Ihmiset ja suhteet

Mistä tunnet sä ystävän? Ystävyyden kestävyydestä

Teksti:
Ninni

Tunnetun laulun sanat kehottavat pohtimaan, onko vierelläni uskollisesti seisova ystävä minulle oikea. Vaikka laulussa ehkä viitataankin rakastettuun, eikä vain hyvään ystävään, on kysymys viimeistään ystävänpäivänä ajankohtainen. Ja toisaalta – millainen ystävä minä olen? Olenko minä jollekin toiselle laulusta tunnistettava ystävä, joka on valmis kulkemaan vieressä vielä pitkospuiden loppuessa?

Mistä tunnet sä ystävän?

Tyttöjen välisestä ystävyydestä

Ystävyys on yksi maailman haastavimmista taiteenlajeista. Pienenä tyttönä ystävyyssuhteet solmitaan mutkattomasti soittamalla ovikelloa, pyytämällä samanikäistä tyttöstä ulos leikkimään ja kysymällä reippaasti, voisiko toinen olla kaveri. Ei haittaa, että joskus kiukuttaa tai että toinen siirtyy joksikin aikaa leikkimään muiden lasten kanssa. Ystävyys on paikattavissa ihan yhtä nopeasti kuin se on katkennutkin.

Koulun alkaessa ystävyyssuhteet muuttuvat. Tulee bestiksiä, kaveriporukoita ja riitoja. Tulee yksinäisiä hetkiä ja hetkiä, jolloin jaettiin syvimmät salaisuudet. Viimeistään lukion tai ammattikoulun jälkeen lapsuuden ystävyydet ajautuvat tienhaaraan, josta joko jatketaan yhdessä tai eri suuntiin. Opiskelut ja työelämä tuovat uusia, mielenkiintoisia ja ennen kaikkea samanhenkisiä tuttavuuksia. Joskus lapsuuden ystävälle ei meinaa löytyä aikaa.

Kompastelua ystävyydessä

Aikuinen ystävyys vaatii jo aivan muuta kuin mutkatonta asioiden täräyttelyä pöytään – ja toisinaan vaikeista asioista on silti puhuttava. Pienen tytön ajatukset ikuisesta ystävyydestä haipuvat taka-alalle, ja karu todellisuus iskee vastaan: kaikki ystävyyssuhteet eivät kestä. Mistä sen todellisen ystävän oikeastaan tunnistaa? Onko aito ystävyys sitä, että toinen on valmis uhrautumaan ystävyyden eteen miten ja milloin tahansa? Tuskinpa vain. Hyvä ja tasapainoinen ystävyys tietää kummankin osapuolen rajat.

Raha

Kuten parisuhteessa, myös ystävyyssuhteessa raha voi osoittautua kompastuskiveksi. Minulla on ystävä, josta pidän valtavan paljon ja jota arvostan kovasti, mutta jolle en lainkaan mielelläni lainaa rahaa. Kun hän on minulle velkaa, saa lainasta muistutella kiusaantumiseen saakka, mutta kun asetelma on toisin päin, perii hän suorasanaisesti rahan takaisin mahdollisimman äkkiä. Toisten ystävieni kanssa raha on täysin ongelmaton tekijä, eikä euroja tarvitse laskeskella, sillä lopulta ollaan kuitenkin tasoissa.

Rakkaus

Ystävän rakastuminen on iloinen ja ihana asia, mutta samalla se voi olla ystävälle vaikeaa ja surullista. Ystävän kadotessa parisuhteeseen voi olla mahdotonta hihkua riemusta Amorin nuolen osumatarkkuutta. Saatika, jos ystävän puolison kanssa on hankala tulla toimeen. Ystävyyttä on silti olla puuttumatta toisen valintoihin.

Sairastuminen

Ystävän sairastuminen on surullista, pelottavaa ja saa tuntemaan voimattomaksi. Ystävyys tukee ja kuulee, ymmärtää ja jaksaa. Mutta kuten perheen sisäisissä sairastumisissa, kulkee ystävänkin sairauden kohdalla jossain vaiheessa raja. Omaa jaksamista ei voi asettaa vaakalaudalle. Miten sanoa viidettä leikkausta odottavalle ystävälle, että puhutaan hetki jostain muusta, vaikka kevään tulosta. Tai miten kertoa masentuneelle ystävälle, etten ehkä pysty enää ottamaan vastaan tuskaasi?

Lapsi

Rakkauden tapaan perheenlisäys on useimmille iloinen asia. Ystävät eivät kuitenkaan aina saa lapsia yhtä aikaa ja kulje vatsat pystyssä kaupungilla onnesta hehkuen. Toiset eivät saa niitä lainkaan. Ystävän täyttyminen pelkällä äitiydellä, jossa ei ole tilaa muille kuin toisille äideille, saattaa ajaa vankankin ihmissuhteen kriisiin. Miksi toinen haluaisi kuunnella, ettei tiedä elämästä mitään, koska hänellä ei ole lapsia? Eikö elämää voi kokea mitenkään muuten?

Aika

Aika on kortilla, se lentää siivillä, valuu hukkaan ja katoaa. Niin tai näin, joskus elämässä tulee jaksoja, jolloin ystävälle on vaikea löytää aikaa. Aito ystävyys ei katkea, vaikka tapaamisten väli venyisi. Ystävä jaksaa iloita toisen tapaamisesta, vaikka edellisestä kerrasta olisi hävyttömän pitkä aika. Minulla on ollut ystäviä, jotka ovat moittineet kiireestä, ajanpuutteesta ja tapaamisten venymisestä – yhteydenpito heihin on vähitellen hiipunut. Jäljellä ovat sellaiset rakkaat, kuten ystäväni, jonka tapasin ystävänpäivän aattona lähes puolen vuoden jälkeen: tapaaminen oli täynnä hymyjä, iloa, hyviä muistoja ja lämmintä läsnäoloa.

Mistä tunnistat sä ystävän?

Ystävyyden tähden – tiettyyn rajaan saakka

Kyllä ystävyyssuhteelta silti voi odottaa tiettyjä asioita: luottamusta, kuulemista, hyväksymistä ja molemminpuolista kunnioitusta. Ystävyys, jossa nämä asiat ovat olemassa, on monin verroin arvokkaampaa kuin ystävyys, jossa ehkä nähdään usein, mutta josta yksi tai useampi yllä mainituista puuttuu. Kuka tarvitsee ystävää, joka lavertelee asiat pitkin tuttavapiiriä? Miksi viettäisin aikani ystävän seurassa, jos hän kertoo vain omia asioitaan, eikä kuule, mitä minulla on sanottavana? Miksi viihtyisin seurassa, jossa joudun muokkaamaan itseni toisenlaiseksi? Ja mille rakentuu ystävyys, jossa ei ole aitoa toisen ihmisen kunnioittamista?

En usko, että ystävyyden todellinen mitta on konkreettisissa ponnistuksissa. Ei ystävyyden lujuuslaskelma voi perustua sille, montako hääkarkkia olen valmis näpertämään tai kuinka paljon rahaa olen valmis laittamaan ystävän polttareihin, montako iltaa voin vahtia ystävän lasta, monessako muutossa autan tai miten monta iltaa voin viettää puhelimessa kuuntelemassa ystävän aviokriisistä. Jos ystävyyden mitta laskettaisiin näissä teoissa, voisin periaatteessa olla ystävä kenelle tahansa: olen hyvä askartelemaan, suhteellisen vakavarainen, tulen toimeen lasten kanssa, olen fyysisesti hyvässä kunnossa ja tarvittaessa kuuntelen kenen tahansa huolia.

Ystävyydessä on kyse aivan muusta kuin suorituksista. Minulle ystävyys on niiden ihmisten nimissä, jotka ovat rakkaita ystäviäni.

Positiivareiden Värssypankki ystävyydestä
Ystävyys Väestöliiton sivuilla

X