Pariterapian ohella keskustelua voi yrittää käydä myös kotona. Kuvassa nainen ja mies istuu sohvalla.
Parisuhteen ongelmia tulisi ajatella yhteisinä pulmina, huomauttaa asiantuntija.
Ihmissuhteet

Kumppani ei suostu pariterapiaan? Psykologi kertoo, mistä terapiavastaisuus voi kieliä ja kuinka tilanteessa kannattaa toimia

Eikö kumppanisi suostu pariterapiaan? Terapiavastaisuus ei välttämättä merkitse, että toinen olisi valmis luovuttamaan suhteessa.
Teksti: Roosa Roivainen Kuvat: iStock

Keskustelu ei suju ja tuntuu siltä, että parisuhde on ajautumassa pian karille. Pariterapiasta voisi olla apua, mutta tilannetta hankaloittaa se, ettei kumppani ole halukas lähtemään terapeutin vastaanotolle. Mitä pitäisi tehdä, jos kumppani ei suostu pariterapiaan?

Syy kumppanin terapiavastaisuuteen voi olla monen asian summa, huomauttaa Väestöliiton Terapiapalveluiden psykologi ja paripsykoterapeutti Sirpa Pitkäniitty. Taustalla voi olla esimerkiksi pelkoa kritiikin kohteeksi joutumisesta. Myös aikaisemmat terapiakokemukset voivat vaikuttaa siihen, kuinka terapiaan suhtaudutaan.

Toisaalta terapiavastaisuus voi kummuta opitusta puhumattomuuden kulttuurista. Kokemukset tai perhehistoria voivat saada ajattelemaan, ettei asioista puhuminen ole hyväksi tai jopa ettei asioista puhumisesta seuraa mitään hyvää.

– Voi tulla tunne, että kun pariterapiassa asioita käydään vatvomassa, se lisää riitoja tai ei ainakaan vie hyvään suuntaan, Pitkäniitty lisää.

Lue myös: Kolme paria kertoo, kuinka parisuhdekurssi muutti suhdetta: ”En enää nähnyt todellista syytä erota”

Suhde on vaikea saada toimimaan, jos molemmilla ei ole motivaatiota ongelmien työstämiseen

Pitkäniityn mukaan parisuhteessa olisi tärkeää, että suhteen ongelmat ajatellaan yhteisinä ja ratkaisua niihin lähdetään miettimään yhdessä. Terapiaan ketään ei kuitenkaan voi pakottaa.

– Joskus pariterapiaan tulevista pareista toinen osapuoli on selvästi se, joka on kumppaniaan patistanut tulemaan mukaan. Keskustelusta ei tule terapiassa kuitenkaan mitään, jos toinen osapuoli ei ole siihen halukas. Fyysinen läsnäolo ei takaa hyvää lopputulosta. Molemmilla tulee olla motivaatiota ja halua yrittää.

Pariterapian tavoitteena on se, että pariskunta pystyy puhumaan avoimesti tunteistaan sekä suhteen ongelmista. Pitkäniitty ei sulje pois sitä, etteikö rakentava keskustelu onnistuisi parin välillä kotona ilman terapiaa. Keskustelun tukena voi käyttää esimerkiksi erilaisia nettitestejä ja kysymyspatteristoja, joita on löydettävissä muun muassa Väestöliiton sivuilta.

– On tärkeää pyrkiä siihen, että keskustelussa on neutraali sävy. Kummallekaan ei saa tulla tunnetta siitä, että tulee loukatuksi tai moitituksi. Tunteet eivät saa viedä valtaa, koska muuten rationaalinen ajattelu kärsii ja tunteet vievät liikaa tilaa itse asialta. Pari voikin yhdessä sopia, että keskustelu lopetetaan heti, kun se lähtee lapasesta, ja yritetään uudelleen.

Kannattaako yksilöterapia, jos kumppani ei suostu pariterapiaan?

Jos pariterapia ei ole syystä tai toisesta mahdollinen, pattitilanteessa Pitkäniitty kannustaa harkitsemaan myös yksilöterapiaa – etenkin jos suhteen ongelmat kumpuavat henkilökohtaisista pulmista.

– Parisuhdeasioissa myös yksilökäynnit ovat tavanomaisia. Moni käy pohtimassa parisuhdettaan terapiassa ja haluaa saada siitä peilipintaa suhteeseen. Omien läheisten kanssa keskustelu ei nimittäin ole riittävän objektiivista, sillä he pitävät usein meidän puoliamme.

Vaikka kaikkia suhteen ongelmia saattaa olla vaikea ratkoa yksin, yksilöterapiasta on mahdollista saada tiettyjä eväitä parisuhteeseen.

– Perhe- ja pariterapioissa ajatellaan, että kun yksikin palanen muuttuu suhteen dynamiikassa – on se sitten yhden henkilön toiminta- tai puhetapa – se muuttaa suhdetta. Myös yksi ihminen voi työstää suhteen ongelmia ja sen vaikutus voi näkyä parisuhteessa.”

Kumppani ei suostu pariterapiaan? Kuvassa pariskunta rannalla.

Rakentavan keskustelun lisäksi esimerkiksi yhteiset harrastukset voivat lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta pariskunnan välillä.

Kumppanin terapiavastaisuus ei välttämättä tarkoita suhteen kariutumista

Loppukädessä suhdetta voidaan hoitaa monilla tavoin. Se kuitenkin tarkoittaa, että molemmat osapuolet tiedostavat, että suhteessa on asioita, joita heidän tulisi työstää yhdessä.

Tilanne hankaloituu, jos toinen kokee, ettei suhteessa ole tarvetta muutokselle.  Pitkäniityn mukaan tilanteessa ei ole silloin muuta vaihtoehtoa kuin perustella kumppanille, että suhteessa on pakko tehdä jokin muutos.

– Yksittäisissä tapauksissa pariterapiaan hakeudutaan joskus viime hetkillä. On mahdollista, että toinen tietää jo haluavansa eron. Silloin kumppani ei halua lähteä pariterapiaan selvittämään ongelmia, koska hän on lähdössä suhteesta eikä pariterapialla saavuteta mitään, mitä sillä pitäisi saavuttaa.

Pariterapia voi kuitenkin yllättää myös positiivisesti, vaikka siihen olisi aluksi suhtauduttu epäilevästi.

– Joskus suhteen toinen osapuoli voi tulla kumppanin työntämänä terapiaan, jonka seurauksena huomataan, että terapiasta on hyötyä, eikä se ole niin kamalaa. Terapian tarkoituksenahan on, että kotona olisi hyvä olla, Pitkäniitty muistuttaa.

X