Narsistin pauloissa
Narsisti on ihmissuhdepelaaja, joka peilaa itseään ympäristöstään. Hän liehittelee, leikittelee, syyllistää ja lopulta luhistaa toisen raiteiltaan. Karismaattisen hurmurin verkoista ulos räpisteleminen vaatii lujaa tahdonvoimaa ja usein vuosien ammattiapua.
Kuplivaa rakkauden kevättä
Paula vaikuttaa asialliselta, tasaiselta ja hiukan värittömältä virkanaiselta. Viileä rationaalisuus on kuitenkin säröillyt pahasti. ”Johan oli yksinkertaisesti hurmaava. Hän oli kohtelias, hyväkäytöksinen, romanttinen ja hän huomioi vain minua. Kaikki ystäväni äitiäni myöten kiittelivät hyvää tuuriani. Kyllä on koria poika, sanoi mumminikin. Sain lahjoja ja elämä oli yhtä juhlaa, kuplivaa rakkauden kevättä”, Paula sanoo.
Kritiikkiä Johan ei kuitenkaan sietänyt. Purevan sarkastista huumoria harjoittava Paula huomasi tämän, kun viileästä miehestä tuli mylvivä peto. ”Johanilla oli useita rinnakkaissuhteita. Hänen mottonsa oli: ei se pelaa, joka pelkää ja kaikkea saa tehdä, jos siitä ei jää kiinni. Eikä hän jäänytkään. Hän oli supliikkimies, joka puhui kaikki pussiin kaupan kassoista pikkulapsiin.”
”Hänen karismaattisen kuorensa alla oli pieni poika, joka sanoi toistamiseen, maailma olen minä. Hän piti itseään empaattisena, lujatahtoisena, hyväkäytöksisenä ja ihaili menestymistä sekä rautaista tahtoa. Uskon, että hänellä ei lopulta ollut todellisia ystäviä juuri ollenkaan. Hän tarvitsi jatkuvaa ihailua ja jokainen poikkipuolinen sana katkaisi orastavan ystävyyssuhteen. Mutta tarmokkaana, liehittelevänä ja leikkisänä hänen oli helppo kerätä ympärilleen aina uusia ihmisiä, uusia ihailijoita, myös uusia naisia.”
Johan ei koskaan käynyt käsiksi, mutta voimakkaana luonteena hän alkoi vähitellen murtaa Paulan itsetuntoa. ”Minulla on ollut upeampiakin naisia”, hän sanoi. Hoikkarakenteisen Paulan ulottumattomilta vietiin perunalastut ja kermamunkit. ”Sinun täytyy katsoa, mitä syöt. Kulta, näytät kamalalta.”
Empaattisuus pelkkää pintaa
”Hän alkoi arvella, että pettäisin häntä työkaverini kanssa. Tämänkin, aivan poskettoman epäilyn, Johan näki omalta kannaltaan. Hän alkoi huutaa ja raivota, että olin saanut ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua häneen, tilaisuuden, joka ei enää toistuisi. Monet olivat tällaisen tilaisuuden halunneet”, Paula naurahtaa. ”Nyt jälkeenpäin tajuan, että siinä suhteessa ei ollut me, vaan yksi minä. Minä olin jonkinlainen heijaste vain”, Paula sanoo.
”Johan osasi manipuloida ja saada asiat näyttämään haluamiltaan. Hän vaikutti aidon kiinnostuneelta ympäristöstään, muisti naapureiden nimet ja kissojen allergiat. Empaattisuus oli kuitenkin pelkkää pintaa, hän ei ollut kiinnostunut kuin itsestään, rahasta ja seksistä”, Paula toteaa. ”Tavallisuus ja arkisuus, jotka ehkä kuvaavat minua, eivät kuuluneet hänen käsitevalikoimaansa. Kaikki hänen tuntevansa ihmiset olivat jollain tapaa erikoisia, säkenöiviä persoonia. Välistä tuntui kun hänelle olisi valittu joku erityisen suuri ja kosminen tehtävä täällä maan päällä”, Paula hymähtää. ”Johan tähtäsikin politiikkaan.”
Älyllistävä narsisti
”Imin jokaisen sanan Jussin huulilta. Hän oli mielestäni niin älykäs”, sanoo Karita. Älyllisyydestä tuli Jussin pakotie, hän asettui usein ihmisten yläpuolelle. Jussi saattoi naureskella tuntikausia toisten ihmisten rahatilanteelle, heidän huonolle tuurilleen ja tyhmille mielipiteilleen. Älykäs Jussi kiistatta oli, mutta tunnevammainen. Hän ei sietänyt ainoatakaan tilannetta, jossa ei loistanut valokeilassa ja käytti tilaisuudet hyväksi mollaamalla avovaimoaan.
”Minä en ollut mitään, koska minulla ei loistavia opintoja. Hiukseni minun piti pitää pitkinä ja minun piti opiskella tiettyyn ammattiin, jotta Jussi kehtaisi näyttää minua. Lihavuus, köyhyys ja tyhmyys olivat Jussille kauhistus, samaten aika liberaalit ystäväni, jotka piikittelivät häntä”, sanoo Karita, ”En tiennyt kuka olin tai mitä halusin ja Jussi vaikutti niin voimakkaalta, saavuttamattomalta, tarmokkaalta ja älykkäältä. Hänen maailmaansa ei mahtunut vikoja tai läskiä, pelkkää siloteltua täydellisyyttä”, Karita sanoo. ”Kuulin vuosia sitten Jussin siskosta, joka oli suljettuna johonkin laitokseen. Tämä sisko oli varjeltu perhesalaisuus”, Karita sanoo.
Narsisti: onni, jonka annoin pois
Irina rakasti esiintymistä ja laulamista. Lopulta hän murtui. Tunnelmallista rakkauslaulua laulaessaan hänen mieleensä muistui hänen oma elämänsä, joka oli kaikkea muuta kuin onnellisuuden hehkeää auvoa. ”Silkkaa skeidaa”, hän itki ystävilleen.
Mikael, hänen suuri kunnollinen rakkautensa nöyryytti häntä julkisesti. Hän ei enää päässyt yksin ulos ja pyykkipäivinä Mikael moitti hänen surkeaa ulkonäköään. ”Sä olet ruma ja lihava! Sä oksetat mua”, Mikael huusi. Nuoruudessaan missikisoja kolunnut yhä klassisen kaunis Irina nyyhkytti öisin tyynyynsä. Todellisuudessa naiselliseen pyöreyteen taipuva Irina oli saanut vain pari kiloa lisää. Mikael mussutti suklaata Irinan edessä, mutta piilotti herkut tältä.
Mikael saattoi kuitenkin itse häipyä omille teilleen päiväkausiksi ja tuhlata suuria summia rahaa. Irinan rahaa. Kukaan ei tiedä, missä Mikael oli ollut. Irina ei sen sijaan saanut mennä roskalaatikkoa kauemmaksi. ”Sä petät mua!”, huusi Mikael. Irinan lähipiiri on usuttanut häntä jättämään miehen, mutta mitään ei ole tapahtunut. ”Minulla riittää vientiä. Ole onnellinen, kun sinulla on minut”, Mikael muistutti. Hän vaati Irinaa jättämään työnsä, jossa tämä oli näkyvässä asemassa.
Enkö ole hyvä ihminen?
Paula on päässyt irti Johanista. Tämän nykyinen, kiljuva tyttöystävä, on myös rauhoittunut. ”Kaiken kokemani jälkeen Johan saattoi huutaa, että enkö ole hyvä ihminen? Ihan kuin hän tarvitsi siihen vahvistuksen minulta. Minä olin se suhteen bitch, kun uskalsin ajatella ääneen asioita. Uskon, että narsisteissa on jokin taikavoima, joka saa heidän lähipiirinsä näyttämään erityisen hohdokkaalta. Pintakiilto rapisee kuitenkin nopeasti. Imartelulla, aidolla kiinnostuksen tunteella narsisti luo verkkojaan. Kiinnostus on silkkaa pintaa, narsisti näkee kuitenkin oman kuvajaisensa. Toinen on vain silkkaa heijastetta, täytettä. Narsisti on kiinnostunut vain omasta kuvajaisestaan”, Paula sanoo.
”Johan oli ja pysyi sankarina tuttavilleen, vaikka hänellä oli useita naisia samanaikaisesti ja hänen bisneksensä olivat pelkkää tarinaa. Hän pysyi hurmaavana, mutta ei päästänyt lähelleen. Hänelle oli olemassa ennen kaikkea hän itse. Suhteen alun ihanat, maailmaa syleilevät keskustelut, mitä ne olivat? Ne olivat keskustelua Johanista itsestään”, Paula analysoi.
Suhteen rikkouduttua, huutavaa jälkipyykkiä ei käyty yksin Johanin, vaan hänen parin lakeijansa kanssa. ”Johan haki vahvistusta heiltä, kunnes he lopulta häipyivät. Kyseessä oli kuitenkin kai meidän kahden suhde, ei mikään peilisali.”
Kaikkeen liimattu narsismi
Rationaalinen Paula löysi itsensä pian uudelleen. ”En se ollut minä, joka poseerasi saumasukissa ja pitseissä. Persoonaani kuuluu pieni pureva ironia ja tervejärkisyys. Terveessä suhteessa voi lentää hurttikin huumori”, hän sanoo.
”Sekstailtuamme Johan huusi, että hän oli tarjonnut minulle parasta, mitä hän tiesi. Miksi siis valittaisin?”
”Narsismi on sana, jota käytetään väärin. Tuntuu kun aikamme rakentuisi narsismille. Kaikki haluavat olla etusivun tähtiä, eivät tavallisia toimistohiiriä. Idolsit eivät kuitenkaan ole mitään ilman kirkuvaa fanilaumaa”, hän sanoo. ”Narsistilla on usein ihailtuja ominaisuuksia, kuten karismaattisuus, älykkyys, tarmokkuus, energisyys. Aikana, jolloin ulospäin suuntautuneisuutta ihaillaan, kukaan ei muista, että hiljaiset perivät maan”, hän sanoo.
”Narsismin määritteitä on useita. Uskon, että on tärkeää tutustua omiin tuntemuksiinsa ja alan kirjallisuuteen. Parisuhde ei ole silkkaa ruusutarhaa, mutta ei ole mitään syytä pönkittää narsistin sairasta maailmaa”, hän sanoo topakasti. ”Tavallisuus ei ehkä ole tavoiteltavaa, mutta se on toisinaan aivan tervettä”, hän sanoo. ”En halua miestä, joka palvoo maata, jolla kuljen”, Paula nauraa.
Milloin sitten hälytyskellojen pitäisi soida? ”Silloin kun ei tunne voivansa hyvin”, Paula sanoo. ”Terve ihminen kestää kritiikkiä myös parisuhteessa, mutta kontrolli ja solvaus ovat eri asia”, hän huomauttaa.
Laura
Kommentit
Suhdetta kesti kaksi vuotta ja vielä kuukausia sen jälkeen narsisti piti otteessaan.
Viisi ihanaa kuukautta minua kohdeltiin hyvin, sitten narsisti sanoin ääneen ”nyt loppui sinun silkkihansikkain käsittelysi” ja alamäki alkoi. Mitätöiminen, alistaminen, olin vain halpa kotiorja ja seksilelu.
Vasta kuin olin terapian muista syistä aloittanut (masennus), sai terapeutti minun pääni selkeytymään parissa viikossa ja pääsin narsistin pyörityksestä lopullisesti.
Huvittavinta on että terapian loputtua kahden vuoden kuluttua muutin, kuin kohtalon ivana, diagnosoidun narsistin naapuriin. Tämä N on samaa ikäluokkaa kanssani, hyvännäköinen ja hurmaava tapaus… En tiennyt itkeäkö vai nauraa.. Hetkeksi hurmaannuin hänen liehittelystään kunnes järkiinnyin ja tönäisin kantapäät asvalttiin että STOP! Haloo! Herää pahvi! Ilmoitin narsistille että tämä oli tässä, en ole käytettävissä, etsi itsellesi joku toinen pyöriteltävä. Blokkasin tämän ihmisen kaikin mahdollisin tavoin elämästäni. Se, että tämä N on diagnosoitu ja hän itse tietää mikä on ja tunnustaa sen auttoi tässä tapauksessa, irtautuminen ei ollut taistelu. Vaikka tämä N asuu lähellä, on hän antanut minun nyt olla rauhassa.
Kommentit
Tuntuipa pahalta lukea narsistin tyttöystävistä.Olen seurannut läheltä vastaavanlaista tarinaa, joka pahaksi onneksi jatkuu vielä. Mies on hyvin koulutettu, näkyvässä ammatissa ja juuri tuollainen ”Johan”, joka rakastaa vain itseään ja julkista minäänsä.Hurmurikin hän on, naisia on joka sormelle ja vähän ylikin ja naiset ovat lääpällään. Vaimo on hyvässä ammatissa, hyvän näköinen, fiksu ihminen ja nitistetty littanaksi. Vaimo itsetunto on kadonnut jonnekin ahdistuksen mereen, eikä hänellä näytä olevan voimia enää lähteä lätkimään. Me, hänen ystävänsä, olemme huolissamme,mutta minkäs teet. Kiinni on ja pysyy!
Sama tarina oman ystäväni avioliitossa. Mies hurmasi suvun naiset ja naapurit. Jostain syystä näin aina hänen läpi, ehkä luontaista varovaisuutta lipevyyttä kohtaan. Pikkuhiljaa ystäväni sai kuulla haukkuja ulkonäöstään ja kaikesta mitä teki. Mukaan tuli henkisen pahoinpitelyn lisäksi fyysistä väkivaltaa. Itsessään mies ei nähnyt koskaan mitään vikaa: hän oli täydellinen. Nyt on uusi nainen kuvioissa ja ihailemassa tätä charmia. Ystävälleni mies sanoi avioliiton päätyttyä, että ”sinusta ei ole minulle enään mitään hyötyä”.
minulla on tyttökaveri, joka puhuu vain itsestään, ja muista pojista
Kommentit kuvaavat paljon siitä, miten miehet ovat narsisteja. Itse olen kokenut, miten nainen on narsisti. Samanlaista kuvausta voisin kertoa naisista mitä edellä on miehistä. On vaan niin ikävä muistella sitä pahaa yhdessäoloa( en jaksa kirjoitella samanlaista herjausta naisestani, mitä tässämiehistä kerrotaan) , mitä jouduin kokemaan, ennen kuin jätin hänet. Vuosien takaa hän vielä palaa ilmoittamaan kuinka väärin tein kun jätin niin hyvän ihmisen. Vasta jälkeenpäin olen tämän narsistisuuden tajunnut.
Olipa hyvin kirjoitettu ja ajatuksia herättävä kolumni.
Tulin ajatelleeksi, että olen tainnut elämäni aikana useamman kerran itkeä itseni uneen, kun en olekaan kelvannut tyttöystäväksi narsistisia luonteenpiirteitä omaaville perfektionisteille. Minut on tainnut pelastaa näistä suhteista se, että alku kuhertelun jälkeen en ole tyytyväinen suhteeseen, ellei toinen tunne minua kaikkine vikoineni ja rakasta sellaisenaan (niinkuin minäkin rakastun juuri niihin toisen ihmisen pieniin virheisiin ja säröihin). Narsisti ei ikinä edes taida päästä ketään sille rehellisyyden tasolle, missä ollaan ihmisinä haavoittuvaisia ja oikeasti tunnetaan ja luotetaan.
Jokaisessa meissä löytyy myös pienen pieni narsisti, esimerkiksi pieni lapsi on eräässä kehitysvaiheessaan hyvinkin narsistinen-uhmaiässä. Eri juttu on, miten ihmisen persoonallisuus kehittyy lävitse näiden ”kriisivaiheiden”. Pettymyksen sietokyvyn ja ongelmanratkaisun kehittyminen on tärkeää. Kaikissa ihmisuhteissamme peilaamme aina itseämme toisiin, mutta tämän tulisi olla vastavuoroista ja siitä tulisi oppia. Pohjimmiltaan narsistinen persoona on hyvin yksinäinen ja onneton ja elää valhemaailmassa. Koska narsisti tarvitsee aina muita ylläpitämään ja ruokkimaan omaa häiriintynyttä käytöstään, tulee miettineeksi esim. parisuhteen alistettua osapuolta ja hänen motivaatiotaan olla tällaisessa suhteessa. No,asian tarkempi analysointi kuulunee asiantuntijoille.
Kiitokset paljon kokeneelle ,allekirjoitan hänen ajatuksen . Kuinka paljon on Miehiä joilla on huono itsetunto mikä on lähtoisin Naisen narsismista.Ja sulkeutuneet perjantai pulloon ,sitä on vaikea tilastoida ei hän me miehet sellaista tunnusteta ,että hävitään henkisesti
narsisti ei aina ole puoliso, myös työnantaja voi olla narsisti! Olin 2 vuotta sellaisen palveluksessa. Ei kestänyt yhtään arvostelua eikä kritiikkiä, mutta halveksien puhui muista ja vika löytyi aina toisista. Kaiken lisäksi vielä valehteli monessa tilanteessa. Taitava selittelijä – olisipa kiva tietää miten hänen puolisonsa voi?! Ja kuinkas muuten: työntekijöiden vaihtuvuus on firmassaan suuri. Heräisipä huomaamaan, että mitä vahinkoa hän ITSELLEEN aiheuttaa toimillaan pitkässä juoksussa.
Niin…Itse elin kaksi vuotta narsistin kanssa. Ensimmäinen puoli vuotta oli ihanaa. Sain tuntea itseni rakastetuksi ja halutuksi. Viimeiseen puoleentoista vuoteen on mahtunut henkistä- sekä fyysistäväkivaltaa. On todellakin ihme, että olen vielä elossa. On lennellyt kirveet, puukot ja huonekalut. Saan todella kiittää Luojaani etten ole kuollut. Narsisti kietoo uhrinsa hitaasti ja varmasti pauloihinsa. Sen jälkeen kun narsisti huomaa, että on saanut otteen ihanuudellaan, niin alkaa HELVETTI, josta on lähes mahdoton päästä pois. Minut revittiin väkisin pois siitä sairaasta suhteesta, koska minulla ei ollut enää voimia tehdä sitä itse. Kiitos ihanille YSTÄVILLENI, jotka eivät katsoneet enää hetkeäkään kuinka teen kuolemaa. Kerrasta viisastuneena ja helvetistä irtautuneena, voin taas jälleen elää ja hengittää!
Mieheni ex-vaimo sopii narsistin kuvaan erinomaisesti. Pelottava tyyppi. Suljimme naisen pois elamastamme taydellisella vaikenemisella. Mieheni kertoi kuinka umpirakastunut han oli vaimoonsa nuorena ollut ensimmaiset pari vuotta, ja kuinka jarkyttava muutos oli kun lapset syntyivat ja puoliso saattoi aloittaa henkisen pahoinpitelyn asemansa ”turvanneena”. Enkelista tuli itse piru joka petti, tuhlasi kaikki rahat, manipuloi miesta ja lapsiaan ja keimaili kaikille miehille. Kammottavinta oli kuulla mieheni aidilta etta nainen oli aikoinaan jopa yrittanyt iskea mieheni isaa, todennakoisesti myohempaa kiristysta varten.
Kai kaikissa on hieman narsistin vikaa, eihän kukaan pidä kritiikistä tai negatiivisesta palautteesta, mutta sellaisessa, joka ei kestä sitä hitustakaan, on jotain kyllä vialla. Jos vielä koettaa hallita muiden ihmisten elämää, on aika paha tapaus.
Olen tuntenut kaverin jossa oli narsistin piirteitä, kerskailevasti keskusteli ’älykkäistä’ asioista, kehui kovasti miten oli loistavassa työssä ollut ja miten hyvin meni ennen sairauden tuomaa eläkettä, vaikka näinkin kovien puheiden taakse, alkoholismia ja epävakaa elämäntilanne. Aika ikävä totuus siellä tosiaan pilkotti. Ei itse ilmeisesti edes tiedostanut tilannetta. Hankkiuduin eroon henkilöstä kun alkoi tuttavuussuhde mennä painostavaksi. Enää ei puhelin pirise myöhään illalla tai viestejä tule, se oli kerrasta poikki.
Lisäksi eräs ystäväni oli asunut jo monia vuosia miehen kanssa, joka vähätteli häntä naisena, tuhlasi rahat ja petti. Potkutkin oli saanut hyvästä työpaikasta ja purki sitä puolisoonsa. Autoin ystäväni pois tilanteesta auttamalla tätä saamaan uuden asunnon ja jopa ’vahtikoirana’ olemalla.
Yleensäkin liian dominoivista ’ystävistä’ ja ’kumppaneista’ olisi hyvä pysyä hieman kauempana, aina ei ole ystäviä kiskomassa sinua turvaan.
en tiedä oliko mieheni narsisti mutta ainakin erittäin hallitseva. tykkään keskustella ja väitellä mutta se oli hänen kanssaan aivan mahdotonta, koska hän tiesi kaiken. hän myös osasi kaiken paremmin ja osoitti sen. minä en osannut mitään. jos osasin niin hän opetteli tekemään kaiken paremmin ja vaati sitten jatkuvaa kehumista. hän hermostui silmittömästi ja sitten kävi väkivaltaiseksi. en myöskään olisi saanut liikkua missään ilman häntä, tietenkään. tunsin olevani näyttelyesine , koska hän puhui puolestani aina jos minulle puhuttiin. joskus hän saattoi olla todellinen moukka vieraita ihmisiä kohtaan niin, että hävetti kulkea julkisilla paikoilla. hän todella osasi järjestää kohtauksen. naisia hän sorsi alinomaa, varsinkin yksinhuoltajat olivat ihan pohjasakkaa. hänen omat tapansa olivat ainoita oikeita ja se oli aika tuskaa kun aina tuli huutoa kun teki eri tavalla eli ”väärin”. lähdin vetämään ja lopuksi hän vielä yritti viedä ystäväni. onneksi eivät uskoneet häntä vaan olivat tehneet omat havaintonsa. löysin uuden kumppanin ja vei pitkän aikaa kun tajusin, että tosiaan saan elää ihan vapaasti eikä tarvi pelätä, että tekee kaiken väärin ja tapella niistä sitten. erään yhteisen tuttavamme kautta kuulen hänestä vieläkin ja aina karvat nousee pystyyn. en halua tietää mitään enkä halua että hän tietää minusta mitään.
Olen juuri lopettanut joitakin vuosia kestäneen suhteen narsistin kanssa. Vaikka tämä on ollut todella vaikeaa mm.exän jatkuvien, vaihtelevien tekstiviestien (itsemurhalla uhkailusta takaisin vonkaamiseen ja kaikkea siltä väliltä) takia, jo kuukausi erossa tuntuu siltä, että olen saamassa pikkuhiljaa oman elämäni takaisin! Tästä iso kiitos kuuluu ystävilleni (vanhoille ja ihanille uusille!) ja narsistien uhrien tuki-sivuille! Aina itseäni järkevänä pitäneenä, ihmettelen itsekin, miten narsisti taitavasti koukutti minutkin valheittensa verkkoon yhä tiukemmalle. Siitä irti pääseminen vaati totaalisen pysäytyksen ja silmieni aukeamisen. Onneksi sattumalta näin kävi ja voin aloittaa uuden, terveemmän elämän ilman ihmistä, joka imee kaiken voiman ja elämänilon.
Minulla oli ko.kaltainen nainen työkaverina.Pari ekaa vuotta meni suhtkoht hyvin,vaikka välillä ihmettelinkin kuinka jollain voi olla niin värikäs elämä ja kaikki muut ihmiset olivat aina syyllisiä .Välillä jopa yhdessä naureskelimme,kun totesin,että taas sulla pilkistää ne sarvet.Lopulta asiat meni siihen pisteeseen,että olin lopputili uhkauksen alla,kun niin kaltoin tätä ”talon parasta työntekijää” kohtelin.Tosi asiassa en vaan alistunut hänen pompotuksilleen,oli näet saanut aiemmin tehdä sitä,jopa esimiehet tuntuivat pelkäävän häntä.Olihan hän kyllä saanut toimitusjohtajan valheitaan uskomaan,itse aina kehuikin kuinka hän on selustansa varmistanut.Pari vuotta meni taistellessa,mutta periksi en antanut,koska tiesin olevani oikeassa ja toiset työkaverit kannustivat,vaikka eivät virallisesti uskaltaneetkaan olla apuna,kaipa minussakin on sen verran narsistia,että tykkään itsestäni niin paljon etten alistunut,vaikka luoja paratkoon ei se herkkua ollut.Lopulta hän itse huomasi menneensä liian pitkälle tempuissaan ja lähti.Varoitankin kaikkia ihmisiä,lukekaa persoonallisuushäiriöisen luonteenkuvaus ja välttäkää kaikin keinoin näitä ihmishirviöitä.He ovat täysin häikäilemättömiä,voivat tehdä toiselle aivan mitä tahansa,kun oma etu on kyseessä,eivät tunne pienintäkään omantunnon tuskaa,vaikka taitavasti osaavatkin muuta näytellä.
Minulla suhde tuollaisen ”silppurin” kanssa kesti onneksi vain kolme kuukautta, minulle aiheutunut henkinen haavoittuminen oli tarpeeksi suuri niinkin. Hän oli tavatessamme tavattoman romanttinen, sävelsi minulle laulunkin. Hän oli vähän vanhempi kuin minä ja osaisi kyllä nämä liehittelyjutut. Kolmessa kuukaudessa mies muuttui täysin, hänestä tuli töykeä ja välinpitämätön, ja minusta kukasta kämmenellä tulikin lihava typerä lehmä ilman että minä olisin miksikään muuttunut. Ilmeisesti hän kyllästyi esittämään, varmaankin siksi että tajusi, ettei saa minulta haluamiaan asioita. Jossain vaiheessa hän paljasti että oli tavatessamme luullut että minulla on rikkaat vanhemmat, koska olin matkustanut, mutta omia säästöjäni olivat ne rahat. Suhteen lopuksi hän vielä vieroitti minut niistä ystävistäni, jotka olivat häneen minun kauttani tutustuneet, kun hän itse rupesi istumaan iltaa heidän luonaan ja minulla ei sitten ollut sinne menemistä.
Hei,
nämä kertomukset tällä palstalla ovat ihan tavallista elämää ei ne kerro mistään narsisteista. Nyt tarvittaisiin joku psykiatri, joka voisi selvittää millainen narsisti on.
Vasta äsken luin jostakin, että apinat tuntevat myötätuntoa jos läheinen kaveri kärsii. Narsisti ei tunne.
Hmm. Itse narsistin kanssa yli 20 v elämää kestäneenä tuli sellainen olo, että kertomus oli sekä liioitteleva että provosoiva.
Ja tuon tarinan mukaan me kaikki olemme omalla tavallamme narsisteja, myös kertomuksen ”virkanainen”.
Elämä on kinkkinen juttu. Sen kunnialla selvittäminen on haaste. Nykyisin tuntuu olevan vallalla käsitys, että jos ei suju, niin uusi kierrokseen, muillakin kuin narsisteilla.
Toki vaikean ihmisen kanssa on Vaikeaa.
Mutta tiedän ,että toimivan parisuhteen edellytys, kommunikointi ilman syyttelyä, syyllistymistä, ylimielisyyttä, nahistelua tuottaa hyvän jäljen myös narsistin kumppanina.
Myös narsistia sattuu. Kun käännyt häntä vastaan omilla konsteillaan, et alistu enää vietäväksi kädestä siihen tunnetilaan, jossa hän haluaisi sinun olevan, omaksi ilokseen.
Älä koskaan alistu,älä anna periksi, kerro miltä hänen kommenttinsa, käytöksensä ,olemuksensa, ym. sinusta TUNTUU:
– mä en leiki sun kanssas kun sulla ei ole kädessä sitä punaista autoa jonka mä haluaisin kädessäsi nyt olevan, ja kun ei ole, en enää leiki sun kanssas, vaan haen sellaisen joka leikkii… itse kuittaan sen hymähtämällä, että kuule, sun uhmaikäsi oli lapsena, nyt olemme kumpikin aikuisia, kestä se, ainakin meillä se herättää toisenkin kuuntelemaan..
Toivon kaikille narsistien kanssa eläville kärsivällisyyttä.
Kyllä siitä ihan oikeasti selviää muutenkin kuin eroamalla, pistämällä uudeksi kaiken, ja opettelemalla selviämään siitä ettei toinen ehkä olekaan ihan tavallinen puoliso, sanoi mummit ja kummit mitä tahansa.
Aika ja kärsivällisyys on paras lääke – niin ja alistumaton tahto.
Kiinnostava artikkeli. Löysin myös hyödyllisen jutun narsismista täältä:
http://www.suhdesoppa.fi/artikkelit/tunnista-narsisti.html
Seurustelin 3 vuotta narsistin kanssa ja sen voin sanoa että en ole koskaan ennen niin pohjalla käynyt. onneksi pääsin pois siittä kierteestä.
Tämä artikkeli ravisteli aika tavalla. Se sai minut epäilemään, että olen juuri alkamassa suhteeseen sairaalloisen narsistisen ihmisen kanssa. Pitää pysyä varovaisena ettei pala näpit.
Olisi kiva tietää onko entinen ystäväni narsisti. 2 vuotta olin hänen ”paras kaverinsa” ja se oli yhtä helvettiä. Ystävyys alkoi kun huomasin hänen olevan kiinnostunut samoista asioista ja harrastuksista kuin minä. Hän oli tarvittaessa hyvin reilu ja tarjosi kaikenlaista, jotta voisi myöhemmin syyttää minua kiittämättömyydestäni ja siitä miten epäreilu kaverin olen. Ihmettelin aina miten jokainen ideani oli naurettava, tai idioottimainen. Itse puolestani olin ”neitimäinen”
tai ”lapsellinen”. Hän sai jopa vanhempani uskomaan miten mukava tyyppi hän olisi, mutta heistäkin hän saattoi heittää vähän väliä jotain todella pientä mutta
hyvin loukkaavaa kommenttia. Kaveripiirissä ollessan hän useimmiten manipuloi
kaikki muut alistamaan ja nöyryyttämään yhtä. Oli kamalaa toimia hänen ” oikeana
kätenään” ja nöyryyttää mukana. Pahimpina aikoina hän saattoi pokkana kertoa minulle ”uutisia” kavereistani, että millaisia sairaita ja huonoja ihmisiä he todella ovat, ja näin muuttui käsitykseni heistä. Tosiassa kaikki oli vain hänen keksimäänsä paskaa, sillä hän halusi että minulla ei olisi muita ystäviä kuin hän. Aina jos hän kuuli minun menevän muiden kaverieni kanssa viettämään iltaa oli hänen pakko änkeä mukaan, tai soittaa minulle että miksi yritän jättää hänet ulkopuolelle? Kaveriporukastamme noin puolet ovat joskus joutuneet hänen ”uhreiksi” jos näin voi sanoa, minä olin pisimmän ajan. Tytöt joista olin kiinnostunut olivat kuulemma ”hirvittäviä”,” kuvottavia” tai hänestä kiinnostuneita. Yhtenä iltana tuli muiden kaverieni kanssa huomattua että kukaan ei kyseisestä henkilöstä pidä. ”Narsistin ympärillä olevat ihmiset kärsivät” sopivat hyvin tähän ihmiseen. Nykyään tämä kyseinen henkilö yrittää uudestaan ja uudestaan päästä lipevällä käytöksellään edelleen päästä ns ”valtaan” mutta, koska jokainen uskovat hänen olevan narsistinen henkilö, ei hän saa enää keneltäkään luottamusta. Ja nykyäänkin saan kuulla jos jotakin uutisia itsestäni joita hän on sanonut muille kavereilleni selkäni takaa. Esimerkiksi miten huonosti elämäni nykyään menee, tai miten olen rappiolla. Mutta ei se mitään, on hänen älyttömiä liioitteluja tai muiden epäloogisia mollauksia mukava nauraa porukalla, kun tiedämme mistä tämä johtuu.
Monet ovat kertoneet (ex)puolisonsa olevan narsisti. Eniten vahinkoa tuottavat kuitenkin yhteiskunnassa arvostetuissa asemissa olevet narsistit, joilla ei ole sellaista vakituista lähipiiriä, joka tunnistaisi narsistiset piirteet. Taustavaikuttamisen kautta nämä ajavat häikäilemättömästi omia ja kavereidensa etuja, jotka saattavat itsekin olla pahemman luokan narsisteja. Näkyvä vaikuttaminen puolestaan suoritetaan mukavan miehen roolissa. Ollaan kaveria joka suuntaan.
Tällaisten tunnistaminen on erittäin hankalaa. Osuipa kirjastossa silmiini kirja: ”Varo narsistia”, jossa kuvaillaan narsistin tunnistamista. Huomaamattaan kirjoittaja tulee kuvanneksi kirjassa ihan omaa itseään. Narsisti ei siis tunnista edes itse olevansa narsisti ja vieläpä jakaa nauvoja itsensäkaltaisten tunnistamiselle. Kyseessä on erittäin vakava ongelma. Kaverini kertoi, että sama asia on huomattu muuallakin esim. sivulla http://zipzapzup.pp.fi/Niina/narsku/narsku1.html jossa kuvataan oikeustapausta jossa asianajaja ei aja asiakkaansa etua, vaan ajaa asiakkaansa ja tämän lapsen täydelliseen helvettiin, koska ainoa tavoite on voittaa juttu. Asiakas ei tiedosta ongelmaa, vaan pitää asianajajaansa jopa jonkinlaisena sankarina. Sääliksi käy naisparkaa..
Kuka ei joskus käyttäisi narsitisia defenssejä omaa häpeäänsä paetessaan.
Paras sanonta lapsuudesta. Rajanveto toisen narsistiseen defensiiviseen häpeään: ”Ei ole minun häpeäni.”
”Narsististien uhrien tuki auttaa narsistien uhriksi joutuneita. Mukana on narsistien lapsia, naisnarsistien uhreja ja miesnarsistien uhreja sekä narsistipomon alaisia. Monet ovat joutuneet päivittäneet elämänsä uudestaan.”
Sekä uhreiksi tekeytyviä narsisteja.
Olin narsistin kanssa 13 vuotta parisuhteessa. Alussa oli aivan liian hyvä ollakseen totta. Sitten kun olin koukussa, mies muuttui täysin. Ihanasta ja rakastavasta ihmisestä tuli täysi hirviö. Nyt olen onneksi päässyt hänestä lopullisesti eli olen vapaa elämään omaa elämääni. Tällä hetkellä olen huolissani hyvästä ystävästäni, joka on mitä todennäköisemmin joutunut samanlaisen ”liian hyvä ollakseen totta” -miehen pauloihin. Lupaan ystävälleni kaiken mahdollisen avun, tuen ja rohkaisun, jotta hän pääsee siitä narsistimiehestä eroon.
En tiedä mennä diagnoosia toiselle antamaan. Omalta kohdaltani olin kuitenkin sekä hölmö, luottavainen, ja oletin olevani vahvempi sekä että toivoin toivomasta päästyäni että kaiken sen h…vetin jälkeen jossain kohtaa voisi asiat muuttua. Ajattelin jo ihan periaatteenkin vuoksi sitkeästi että avioliitosta hellitetään liian helposti ja että ainakin itse teen ihan kaikkeni ett kaikki lopulta onnistuis ja menisi hyvin.
No ei mennyt. Sain pelätä ja kokea tuskaa. Välillä toiveet pilkahti mutta monen rundin jälkeen oli takaraivossa iskostunut ettei tämä muutu ja että olis pakko tehdä jotain.
Toinen vahtasi kuitenkin kuin kärppä. Ja tunnepuutteistahan se koko elämä oli kaiken aikaa. Välillä sain kiinni taas toiveista ja tuntui että asiat etenee mutta se olikin vaan taas yksi pehmennysaalto joka edelsi uutta hienompaa idistä milloin mistäkin asiasta.. Siis aikamoinen ideanikkarikin.
Omaa voimattomuuttani ja tyhmyyttäni en saanut tehtyä/kyennyt tekemään enempää jottei olis tarvinnut enää kestää.
Epätoivo oli pohjavire, vaikka joku käsittämätön elämän sitkeys asusti minussa eikä päästänyt otettaan silloinkana kun itse en enää jaksanut yhtään mitään.
Nyt olen päässyt eteenpäin. Tuo aika on tavallaan takana mutta lasten takia asiat on vähän raa’alla pinnalla vielä ajoittain. Tuska ei ole enää niin käsinkosketeltavaa, ja alan tajuta ettei sille ihmiselle vaan löydy inhimillisiä tapoja toimia. Ei edes lasten eteen. Näennäisesti on hyvä vaikkei edes vaivaudu perusasioita kouluunkaan päin hoitamaan.
Inhottava otus täytyy sanoa. Voiko oikeasti olla mahdollista ettei tuollaista ihmistä kukaan saa vastuuseen teoistaan?
Henkinen nujertaminen on yksi osa asiaa, toinen osa on minuun kohdistunut fyysinen väkivalta.
Toivun kyllä ja olen jo pitkällä. Pitkään vaan panttasin asioita ja koitin pitää muistissa ettei kävisi enää ikinä samalla tavalla.
On löytynyt onneksi parempaakin tapaa suojella itseäni kuin se että olen antanut painua muistiin joitain voimakkaimpana ilmenneitä piirteitään. Nimittäin on löytynyt eräänlainen turvallisuus siitä että lapset alkaa olla jo isoja ja itsellä etäisyyttä asiaan. Voin jo katsoa asioita joiltain osin etäänpää.
Siinä on osa sitä näkökulmaa mitä nuorena minulla oli. Etten itse antaisi kenenkään vaikuttaa elämääni niin että joutuisin elämään pelossa tai tuskassa saati piilottelemaan niitä tuntoja että edes jotenkin arki sujui (välillä ne tunteet toki tuli väkisinkin pintaan ja otin aihetta esillekin, muttei se oikein sujunut).
Ko.häiskä oli äärettömän kestämätön kaikelle arvostelulle.
Kaikki oli hänen mielestään hyvin.
Ja äitinsä vielä kannusti mua aina antamaan heti kokonaan kaiken anteeksi ja unohtamaan samantien, koska ilman unohtamista en olis antanut hänen mielestään anteeksi. Eli kun koitin saada juteltua lähipiirissä aiheesta, käskettiin painamaan villasella kuuntelematta edes asiaa.
Tärkeintä oli etten lähtisi miestäni arvostelemaan…
No minulle tärkeintä alkoi onneksi olla se että pääsisin irroittautumaan koko ’mielenkiintoisesta ja haasteellisesta’ elämästä jossa mulla ei ollut sijaa elää ja hengittää.
Nyt on sijaa elää ja hengittää.
Ajoittain kuitenkin tukkii.
Lasten takia on pakko löytää lisää jelppistä saada suhtautumista vielä enemmän ojennukseen, ja että voisin tukea niitä kun niillä joskus tulee superhankalaa (ainakin osittain välillä jo ollut) iskänsä kanssa.
Yhteishuoltajuuden takia olen joutunut kannustamaan lapsia tutustumaan isäänsä että oppisivat tuntemaan itseäänkin. Vaikka sydän ollut vuosikausia tuskasta rutistettuna joka kerta kun olen joutunut ne sinne lähettämään/viemään.
Aikanaan menin hölmöyksissäni rakastumaan päätäpahkaa sekä hänen elämänvoimaansa että mielikuvaan että hän aidosti välittää asioista.
Kumpikaan ei ollut totta.
Aitoa välittämistä ei ollut.
Ei tullut kyyneliä edes silmiin vaikkapa lasten syntyessä tai ylipäänsä missään.
Elinvoima oli oikeasti kunnianhimoa ja tahtoa olla kaikessa vaatimattomasti paras. Siis hänhän oli.
Hyvin ja parhain ihminen. Omasta näkökulmastaan.
Olen seurustellut reilun vuoden ihmisen kanssa josta olen huomannut narsistin oireita. Kännissä hän huutaa ja syyttää minua pettämisestä ja millon olen ihastunut johonkin toiseen ihmiseen jos olen jutellut toisen kanssa, Hän ei päästä minua yksin minnekkään, etten tapaisi kavereitani. Viestit ja puhelutiedot katsoo kanssa. Läheisten seurassa hän on ystävällinen ja rento, mutta kotona ihan eri ihminen, kaikki pitää tehdä niin kun hän haluaa, nukkumaankin pitää mennä yhtä aikaa, jos haluan katsoa esim. Telkkaria, hän ei mene makkariin ennen kuin olen lopettanut katsomisen vaikka olisi kuinka myöhä, hyvä että saa vessassa käydä yksin. Jos menen jossakin käymään niin hän soittelee, laittaa viestejä ja varmistaa että olen siellä minne sanon meneväni.
Ahdistaa olla tämän henkilön kanssa samassa paikassa kun ei tiedä mitä uskaltaa sanoa tai tehdä ilman että hän suuttuu.
Minä olin narsistin pauloissa puolitoista vuotta. Narsistin kanssa elävälle ei kannata mennä haukkumaan sitä narsistia vaan tärkeintä on olla läsnä. Minua auttoi ystävien läsnäolo ja sillä hetkellä kun olin päälakea myöden jumissa, oli vieressä ystävän käsi joka nosti ylös 🙂
Minä olin narsistin pauloissa puolitoista vuotta. Narsistin kanssa elävälle ei kannata mennä haukkumaan sitä narsistia vaan tärkeintä on olla läsnä. Minua auttoi ystävien läsnäolo ja sillä hetkellä kun olin päälakea myöden jumissa, oli vieressä ystävän käsi joka nosti ylös 🙂
Suhdetta kesti kaksi vuotta ja vielä kuukausia sen jälkeen narsisti piti otteessaan.
Viisi ihanaa kuukautta minua kohdeltiin hyvin, sitten narsisti sanoin ääneen ”nyt loppui sinun silkkihansikkain käsittelysi” ja alamäki alkoi. Mitätöiminen, alistaminen, olin vain halpa kotiorja ja seksilelu.
Vasta kuin olin terapian muista syistä aloittanut (masennus), sai terapeutti minun pääni selkeytymään parissa viikossa ja pääsin narsistin pyörityksestä lopullisesti.
Huvittavinta on että terapian loputtua kahden vuoden kuluttua muutin, kuin kohtalon ivana, diagnosoidun narsistin naapuriin. Tämä N on samaa ikäluokkaa kanssani, hyvännäköinen ja hurmaava tapaus… En tiennyt itkeäkö vai nauraa.. Hetkeksi hurmaannuin hänen liehittelystään kunnes järkiinnyin ja tönäisin kantapäät asvalttiin että STOP! Haloo! Herää pahvi! Ilmoitin narsistille että tämä oli tässä, en ole käytettävissä, etsi itsellesi joku toinen pyöriteltävä. Blokkasin tämän ihmisen kaikin mahdollisin tavoin elämästäni. Se, että tämä N on diagnosoitu ja hän itse tietää mikä on ja tunnustaa sen auttoi tässä tapauksessa, irtautuminen ei ollut taistelu. Vaikka tämä N asuu lähellä, on hän antanut minun nyt olla rauhassa.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous