Ihmiset ja suhteet

Mun raha, sun raha, mun raha

Teksti: Anna.fi

Raha on yksi perheiden ainaisista kiistanaiheista: joko sitä ei ole tai sen ei koeta jakautuvan tasaisesti. Useissa perheissä taloudellinen tilanne kärjistyy äidin jäädessä äitiyslomalle.

Mun raha, sun raha, mun raha

Oonan avioliitossa kaikki kulut jaettiin tasan alusta saakka. Lapsen syntymä ei järjestelyä muuttanut. Oonan oli vain vaikea saada äitiystukensa riittämään omaan osuuteensa perheen kuluista.

Toisen lapsen synnyttyä Oonan taloudellinen tilanne alkoi olla sietämätön. Hän rupesi tekemään kotona free lancer -töitä.

”Hoidin lapset päivällä ja työskentelin öisin. Kolmannenkin lapsen hoidin kolmevuotiaaksi kotona. Kun kotihoidontuki loppui enkä jaksanut työskennellä öisin, palasin takaisin vanhaan työhöni, joka minulla onneksi vielä oli jäljellä kuuden vuoden perhevapaan jälkeen”, Oona kertoo.

Oonan palatessa töihin mies kuitenkin katsoi päivähoitokulujen olevan Oonan aiheuttamia eikä osallistunut niiden maksuun. Maksut määräytyivät kuitenkin miehen palkan mukaan suurimmiksi mahdollisiksi.

”Vein ja hain lapset hoidosta joka päivä. Koska työpaikkani oli toisessa kunnassa aloin tehdä lyhennettyä työpäivää, jotta saisin kaiken toimimaan. Nyt vastasin lasten kuluista kokonaan. Hankin vaatteet mieluummin kirpputorilta kuin olisin antanut miehen ostaa kalliita vaatteita kaupasta ja joutunut osallistumaan puoleen kuluista.”

Oonan perheessä ei koskaan riidelty rahasta. Asioista nuristiin hiljaa.

”Mieheni kulutusvaatimukset olivat ruoan ja vaatteiden suhteen täysin toisenlaiset kuin minun. Elin heti yli varojeni kun yritin noudattaa edes jossain määrin hänen minimivaatimuksiaan. Eikä minulla koskaan ollut rahaa mihinkään omaan. Nurisin siitä, että jouduin maksamaan korkeinta maksua päivähoitokuluista. Mieheni puolestaan nurisi siitä, etten koskaan halunnut lähteä matkalle. Minulla ei ollut siihen varaa, sillä tietenkin olisimme jakaneet kulut.”

Oonan mukaan hänen ex-miehensä ei arvostanut hänen kotitöitään eikä työtä kodin ulkopuolella.

”Puhumattakaan freelance -työstä, jota harjoitin kotona lasten ollessa pieniä. Lisäksi miestä ärsytti pyrkimykseni jonkinasteiseen tasa-arvoon ja taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen suhteessamme.”

Oona koki tilanteen musertavana mutta ei syytä siitä pelkästään ex-miestään.

”Olen aina halunnut olla taloudellisesti itsenäinen ja omillani, riippumaton. Henkilökohtaisen itsenäisyystavoitteeni vuoksi en halunnut olosuhteista kovaan ääneen protestoida. Kun en suostunut heittäytymään täysin hänestä taloudellisesti riippuvaiseksi, sain kuulla että ’tätähän sinä halusit'”, Oona kertoo.

Lopulta Oona haki avioeroa. Raha ei ollut ainoa syy avioeroon, mutta yksi niistä.

”Perheen ilmapiiri alkoi olla niin painostava, että minun oli päästävä mahdollisimman sujuvasti pois. Tuloksena mieheni kiristi minulta nollasopimuksen lasten elatuksen suhteen. Minua pidetään hulluna kun suostuin siihen. Vaihtoehto olisi ollut pitkä oikeusprosessi lasten huoltajuudesta enkä olisi voinut muuttaa pois lasten kanssa perheasunnosta ennenkuin se olisi saatu päätökseen”

Erossa Oonan mies korosti sitä että oli luonut perheelleen taloudellisen turvallisuuden osakesäästäjänä, ja keräten henkilökohtaista omaisuutta. Oona sai oman osuutensa yhdessä maksetun asunnon hinnasta ja lapsilisät. Lapsilisien vuoksi elatussopimuksessa on erikseen merkintä pelkästään Oonan olevan vastuussa lasten vaatetuksesta ja harrastuskuluista.

”En saanut kotoa mukaani esimerkiksi astioita, jotka olin itse ostanut. Kaikki huonekalut ynnä muut kodin tavarat jäivät hänelle. Osittain tämä on ehkä reaktiota avioerosta. Ex-mieheni ei nähnyt mitään syytä erota.”

Vanhemmilla on nyt yhteishuoltajuus ja lapset asuvat heidän luonaan vuoroviikoin. Isä maksaa lasten ruokakulut siltä ajalta kun he ovat hänen luonaan.

Vaikka Oona on nyt taloudellisesti tiukalla, raha-asiat ovat ainakin hänen omissa käsissään.

”Aikaisemmin jouduin kaikessa ottamaan huomioon mieheni ja hänen kulutustottumuksensa. Jos olisin perheessä pitänyt ’puuroviikkoja’ kuten nyt, mies olisi nurissut asiasta, mutta nyt säästän siitä, mistä on pakko”, Oona kertoo.

Oonaa harmittaa enää lasten päivähoitomaksujen määräytyminen kahden lapsen osalta hänen ja ex-miehen yhteisten tulojen mukaan.

”Minun palkkani on vajaat 2000 euroa kuussa ja exmieheni palkka noin 5000 euroa kuussa. On ollut hankala saada alennusta päivähoitokuluihin, sillä meillä on vuoroviikkosopimus ja päivähoitomaksut lasketaan isän tulojen mukaan. Saan aina selitellä, ettei hän osallistu kuluihin”

Nyt Oona on tehnyt oikaisupyynnön päivähoitokuluista. Muuten Oona ei ole oikeusapua hakenut.

”En halua oikeusprosesseja tai muita kovia keinoja, sillä toivon lasten vuoksi ex-mieheni ja minun välieni toimivan edes jollain tasolla.”

Oona näkee myös ex-miehensä jonkinlaisena uhrina. Oonan mukaan mies toimi kaavamaisesti patriarkaalisen järjestelmän viitoittamaa tietä.

”Valitettavasti se ei ole kovin tasa-arvoinen tai oikeudenmukainen tapa toimia. Toisaalta ymmärrän myös ettei tämä pelkästään johdu miehen ajattelemattomuudesta eikä ilkeydestäkään vaan on osittain jotain ihan muuta, yhteiskunnassa olevia arvoja.”

Teksti: Niina Rapo-Puustinen

X