. Huomasin kyllä väliemme viilentyneen jo paljon aikaisemmin. Jos liitossa ei ole lapsia ja on pohjattoman onneton, niin en näe syytä, miksi liiton eteen pitäisi taistella loputtomasti.
Maijan miehellä oli avioliiton ulkopuolinen suhde, ja liitto päättyi miehen lähdettyä toisen naisen matkaan
– Tuolloin nuorena en arvostanut itseäni tarpeeksi ja odotin turhan sinisilmäisesti, että miehen suhde loppuisi. Olisi jo aikaisemmin pitänyt selvittää asiat ja toimia yhteistyökykyisesti lasten takia. Lapset ovat liitossa ainoa syy, minkä takia kuuluu mielestäni vielä yrittää. Aikuinen ihminen kyllä pääsee erosta yli, mutta lapsille se on vaikeaa.
Onko liitto tuomittu eroon?
Sosiologi Marika Jalovaaran väitöksen mukaan puolisoiden yhteiskunnallinen asema vaikuttaa siihen, miten suurella todennäköisyydellä heidän avioliittonsa päättyy.
Eroriskiä pienentää
- molempien puolisoiden työssäkäynti kodin ulkopuolella
- puolisoiden korkea koulutusaste
- yhteiset arvot (esim. vakaumus)
- taloudellinen riippuvuus
- yhdessä tehdyt investoinnit, kuten omistusasunto
Eroriskiä kasvattaa
- työttömyys
- vuokra-asunnossa asuminen
Sovi erosta jo aikaisin
Heli Vaarasen mukaan jo liiton alussa on sovittava miten toimitaan, jos tulee ero. Eroa tulee punnita erityistesti lasten parasta miettien.
– Kenenkään ei tulisi tyytyä onnettomaan liittoon. Joskus on myönnettävä liiton epäonnistuminen ja jatkettava matkaa. On turha syyllistää itseään erojen suuresta määrästä tai turhista eroista. Monet erot on perustettu vakaiden ja harkittujen päätösten pohjalle, jossa on havaittu kipinän sammuneen ja elämän ajaneen erilleen.
Käytännön vinkkejä parisuhteen hoitoon voi saada seuraamalla Heli Vaarasen Samarakas–blogia. Samarakas-yhteisön löydät Facebookista.
Teksti: Tarja Vilén
Kommentit
Miksi kiistaton tosiasia ja lähtäkohta aina on, että parisuhteiden pitäisi kestää ikuisesti?
Jos elän 80-vuotiaaksi ja sinä aikana minulla on vaikkapa viisi pitkää (10…20 vuotta) suhdetta, olenko onnistunut vai epäonnistunut viisi kertaa? Jos se viides ja viimeinen päättyy kuolemaan, onko se ainut kestänyt liitto? ”Löytyihän se oikea!”
Oikeesti: pitäisikö sen parikymppisenä valitun kumppanin olla koko elämän ainut, jotta voisi tuntea onnistuneensa, eikä olisi ”pakko myöntää epäonnistuneensa ja saa armahtaa itsensä erolla”? Älytöntä.
Entäs ikisinkut? Onko heissä jotakin perusteellista vikaa, kun eivät viitsi edes yrittää ja taistella ja hoitaa suhdetta ja käydä pariterapiassa ja tehdä kaikkeansa liittonsa eteen? Taivaspaikka menee auttamatta jollekin kaikkensa antaneelle suhteensa eteen uhrautuneelle.
Kommentit
”Heli Vaarasen mukaan jo liiton alussa on sovittava miten toimitaan, jos tulee ero. Eroa tulee punnita erityistesti lasten parasta miettien.”
Voi jestas, me ei tajuttu totakaan tehdä kun 20 vuotta sitten alettiin seurustella. Lapsiakin on jo kaksi, molemmat kouluiässä. Molemmilla perheen aikuisilla on henkivakuutus ja siinä kaikki miten me olemme eroon varautuneet. Ei tule nyt äkkiä miettien yhtään sopivaa tilannetta mieleen, koska tuon olisi voinut ottaa puheeksi. Perheriidan yhteydessä? Kynttiläillallisella? Anoppilassa kyläillessä? Ystävien kanssa iltaa istuessa? En itse ainakaan yhtään tykkäisi jos puoliso tekisi aloitteen moisesta aiheesta. Sehän jo ihan melkein sama kuin että ehdottaisi eroa.
Antaako asiantuntija todella tuollaisia neuvoja vai onko haastattelija kirjoittanut omiaan?
Missä vanha neuvo, että erosta ei pidä puhua vaihtoehtona? Lasken tässä nyt ulkopuolelle perheväkivallan, pettämisen ja muut ääritapaukset. Koettakaa ihmiset kestää, ei se vaihtamalla parane.
mun mielestä tuo oletus – että täytyy olla molempien työssä ja tai korkea koulutus on täyttä potaskaa. ei nämä ole listattavsissa olevia asioita, muutenhan tuo on kuin rasismia, miten sopii ja ketkä sopivat yhteen-täytyy olla tietynlainen. ärsyttää lukea ohjeita tuollaisista olettamuksista, aivan kuin tässä punnittas lompakon paksuus ennen kuin uskaltaa rakastaa. totuus on se että jos molemmat haluaa olla yhdessä, he ovat kävi miten kävi. rakkaus joko on tai ei ole, ja sitä haetaan niin kauan että jaksetaan olla sen ihmisen kanssa joka on se tärkein. mitään ohjeita en alkaisi sanelemaan enkä ottamaan vastaan alussa keltään, se nyt oli typerintä turvayhteiskuntaa mitä olen ikinä kuullut! on eria asia sanoa se, että mitä sietää ja mitä ei.
Oliko tämä jokin ” avioliitto ja-ero Kokoomuslaisittain” ?
Ei rakkauteen vaikuta millään lailla työttömyys tai vuokra-asunnossa asuminen
( joka tässä maailmantilanteessa on se järkevin vaihtoehto.. )
Uskoisin että asuntolainan lyhennyksistä riiteleminen ja ainainen stressi se vasta parisuhdetta/avioliittoa nävertääkin…
Mutta eivätköhän ne rakkauden , luottamuksn ja läheisyyden tunteet kumpua jostain paljon syvempää kuin rahatilanteesta ?
Pisti silmääni myös hauska syy avioeron estämiseksi, taloudellinen riippuvaisuus
( esim. nainen miehestään ) ; ei kai sitä pysty huonostakaan liitosta kovin helposti lähtemään siinä tilanteessa ? 🙂 en tiedä voiko sitä edes avioliitoksi kutsua jos toinen on siinä ainoastaan pakon sanelemana..
Oliko tämä jokin ” avioliitto ja-ero Kokoomuslaisittain” ?
Ei rakkauteen vaikuta millään lailla työttömyys tai vuokra-asunnossa asuminen
( joka tässä maailmantilanteessa on se järkevin vaihtoehto.. )
Uskoisin että asuntolainan lyhennyksistä riiteleminen ja ainainen stressi se vasta parisuhdetta/avioliittoa nävertääkin…
Mutta eivätköhän ne rakkauden , luottamuksn ja läheisyyden tunteet kumpua jostain paljon syvempää kuin rahatilanteesta ?
Pisti silmääni myös hauska syy avioeron estämiseksi, taloudellinen riippuvaisuus
( esim. nainen miehestään ) ; ei kai sitä pysty huonostakaan liitosta kovin helposti lähtemään siinä tilanteessa ? 🙂 en tiedä voiko sitä edes avioliitoksi kutsua jos toinen on siinä ainoastaan pakon sanelemana..
Liitto kestää ja sillä on tulevaisuutta niin kauan, kuin kummallakin säilyy TAHTO rakasta. Kummallakin. Jos se toiselta tai molemmilta loppuu, alkavat liiton kuolinkellot soida. Rakkaus voi liiton aikana kuolla monta kertaa, mutta niin kauan, kuin silti kummallakin tuo TAHTO rakastaa säilyy liitto säilyy ja kun rakkaus syttyy uudelleen, niin se syntyy entistä syvempänä.
Jokaisen ihmisen tulisi muistaa, että kukaan ei ole täydellinen. Jos ei itse ole sitä, niin ei puolisokaan. Puolison huonoja puolia tulee sietää ja antaa ne anteeksi tai sivuuttaa olankohautuksella ja keskittyä hyviin puoliin sekä tukea puolisoa huonojen puolien hionnassa. Kukaan ei voi toistaan muuksi muuttaa. Kukin pystyy hiomaan vain omia huonoja ominaisuuksiaan, mutta sekin on hyvin hidasta ja vaikeaa. Siinä puoliso voi häntä ainoastaa tukea, mutta muutos on mahdollista vain ihmisen omasta sitkeästä halusta riippuvaista.
Miksi kiistaton tosiasia ja lähtäkohta aina on, että parisuhteiden pitäisi kestää ikuisesti?
Jos elän 80-vuotiaaksi ja sinä aikana minulla on vaikkapa viisi pitkää (10…20 vuotta) suhdetta, olenko onnistunut vai epäonnistunut viisi kertaa? Jos se viides ja viimeinen päättyy kuolemaan, onko se ainut kestänyt liitto? ”Löytyihän se oikea!”
Oikeesti: pitäisikö sen parikymppisenä valitun kumppanin olla koko elämän ainut, jotta voisi tuntea onnistuneensa, eikä olisi ”pakko myöntää epäonnistuneensa ja saa armahtaa itsensä erolla”? Älytöntä.
Entäs ikisinkut? Onko heissä jotakin perusteellista vikaa, kun eivät viitsi edes yrittää ja taistella ja hoitaa suhdetta ja käydä pariterapiassa ja tehdä kaikkeansa liittonsa eteen? Taivaspaikka menee auttamatta jollekin kaikkensa antaneelle suhteensa eteen uhrautuneelle.
Ihmettelen kyllä suuresti, jos joku menee naimisiin tai alkaa parisuhteeseen sillä mielellä, että kohta tässä kuitenkin erotaan. Eli en ymmärrä tuota näkökulmaa, että jo suhteen alussa pitäisi sopia siitä, miten toimitaan, jos tulee ero. Ihan älytöntä puppua! Eihän kukaan meistä voi ennustaa tulevaa eikä tietää elämää päivääkään pidemmälle. Sitä paisti, onko pakko puhua epäonnistumisesta eron tullessa kohdalle? Voisiko ajatella, että ”me onnistuimme näin pitkän tai lyhyen ajan”? Eikö se ole juuri onnistumista ihmissuhteessa, kun saa mahdollisuuden jakaa elämäänsä, arkea ja juhlaa, jonkun kanssa? On saanut kulkea kappaleen matkaa tätä elämää jonkun rinnalla. Tärkeintä on 100 % luottamus ja olla sen arvoinen. Jos ei täydellistä luottamusta toiseen ole, ei mielestäni voida puhua myöskään sitoutumisesta.Luottamuksen ja sitoutumisen syntymiseen en näkisi olevan vaikutusta esim. koulutustaustalla tai taloudellisella asemalla, eiköhän tärkeintä ole se, mitä on ihmisen sisällä. Että on rehellinen ja aito oma itsensä.
Ja todellakaan parisuhteen ei sittenkään tarvitse kestää ikuisesti, sillä on oltava rehellinen myös itselleen. Kun huomaa, että suhde ei kerta kaikkiaan enää toimi mitenkään päin ja se aiheuttaa enemmän vain ahdistusta ja pahaa mieltä, niin miksi pitäisi jäädä kärsimään? Toki apua ongelmiin varmasti kannattaa ja pitääkin hakea, mutta jos rakkautta ei enää ole niin sitä ei kyllä mikään terapiakaan enää henkiin herätä. Varsinkin jos toinen osapuoli toimii niin, että tuo tärkeä rakastamisen tahtokin kuolee ja vain vihaa toista. Kokemusta on.
”Sosiologi Marika Jalovaaran väitöksen mukaan puolisoiden yhteiskunnallinen asema vaikuttaa siihen, miten suurella todennäköisyydellä heidän avioliittonsa päättyy.”
Ne joilta meni edellisestä lauseesta ohi sana ”väitös”, niin sosioekonomisen taustan merkityksestä liiton kestävyyteen on siis tehty ihan tilastollinen tutkimus! Siitä nuo eroriskiä pienentävät ja kasvattavat tekijät ovat peräisin. Tekijöillä on siis ollut vaikutusta sen verran että ne ovat tilastollisesti merkittäviä, mutta kuinka monta prosenttiyksikköä vaikutus eroriskiin (huom. ei eroon, vaan eroriskiin) on käytännössä, se pitäisi tutkimuksesta katsoa erikseen kun sitä ei tuossa mainittu. Kysehän on vain tilastollisista todennäköisyyksistä – ei se, että esimerkiksi kolikonheitossa todennäköisyys saada kruunu on 50 %, tarkoita sitä, että automaattisesti joka toisella heitolla tulisi kruunu ja joka toisella klaava. Todennäköisyys on vain ”keskiarvo”, mistä on turha loukkaantua. Tässä tutkimuksessa eroriskiin vaikuttavat tekijät eli ”selittävät muuttujat” on kuitenkin saatu ihan oikeiden ihmisten tietoja vertailemalla, mutta ei se silti tarkoita, että nämä tekijät automaattisesti pienentäisivät tai kasvattaisivat eroriskiä saati aiheuttaisivat eroa.
Jos saadut tulokset eivät ”kelpaa”, voi tehdä oman tutkimuksensa toisella aineistolla, ja vertailla saatuja tuloksia tähän. Näin tieteessä.
Kun pariskunta seurustelee vakain aikein mennä naimisiin, eikö siinä vaiheessa viimeistään pitäisi tutustua toisen ajatuksiin ja arvomaailmaan ja sopia tavoista suhtautua elämän realiteetteihin. Sen ihanan lemmenlurituksen lisäksi. Ei kai sitä nyt tarvitse töksäyttää, että miten käytännössä toimitaan, jos erotaan. Avioliittohan voi päättyä kahdella tavalla ja nykyisessä uusperheitten maailmassa juuri nämä asiat pitäisi puhua ja sopia alta pois. Tämmöisiä ei haluta ajatella, mutta…elämässä nyt vain sattuu kaikenlaista, joka ei aina ole yksin itsestä kiinni.
Miestäni ja minua ainakin vaikeudet kuten sairaudet, työttömyys ja pätkätyöläisyys, sekä vuokra-asunnossa asuminen ilman velkavankeutta pankin kanssa on vain lisännyt yhteenkuuluvuuden tunnettamme.
Samoin joidenkin lähipiiriimme kuuluvien ihmisten yritykset saada meitä elämään ”kuten muutkin”: hommaamaan omakotitalo-, tai osake, hankkimaan koira ja toinen auto… Toisin sanoen: elämään elämää johon kiire ja stressi sekä näyttämisen ja pätemisen halutja tarve kuuluisivat olennaisena osana.
Meillä ei myöskään ole korkeaa koulutusta, ja lapsistammekin tulee todennäköisimmin ”duunareita”.
Enemmän elämän onnellisuus ja aviossa pysyminen on yhteisen elämänkatsomuksen-, ja arvojen, sekä vaivannäön tulos. Meillä ei mökötetä eikä pidetä mykkäkouluja vaan puhutaan avoimesti ja rehellisesti kaikesta. Myös lastemme kanssa. Viihdymme hyvin yhdessä.
Tuo kirjoitus vaikutti kovasti kokoomuslaiselta ylistyslaululta. Ei mammona, materia, ja asema tee ketään onnelliseksi kun ihminen on jatkusvasti stressaantunut, tekee liikaa töitä, ja on erossa perheestään.
Kumppanini ja minä olemme sopineet kenelle jää mitäkin, jos ero yllättää! Mielestäni jos asiasta ei puhuta ollenkaan tai ei pystytä puhumaan on suhteessa jonkinasteinen ongelma. Totta kai eroon tulee varautua ja aina on olemassa eron mahdollisuus, niin miksi siihen ei voisi varautua. Kyllä kahden aikuisen ihmisen tulee pystyä puhua myös.s kipeistäkin aiheista ilman mitään sen kummempia.
Meillä oli oma velaton talo, uudet autot, motskari, kaksi lasta, lähipiirin hyväksyntä. Olin mies, jolla oli kaikki. Tuli outo, kumma sairaus. Jatkuva piinaava särky, yötä päivää. Meni työ, meni hermot. Meni koti, meni vaimo ja lapset. Jäljelle jäi Kelan järjestämät ulosotot, kitueläke, alkoholismi ja kuoleman toivo. Sairauden diaknoosi tuli vasta muutettuani kunnolliseen sairaanhoitopiiriin Vantaalle… Liian myöhään. Reuman kanssa voi elää. Kela muistaa ulosotoilla joka kuukausi. arto.heinava@gmail.com
Olen aina ollut köyhä mutta nyt en..ei vuokra-asunto ole köyhyyden merkki, olen omistanut ja nytkin asun vuokralla vaikka rahaa on.
Mitkähän ne viisi otsikossa mainittua EHTOA eroon mahtavat olla?
Mut ainakin jätettiin tai ruvettiin käyttäytymään alistavasti ja alentaen kun lihosin…. Ja tämä kaikki kiusa ja kaikki tapahtui hänen omakotitalossaan!! Meillä kaksi lasta ja lähdin pakosta 10v liitosta! Miehelle oli talo tärkeämpi kuin minä eikä enään halunnut naimisiin! Hän tuumi jos saisi laihan ja sexikkään niin kuin n kehui töissä katsellen mielummin kuin lihavia !
En ikuna puhuisi erosta suhteen aikana! Mielestäni on tiettyjä asioita, joista ei pidä ja tarvitse puhua ja yksi on juuri eroaminen ja suhteen päättyminen (silloin, kun kaikki on hyvin). Mielenkiintokin pysyy yllä paremmiin, kun ei tiedä ihan kaikkea kumppanista, esimerkiksi sitä, että miltä hänestä tuntuu paskan tuleminen pyllystä. Anteeksi sanani, mutta ymmärrätte varmaan tästä paremmin, että mitä tarkoitan.
Ja tuo, että alempi koulutus ja vuokralla asuminen olisi riski suhteelle, niin se on täyttä puppua! Ei kukaan voi tietää, eikä myöskään päättää pariskunnan puolesta, että mikä heitä lähentää ja, mikä loitontaa.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous