Ihmiset ja suhteet

Muutetaan maalle!

6.4.2006 Teksti: Anna.fi

Kymmenettuhannet kaupunkeihin kyllästyneet suomalaiset haaveilevat muutosta maaseudun rauhaan. Muuttajat hakevat korvesta rauhaa, turvallisuutta ja lapsuuden unelmakesiä.

Muutetaan maalle!

Helsinkiläinen Johanna, 31, on haaveillut maallemuutosta parikymppisestä asti. Kolme vuotta sitten suhde avomieheen alkoi tuntua sen verran tukevalta, että Johanna aloitti hiljaisen kampanjoinnin. ”Klassisia menetelmiä siinä käytettiin. Ympyröin lehden asuntosivuilta ilmoituksia vapaista mummonmökeistä ja jätin ne muka vahingossa Pasin tavaroiden sekaan lojumaan.”

Johannan uurastus tuotti lopulta tulosta. Pariskunta pakkautuu taas ensi viikonloppuna pieneen autoonsa ja suuntaa Sörnäisistä Lounais-Suomeen peltojen ja metsien keskelle tutustumaan myynnissä olevaan taloon. Ehkä tällä kertaa tärppää. ”Sitten ryhdytään tietenkin tekemään lapsia”, Johanna nauraa.

Harmaantuvat kunnat kaipaavat nuoria

Suurin maallemuuttoaalto on vasta edessä. Monet suuriin ikäluokkiin kuuluvat ensimmäisen polven kaupunkilaiset eivät ole ikinä luoneet kunnon juuria kaupunkien lähiöihin. Tuhannet heistä etsivät nyt maalta omaa mummonmökkiään eläkepäiviä varten.

Samalla elämä menee uusiksi monella pikkupaikkakunnalla. Jos kaikki ne ikääntyvät mökinomistajat, jotka haaveilevat pysyvästä muutosta kesäasuntoon, toteuttavat unelmansa, Hirvensalmen kaltaiset mökkikunnat muuttuvat jättimäisiksi vanhainkodeiksi. Työssäkäyvillä maallemuuttajilla, kuten arkkitehti-Johannalla ja toimittaja-Pasilla, on kysyntää.

”Pasia epäilytti pitkään se, uskaltaako etätöiden varaan heittäytyä. Että mitä jos Helsingistä tulee mahtava työtarjous heti sen jälkeen, kun talo on ostettu. Asian ratkaisi lopulta se, että kaupungissa aikaa ei ikinä riittäisi muiden haaveiden toteuttamiseen, kuten kirjan kirjoittamiseen tai vanhan talon remontoimiseen.”

Ei pelkkää maalaisidylliä

Johannan tuttavapiirissä on niitäkin, jotka ovat palanneet häntä koipien välissä Helsinkiin, kun työt eivät riittäneetkään tai oma pää ei kestänyt talvisen peltomaiseman autiutta.

Maallemuuttajat pettyvät tutkimusten mukaan uudessa elinympäristössään useimmiten pitkiin välimatkoihin ja palvelujen huonoon saatavuuteen. Myös pitkä ja pimeä talvi koetaan usein ahdistavammaksi maalla kuin kaupungissa, missä on helpompi paeta kaamosta valaistuihin sisätiloihin, ihmisten pariin.

”Osa meidän työkavereistamme ajattelee niin, että routa porsaat vielä kotiin ajaa. Äitini pohti, että onko meidän kaupunkilaisten järkevää pistää suhdettamme näin kovalle koetukselle. Kun se lastenkasvatus on muutenkin vaikeaa, niin miksi sitä pitää varta vasten lähteä tekemään kauas kaikista turvaverkoista.”

Boheemien Fiskars, Vanhasen Nurmijärvi

Britanniassa maallemuutosta on tullut vauraiden kolmikymppisten trendi, joka on nostanut idyllisten pikkukylien tonttien hinnat pilviin. Kylänraiteilla näkyy yhä enemmän lakkaamatta puhelimeen puhuvia etätyöläisiä Burberry-asuisine taaperoineen.

Suur-Lontoota ympäröivällä maaseudulla vanhoja navettoja muutetaan kovaa vauhtia studioiksi, gallerioiksi ja ravintoloiksi: uudisasukkaat näyttävät tuovan kaupungin mukanaan. Suomessa sama kohtalo saattaa odottaa Sipoota, Helsingin kupeessa sijaitsevaa maalaiskaupunkia, joka on pitkään vastustanut kaupungin leviämisyrityksiä. Boheemimpi väki suuntaa taiteilijoiden Fiskarsiin tai ekoyhteisöihin.

Yksi maallemuuton ahkerimmista puolestapuhujista Suomessa on pääministeri Matti Vanhanen. Nurmijärvellä lapsensa kasvattanut Vanhanen markkinoi omaa asumismuotoaan etenkin lapsiperheille.

Johannan mielestä pääministerin kommentit ovat synnyttäneet ainakin Helsingissä vastareaktion. ”Moni kaverini sanoo, että Nurmijärvelle ei nyt ainakaan voi muuttaa. Vanhasen puheet lastenhankintatalkoista ovat tuntuneet vähän holhoavilta ja sen oma perhe-elämä falskilta. Kyllähän minäkin haluan lapsia, mutta en takuulla synnytä vain siksi, että pääministeri käskee.”

http://www.maallemuutto.info/

Teksti: Hanna Nikkanen / A4 Media oy (6.3.2006)