Ihmissuhteet

Petra Piipari, 45, jätti miehensä ja vaihtoi luksuselämän yh-arkeen vuokra-asunnossa: ”Mietin joskus, teinkö sittenkin väärän ratkaisun”

Radiotuottaja Petra Piiparin elämässä oli päällisin puolin kaikki kunnossa. Mutta menestyvän miehen puolisona ja kolmen lapsen kotiäitinä hän tunsi olevansa parisuhteessa altavastaaja. Nelikymppisenä hän päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Teksti:
Miia Siistonen
Kuvat:
Paula Kukkonen/Otavamedia

– Moni ikäiseni nainen on tullut kysymään, pitäisiköhän hänenkin lähteä parisuhteestaan. En missään nimessä yllytä siihen ketään. Ero kannattaa aina harkita huolellisesti, Petra Piipari toteaa.

Radiotuottaja Petra Piiparin elämässä oli päällisin puolin kaikki kunnossa. Mutta menestyvän miehen puolisona ja kolmen lapsen kotiäitinä hän tunsi olevansa parisuhteessa altavastaaja. Nelikymppisenä hän päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Äiti, nauratko sä?

Esikoispojan viaton kysymys säpsäytti. Oli kesä 2013, ja Petra Piipari pesueineen oli saapunut kotoaan Varsovasta vierailulle Petran äidin luo. Kaikki kolme tenavaa telmusivat saunassa. Nostivat vuorotellen peppunsa vesiämpäristä ja kikattivat hassuille äänille. Myös Petra nauroi sydämensä pohjasta.

Sitä ei ollut tapahtunut pitkään aikaan. Niin pitkään, että lapsetkaan eivät muistaneet äidin osaavan nauraa.

Vähän aiemmin samana kesänä hyvä ystävä oli ihmetellyt, miksi normaalisti iloinen ja pulppuileva Petra oli kuin haalea varjo entisestä.

Päällisin puolin kaikki oli kunnossa. Suuret unelmat olivat toteutuneet. Petralla oli menestyvä puoliso, terveet lapset ja koti upeassa kattohuoneistossa. Hän oli ottanut virkavapaata lentoemännän ammatistaan. Työ vei miestä jatkuvasti maailmalle. Petran apuna olivat ajoittain au pair, puutarhuri ja uima-altaan hoitaja.

Mutta sisintä korvensi kasvava tyytymättömyys. Jo muutaman vuoden ajan Petra oli pyöritellyt mielessään kysymystä: Miksi olen niin onneton? Olisiko elämällä tarjota muita vaihtoehtoja?

– Olin täysin riippuvainen miehestäni. Usein se, joka käy töissä kodin ulkopuolella ja tuo rahaa, on herra ja hidalgo myös kotona. Tunsin, että minulla ei ollut samanlaista sananvaltaa kuin hänellä.

”Olisinko onnellisempi, jos olisin jäänyt?”

Riitoja tuli yhä useammin.

– Me emme olleet sellainen pari, joka uhkailee erolla joka kärhämässä. Kerran kuitenkin kysyin mieheltäni, kannattaisiko meidän lähteä eri suuntiin, kun meillä on näin vaikeata yhdessä.

Sillä kertaa asia raukesi. Arki lasten kanssa oli hektistä, ja Petra työnsi omat tuntemuksensa taka-alalle. Perhe muutti Puolaan, hulppeaan kattohuoneistoon Varsovassa, ja yhdessä vietettiin monia hyviäkin hetkiä. Silti parisuhteen paikkaaminen alkoi Petrasta näyttää mahdottomalta.

– Niin paljon oli jo sanottu ja tehty, molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus olivat menneet. Lopulta minua ahdisti pelkkä toisen läsnäolo. Vaikka riitamme eivät koskaan olleet äänekkäitä, tunsin ilmassa sähköä ja tiettyä surumielisyyttä, jonka lapsetkin varmasti aistivat. Olisimme ehkä voineet jatkaa niin maailman tappiin. Mutta en halunnut lasteni kasvavan onnettomassa, rakkaudettomassa ilmapiirissä.

Yhtälö näytti mahdottomalta, pelissä olivat suuret panokset. Mistä kaikesta Petra olisi valmis luopumaan? Voisiko hän olla onnellinen, jos onnea tavoitellessaan satuttaisi läheisiään? Miten hän onnistuisi säilyttämään lastensa turvallisuudentunteen, jos perhe rikkoutuisi?

Myös toimeentulo mietitytti. Lentoemännän epäsäännöllisessä ammatissa jatkaminen olisi yksinhuoltajalle haastavaa.

Eron jälkeisten neljän vuoden aikana identiteetti on täytynyt rakentaa kokonaan uudestaan. Petra oli tottunut olemaan vauras espoolaisrouva, jolla oli iso omakotitalo, kesämökki ja kaksi autoa pihassa. Ja tietynlainen sosiaalinen status. Nyt hän on vuokralla asuva yh-äiti, jolla on välillä taloudellisesti tiukkaa.

– Mietin yhä joskus, teinkö sittenkin väärän ratkaisun, kun erosin. Olisinko onnellisempi, jos olisin jäänyt? Olen iloinen, että päätin muuttaa suuntaa ja ryhtyä kehittämään itseäni. Onneksi se ei ole myöhäistä vielä keski-iässäkään.

Luit lyhennelmän Annan jutusta, jossa radiotuottaja Petra Piipari kertoo, mihin hänen suhteensa Hjallis Harkimoon aikoinaan kariutui, miltä tuntuu elämä yksinhuoltajaäitinä vauraiden vuosien jälkeen. Ja miksi hän on toistaiseksi sinkku. Lue juttu Annasta 13-14/2018. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

X