Ihmiset ja suhteet

Pokaajavirtuoosien opissa

Teksti: Anna.fi

Naiset paheksuvat häntä, mutta tuntevat silti vetoa häneen. Miehet pitävät häntä helppoheikkinä, mutta ovat hänelle kateellisia. Sieltä hän taas astuu näyttämölle: pokaajavirtuoosi. Tälle pelimiehelle naisen valloittaminen on silkkaa tekniikkaa.

Pokaajavirtuoosien opissa

Amerikkalaistoimittaja Neil Strauss vietti kaksi vuotta pokaajayhteisöissä, tuli itse osaksi yhteisöä ja kirjoitti kokemuksistaan kirjan ”The Game – Undercover in the Secret Society of Pickup Artists”. Strauss oli ennen keskiverto turhautunut taukki, epävarma mies, jolla oli vähän seksuaalisia kokemuksia. Pokauskoulutuksen myötä hän kehitti itselleen alter egon, Stylen, jolle naiset eivät olleet enää haaste vaan nautinto. Hän oppi milloin naisen kanssa pitää puhua ja milloin olla hiljaa, milloin härnätä ja milloin olla vilpitön, milloin suudella ja milloin sanoa, että nyt edetään liian nopeasti.

Pokaaminen on kuin standup-komiikkaa, jossa tärkeää on esityksen avaus, rutiinit ja mieleen jäävä lopetus – ja kyky saada se kaikki näyttämään joka kerralla uudelta. Pokaajavirtuoosi tekee viettelyn taiteesta eksaktia tiedettä. Peruspokaajan ja pokaajavirtuoosin ero on siinä, että jälkimmäinen nimeää tekniikkansa ja jakaa tietonsa. Eräät pokaustaitojen opettajat perustavat taitonsa kehityspsykologiaan, toiset neurolingvistiseen ohjelmointiin, kolmannet Darwinin teorioihin. Pokaajavirtuoosi, mielen manipuloinnin mestari, haluaa ”hypnotisoida” naisen, saattaa hänet kontrolloimattomaan tilaan.

Pokaajavirtuoosit ovat niin asialleen omistautuneita, että he muodostavat omia lahkojaan, joilla on omat gurunsa. Yhteisöjä löytyy kymmenistä kaupungeista, Los Angelesista Lontooseen, Zagrebista Bombayhin. Sadat entiset ujot ja puutteessa olevat miehet kokoontuvat viikottain hiomaan iskutaktiikoitaan ”workshopeissa”, Mystery Method, Real Social Dynamics ja Speed Seduction nimisissä yhteisöissä. Yhteisenä tavoitteena on saada miehille yliote seksuaalisuhteissa. Tai ainakin miesten halutaan uskovan niin. Toiminnalle on myös taloudellista tilausta. Pokausseminaarit eivät ole halpoja.

Kaksi askelta eteen, yksi taakse

Pokaajavirtuoosi pyrkii saamaan naiselta huomionosoituksia, jotka mahdollisesti johtavat sänkyyn. Niitä saadakseen hänen pitää tehdä itsestään kiinnostava ja haluttava. Itsestä tehdään haluttava antamalla itselle arvoa. On käyttäydyttävä palkinnon tavoin ja ajateltava, että on itse parasta, mitä naiselle voi tapahtua. On ajateltava, että naisen etuoikeutena on tulla pokaajan iskemäksi. Pokaajavirtuoosi on tyhjä taulu, jolle nainen voi heijastaa tukahdutettuja halujaan. Mukana seuraa kuitenkin ajoittainen epävarmuus: olenko sittenkään uskottava?

Pokaajavirtuoosi lähestyy kohdetta aina epäsuorasti ja viljelee ristiriitaisia viestejä. Hän ei lauo kohteliaisuuksia tai loukkauksia, vaan jotain siltä väliltä. Pelin tarkoituksena on alentaa kohteen itsetuntoa samalla kun pokaaja aktiivisesti näyttelee, ettei ole kiinnostunut kohteesta. Pokaajavirtuoosi saattaa kertoa kohteelle, että hänen hampaissaan on huulipunaa tai ojentaa hänelle purkkaa kesken hänen puheensa. Sen jälkeen hän voi sanoa, että naisella on sisäistä hehkua. Pokaajavirtuoosi ottaa aina kaksi askelta eteen, yhden taakse.

On päivänselvää, etteivät tekniikat tepsi aina tai kaikkiin. Mistään ei voi olla varma. Strauss ei esimerkiksi osaa sanoa toimivatko erään pokaajavirtuoosin tekniikat hienovaraisella alitajuisella tasolla kuten hän itse väittää, vai ovatko useimmat keskustelut vain niin tylsiä, että mikä tahansa poikkeava puheenparsi kuulostaa jännältä.

Naisten huomion armoilla

Intensiivisen pokaajakoulutuksen seurauksena harjoitellusta itsevarmuudesta tulee todellista. Miehet alkavat menestyä muillakin elämän alueilla. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa. Pokaamisen sivutuotteena arvostus vastakkaista sukupuolta kohtaan laskee. Touhussa näkee liikaa valehtelua ja uskottomuutta. Viettelijän paradoksi on siinä, että mitä paremmaksi viettelijäksi hän tulee, sitä vähemmän hän rakastaa naisia. Ironista on taas se, että mitä epäterveempää asennetta pokaajavirtuoosi kehittää itsessään naisia kohtaan, sitä suositumpi hän on näiden keskuudessa.

Osa Straussin kirjan pokaajavirtuooseista masentuu, osa on sietämättömiä narsisteja, jotkut taas ovat vallanhaluisia ja katkeria miehiä, mätiä sisältä. Pokaajavirtuoosi epäihimillistää toisen sukupuolen lisäksi itsensä. Surullinen tosiseikka on myös se, että hänen itsevarmuutensa ja identiteettinsä riippuvat suurelta osin naisten antamasta huomiosta. Loput huomiosta tulee muilta pokaajamiehiltä.

Toisaalta Strauss sanoo, että isketyt naiset haluavat tulla vietellyiksi. Muun väittäminen olisikin tekopyhää. Jos pitää naisia pelkkinä uhreina, väheksyy heidän kykyään päättää itse haluistaan. Strauss oppi myös sen, ettei mies viime kädessä kuitenkaan koskaan valitse naista. Hän antaa naiselle mahdollisuuden valita hänet.

Teksti: Herman Raivio / A4 Media Oy (5.12.2005)

X