Radiotuottaja Petra Piiparin elämässä oli päällisin puolin kaikki kunnossa. Mutta menestyvän miehen puolisona ja kolmen lapsen kotiäitinä hän tunsi olevansa parisuhteessa altavastaaja. Nelikymppisenä hän päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä.
Äiti, nauratko sä?
Esikoispojan viaton kysymys säpsäytti. Oli kesä 2013, ja Petra Piipari pesueineen oli saapunut kotoaan Varsovasta vierailulle Petran äidin luo. Kaikki kolme tenavaa telmusivat saunassa. Nostivat vuorotellen peppunsa vesiämpäristä ja kikattivat hassuille äänille. Myös Petra nauroi sydämensä pohjasta.
Sitä ei ollut tapahtunut pitkään aikaan. Niin pitkään, että lapsetkaan eivät muistaneet äidin osaavan nauraa.
Vähän aiemmin samana kesänä hyvä ystävä oli ihmetellyt, miksi normaalisti iloinen ja pulppuileva Petra oli kuin haalea varjo entisestä.
Päällisin puolin kaikki oli kunnossa. Suuret unelmat olivat toteutuneet. Petralla oli menestyvä puoliso, terveet lapset ja koti upeassa kattohuoneistossa. Hän oli ottanut virkavapaata lentoemännän ammatistaan. Työ vei miestä jatkuvasti maailmalle. Petran apuna olivat ajoittain au pair, puutarhuri ja uima-altaan hoitaja.
Mutta sisintä korvensi kasvava tyytymättömyys. Jo muutaman vuoden ajan Petra oli pyöritellyt mielessään kysymystä: Miksi olen niin onneton? Olisiko elämällä tarjota muita vaihtoehtoja?
– Olin täysin riippuvainen miehestäni. Usein se, joka käy töissä kodin ulkopuolella ja tuo rahaa, on herra ja hidalgo myös kotona. Tunsin, että minulla ei ollut samanlaista sananvaltaa kuin hänellä.
”Olisinko onnellisempi, jos olisin jäänyt?”
Riitoja tuli yhä useammin.
– Me emme olleet sellainen pari, joka uhkailee erolla joka kärhämässä. Kerran kuitenkin kysyin mieheltäni, kannattaisiko meidän lähteä eri suuntiin, kun meillä on näin vaikeata yhdessä.
Sillä kertaa asia raukesi. Arki lasten kanssa oli hektistä, ja Petra työnsi omat tuntemuksensa taka-alalle. Perhe muutti Puolaan, hulppeaan kattohuoneistoon Varsovassa, ja yhdessä vietettiin monia hyviäkin hetkiä. Silti parisuhteen paikkaaminen alkoi Petrasta näyttää mahdottomalta.
– Niin paljon oli jo sanottu ja tehty, molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus olivat menneet. Lopulta minua ahdisti pelkkä toisen läsnäolo. Vaikka riitamme eivät koskaan olleet äänekkäitä, tunsin ilmassa sähköä ja tiettyä surumielisyyttä, jonka lapsetkin varmasti aistivat. Olisimme ehkä voineet jatkaa niin maailman tappiin. Mutta en halunnut lasteni kasvavan onnettomassa, rakkaudettomassa ilmapiirissä.
Yhtälö näytti mahdottomalta, pelissä olivat suuret panokset. Mistä kaikesta Petra olisi valmis luopumaan? Voisiko hän olla onnellinen, jos onnea tavoitellessaan satuttaisi läheisiään? Miten hän onnistuisi säilyttämään lastensa turvallisuudentunteen, jos perhe rikkoutuisi?
Myös toimeentulo mietitytti. Lentoemännän epäsäännöllisessä ammatissa jatkaminen olisi yksinhuoltajalle haastavaa.
Eron jälkeisten neljän vuoden aikana identiteetti on täytynyt rakentaa kokonaan uudestaan. Petra oli tottunut olemaan vauras espoolaisrouva, jolla oli iso omakotitalo, kesämökki ja kaksi autoa pihassa. Ja tietynlainen sosiaalinen status. Nyt hän on vuokralla asuva yh-äiti, jolla on välillä taloudellisesti tiukkaa.
– Mietin yhä joskus, teinkö sittenkin väärän ratkaisun, kun erosin. Olisinko onnellisempi, jos olisin jäänyt? Olen iloinen, että päätin muuttaa suuntaa ja ryhtyä kehittämään itseäni. Onneksi se ei ole myöhäistä vielä keski-iässäkään.
Luit lyhennelmän Annan jutusta, jossa radiotuottaja Petra Piipari kertoo, mihin hänen suhteensa Hjallis Harkimoon aikoinaan kariutui, miltä tuntuu elämä yksinhuoltajaäitinä vauraiden vuosien jälkeen. Ja miksi hän on toistaiseksi sinkku. Lue juttu Annasta 13-14/2018. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!
Kommentit
Ja Hjalliksen avulla yllätteän löytyi työ aivan ei eri alalta kuin oma. Kyseistä työtä tuskin olisi saannut ellei Hjallis. No mikäs siinä kai sitten. Sopivasti se suhdekin loppui kun hyöty saatu. Ja naisetko muka eivät ikinä sängyn kautta pelaisi….. ”metoo”.
Kommentit
Muija jätti kertomatta että saa jättimäiset elatusmaksut..se siitö köyhyydestä..
Ja Hjalliksen avulla yllätteän löytyi työ aivan ei eri alalta kuin oma. Kyseistä työtä tuskin olisi saannut ellei Hjallis. No mikäs siinä kai sitten. Sopivasti se suhdekin loppui kun hyöty saatu. Ja naisetko muka eivät ikinä sängyn kautta pelaisi….. ”metoo”.
Ensin puhutaan aviomiehestä hidalgona ja sopivasti osuu seuraava hidalgo kohdalle kenen kautta uusi ura urkenee, kätevää.
Etu-Töölön vuokrakämpät on aika hinnakkaita…
Ei tartte enää miettiä tiota kysymystä. Voin kertoa vastauksen siihen. Teit väärän ratkaisun… Harmi..
Useamman eron läpi käyneenä yli 50 vuotiaana…itken mieluummin Mersussa kuin Ladassa! Niin kauan kuin lapset asuvat kotona kannattaa olla parisuhteessa, vaikka vähän paskemmassakin. Varsinkin jos miehellä on pakka kunnossa, eikä itseä työt liikaa rasita. Kyllä sitä ehtii harrastaa työtä ja kärvistellä vuokrien kanssa myöhemmin itsekseen. Parisuhteessa ei tarvitse kerjätä ja selitellä lasten menoihin yms rahoja. Eronneena joutuu. Sori, mutta tyhmästi teki. Olis vaikka värjännyt tukkansa, jos muutosta haluaa.
Joskus parisuhteessa on täysin erilliset rahat ja eri tulotasot. Ei auta, että toisella on hyvä palkka…
Paljon riippuu, minkälaiseen elämään tottunut, kyllä yh:na pärjää, jos menot on suhteutettuna tuloihin. Elämäntyyli ja hankinnat. Toisen ihmisen rahoilla, en siivellä, enkä maineella pystyisi elämään , sen verran itsenäinen naisen pitää olla, että on omat tulot, ja tili. Tavallinen, oma elämä on parasta, sen eteen pitää ja haluaa jotain tehdäkin.
Yllättävän useat naiset juoksevat sen rahan ja menestyksen perässä ja uhraavat sille koko elämänsä. Joillakin laput lähtee aikuiseksi kasvettuaan silmiltä, toisilta ei lähde koskaan. Se myös tarttui silmään…..”oli menestyvä mies”….
Okei, onko menestyvä mies se naisten päämäärä? Eikö menestyvä mies ole myös sellainen, joka hoitaa ruutunsa mallikkaasti, oli työ tai status mikä tahansa. Ei sitä tarvitse olla maailman johtaja. Tätä se pinnallisuus pahimmillaan juuri on.
RIP
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous