Minnan puoliso sairastui Alzheimerin tautiin viisikymppisenä: ”Mietin miten kestän, jos hänen kasvoiltaan katoavat ilmeet”

Oulussa sijaitseva Otto Karhin puisto elokuun lopulla 1984. Isältä lainattuun punamustaan takkiin ja tummanpunaiseen baskeriin pukeutunut Minna Mikkonen, 16, oli tullut sinne ystäviensä kanssa viettämään perjantai-iltaa. Vastaan käveli Jouko Haapalainen, 17, jonka Minna tiesi ennestään, mutta jota hän ei tuntenut kovin hyvin. Joukolla oli nahkatakki, ja hän oli kammannut hiuksensa taaksepäin. Minnasta Jouko oli hurjan hyvännäköinen.

Jotakin ihmeellistä tapahtui nuorten kohdatessa.

– Minä taisin hypätä suoraan Joukon syliin, Minna muistelee.

Se oli siinä.

Minnan on vaikea pukea sanoiksi sitä, miksi hän rakastui Joukoon. Ehkä se johtui siitä, että Jouko tuntui tutulta ja turvalliselta naapurinpojalta, asuihan hän vain kilometrin päässä Minnan kodista. Ja samaan aikaan hänessä oli luonnetta ja vastusta Minnalle, joka oli aikamoinen rämäpää.