Rakkaus on...
Onko rakkaus vain yksi itsekkyyden muoto, vai mistä toisen rakastamisessa pohjimmiltaan on kyse? Sitä pohtivat Tampereen yliopiston psykologian professori Markku Ojanen ja ryhmä kolmekymppisiä naisia. Enemmistö uskoi varsinkin romanttisen rakkauden olevan aina itsekästä.
Rakkaus on arvoitus
Ojanen näkee rakkauden mysteerinä. ”Kysymykseen siitä, mitä rakkaus oikeastaan on, ei kukaan pysty sanomaan mitään lopullista. Asia jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. Rakkaus on osa ihmisen biologiaa, mutta se ei tarkoita, että se ilman muuta kumpuaisi joistakin ”itsekkäistä geeneistä” kuten jotkut biologit sanovat. Rakkaudella voidaan tarkoittaa monia eri asioita. Rakkaus voi olla intohimoa, rakkaus voi olla äidin ja isän rakkautta, rakkaus voi olla toverillista tai se voi olla lähimmäisen rakkautta”, hän määrittelee.
”Rakkaus voi olla omistamishaluista, toista hyväksi käyttävää ja siinä mielessä itsekästä, mutta se voi olla myös jotakin sellaista, mitä Paavali kuvaa ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä. Silloin se haluaa toisen parasta eikä etsi omaa etuaan. Tietenkin voidaan aina sanoa, että ihminen hyötyy aina jotakin rakastaessaan toista ihmistä, mikä varmaan pitää paikkansa. Osoittamalla rakkautta oikealla tavalla ja oikeissa tilanteissa ihminen varmasti saa osakseen myös vastarakkautta.”
Onnellisuusprofessoriksikin kutsuttu Ojanen näkee rakkauden hyvän vaikutuksen:
”Parhaimmillaan rakkaus on parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Tämä pätee sekä romanttiseen rakkauteen että lähimmäisen rakkauteen. Viktor Frankl sanoi tämän osuvasti: Rakastettu ihminen tulee rakkauden arvoiseksi. Yhtä totta on se, että myös rakkautta osoittava ihminen osoittaa olevansa aidosti ihminen.”
”Rakkaudessa on kysymys omien tarpeiden täyttämisestä”
Kolme neljästä vastaajasta oli sitä mieltä, että kahden ihmisen välinen romanttinen rakkaus ja jopa vanhemman ja lapsen välinen rakkaus on itsekästä.
”Kyllä miehen ja naisen välisessä rakkaudessa on pitkälti kysymys omien tarpeiden täyttämisestä. Toinen mies kykenee siihen toista paremmin. Pyyteetön rakkaus loputtomiin on nähdäkseni mahdotonta, tai sitten pyyteetön osapuoli nauttii asemasta, jossa hänet jätetään huomiotta.”
”No juu, romanttinen rakkaushan on viime vuosisatojen keksintö, aikaisemmin tuosta tunnepuolesta ei kohkattu lainkaan niin paljon”, pohtii Suvi.
Hän näkee, että rakkaus on myös olemassaolon ehto.
”Jos vanhemmat (äiti) ei rakastaisi lastaan, kuolisi ihminen sukupuuttoon hyvin äkkiä.”
Rakastamisen merkitys ja vaikutus parisuhteeseen on Suvin mielestä muuttunut viime vuosikymmeninä.
”Romanttisen rakkauden on katsottu ylläpitävän yksiavioisuutta ja parantavan jälkeläisten kykyä säilyä hengissä, mutta nykyisin näyttää siltä, että romanttinen rakkaus palvelee enemmän laajan mahdollisimman laajan geenipohjan säilyttämistä. Ei ole järin suosittua enää pysyä naimisissa/kimpassa jos ei rakasta toista osapuolta.”
”Romanttinen rakkaus on itsekästä”
Kirsi jakaa rakkauden itsekkääseen ja pyyteettömään.
”Mielestäni romanttinen rakkaus eli miehen ja naisen (tai naisen ja naisen, miehen ja miehen) on aina itsekästä. Sitä haluaa siltä toiselta ihailua, hyvänä pitämistä ja vaikka mitä. Seksiä. Kunnioitusta. Turvaa. Tukea. Itsekkyys on aina mukana. Haluaahan sitä myös omistaa toisen – toiset tiukemmin ja toiset löysemmin.”
”Pyyteetön rakkaus kohdistuu lapseen tai vaikka lemmikkiin: itse voin sanoa rakastavani koiraani epäitsekkäästi: en vaadi siltä mitään ja menisin vaikka tuleen koirani vuoksi. Samaa en voi sanoa puolisostani. Ehkä haavoittuvaa on helpompi rakastaa epäitsekkäästi? Koira on minusta riippuvainen, siksi olen valmis tekemään kaikkeni, että sillä olisi hyvä. Puolisoni taas on osoittanut pärjäävänsä elämässä ilman minuakin.”
Katariinan mielestä rakkaus on paitsi tärkeä, myös vaikea teema.
”Kyllähän se siinä mielessä on itsekästä, että kaikki tapahtuu omien korvien välissä, tai kylkiluiden”, hän miettii.
”Rakkaus on hyvää oloa”
”Minun mielestäni kaikessa yksinkertaisuudessaan rakkaus on valtavan hyvää oloa, sen paremmin en osaa sitä selittää”, kertoo Anne. Hän uskoo rakkauden olevan aidoimmillaan täysin epäitsekästä.
”Vaikka tuosta voisi päätelläkin rakkauden olevan yksi itserakkauden muoto, niin ei se kyllä todellakaan ole sitä – oikea rakkaus lienee ainoita asioita maailmassa missä ihan oikeasti ihminen ei ole itselleen pääasia, vaan se rakkauden kohde.”
”Ehkä selitykseni on huono, mutta minä olen satavarma, että todellinen rakkaus ei ole itserakkautta – se on sitten eri juttu kuinka moni on henkisesti niin vahva ja kypsä, että pystyy tuntemaan sitä ihan oikeaa rakkautta”, Anne summaa.
Lisää rakkaudesta:
What is love
Rakkaudelle omistettu internet-sivusto
Rakkaus Wikipediassa
Kommentit
”Rakkaus” on ”vaikea” asia vain siksi, että termin alle yritetään tunkea liikaa ilmiöitä. Käyttökielessä termiä käytetään myös sellaisissa tilanteissa ja tunnetiloissa, joilla ei ole mitään ”rakkauden” kanssa tekemistä.
Rakkaus on kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvän tahdon ja teon tunne (sekä sen ilmentämistä), kohteesta riippumatta. Se on ulospäin (mutta myös itseensä) suunnattua positiivista energiaa.
Ihastuminen (mitä erheellisesti myös kutsutaan ”rakastumiseksi”, kun tunne siirtyy aktiiviselle tasolle) on sen sijaan pääasiassa itsekästä omistamisen halua: ”hänet haluan itselleni!”.
Rakastava ihminen voi toki ilmentää rakkauttaan (kuten yleensä myös tekee) myös tässä tilanteessa, mutta kyseessä ovat kuitenkin eritasoiset, päällekkäiset tunneilmiöt (tätä kai voisi kutsua ”romanttiseksi rakkaudeksi”, jos välttämättä haluaa). Ihastunut ei kuitenkaan välttämättä ilmennä rakkautta millään lailla – äärimmäisesimerkkinä narsisti, joka vain näyttelee kiintynyttä ja välittävää.
Mustasukkaisuus rakkauden osoituksena on vain höpöpuhetta, sillä mustasukkaisuus on aina itsekkään omistushalun ja menettämisen pelon ilmaisua. Sillä ei ole mitään oikean rakkauden kanssa tekemistä.
Rakkautta on myös omien tarpeiden täyttäminen, sillä itseään terveesti rakastava osaa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Itsekkyyttä se on vain, jos se tapahtuu toisten kustannuksella.
Aito rakkaus on aina ”pyyteetöntä”. Itseään terveesti rakastaminen sisältää kuitenkin ymmärryksen siitä, että kukaan ei voi loputtomasti antaa, ellei itsekin saa välillä.
Rakkaus on oikeastaan itsekkyyden vastakohta.
Kommentit
On kyynistä ajatella, että rakkaus on itsekästä. Jos Rakkaus ei olisi epäitsekästä, niin mikä sitten? Rakkaus sinänsä ei voi olla itsekästä, vaan ihminen itse. Jos esim rakastuu omaan rakkauteensa, niin silloin ei enää näe toista sellaisena kuin hän on, vaan jonain illuusiona, jonka ”rakastaminen” tekee itsen onnelliseksi. Toisaalta aitokin rakkaus usein palkitsee itse itsensä. Silloinkin se voi olla aivan epäitsekästä, jos se välittyy myös kohteelleen.
Kysymys on mielestäni enemmän siitä, osaako ihminen rakastaa tai pystyykö hän siihen. Jos pitää tunteen sisällään, niin se ei näy ulospäin. Toisaalta kätkettynä se ei enää olekaan rakkautta, koska rakkauden toiminnan luonne on toisenlainen. Uskon, että on ihmisiä, jotka tuntevat rakkautta muitakin kuin itseään kohtaan, mutta jotka eivät oikein osoita sitä heille ja se tekee heistä itsekkäitä. Todella vaikea aihe!
RAKKAUS ON PITKÄMIELINEN.LEMPEÄ …EI KÄYTTYÄYDY SOPIMATTOMASTI TOISTA RAKASTAMAANSA IHMISTÄ KOHTAAN???Rakkaudessa on monta olotilaa..ja todelline rakkaus ei kuole koskaan…
Rakkaus on anteeksiantamista ja pyytämistä! IHMISEN pitää osata rakastaa ensin itseään,jotta voi rakastaa toista ihmistä.RAKKAUS ei ole toisen omistamista vaan tilan antamista myös toiselle.
RAKKAUS ON LUOTTAMISTA.. meillähän ei ole kuin toisen sana siitä mitä toinen tekee.RAKKAUS on uskomista siihen mitä toinen sanoo kunnes..jos valehtelee on epäitsekäs,mutta eniten siinä pettää itseään!
TODELLINEN RAKKAUS on TUKI toiselle silloinkin kun on vaikeaa.ymmärtämistä.unohtamista,ei syyttelyä ja anteeksiantaen RAKASTAEN KÄY käyt keskelle ONNEA!
Rakkaus on huolehtimista toisesta aidosti..rakkaus on tosi vaikeaa jos siitä tekee vaikeaa..
HUONOT JA HYVÄT PÄIVÄTKIN pitää sietää..älkää tehkö rakkaudesta niin vaikeaa!!!
Rakkaus on joltain osin myös KÄRSIMISTÄ..silloin esim. jos toinen sairastuu..silloinkin pitäisi jaksaa rakastaa.
RAKASTAKAA KÄRSIKÄÄ JA UNHOITTAKAA!
Rakkaus on todellinen onnen tunne hetkittäin,vähemmän ja enemmän ! Rakkaus on voiman antaja arjen ”vastuksissakin”.
TEHKÄÄ niin rakkallenne kuin toivoisitte tekevän itsellenne! MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA VAIKEAN AIHEEN RAKKAUDEN KANSSA!
OLE RAKKAALLESI SE PARAS YSTÄVÄ..JAA ILOT JA SURUT YHDESSÄ RAKKAASI KANSSA!
Etsi aina elämässä kaunista ja hyvää… niin sun sydämmesi kantaa kultajyvää!
MAAILMASSA monta on ihmeellista asiaa ja se hämmästyttää ja kummastuttaa isoakin kulkijaa väliin niin???
”älä jaa murehtimaan eilistä vaan usko tulevasta parempaa”
RAKKAUDELLISTA kevättä kaikille lukijoille!
Miksi yhteisön tulee säädellä rakkautta ja liittää siihen kaikenlaisia rituaalejà? Luulisi ihmisten haluavan juuri rakkauden olevan vapaa erinäisten pappien puuttumisesta ihmisten rakkauselämään. Puhumattakaan erinäisistä riiteistä ja ihmisuhreista…
Rakkaus on elämän ihmeen kaunein ja mystisin ilmentymä.
”Rakkaus” on ”vaikea” asia vain siksi, että termin alle yritetään tunkea liikaa ilmiöitä. Käyttökielessä termiä käytetään myös sellaisissa tilanteissa ja tunnetiloissa, joilla ei ole mitään ”rakkauden” kanssa tekemistä.
Rakkaus on kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvän tahdon ja teon tunne (sekä sen ilmentämistä), kohteesta riippumatta. Se on ulospäin (mutta myös itseensä) suunnattua positiivista energiaa.
Ihastuminen (mitä erheellisesti myös kutsutaan ”rakastumiseksi”, kun tunne siirtyy aktiiviselle tasolle) on sen sijaan pääasiassa itsekästä omistamisen halua: ”hänet haluan itselleni!”.
Rakastava ihminen voi toki ilmentää rakkauttaan (kuten yleensä myös tekee) myös tässä tilanteessa, mutta kyseessä ovat kuitenkin eritasoiset, päällekkäiset tunneilmiöt (tätä kai voisi kutsua ”romanttiseksi rakkaudeksi”, jos välttämättä haluaa). Ihastunut ei kuitenkaan välttämättä ilmennä rakkautta millään lailla – äärimmäisesimerkkinä narsisti, joka vain näyttelee kiintynyttä ja välittävää.
Mustasukkaisuus rakkauden osoituksena on vain höpöpuhetta, sillä mustasukkaisuus on aina itsekkään omistushalun ja menettämisen pelon ilmaisua. Sillä ei ole mitään oikean rakkauden kanssa tekemistä.
Rakkautta on myös omien tarpeiden täyttäminen, sillä itseään terveesti rakastava osaa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Itsekkyyttä se on vain, jos se tapahtuu toisten kustannuksella.
Aito rakkaus on aina ”pyyteetöntä”. Itseään terveesti rakastaminen sisältää kuitenkin ymmärryksen siitä, että kukaan ei voi loputtomasti antaa, ellei itsekin saa välillä.
Rakkaus on oikeastaan itsekkyyden vastakohta.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous