Ihmiset ja suhteet

Nainen - miehen silmin

Teksti:
Anna.fi

Seitsemänvuotiaana olin puheenjohtaja Ei tyttöjä -kerhossa, jonka manifesti tiivistyi tehokkaasti sen sangen geneeriseen nimeen. Varsinaista toimintaa meillä ei ollut, eikä oikeastaan jäseniäkään. Itse asiassa olin kerhoni ainoa jäsen, koska kumpikaan siskoistani ei halunnut siihen liittyä. Tosin, jos en vallan väärin muista, oli 5-vuotias pikkusiskoni ehdolla jäseneksi, mutta sitten hänkin tajusi millaisesta huijauksesta touhussa oli kyse.

Sittemmin asenteeni vastakkaista sukupuolta kohtaan on muuttunut melko dramaattisesti. Poikavuosien ällötys vaihtui ala-asteella pelonsekaiseksi kiinnostukseksi, joka myöhempinä vuosina vahvistui entisestään. Ala-asteen lopulla, kun oman luokan ”ällöistä” tytöistä ei juuri iloa ollut, hankimme kavereideni kanssa pornolehtiä isoveljistä koostuvan kontaktiverkoston kautta. Niiden lukijat on helppo kuitata junteiksi ja sovinisteiksi, mutta uskallan silti väittää, että lähes jokainen suomalainen mies on joskus vähintään selannut Kallea tai Jallua – piti niiden sisällöstä tai ei.

Yläasteen alussa naisihanne oli helppo nimetä: piti olla isot tissit ja alasti. Luonteella tai persoonalla ei ollut mitään väliä. D-kuppi ja paljas peppu, ne riittivät meille. Bonusta nämä fantasioidemme sänkyseireenit saivat yksilökohtaisten mieltymysten mukaan hiustenväristä (itse suosin tuolloin punapäitä) ja kuvaajien keksimistä asennoista, joihin edes intialainen joogataituri tuskin taipuisi. Lienee turha sanoa, ettemme tuossa vaiheessa olleet nähneet paljaita tissejä tv-ruutua lähempää. Nuorilla miehillä on tunnetusti paljon vaatimuksia, mutta vähän järkeä, niin tässäkin tapauksessa. Toki me jossain vaiheessa tajusimme, etteivät miestenlehtien silikoninuket koskaan tulisi kuulumaan omaan tuttavapiiriimme. Siitä lähtien omankin koulun tytöt alkoivat tuntua kiinnostavammilta.

Vaihtuvat vaatimukset

Lukiovuosina – ja sen jälkeen – tyttöjen persoonan merkitys korostui. Mielenkiintoista on myös se, että nuorempana niin vahvat vaatimukset ovat nykyään laimentuneet lähes yhdentekeviksi. Teini-iän tissitoiveet ovat hävinneet, eikä rintojen koolla ole suoraan sanoen itselleni juurikaan merkitystä. Toki toivon, että naisella on isommat rinnat kuin itselläni, mutta sen suurempaa merkitystä ei rintavarustuksella oikeastaan ole. A-kupin tavoin silikonirinnatkin voivat näyttää hyviltä, kunhan pysytään kohtuuden rajoissa. Harvemmin niin kuitenkaan käy. Pelkät rinnat eivät tee ketään seksikkääksi, kyse on kokonaisuudesta. Siitä, miten kukin kehonsa kantaa. Sama koskee naisen pituutta, painoa ja… hmm… peppua.  Ei niihin voi soveltaa mitään tiukkaa matemaattista vaatimuslistaa tyyliin ”täytä nämä normit, niin olet täydellinen”. Tai no, useat miehet voivat. Ilmeisesti meidän täytyy ansaita maineemme sikoina edes jotenkin.

Myös hiuksiin kohdistuva ehdottomuus on teini-iän jälkeen hälvennyt. Punapää, blondi, brunette… Väliäkö tuolla. Kyse on enemmän siitä, mitä pään sisältä löytyy. Jopa kalju sopii mielestäni joillekin naisille – joskin hyvin, hyvin tapauskohtaisesti. Etten kuulostaisi liikaa hurskastelevalta munkilta, on pakko todeta, että punapäiden ohella blondit miellyttävät kovasti. Sama ilmiö tuntuu toistuvan aika monen miehen kohdalla. Ymmärtääkseni tutkijat eivät ole vieläkään kyenneet selittämään mistä tämä johtuu.

Mysteerejä miehelle

Naisten halu puuteroida ja puleerata menee toisinaan pahasti yli hilseen. Silti senkin tarkoituksen ja tarpeellisuuden ymmärrän – tosin en siihen kuluvan ajan määrää. Kuulostanee pinnalliselta, mutta moni nainen näyttää paremmalta kevyen meikin kanssa, vaikka ei sekään mikään ehdoton vaatimus ole. ”Jos eukko on kaunis, on se kaunis vaikka sikojen kanssa tunkiolla”, tapasi ukkivainaa sanoa. Monessa se oli väärässä, vaan tuskin tässä.

Jo vuosien ajan pientä mieltäni on askarruttanut kynsilakka. Ymmärrän sen käytön sormenkynsissä, ja monissa tapauksissa se naisille sopiikin. Pinkin ja valkoisen kynsilakan keksijän voisi kuitenkin saattaa saunan taakse. Vain Coca Cola Zeron mainoskampanja vetää mauttomuudessaan vertoja niille.

Pinkin ja valkoisen kynsilakan ohella ymmärrykseni yli menee varpaankynsien lakkaaminen. Olen keskustellut aiheesta niin miesten kuin naistenkin kanssa, enkä ole tullut juurikaan hullua hurskaammaksi. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, naiset eivät lakkaa varpaankynsiä miehiä miellyttääkseen, vaan omaksi ilokseen. Huvinsa kullakin. Tuskin se yhtään sen tyhmempää ajanvietettä on kuin kehää kiertävän auton katseleminen tai parrankasvattaminen…

X