Ihmiset ja suhteet

Onko lasten liikunta vain kilpaurheilua?

Teksti: Anna.fi

Onko lasten liikunta vain kilpaurheilua?Lasten harrastukset ovat menneet hyvin ammattimaiselle tasolle. Lajiharjoittelu aloitetaan jo aikaisin ja harjoituskertoja sekä pelejä on useita viikossa. Mikä on sopiva määrä harjoittelua lapselle ja nuorelle? Ellit haastoivat Nuoren Suomen kehitysjohtaja Pasi Mäenpään keskusteluun.

Suomen nuoret liikkujina

Viimeisimmän kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan 3-18-vuotiaista lapsista ja nuorista 43 % ilmoittaa harrastavansa liikuntaa urheiluseurassa. Suosituin laji on jalkapallo. Seuroilla on kova haaste sovittaa toimintaansa eri kiinnostuksen tasolla ja suorituskyvyillä mukana olevien tarpeisiin. Seuraharrastaminen aloitetaan yhä aikaisemmin, jopa noin 3 vuotiaana. Omatoiminen liikkuminen on kuitenkin vähentynyt, jolloin kokonaisliikuntamäärä on liian vähäinen

Nuori Suomi ry:n kehitysjohtajaa ja itsekin jalkapallon juniorivalmentajana toiminut Pasi Mäenpää vastasi kysymyksiin seuravalmennuksen ja harrastamisen tasosta.

Mikä on seurojen valmennuksen taso Suomessa tällä hetkellä?

– Noin 6-15 -vuotiaiden lasten ja nuorten valmennuksen taso on kirjavaa. Valmennus esimerkiksi jalkapallossa perustuu vapaaehtoistoimintaan ja tämä heittää haasteen laadulle. Jos valmennus toimii ammattimaisella tasolla, osataan panostaa junioreiden henkiseen valmennukseen. Fyysis-motoristen asioiden lisäksi lasten ja nuorten valmentaminen vaatii ymmärrystä psyykkisistä toiminnoista esimerkiksi siitä kuinka hyvää ilmapiiriä ja motivaatiota ruokitaan.

Onko lasten liikunta vain kilpaurheilua?

Löytyykö kaikille junioreille sopivan tasoinen harrasteryhmä?

Pienten junioreiden kohdalla sopivan tason harrasteryhmän löytäminen ei jalkapallossa pitäisi olla ongelma. Jalkapallo siirtyy ammattimaisemmalle tasolle yli 11-vuotiaiden kohdalla, jolloin sopivan harrasteryhmän löytyminen voi olla jo vaikeampaa. Suomessa on kuitenkin rikas lajikulttuuri ja erilaisia mahdollisuuksia löytyy.

Mikä on mielestäsi kohtuullinen liikunnan määrä ja laatu?

Mielenkiinto lajivalintaa kohtaa kasvaa myöhemmin, kun omat kiinnostuksen kohteet ja kavereiden valinnat selviävät. Monien 18–19 -vuotiaiden harrastehistoriassa näkyy monipuolinen tausta.

7-9 -vuotiaiden kohtuullinen liikunnan määrä on 2 tuntia aktiivista liikkumista päivässä muodostaen viikoittain noin 14–18 tunnin kokonaisuuden. Tästä kuitenkin junioreiden ohjattua seuratoimintaa on noin puolet. Usein nuoret juniorit harjoittelevat 2-3 kertaa viikossa.

Seuraharjoittelu ei riitä yksinään kehittämään nuoresta urheilijaa, vaan erittäin tärkeää on myös seuraharjoittelun lisäksi tehty muu aktiivinen toiminta kuten pihaleikit ja pelaaminen.

Onko lasten liikunta vain kilpaurheilua?

Mitä ongelmia nuorten liikunnan määrässä tai laadussa on?

– Suomessa enemmän ongelmana on aliharjoittelu ja vaatimustaso. On myös tärkeää, että harjoittelu tapahtuu positiivisessa ilmapiirissä ja hengessä. Ongelmana on liikunnan monipuolisuus ja itse rytmitettävän liikunnan määrä. Monilla Suomen huipputason pelaajilla on taustallaan monipuolinen lajitausta. Nuorena on harrastettu kakkoslajeja ja liikuttu perheen kanssa.

Kehitys on kulkenut liiaksi elämyskeskeisyyteen.  Jos tavoitellaan pelien lukumäärää, tai kansainvälisiä ja valtakunnallisia kisoja tulee lapsen harrastamisesta taloudellinen paine vanhemmille. Erilaisten kokemusten metsästäminen vie myös aikaa tavalliselta arkitreenaukselta ja muulta seuran ulkopuoliselta liikunnalta. Lajimaksut vaikuttavat siihen, kuinka kaikilla vanhemmilla on mahdollisuus tarjota lapsille tietty harrastus.

Miten toivot valmennuksen tulevaisuudessa kehittyvän?

Jalkapallon valmennuksen ammattimaistuminen on positiivinen asia. Jalkapallossa on nykyään yhä enemmän päätoimisia nuorisopäälliköitä ja valmennuspäälliköitä. Ammattivalmennus tuo valmiuksia laadukkaaseen ja hyvin suunniteltuun harjoitteluun. Voidaan tehdä hyviä kausiohjelmia, tukea vapaaehtoisvalmentajien toimintaa ja ohjata heitä koulutuksiin. Ammattivalmentajat pystyvät tukemaan amatööripuolen valmentamista ja ohjata koulutusta, jolloin lasten ja nuorten erityistarpeet tulee paremmin huomioiduksi.

Lue lisää: Nuori Suomi

Teksti: Tarja Vilén

X