Ihmissuhteet

Saako puolison ulkonäköön koskaan puuttua? Pariterapeutti kertoo pelisäännöt

Puolison ulkonäköön puuttuminen on pahimmillaan henkistä väkivaltaa, sanoo pariterapeutti. Mutta joskus puolison nopea ulkoinen muutos voi kieliä siitä, että kaikki ei ole hyvin. Silloin asia kannattaa ottaa ystävällisesti puheeksi.

Teksti:
Tyyne Pennanen
Kuvat:
Istock

Ikääntymisen kaltainen hidas ja luonnollinen muutos on harvoin ongelma parisuhteessa.

Puolison ulkonäköön puuttuminen on pahimmillaan henkistä väkivaltaa, sanoo pariterapeutti. Mutta joskus puolison nopea ulkoinen muutos voi kieliä siitä, että kaikki ei ole hyvin. Silloin asia kannattaa ottaa ystävällisesti puheeksi.

”Riidan tuoksinassa kumppani arvosteli pömpöttävää vatsaani sillä seurauksella, että suutuin ja loukkaannuin todella paljon. Aloin armottomasti kontrolloida syömistäni, ja se jatkuu vielä tänäkin päivänä.”

Näin kirjoittaa Annan lukija, kun kysyimme, miten omaa tai kumppanin muuttunutta ulkonäköä on käsitelty parisuhteessa. Suurimmalle osalle ulkonäkö ei ollut ongelma, mutta noin neljännes oli ollut tyytymätön kumppaninsa ulkonäköön. Vajaa neljännes oli saanut kumppaniltaan huomautuksia omaan ulkonäköönsä liittyen.

Mistä itse asiassa on kyse, kun kumppani alkaa arvostella toisen ulkonäköä parisuhteessa?

Puolison ulkonäön arvostelu voi olla henkistä väkivaltaa

Pahimmillaan henkisestä väkivallasta. Tätä mieltä on pariterapeutti Jouni Pölönen.

Hänen mielestään esimerkiksi yllä olevassa riidassa lauottu kommentti on hyökkäys kyseisen henkilön naiseutta ja seksuaalisuutta kohtaan. Siinä rikotaan toisen fyysistä koskemattomuutta sanoilla.

– Nainen on alkanut kontrolloida syömistään, joten hän ei koe turvallisuutta eikä luottamusta parisuhteessaan. Tuollainen kommentointi ei ole aikuismaista, ja sitä pitää todella pyytää anteeksi, Pölönen sanoo.

Ulkonäköön kohdistuva arvostelu voi olla parisuhteessa toistuvaa. Näin on esimerkiksi tässä Annan lukijan tapauksessa:

”Hän on arvostellut lähes kaikkea: silmien ja hiusten väriä, hiusten paksuutta, takapuolen kokoa ja muotoa. Arvostelu ei ainakaan paranna itsetuntoa. Seurauksena tietää, ettei ole kyllin hyvä omana itsenään!”

Pölösen mielestä tällaisessa tilanteessa tarvitaan jo ammattiapua.

– Vastuullinen aikuinen ei missään tilanteessa puhu noin kumppanilleen. Mies pitää itsestäänselvyytenä naista, joka jakaa hänen kanssaan ainutkertaista elämäänsä. Tuollaiseen käytökseen ei yksinkertaisesti ole kenelläkään oikeutta, Pölönen sanoo.

”Hän pitää minua kyllä muuten kauniina, kunhan on paita päällä”

Joskus ulkonäkö voi muuttua itsestä riippumattomista syistä. Nimimerkki Vanha rouva kirjoitti Anna.fin keskusteluryhmässä näin:

”Raskaudet jättivät jälkensä vartalooni, vatsassa on raskausarpia ja iho on ryppyinen ja löystynyt navan ympäriltä. Kovalla työllä olen saanut itseni entisiin mittoihin, olen hoikka ja siro, mutta tuo venynyt nahka ei palaudu koskaan ennalleen. Kuopuksen syntymästä on aikaa jo yli neljä vuotta. Itse hyväksyn tämän muutoksen vartalossani, mutta mies ei enää halua nähdä minua alasti tai alusvaatteissa. Seksiä on kerran viikossa, mutta aina pimeässä huoneessa. Mies lopulta myönsi, ettei halua katsella löysänahkaista vatsaani. Hän pitää minua kyllä muuten kauniina, kunhan on paita päällä. Seksi on alkanut tuntua välttämättömältä pahalta, en enää pysty nauttimaan itse. Mies ehdotti varovaisesti leikkausta. Itse olen aina ollut esteettistä kirurgiaa vastaan; vaikken muita tuomitsekaan, niin itseäni en olisi halukas leikkauttamaan.”

Pölönen on tekstistä surullinen ja naisen puolesta pahoillaan.

– Heillä on yhteiset lapset, joten tuntuu siltä, että miehen tilannetaju ja empatiakyky puuttuvat. Mies myös esineellistää naista. Esteettinen kirurgia on tietyissä tilanteissa ok, mutta halun leikkaukseen täytyy aina lähteä henkilöstä itsestään. Ja jos henkilö sellaista haluaa, niin toki siitä voidaan parisuhteessa keskustella, mutta silloin pitää olla tunneyhteys kunnossa ja suhteessa turvallinen olo.

Naisen ulkonäkö on yhteiskunnassa edelleen tiukemman luupin alla

Silkkaa sovinismia. Sellaisena kumppanin ulkonäön arvosteleminen välillä näyttäytyy. Pölönen on huomannut vastaanotollaan, että miehet syyllistyvät siihen naisia useammin.

– Ylilyönnit ovat esimerkiksi sellaisia, että miksi et pukeudu niin kuin meidän työpaikan sihteeri.

Mies saattaa kritisoida naisen habitusta, vaikka omassa ulkonäössä olisi kohentamisen varaa. Omaan vatsaansa ja vaikka kohonneisiin sokeriarvoihinsa mies saattaa suhtautua huumorilla ja välinpitämättömästi.

Mutta kyllä naisetkin antavat palaa: ”Exän habitus muuttui suhteen aikana. Se rockahtava kukko hävisi. Kerroin hänelle suoraan, että olin tykännyt siitä näystä. Joskus kyllä harmittaa, miten suora olin”, lukija tunnustaa.

Naisen ulkonäkö on kuitenkin yhteiskunnassa edelleen tiukemman luupin alla kuin miehen. Asetelma liittyy siihen, miten naista on kautta aikojen kuvattu kulttuurissamme, Pölönen arvelee. Kärjistetysti sanoen miehen vetovoima perustuu kokemukseen, valtaan ja taitoon ja naisen puolestaan ulkonäköön.

Tästä syntyy Pölösen mukaan kierre. Yhteiskunta vaatii naista näyttämään hyvältä, joten nainen kiinnittää huomiota ulkoiseen olemukseensa, mikä puolestaan pitää yllä yleistä käsitystä siitä, että naisen kuuluu olla hyvännäköinen. Siihenhän ihan kuuluukin puuttua!

Ei siis ole ihme, että naisten ulkonäköpaineet ovat kovemmat kuin miesten.

– Jo nuori nainen hakee heikkoa lenkkiä itsestään, eikä armollisuus itseä kohtaan välttämättä kasva ikääntyessä, Pölönen huomauttaa.

Itsekriittisyys näkyi myös Annan kyselyssä. Vain noin 10 prosenttia oli kokenut kumppanin muuttuneen ulkonäön vähentäneen omia seksihaluja. Sen sijaan 30 prosentilla naisista tyytymättömyys omaa kehoa kohtaan vähensi seksihaluja.

Jos ulkonäkö muuttuu nopeasti – kysy asiasta, mutta aina ystävällisesti

Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että ulkonäöllä on merkitystä parisuhteessa.

– Tämä on ihan kiistatonta. Molemminpuolinen fyysinen vetovoima on parisuhteessa keskeinen asia. Siksi on hyvä pitää huolta itsestään. Mutta nainen pukeutukoon miten itse haluaa, se on jokaisen perusoikeus.

Ikääntymisen kaltainen hidas ja luonnollinen muutos on harvoin ongelma parisuhteessa. Mutta raju ja nopea muutos habituksessa, kuten se, ettei pidä itsestään huolta, vaikuttaa usein kumppanin seksuaaliseen haluun.

Pölösen mielestä kumppanin velvollisuus on ottaa nopea ulkoinen muutos puheeksi.

– Esimerkiksi äkillinen lihominen saattaa kieliä jostakin isommasta, taustalla piilevästä ongelmasta. Keskustelun voi aloittaa kysymällä, onko parisuhteessa tai töissä kaikki hyvin. Tai kuormittaako jokin muu asia? Näistä aloituksista voi seurata hyödyllisiä keskusteluja, Pölönen vinkkaa.

Ulkonäköön tulisi puuttua myös silloin, kun epäilee terveysongelmia. Runsas ylipaino voi myötävaikuttaa erilaisten sairauksien syntyyn.

– Mutta huomauttaminen on aina tehtävä ystävällisesti, sitä ei saa tehdä tylysti.

Sen voi tehdä vaikka näin, kuten teki eräs lukijan kumppani:

”Hän otti asian hyvin hienovaraisesti esille, tyyliin: ’Käveleminen työpaikalle piristäisi.’ Tuntui, että hän arvostaa että huolehtisin itsestäni itseni takia. Minusta on ihan hyvä, että hän otti asian esille.”

Kyselyyn vastasi 370 naista Annan lukijapaneelista.

X