Ihmiset ja suhteet

Monikulttuurista deittailua

Teksti:
Anna.fi

Millaiset treffit ovat tiedossa, jos vastassa on älykäs ja menestyvä intialainen mies? Miksi naisen ei kannata sännätä yksin tiibetiläiseen majaan? Selvitimme, millaisia odotuksia ja yllätyksiä liittyy eri kulttuureista tulevien tapailuun.

Tapailu

Viinipullo kotiovella

Katia odotti rähjäisessä opiskelija-asuntolassa eräänä iltana yllätys. ”Pullo valkoviiniä!”, Kati kertoo. Pullo oli lahja intialaiselta pojalta, johon hän oli sattumoisin törmännyt kampuksella. ”Olin ihan kauhuissani. Mietin voinko ottaa lahjan vastaan”, hän muistelee. Englannissa kauppatieteitä opiskellut poika oli ystävällinen ja herttainen, ja aina puku päällä. Poika halusi viedä Katin syömään ja lopulta Kati suostui. ”Kerroin, että minulla on Suomessa poikaystävä, mikä ei kyllä pitänyt paikkaansa. En ole kauhean tavoiteltua seuraa. Tai siis ihailijani eivät ole hirveästi ilmoitelleet. Olen kauhea homssu ja minulle ulkona syöminen tarkoittaa halpaa kulmakuppilaa. Olimme hienossa paikassa ja katsoin kynnenalusiani nolona. Hämmentyneenä puhuin koko illan.”

”Poika oli fiksu ja ihan mukava, mutta kaikki vitsini menivät kyllä ohi. En kyllä sinänsä syytä häntä siitä”, Kati toteaa. ”Olen mielestäni vitsiniekka. Varmuuden vuoksi kerroin, että kyse oli vitsistä. Ja hän nyökkäsi vakavana”, Kati pohtii. ”Odotan kunnioitusta, koska olen älykäs ja menestyvä intialainen, mies totesi. Kun poika alkoi lähetellä lahjoja perheelleni, minun oli pakko sanoa tylysti, ettei se käy.”

”Niin monet kiinnostuneita”

Riina muistaa erään intialaisen pojan, joka pyysi häntä kahville. ”Ajattelin, ettei siinä mitään ja suostuin. Poika kysyi minulta, voisinko juoda kahvit nopeasti, kun hänellä on menoja tai tarkemmin sanottuna toinen intialainen tyttö langan päässä. Lopuksi kalliiseen pukuun pukeutuneella pojalla ei ollut rahaa, vaan minä maksoin hänetkin. Olin tyrmistynyt.”

”Poika totesi, että koska hän tuntee erilaisia kulttuureja, hän luuli, että Pohjoismaissa näin on tapana. Naiset maksavat miehetkin. Hän kertoi myös monien tyttöjen olevan kiinnostuneita hänestä. Lopuksi hän kysyi, voimmeko tavata ystävinä tai muuten hän on vaikeuksissa. Tosi ikävää hänelle”, Riina puistelee päätään.

Tuhkimokompleksi intialaisittain

”Ulkomailla intialaiset usein nauttivat vapaudesta. Tyttöjä vaivaa usein tuhkimokompleksi, he odottavat prinssi Charmikkaan ilmestyvän elämäänsä ja unelmoivat satuhäistä. Lahjat kuuluvat asiaan”, sanoo englantilais-intialainen Sheila. ”On sanonta, että vain tyhmät tytöt joutuvat pulaan. Perinteitä kunnioitetaan”, hän kertoo. ”Kaikkein tunnollisimmat antavat perheen järjestää häänsä. Tapaamisia ei ole kauhean monta, mutta nyt tekstiviesteillä voi tutustua paremmin. Se on oikeastikin mullistava keksintö”, Sheila nauraa. Nuoret tasapainottelevat idän ja lännen kulttuurien välissä.

Sosiologiasta väitöskirjaa tekevä Sheila havainnoi myös brittiyhteiskunnan kaksinaismoraalia. ”Kulissien on ennen kaikkea oltava kunnossa. Prinsessa Dianan virhe oli odottaa lapsellisesti rakkautta”, hän sanoo. ”Rakastajattaret ovat sallittuja, englantilainen yläluokka on lojaalia toisilleen, mutta asioista ei puhuta”, Sheila kertoo.

Rakkautta  Japanin Love  – hotelleissa

Aasian moninaiset uskonnot ja kulttuurit eroavat toisistaan. Japanissa kaikki on toisin. Vientitehtävissä toimiva insinööri Mikko on matkustanut paljon Japanissa. ”Koko yhteiskunta on seksuaalisesti värittynyt. Seksiin ja seurusteluun ei suhtauduta avoimesti. Erilaiset alakulttuurit kukoistavat. Häpeän käsite on Japanissa vahva ja pariskuntien eroja varten on olemassa break-up -agentuureja”, Mikko kertoo.

”Japanissa on Love -hotelleja, jotka ovat erityisiä rakkausvyöhykkeitä. Ne on sisustettu vaikka vaaleanpunaisiksi tai muistuttamaan arabialaisia haaremeja.” Mikko ei ole erityisesti tutustunut japanilaisiin naisiin, vaikka yritystä on ollut. ”Japanilaiset eivät miellä komeutta sillä tavoin kuin me. Seurueessamme oli lyhyehkö ja tukevahko keski- ikäinen mies, joka nautti suurta suosiota nuorten naisten keskuudessa. Japanilaisille hän oli Charisma-man, mies jossa oli karismaa. Kyllä hän oli ryhmämme pomo”, pitkänhuiskea Mikko sanoo.

Mikko on alkanut opiskella japanin kieltä. ”Aasialainen kauneus viehättää”, hän pohtii. ”Kerran yritin hotellin baarissa iskeä todella kaunista naista. Lopulta minulle selvisi, että kyseessä oli mies”, Mikko sanoo.

Suomalainen vaaleahipiäinen lääkäriopiskelija Juha tietää olevansa Aasiassa tavoiteltua seuraa. ”En ole Suomessa mieltänyt itseäni erityisen komeaksi. Mutta Aasiassa, voi huhhuh”, hän toteaa. Samalla Juha ei ymmärrä suomalaisten naisten ihastusta latinoihin. ”Mikä niissä karvakasoissa vetoaa”, hän kysyy ihmetellen.

Easy come, easy go

Latinalaisessa Amerikassa vallitsee machokulttuuri ja äidit vahtivat avoimesti tyttäriään. ”Easy come, easy go”, muistelee Venezuelassa opiskellut Maria sarkastisesti tapaamiaan miehiä. Flirttailuun törmäsi kaikkialla, tarjoilija tai taksikuski saattoi ehdottaa treffejä. ”Kaikki, mitä lattareissa tiedetään rakkaudesta, opitaan sokerisista saippuasarjoista, telenoveloista. Siinä yhdessä, jota katsoin, kuusi miestä jahtasi samaa naista, mafia tappoi ihmisiä kotiovelle ja poliisi veljeili rikollisten kanssa”, hän muistelee.

”Naiset nostetaan jalustalle ja tytöt pukeutuvat piukeaan pinkkiin”, Maria sanoo. ”Tarjoilija huudahti kaikille naisille, jotka tulivat kuppilaan: en ole ikinä nähnyt noin kaunista naista! Ei erityisen imartelevaa niille, jotka jo istuivat kuppilassa.. Tyttöjen elämä on vartioitua ja koko suku kurkkii ikkunoista, kun tyttö käy ulkona. Pojille  kaikenlainen huvittelu on sallitumpaa.”

Rakkaus, äiti ja ruoka – Italia á la carte

Romeon ja Julian maassa Italiassa elämä on usein väkevää draamaa vahvoilla mausteilla. Marialla oli jonkun aikaa italialainen poikaystävä Emilio. ”Rakkaus, äiti ja ruoka. Siinä ne tärkeimmät Emiliolle”, hän naurahtaa. Huumori kuitenkin piti eläväistä pariskuntaa yhdessä.

”Emilio oli tarkempi ulkoasustaan kuin minä. Joskus hän hienovaraisesti kysyi, voisinko vaikka meikata. Emilio odotti Suomeen tullessaan lokakuussa kuulaita syksyn värejä ja eroottista värinää. No joo, kävimme Tallinnassa ja Emilio sai pelastaa minut Viru-hotellin turvamiehen kainalosta. Minua luultiin yleiseksi naiseksi”, kertoo Maria. ”Emiliosta se oli huippuhauskaa”, hän muistelee. Pariskunta pitää edelleenkin yhtä, vaikka romantiikka katkesi. ”Meillä synkkasi. Jos kemiat pelaa, kaikki muu on sivuseikkaa”, hän sanoo.

”Minä taisin lopulta latistaa suhteemme, en osannut ottaa sitä kaikkea romantiikkaa ja huomiota vastaan. Edes puheliaisuuteni ei lannistanut häntä, italialaiset naiset puhuvat kuulemma eniten maailmassa”, Maria nauraa.

Epäsovinnaisia teerenpelejä Ranskassa

”Ranskassa lastentarhasta lähtien kaikki ovat rakastuneita. Se on jatkuva olotila. Jos ei seurustele, on vähän epäonnistunut”, Ranskassa asuva Riina miettii. ”Teerenpeleissä eivät päde mitkään sovinnaisuuden säännöt. Naiset saattavat olla poikien äitien ikäisiä”, hän kertoo.

”Valentinen päivänä koko Pariisi kääriytyi vaaleanpunaiseen. Suora luonteeni ei kestä kaikkia niitä imeliä piilovihjeitä”, sanoo pohjalainen Riina. ”Rakkaus, mies ja nainen. Siinä kärjistettynä kaikki, mitä ihmisillä on mielessä. Yritäpä vaikka lainata kirjoja, kun huonohampainen kirjastovirkailija alkaa runoilla sinulle rakkauden kielellä”, Riina huokaa.

Hollantilaisten tai pohjoismaalaisten naistenhaku on joillekin liikaa. Samaten lahjomattomuus. Turkkilainen Zeki ihmettelee, miksi kylmäkiskoiset hollantilaiset tai pohjoismaalaiset naiset eivät lämpene romantiikalle. ”Kirjoitin runoja ja ostin kukkia. Ja ruotsinsuomalainen tyttö kysyi, voisimmeko olla kavereita! Kun kävin tytön luona Ruotsissa, hän ei halunnut ottaa lahjoja vastaan. Loukkaannuin. Toisen huomiointi on minusta kohteliaisuutta.”

Lisää tietoja:
Interculturalrelations

X