Ihmiset ja suhteet

Peräännyin, kun näin hänen kotinsa

Teksti: Anna.fi

Pelästyin kun näin hänen kotinsaKoti paljastaa enemmän kuin arvaammekaan. Virpi Hämeen- Anttila ihastui lukeneen Jaakon kirjahyllyyn. Monelle kiinnostavan kumppanin oudot mieltymykset tai vessassa elävä ekosysteemi aiheuttavat väristyksiä ja lopulta perääntymisen.

Vieraisilla sotamuseossa

”Mannerheim-taulu seinällä RUK:n vuosikurssin kuvan vieressä. Kirjahyllyssä ”Kansa taisteli, miehet kertovat” – kirjasarja. Kaikki oli moitteettomassa järjestyksessä, mutta asunnon perusteella siellä olisi voinut asua vireä sotaveteraani, eikä 30-vuotias  atleettinen nuori mies.

Puuhelmissä ja Nanson mekossa en oikein uskonut sopeutuvani asuntoon”, sanoo suomen kieltä opiskellut Taru vierailustaan tapailemansa pojan, Martin luona. ”Minusta tuntui, kuin olisin ollut kotimuseossa!”, Taru nauraa.

”Sain hepulin, kun videolaatikosta löytyi toisesta maailmansodasta kertovia videokasetteja ja myös ”Mean Girls”- niminen elokuva, joka oli kuulemma pikkusiskon. Martti oli kyllä oikein mukava, hän tarjoili minulle kuohuvaa tervetuliaismaljana kohteliaan isännän tavoin. Mutta kaikki se intoilu sotahistoriasta. Suku oli Viipurista ja Martti lähtikin isoisänsä kanssa sotaveteraanien matkalle kadotettuun Karjalaan viime keväänä. Jos olisin ollut oikeaa ainesta, olisi se ollut suhteemme kliimaksi”, Taru kertoo. ”Kysyin mikä kartta oli keittiössä. Siinä oli kuulemma taistelupaikat”, Taru sanoo. ”Emme olleet ihan samalla aaltopituudella.”

Ankeaa askeettisuutta

”Kimmo teki konservatiivista uraa arvostetusta firmassa. Aikamme tapailtuamme ihmettelin, miksi emme koskaan tavanneet hänen luonaan, asuihan hän hyvällä paikalla ydinkeskustassa. Tarjouduin tekemään illallista, mutta hän kieltäytyi, astioita ei kuulemma ollut.

”Verukkeen varjolla tutustuin hänen kotiinsa. Se oli niin ankea! Siellä oli sänky, matto, pyyhkeet ja pari astiaa. Kimmo söi enimmäkseen ulkona. Aamiaisella hän istui ydinkeskustan kuppiloissa. Jääkaapista löytyi hapanta maitoa ja valo”, Elina muistelee. ”Vaatteet, sarja pukuja käytettiin pesulassa”, Elina ihmettelee. ”Mies, joka työkseen pyöritti tuhansia euroja ei juuri välittänyt laittaa itselleen edes voileipää.”

”Yksinäisyys ja tunkkaisuus leijui kaiken yllä. Tarjouduin luomaan hänelle kodin tuntua, mutta hän ärtyi asiasta. Ei väkisin, pysyköön poikamiehenä, mutta minusta on turhaa laittaa  rahaa siihen, että juo jokaisen vesilasin ulkona”,  Elina puuskahtaa. ”Kaiken liikenevän rahan hän pisti matkoihin. Aloin miettiä oliko pikkuruinen asunto ydinkeskustassa vaan sen takia, että hänellä piti olla hyvä ja vakavarainen osoite. Oikeasti kukaan ei voi elää noin askeettisesti”, Elina miettii.

Tyttömäistä söpöilyä       

Taina tapaili mukavaa opiskelukaveriaan Teemua, joka sisusti touhukkaasti kämppäänsä. ”Tapetit, maalit ja boordit, puhuimme niistä tuntikausia. Teemun kaksio oli minulle järkytys! Se oli niin hempeä, niin hempeä! Söpöjä kukkakuoseja ja puhviverhoja, äidin taiteilema kuivakukka-asetelma. Olin odottanut vaaleaa ja  pelkistetyn kaunista kotia, sellaista avotakan unelmaa. Apuna häärinyt äiti lienee kuitenkin ollut ylin makutuomari. Myrna-kupit ja puhviverhot nuorella pojalla”, hän sanoo.

Kukikkaalla päiväpeitteellä oli kukkakirjailtuja tyynyjä, pöydillä pitsiä. ”En kauheasti yllättynyt, kun Teemu, ainokainen, sanoi äitinsä aina toivoneen pientä tyttöä”, Taina sanoo. ”Teemu ihaili äitiään ja totesi minulle, että kyllä naisen pitää olla tyttömäinen, aivan kuten meidän äidin.”

”Minusta kyseessä oli aika epäterve suhde, poika oli vieläkin äitinsä otteessa”, Taina sanoo. ”Kirjahyllystä löytyi horoskooppikirjoja.” ”Äidillä on niin varma maku”, Teemu toisteli.

Pornoa lehtikätköissä

”Olen ehkä vanhanaikainen tiukkapipo, mutta järkytyin löydettyäni pornolehtiä. Ne oli taiteltu lehtikasan alle. Ehkä se olisi ollut vielä ok, mutta julkaisut olivat suuririntaista tytöistä. Olen aina ollut tosi hoikka ja siro”, sanoo Magda. ”Ei se ollut mikään lopullinen niitti, mutta vaikutti kyllä siihen, etten ollut niin kauhean innoissani tapailemassa Jyriä.”

”Postikortin, jossa oli nainen nelinkontin, Jyri olisi voinut niin ikään poistaa ennen tuloani”, Magda muistelee.

Vessassa omanlaisensa ekosysteemi

”Olin innoissani saatuani stipendin ja soitin Jannelle, jonka kanssa olin pyörinyt, tulevani juhla-aterian kera hänen luokseen. Puhelimessa hän örisi jotain, että  ’ööööö, tämä ei ole juhlava ympäristö’, mutta kipittelin sinne innoissani Kotipizzan kautta. En itsekään pese fanaattisesti ikkunoita ja olen aika lailla suurpiirteinen”, Riikka sanoo.

”Näky oli uskomaton, vaatekasoja, pizza-laatikoita, kahden viikon tiskit, jotka alkoivat haista. Vessa oli räjähdys”, Riikka kertoo. ”Ei totisesti ollut juhlava ympäristö.”

”Sain shokin, kun Janne sanoi, että vessassa eli omanlaisensa ekosysteemi. Se oli kuulemma vitsi. Minua ei kyllä naurattanut, lähinnä puistatti”, Riikka sanoo. ”Kerran kysyin, voiko parvekkeelle mennä. ”Omalla vastuulla, siellä on Sauli!”, huusi isäntä. Pahvinen Sauli oli löytänyt tiensä sinne pitkäksi venyneen kostean poikamiesillan jälkeen viime talvena”, Riikka selventää. ”Luulin melkein löytäväni jäätyneen marsun tai muuta vastaavaa, joten olin huojentunut.”

”Janne sanoi olevansa siistein kavereistaan, Teknillisen korkean Poikamieskerhosta. Yhden pojan murrosikäinen sisko pyöritti siivousrinkiä ja kävi siivoamassa asuntoja kavereidensa kanssa. Hän sai bonusta, jos ei kertonut poikien äideille näkemästään”, Riikka nauraa. ”Janne oli ihan kiva, mutta onneksi hänen kanssaan ei tarvitse elää. Se tuli selväksi aika pian.”

”Otin kerran ranskanleipää Jannen kaapista ja hän huudahti: ”Varo, ne taitavat olla homeessa! Otin Ruokavarastosta niitä punaisella merkittyjä tavaroita, kun ne olivat halpoja”, Riikka nauraa teekkarin logiikkaa. ”Janne ei tiennyt, että ne olivat myös niitä vanhoja”, Riikka hekottaa. ”Janne oli myös kekseliäs: hän työnsi likaiset astiat jääkaappiin, kun ei ehtinyt pestä niitä lähdettyään viikonlopuksi kotiin Vaasaan.”

”Kaikkein mystisin juttu oli kuitenkin Barbamama-pehmolelu. Jannen entistä tyttöystävää sanottiin Barbamamaksi, en tiedä miksi”, Riikka sanoo. ”Oliko se jonkunlainen kulttiesine, tai mitä. En oikeasti halua tietää.”

Pihi laski muovikasseja

”Inhoan kaikenlaista niuhottamista. Katri oli jämpti nainen, mutta hän kysyi minulta takaisin lainaamiani muovikasseja. No huhhuh, jos olen useamman kahvin daamille tarjonnut, niin pitääkö tosiaan muovikassit palauttaa?”, kysyy Antti. Kommuunissa asuvan Antin kämppikset eivät olleet järin ihastuneita Katriin. ”Eräs heistä huikkasi, että olit eri näköinen toissa yönä”, Antti muistelee. ”Siinä sitä oli setvimistä.”

”En ole mikään himosiivooja, mutta Minnan luona oli hillitön sotku, ja kaiken sen sotkun yllä eli pieni aavikkosiili Koistinen ja lemmikkilisko Paavo”, kauhistelee Petri. ”Kerran olin astua Paavon päälle. Myös sanonta ’varo mihin istut’ sai uuden ulottuvuuden. Minua puistatti. Yhteiset yöt siinä läävässä jäivät vähiin.”

Eeva ihastui silmittömästi Kariin. ”Hän oli söpö ja fiksu, mutta kuitenkin sairaalloisen pedantti. Lakanat olivat tietyssä järjestyksessä, lautaset toisessa. Missään ei ollut rikan rikkaa. Kun heitin huolettomasti kengät tullessani sisään, hän korjasi ne riviin alta aikayksikön. Hän oli koko ajan pyyhkimässä pölyjä tai etsimässä sormenjälkiä uutuuttaan kiiltävästä mikrosta”, Eeva sanoo. ”Maton hän suoristi oikeaan kulmaan ja tyynyjen piti olla oikeassa asennossa”, Eeva kauhistelee. ”Hänen päivänsä meni pieleen, jos jokin kohta ei ollut viivasuorassa”, Eeva puistelee päätään.

Runoutta laseissa ja yhteinen Paratiisi

”Koti paljastaa aika paljon, elämäntavasta, arvostuksista ja mausta. Saaralla ja minulla oli sattumoisin samanlainen, aika pelkistetty maku. Olimme myös keränneet samaa lautassarjaa, Arabian Paratiisia. Viime kesänä menimme naimisiin”, Mikko sanoo.

”Seurustelin kerran tytön kanssa, joka piti Humppilan Tommy Tabermann -laseista. Niistä, joissa on joku Tommyn runo. Olin ihan kauhuissani. Saara keräili taas sokeripaloja. Minusta se oli söpöä”, Mikko huokaa.

Laura

X