Ihmiset ja suhteet

Miten puhua lapselle seksistä?

Teksti: Anna.fi

Miten puhua seksistä?Leikki-ikäinen saattaa hämmentää kysymyksillään seksistä. Lapsen uteliaisuutta ei kuitenkaan kannata sivuuttaa, vaan perusasiat kannattaa esittää neutraalisti ja asiallisesti, lapsen kehitysvaihetta kuunnellen. Viihdeteollisuus altistaa lapset seksuaalisuudelle jo yhä nuorempana, eikä lasta voi loputtomiin suojella ympäröivältä yhteiskunnalta. Miten siis puhua lapselle seksistä?

Lääkärileikit normaaleja

”Lapset, sellaiset 2-3-vuotiaat ovat hyvin kiinnostuneita seksistä ja sukupuolisuudesta. He saattavat pelehtiä aivan estottomasti ja aiheuttaa vanhemmilleen hämmentäviä tilanteita. He leikkivät mielellään lääkäriä, tunnustelevat itseään ja pohtivat sitä, mistä lapset tulevat. Lapset kuitenkin voivat vaihtaa leikin hetkessä joksikin aivan toiseksi. Huolestuttavaa on, jos lapset leikkivät vanhempien, eri kehitystasolla olevien lasten kanssa toistuvasti lääkärileikkejä”, sanoo lasten seksuaalisuutta tutkinut Inge Beth Larsson.

”Alle kouluikäiset suhtautuvat kehoonsa luontevasti. Heistä suukottelu ja vastakkaisen sukupuolen hyväily on varsin normaalia”, hän toteaa. Kouluiässä  kehoon ja sukupuolisuuteen suhtautuminen sen sijaan muuttuu kontrolloidummaksi. ”Kouluikäiset lapset sen sijaan eivät leiki lääkäriä, he ovat tietoisia aikuismaailman normeista”, kertoo Larsson. ”Tytöillä on tyttöjen värit ja pojilla poikien. Samaten leikit ovat eri.”

Lapsen annettava ohjata keskustelua

Miten kertoa lapselle seksistä ja seksuaalisuudesta? Se on pulma, johon moni kasvattaja törmää. ”Aikuisen pitää pysyä asiallisena ja neutraalina, eikä suinkaan selittää omaa seksuaalihistoriaansa. Tärkeintä on selittää asiat pääpiirteittäin, ei mitenkään detaljoidusti ja antaa lapsen ohjata keskustelua”, Larsson toteaa.

Hänen mielestään seksistä puhuminen on tärkeää, sillä lapsi voi myöhemmin saada seksistä aivan väärän kuvan, koulusta, internetistä ja kavereilta. Seksuaalisuuden ylikorostuneisuus on uhka ainakin pienille tytöille. Erityisen tärkeää hänen mielestään on äidin ja tyttären suhde.

Larssonin mielestä alle kouluikäiset lapset ovat hyvin vastaanottavaisia ja fiksuja. ”Kannattaa kysyä päiväkodista tai tarhasta, mitä siellä on opetettu ja mitä lapset pitivät siitä”, hän sanoo. Lapsille on olemassa kuvakirjoja, joiden avulla voi selittää asioita. Saksalaisen  kuvittajan Janoschin kirja esittää havainnollisin piirroksin, mistä lapset tulevat. Kustannus- Mäkelän Barbara Colen kirjat, kuten ”Kun äiti muni” käsittelevät vauvojen syntymää  ja seksuaalisuutta kepeästi ja humoristisesti.

Larssonin mukaan hänen tutkimansa lastentarhanopettajat ovat selittäneet seksiä kuvakirjan ja leikin keinoin. ”Monille lapsille on selvitetty asiaa  kotona uuden siskon tai veljen tulon yhteydessä.”

Larsson pitää huolestuttavana sitä, että pedofilia-aikoina pitää olla erityisen tarkka sanomista ja tekemisistä. Alastomia ihmisiä piirtävä lapsi ei ole välttämättä hyväksikäytetty, vaan normaalilla tavalla utelias. ”Tärkeintä on selittää lapselle, että seksi kuuluu aikuisten maailmaan ja rakkauteen. Siinä ei ole mitään erityisen hävettävää.”

Aikuisen otettava aikuinen rooli

Larsson alleviivaa sitä, että vanhempien ei pidä kertoa omista kokemuksistaan. ”Viisivuotiasta saattaa seksi pelottaa ja hän voi hämmentyä kuullessaan, että vanhemmat harrastavat sitä”, hän sanoo. Entä jos lapsi yllättää isän ja äidin vaikka sängystä? ”Silloin kannattaa selittää rauhallisesti, että lapsi on tärkeä ja kyse on aikuisten jutusta. Kertoa vaikka iltasatu ja keskittyä lapseen”, Larsson ohjastaa. Vanhempien erotessa kannattaa pitää vaihtuvat partnerit poissa lapsen ulottuvilta. ”Se saattaa hämmentää lasta liikaa.”

Murrosiässä tunteet kuohuvat ja hormonit ailahtelevat. ”Murrosikäinen on usein ahdistunut omasta kehostaan, eikä ymmärrä mitä hänelle tapahtuu. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, hänelle voi tilata ajan terveydenhoitajalta ja pyytää selittämään samat asiat. Nykyisin murrosikäiset ovat poikkeuksellisen hyvin informoituja ja fiksuja. Tärkeintä on alleviivata sitä, että tärkeintä on välittää toisesta. Porno on esimerkiksi esineellistämistä ilman tunteita. Aikuisen on tärkeää säilyttää aikuinen roolinsa, eikä kertoa omia kokemuksiaan 1960-luvun hengessä”, sanoo Larsson. ”Jos kodin ilmapiiri on kielteinen ja tuomitseva, se tarttuu väistämättä lapseen”, Larsson toteaa.

”Ja sit nää barbit pussais”

”Ala-asteen toisen luokan opettajamme oli uskovainen nainen, joka jakoi yksityiskohtaisen monisteen, jossa oli piirretty, miten lapsia tehdään. Ensimmäisessä ruudussa oli kuvattuna mies ja nainen alasti päällekkäin. Moniste herätti hirveää hihitystä ja jopa kauhua. Ainakin minä olin kauhuissani”, kertoo 1980-luvulla koulua käynyt Liisa. ”Opettaja tuikkasi, että onko meistä häpeällistä tietää miten olemme saaneet alkumme? No ei, ei tietenkään. Mutta se ei mitenkään mukavalta tuntunut”, hän sanoo.

Viisivuotiaalle Siirille yritettiin kertoa miten lapsia tehdään. ”Hän laittoi kädet korvilleen ja huusi, ettei halunnut tietää”, Susanna sanoo. ”Tärkeintä on lapsen kehityskaari ja kypsyys. Kannattaa luoda lämmin ja rauhallinen, luottamusta herättävä ilmapiiri. Lapsen on tärkeä tietää, että seksissä ei ole mitään hävettävää”, Larsson ohjastaa.

Nelivuotias Emma oli hänen tuolloin 19-vuotiaalle serkulleen Iinalle hämmentävää ja rasittavaa seuraa. ”Hän tarttui rintoihini tämän tästä ja halusi leikkiä barbeilla pussausleikkiä. Barbit pussailivat jatkuvasti ja asuivat päällekkäin pahvilaatikossa”, Iina  huokaa.

Yläastetta 1980-luvun puolessa välissä käynyt Minna sanoi, että luokassa luettiin yhä uudelleen Uman Murkkuseksiä. ”Voi ei, se oli jotenkin niin tahmeaa ja tuskaista.” Tiinan uskonnon opettaja halusi alituiseen puhua seksistä. ”Kolmen yläasteen vuoden aikana sanoma oli, että vaan rakkaudesta saa koskea. Minä olisin mielelläni oppinut uskonnostakin.”

Larssonin mukaan kaikesta nykyisestä informaatiosta huolimatta tieto on usein puutteellista. ”Esimerkiksi kysymyspalstoilla törmää mitä uskomattomimpiin kysymyksiin. Nuorten ja lasten kysymyksiin pitää suhtautua asiallisesti. Varovainen seksistä puhuminen kannattaa aloittaa, kun lapsi on vielä avoin ja asenteita vailla. Tietoa kannattaa lisätä vähitellen.”

Lisää tietoa:

Mannerheimin Lastensuojeluliitto www.mll.fi

Väestöliitto: www.vaestoliitto.fi

Kirjallisuutta:

Janosch: Äiti, mistä lapset tulevat? Helsinki. Otava. 1993.

Hiiriopettaja kertoo oppilailleen, miten kirsikka, kananpoikanen ja ihminen saavat alkunsa juuri niin kuin asianlaita on havainnollisin piirroksin. Tytteli -hiirineiti kokee kertomuksessa ensirakkauden huuman.

Cole, Babette: Kun äiti muni. Karkkila. Kustannus- Mäkelä.1993.
Humoristisessa kuvakirjassa lapset kertovat aikuisille mistä pienet tytöt ja pojat on tehty.

Laura Elina

Puhuivatko sinun vanhempasi sinulle seksistä kun olit pieni?

Katso tilanne vastaamatta

X