Ihmiset ja suhteet

Murrosikä 30-vuotiaana

Teksti:
Anna.fi

Kolmekymppisen elämän tulisi olla seesteistä ja valinnat valtaosin tehty. Entä jos kaikki sapettaa ja oma minuus on hukassa? Kolme naista kertoo aikuisiällä koetusta murrosiästä.

Kolmenkympinkriisi

Pakoon vastuullisuutta Intiaan

”Eikö tuossa iässä pitäisi tuntea olevansa vastuullinen aikuinen”, Sanna, 31, kertoo kuulleensa useasti.

Sanna vastustaa iän määrittelyä.

”Kapinavaihe on mielestäni ihan terveellinen. Kuka sanoo miten on oikein elää?”

Sanna alkoi paiskoa ovia vuosi sitten. Lääketieteen opinnot katkesivat välivuoteen Intiassa vapaaehtoistyössä.

”Auto, asuntolaina, palkka, erikoistuminen. Siinä se, mitä kurssikavereillani oli mielessä. Minua alkoi ahdistaa. En halunnut porvarillista elämää ja tasaista uraputkea. Elämässä oli pakko olla jotain juuri minulle. Mitä? En tarkalleen tiennyt”, hän pohdiskelee.

Sanna vaihtoi Intian vuoden jälkeen etunimensä.

”En kokenut enää olevani Sanna. Se kuulosti mielestäni niin arkiselta. Kaurapuurolta”, hän sanoo. Nimen lisäksi arvot menivät uusiksi.

”En tee kauaskantoisia suunnitelmia. Rationaalisuus on karissut ja erilaiset vaihtoehtoiset lääkintämuodot kiinnostavat. Voisin ihan hyvin opiskella jotain aivan muuta. Uskon, että ihmisellä on useampi murrosikä. Elämänvaiheesta toiseen ei edetä virtaviivaisesti”, hän sanoo.

”Kuka sanoi, että vanheneminen on jotain seesteistä?”

Elämävalintojen punnintaa

Päivi , 33, on äidinkielen opettaja. Kalevala-korut välkkyvät korvissa ja iloinen puhe raikaa.

Päivi kertoo olleensa aina kiltti tyttö. Liki parikymppisenä hän pääsi työelämään kiinni sijaisopettajana. Asialliset paitapuserot ja suorat housut korostivat hänen uskottavuuttaan.

Nyt Päivi sanoo elävänsä murrosikäänsä. Tummat hiukset vivahtavat violettiin ja asialliset paitapuserot ovat vaihtuneet tiukkoihin toppeihin.

”Vuosi sitten  toukokuussa aloin ajaa moottoripyöräkorttia”, hän sanoo.

Vuosia kestänyt avioliitto insinöörin kanssa päättyi eroon. Lukiossa tavannut pari asui yhdessä rivitalon pätkää.

”Perjantaisin laitoin sämpylätaikinan ja menimme saunaan”, hän kertoo nuoren parin arjesta.

”Aloin asettaa itselleni kysymyksiä: kuka olen ja mitä haluan. Oliko tämä se elämä, jota halusin? Peilasin itseä ympäristöstäni. Olin täyttänyt kaikki ne odotukset, jotka ympäristö oli minulle asettanut”, Päivi kertoo.

Pitkät keskustelut kouluun tulleen uuden uskonnon opettajan kanssa avarsivat.

”Halusin tietää asioista. Aloin opiskella elämänkatsomustietoa. Aviomieheni ei ymmärtänyt minua ollenkaan. Hänestä opiskelu, joka ei tähdännyt ammattiin oli ajanhukkaa”, Päivi sanoo.

Nyt Päivi elää yksin. Hän otti vuorotteluvapaata virastaan.

”Aviomiehelläni oli tapana katsoa automaatilla toisten kuitteja ja hän nauroi, jos ihmisillä ei ollut rahaa tilillään. Hänen elämässään ei ollut heikkoja, epäonnistuneita ja köyhiä. En sittenkään halunnut sellaista elämää. Nyt annan itselleni luvan epäonnistua”, Päivi sanoo.

Kolmenkympinkriisi

Kuuma moottoritie kutsuu

Päivi on puntaroinut suhdetta vanhempiinsa. Pahimmat yhteenotot äidin kanssa osuivat avioeron tienoille.

”En ollut koskaan kyseenalaistanut vanhempieni arvoja. Nyt tein sen. Avioero pienellä paikkakunnalla oli julkinen kolaus heille”, Päivi sanoo.

”Aikaisemmin iltaelämä ei minua juuri kiinnostanut. Nyt olin aluksi ulkona lähes joka ilta.”

Päivin menevä elämä herätti kauhistusta jätetyssä aviomiehessä.

”Kuvittele, mitä ihmiset ajattelevat”, mies toisteli.

”Uskoakseni olen vapaa tekemään mitä haluan. En halua ympärilleni ihmisiä, jotka määrittelevät minua. Maksimoin ennen kaikissa valinnoissani turvallisuuden. En uskaltanut elää todeksi omia haaveitani”, hän sanoo.

Elämästä innostunut opettaja ja hänen uusi moottoripyöränsä ovat herättäneet huomiota ja ihastusta. Kuuma moottoritie polttaa alla ja kesällä on edessä moottoripyörämatka Eurooppaan.

”Kyllä, mielestäni elän nyt murrosikää. Mietin yhä, kuka olen, mutta uskallan toteuttaa itseäni. En odota valmiita vastauksia, vaan olen valmis löytämään ne itse.”

Kaasua, ei jarruja

Emma, 37, painaa nykyisin jarrujen sijasta kaasua.

”Synnyinkodissani vaiettiin ja riideltiin sivistyneesti, korkeintaan ääntä korottaen.”

Italialais-suomalaisessa uusperheessä hän on oppinut riitelemään. ”Jos olen sivistyneen kohtelias, mitään ei tapahdu. Vasta lautasia paiskomalla saan jotain liikettä aikaan. Minulla on tapana huolehtia ja stressata, kun muu perhe säheltää ja häslää.”

Emma kohahdutti perhettään hankkimalla nahkahousut. ”Uskallan korottaa ääneni ja myös epäonnistua.” Nahkabyysat olivat vasta alkua, mutsista on moneen.

Auktoriteettien vastustamista, lisääntynyttä kiinnostusta seksiin. ”Onko sulla mutsi murrosikä”, kyselivät Emman lapset lievästi huvittuneina. Kyse on perheen sisäisestä vitsistä.

”Kirjoitin toiselle lapselleni lapun, että hän ei voi osallistua liikuntapäivään. Inhosin itse liikuntaa koulussa. Olin aina se viimeinen, jota ei otettu joukkueeseen”, Emma selventää.

”Lisääntynyt kiinnostus seksiin, no, haluan päättää opintoni ja tein naistutkimuksen seminaarityötä naisista pornon käyttäjinä”, hän tarkentaa hämillään. Pitkään roikkuneiden opintojen loppuun saattamisen myötä tuli huumaava vapauden tunne.

”Aloin kokeilla hieman rajojani. Kirjoittaessa lopputyötä pääsin eroon liikakiloista. Sain hyviä numeroita ja koin olevani hyvä oppilas, vaikka koulussa minua mollattiin”, hän sanoo.

Emma ei tiedä vieläkään, kuka hän oikeastaan on. ”Olen jotenkin päästämässä irti vanhasta”, hän sanoo.

Onko aikuisten murrosikä tabu?

”Kun velat saadaan maksettua. Tässä iässä ei ole ongelmia”, vahvistavat naiset kuulleensa ikätovereiltaan.

Moni on kohottanut kulmiaan. Mistään oikuttelevasta ja ohimenevästä itsensä löytämisestä ei ole kyse, vaan kokonaisesta murroksesta. Ihana seesteinen aikuisuus. Entä jos sen sijaan tulee ongelmia, kasvukipuja, halua löytää itsestään jokin ihan uusi puoli. Naiset ovat sitä mieltä, että elämä etenee sykleittäin.

”En usko, että ihmisen perustasapaino järkkyy”, Sanna sanoo.

Omaa minuutta pohtivat kysymykset voivat hyvinkin olla ajankohtaisia kolmekymppisenä, kun parikymppisen elämä on jäänyt taakse. Erityisesti niillä tytöillä, joiden murrosikä on ollut helppo.

”Mielestäni on ihan tervettä arvioida omia valintoja uudelleen. Vasta nyt olen tarpeeksi itsenäinen”, Sanna sanoo.

”En ikinä olisi uskaltanut kiukutella edes murrosiässä. Pelkäsin, ettei minusta pidetä”, Päivi sanoo.

”Aknea esiintyy myös 30-40-vuotiaana. Aikuisiässä puhjenneet terveysongelmat ovat jossain määrin tabu. Uskoisin, että perinteisestä elämänkaaripsykologiasta päästään eroon vähitellen”, Sanna sanoo.

”Luulen, että kriisien kautta saavutetaan pysyvä minuus. Tärkeintä on tehdä sitä, miltä itsestä tuntuu. Murrosikä on jotain muuta kuin teini-iässä roikkuminen. Jos kysymys siitä, kuka on, on ladattu toisiin ihmisiin tai ammattiin, tulee uusi murrosikä viimeistään eläkeiässä, työelämän päätyttyä”, Sanna pohdiskelee.

Emmaa naurattaa. ”Nahkabyysat olivat minun itsenäisyysmanifestini”, hän sanoo.

Laura

Lue lisää:Ikäkriiseistä

X