Mun lapset, keikat ja iPod

Hän työskentelee freelancerina, rakastaa iPodiaan, sekoaa Arctic Monkeysin levystä ja käy ulkona liian usein ja liian myöhään. Unohdinko sanoa, että hän on 35 ja hänellä on lapsi? ”Grupeiksi” nimitetty sukupolvi on päättänyt määritellä aikuisuuden uudelleen.

”Mua kauhistuttaa, millaista elämää yli kolmekymppinen kaveripiirini viettää”, ystäväni huokasi. ”Kaikki juoksevat baarissa ja keikoilla minkä ehtivät, juhlivat liikaa, puhuvat vain jostain Sufjan Stevensin levystä ja murehtivat, miksi kesän festivaaleille ei saavu jotain tiettyä uutta NME:n hehkuttamaa indiebändiä. Ei voisi mitenkään uskoa, että heillä on myös hyvät työpaikat ja ehkä lapsiakin. Milloin sen aikuisuuden oikein on tarkoitus alkaa?”

Ystäväni on turha murehtia, ainakin jos on uskominen aina yhtä innokkaasti uusia ilmiöitä bongaavia amerikkalaislehtiä. New York Magazinen (3.4.2006) mukaan ystäväni kaverit kun ovat gruppeja, aikuisuuden uudelleen määritelleitä kolme-neljäkymppisiä, jotka elävät kuin kaksikymppiset – lukuun ottamatta sitä, että heillä on myös perhe, työpaikka ja huomattavan korkea Visan luottoraja.

Grupit kaventavat sukupolvien kuilua

Tyypillisellä grupilla on New York Magazinen mukaan yksitoista paria tennareita, hän pukeutuu farkkuihin ja Misfitsin t-paitaan, hän kulkee ympäriinsä iPodit korvillaan ja käy ulkona aivan liian usein. Grup ei ole kuitenkaan kokonaan unohtunut nuoruuteensa: hän käy töissä ja hänellä on lapsia, joiden vanhemmuuteen hän suhtautuu vastuullisesti. Ammattiinsa hän on ehkä päätynyt harrastustensa kautta, nuoruuden puuhastelusta on vaan alettu jossain vaiheessa maksaa kivasti.

Grupit eivät ole kieltäytyneet aikuisuudesta – he ovat vaan kuorineet aikuisuudesta kermat päältä. Ja miksi ihmeessä pitäisikään väheksyä aikuisuuden kivoja puolia, kuten mukavaa palkkakuittia, laatuvaatteita ja omaa perhettä, jos niiden takia ei tarvitse luopua kaikesta hauskasta? Tarvitseeko aikuistumisen tarkoittaa, no, aikuistumista? New York Magazinen mukaan grupit ovat kaventaneet sukupolvien välisen kuilun pienemmäksi kuin koskaan.

Toisaalta, niinhän jokainen sukupolvi on aina itsestään luullut.

Lapset ovat siistejä, ne voi pukea kivasti

Grupit eivät välttele lasten hankintaa, hehän rakastavat lapsia. Lapsiinsa grupit suhtautuvat pieninä versioina itsestään: niille voi pukea Ramonesin t-paidan, soittaa omia levyjään ja niitä voi ottaa mukaan tapaamaan muita gruppeja ja heidän lapsiaan. Grupit ylpeilevät toisilleen sillä, että heidän kaksivuotiaansa rakastaa Strokesin tahdissa tanssimista.

Älkää ymmärtäkö väärin. Grupit haluavat olla hyviä vanhempia ja opettaa lapsilleen tärkeitä elämänarvoja, kuten myötätuntoa ja asioiden tekemistä intohimoisesti. He vaan kapinoivat kapeaa vanhemman ja perheen mallia vastaan, ja miksi eivät kapinoisi?

Gruppien mielestä on tärkeää, että heidän lapsensa näkevät vanhempiensa rakastavan sitä, mitä he tekevät. Ainakin gruppien lapset joutuvat käyttämään mielikuvitusta kapinoidakseen, jos he ylipäätään aikovat kapinoida. Grupit tietenkin toivoisivat, että nuoruudessa riittäisi tilaa niin vanhemmille kuin teineillekin. Ja ainahan he voivat käydä yhdessä lautailemassa ja skeittaamassa.

Tärkeintä on intohimoinen asenne elämään

Grupit käyvät töissä ja jopa pitävät siitä, mutta eivät ole erityisen kiinnostuneita urasuunnittelusta. Gruppia eivät kiinnosta tittelit eivätkä uraputket, mutta hän haluaa tehdä asiat intohimoisesti. Hän haluaa olla intohimoinen vanhempi, tehdä intohimoisesti kivaa duuniaan ja kuunnella intohimoisesti Arcade Firen mahtavaa albumia. Suurin pelko gruppille ei olekaan hyväpalkkaisen työn menettäminen, vaan intohimon elämänasenteen menettäminen. Grupille ennen niin tavoittelemisen arvoiset aikuisuuden merkit ovat menettäneet merkityksensä. Jos vakituinen työpaikka pakottaa uraputkeen, ylitöihin ja ankeisiin velvollisuuksiin, grup valitsee uran sijaan elämäntyylin ja heittäytyy freelanceriksi.

Grup ei laske työpaikkansa arvoa alaistensa määrällä vaan työn vapaudella ja sillä, paljonko se jättää tilaa itsensä toteuttamiselle, perheelle ja muulle elämälle. ”Työseminaarissa piti miettiä kolme kivaa asiaa elämässä”, kertoo Nina, 35-vuotias helsinkiläinen. ”Hetken miettimisen jälkeen totesin, että parhaita juttuja elämässä ovat mun lapset, keikat ja iPod. Olihan se ehkä vähän noloa, mutta mitä sitten?”

Lähde: Up With Grups. The Ascendant Breed of Grown-Ups Who Are Redefining Adulthood. New York Magazine. (3.4.2006)

Hot Topic

Teksti: Veera Luoma-aho / A4 Media Oy (6.4.2006)
Kuva: Hot Topic