Ihmissuhteet

Riippuvuus nettideittailuun voi syntyä yhtä helposti kuin peliriippuvuus – näin addiktio syntyy

Pohjimmiltaan riippuvuudessa ei ole kyse nautinnosta vaan pakkomielteisestä nautinnon tavoittelusta. Riippuvuuksiin perehtyneen tiedetoimittaja-kirjailijan mukaan riippuvuuden syntymiseen tarvitaan vain yksi myönteinen kokemus, nautinnon tuonut palkinto. 

Teksti:
Iina Alanko
Kuvat:
Istock

Riskin riippuvuuden syntymiseen voi tunnistaa nautinnon humahduksesta.

Pohjimmiltaan riippuvuudessa ei ole kyse nautinnosta vaan pakkomielteisestä nautinnon tavoittelusta. Riippuvuuksiin perehtyneen tiedetoimittaja-kirjailijan mukaan riippuvuuden syntymiseen tarvitaan vain yksi myönteinen kokemus, nautinnon tuonut palkinto. 

Addiktiotutkijoiden mukaan uhkapeli on riippuvuutta puhtaimmillaan. Siinä ihminen tuottaa itse aivokemiallisen palkintonsa, kun esimerkiksi juopotellessa sen tuottaa alkoholi.

– Nettideittaamisesta saatavaa mielihyvää voi verrata uhkapelin tuottamaan aivokemialliseen mielihyvään, sanoo aiheesta Odotusarvoisesti sinun -romaanin kirjoittanut tiedetoimittaja Antti Kivimäki, 40.

Yhtymäkohta nettideittailun ja peliriippuvuuden välillä on siinä, että molemmissa samaa voi toistaa loputtomiin. Pokeria voi aina jatkaa, pelata uuden jaon ja toivoa voittoa. Nettideittipalstoilla voi aina klikata uuden ilmoituksen auki ja lähteä koettamaan onneaan.

Moni on jäänyt koukkuun nettideittailuun

Kun puhutaan riippuvuudesta, mukaan tulee pakkotoisto: asiaa tehdään, vaikka se ei enää ole kivaa.

– Kun nettitreffeillä on joskus ollut oikein mukavaa tai pokerissa on saanut vähän isomman voiton, nautinto jättää vahvan muistijäljen. Silloin ihminen on motivoitunut toistamaan samaa riippumatta siitä, saako hän joka kerta saman palkinnon vai ei. Pohjimmiltaan riippuvuudessa ei ole kyse nautinnosta vaan pakkomielteisestä nautinnon tavoittelusta, Kivimäki kertoo.

Kivimäki uskoo, että moni on jäänyt koukkuun nettideittailuun.

– He ovat tapadeittailijoita eivätkä välttämättä myönnä, että kyseessä on elämäntapa. Mutta jos on nettideittaillut useamman vuoden ajan, romanttinen elämä ja seksuaalisuus kiertyvät jo nettideittisovelluksen ympärille.

Tinderissä tai hedelmäpelissä on mukana myös kehollinen riippuvuus: tottua ja addiktoitua voi myös toistuvaan sormen pyyhkäisyliikkeeseen.

Riippuvuuden voi tunnistaa nautinnon humahduksesta

Mistä huomaa oman alttiutensa addiktoitumiseen?

– Yksinkertaistetusti siitä, jos jokin asia tuottaa ylisuurta nautintoa. Kaikistahan nettideittailu on varmaan kivaa – on hauska saada viestejä ja löytää uusi kiva profiili. Mutta jos se niin sanotusti humahtaa päähän, kannattaa miettiä, onko se enää tervettä.

Mitä siinä tapauksessa pitää tehdä?

– Hyvä kysymys. On helppo sanoa, että lopeta, mutta sitä on vaikeampi toteuttaa. Jos omaa tajuntaansa voi ja osaa katsoa vähän ulkopuolelta, ehkä tajuaa, että kyse on nyt vain dopamiinin eli motivaatiohormonin tuottamasta riippuvuudesta. Vaikka jokin asia tuntuu aivokemiallisesti tärkeältä, se ei tarkoita, että se oikeasti olisi tärkeää.

Useimmat liikkeellä tosissaan

Mistä sitten tunnistaa deittikumppanin, jolle deittailusta on tullut peli ja takana on ehkä satojakin treffejä?

– Veikkaan, että useimmat ovat nettideiteillä tosissaan ja aika harva käy treffeillä pelkän pelaamisen vuoksi. Se, että on käynyt sadoilla treffeillä, ei välttämättä ole ristiriidassa sen kanssa, että kumppania etsii tosissaan. Ihminen voi joka kerta nettideiteille mennessään aidosti uskoa, että nyt minä löydän sen oikean. Uskon siis, että moni sarjadeittailijakin on tositarkoituksella liikkeellä, Kivimäki sanoo.

– Toisaalta jos ketään ei kymmenien tai satojenkaan treffien jälkeen ole löytynyt, kannattaa ehkä miettiä onko omissa toimintatavoissa tai käyttäytymisessä jotain vikaa. Tai ovatko omat odotukset jotenkin pielessä.

X