Ihmiset ja suhteet

Mummo ja vaari, pysykää ruodussa!

Teksti: Anna.fi

Mummola saa olla paikka, jonne arjen tylsyys ei aina ylety. Mutta mitä tehdä, kun isovanhempien ja vanhempien kasvatusperiatteet menevät jatkuvasti ristiin?

Mummo ja vaari, pysykää ruodussa!

”Isovanhempien luona lasten elämä on yhtä puuhamaata. Kaikki rutiinit menevät ihan sekaisin, ja lapset ovat levottomia pitkän aikaa isovanhemmilla vierailun jälkeen”, puuskahtaa 34-vuotias kahden lapsen äiti.

”Anoppi arvostelee kasvatusperiaatteitamme jatkuvasti. Häntä tuntuvat ärsyttävän suunnattomasti jotkut käytäntömme, kuten se, että olemme itse valinneet kestovaipat ja niihin liittyvän vähän isomman vaivannäön”, huokaa puolestaan 25-vuotias nuori isä.

Isovanhemmuus on yleensä suuri rikkaus niin mummoille ja vaareille kuin lastenlapsillekin, mutta joskus tilanne vaatii myös sulattelemista ja uusien näkökulmien opettelua. ”Isovanhemmat ovat useissa lapsiperheissä tärkeä tuki, mutta on kokemuksia siitäkin, kuinka varsinkin mummot saattavat tunkeutua nuoren perheen elämään omine neuvoineen, jotka nuoresta äidistä tuntuvat aikansa eläneiltä”, kirjoitetaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton kirjasessa ”Iloa isovanhemmuuteen – Työkirja isovanhemmille ja vanhemmille”. Kirja on tarkoitettu tueksi isovanhempien, vanhempien ja lasten suhteiden pohtimiseen ja yhteisten pelisääntöjen asettamiseen.

Isovanhemmuus ei ole velvollisuus

Isovanhemmuuden opaskirjasessa korostetaan vanhaa kunnon ohjetta eli keskustelun tärkeyttä. Monet ongelmat saattavat johtua yksinkertaisesti siitä, että eri sukupolvet tulkitsevat tilanteita eri tavalla. Vanhempi saattaa potea huonoa omatuntoa, kun vaivaa isovanhempia lasten hoidolla. Isovanhempi taas voi jopa ajatella, että kyse on oikeasta luottamuksenosoituksesta.

”Mummu ja paappa voivat hekin arkailla, eivät tiedä aina milloin avun tarjoaminen on tuputtamista, milloin toivottavaa”, kirjasessa arvellaan. Toisaalta todetaan, ettei aktiivinen isovanhemmuus ei ole myöskään velvollisuus: ”On myös isovanhempia, jotka ajattelevat, että he ovat omat lapsensa kasvattaneet ja hoitaneet maailmalle, hoitakoon nuorempi polvi vuorostaan oman jälkikasvunsa.”

Hankalat tilanteet ja erimielisyydet kirjanen neuvoo ratkaisemaan ymmärtäväisellä, mutta jämäkällä tavalla. ”Niin vanhemmista, isovanhemmista kuin lapsista on mukava saada myönteistä palautetta. Huomaa hyvät hetket ja anna aiheesta kiitosta”, kirjassa kannustetaan. ”Onnekkaita nämä lapset, kun sinä …” -aloitus saattaa olla väsyneelle vanhemmalle yllättävän tärkeä huomionosoitus. Huomautettavatkin asiat kannattaa esittää syytteen sijaan minä-muodossa: ”Minusta tuntuu hieman ikävältä, että…” Mitä konkreettisemmin kuvaa harmittavan asian, sitä parempi.

Sovitut tavat voi kirjata ylös

Ristiriitoja vanhempien ja isovanhempien välille saattaa helposti syntyä monista käytännön elämän pieneltäkin tuntuvista asioista. Mitä syödään, milloin saa syödä karkkia, koska pestään hampaat, mistä asioista voi lasten kanssa puhua ja niin edelleen? Entä voiko mummolassa olla eri käytäntöjä ja tapoja kuin kotona? Näistä asioista kirja kehottaa keskustelemaan reilusti joukolla. ”Parasta on kirjata muistiin sovitut asiat, ellei se tunnu liian teennäiseltä”, kirjassa ehdotetaan.

Kirjanen valistaa vanhoja hyviä aikoja haikailevia isovanhempia siitä, että moni asia on muuttunut myös parempaan suuntaan. Vielä 1960-70 -luvuilla lapsuutensa viettänyt muistaa, kuinka automatkoilla leikittiin takapenkillä ilman turvavöitä tai -istuimia. Nyt jo lakikin edellyttää takapenkkiläisten matkustavan turvavöissä. ”Tupakkaa tupruteltiin sisätiloissa eikä passiivisesta altistumisesta savulle ollut kuultu”, kirjasessa muistutetaan hieman opastavaan sävyyn.

Kirjasen mukaan nykyään ristiriitoja saattaa helposti syntyä itse ankaran kasvatuksen saaneen, mutta lapsensa 1970-luvulla vapaammin kasvattaneen sukupolven sekä nyt lapsiaan kasvattavan, rajojen ja rakkauden teemaan uskovien nuorien vanhempien välille. Näkemyseroja ei aina voida sovittaa yhteen, mutta keskustelemalla arki voidaan saada sujumaan. Tärkeintähän loppujen lopuksi on, että lapsen ympärillä on monia rakastavia aikuisia.

Lähde: Tillikka, Suutarla & Kankkonen: Iloa isovanhemmuuteen – Työkirja
isovanhemmille ja vanhemmille. Mannerheimin Lastensuojeluliitto, 2006.

Teksti: Anna Manninen / A4 Media Oy (16.3.2006)
 

X