Ihminen voi sählätä puhdasta kiltteyttään.
Ihmissuhteet

Sähläätkö usein? Se saattaa johtua siitä, että olet liian kiltti

Sählääminen saattaa kieliä liiasta kiltteydestä. Niin kauan, kun et osaa vetää omia rajojasi ja sanoa ei lisätöille, olet vaarassa ajautua ikuiseksi säheltäjäksi.
Teksti: Laura Koljonen Kuvat: iStock

Sählääminen ei välttämättä ole kenellekään ominainen luonteenpiirre. Se voi kertoa myös liiasta kiltteydestä, jonka myötä ihminen ajautuu soheltamaan.

Ajankäytön suunnitteluun kannustavan Antisäätäjä-teoksen kirjoittanut valmentaja Anna Perho kertoo, millaisista merkeistä voit päätellä, että sähläät kiltteyttäsi.

1. Et uskalla sanoa ei

Nyt en valitettavasti voi auttaa. Miksi niin yksinkertainen lause on niin vaikea sanoa ääneen?

– Kieltäytyminen on sosiaalisesti hankalaa, koska toinen saattaa suuttua tai möksähtää. On helpompaa sanoa että ”mä hoidan” kuin kieltäytyä ja ottaa riski, että toinen pahoittaa mielensä.

Helppoa tapaa kieltäytyä ei ole, mutta kieltäytymiseen voi varautua käymällä hankalaa tilannetta mielessään etukäteen läpi.

– Kun joku ehdottaa jotakin, mistä tiedän joutuvani kieltäytymään, kysyn, voinko palata asiaan katsottuani kalenteria. On helpompi sanoa ei, kun miettii hetken perusteita. Joskus jopa kirjoitan ne itselleni ylös, jotta olen tilanteessa tarvittavan jämäkkä.

Kieltäytymiseen voi myös osallistaa muita.

– Tee työprosessisi näkyväksi ja kysy uutta tehtävää tarjoavalta, mitä hän jättäisi pois uuden tehtävän tieltä.

– Kannattaa muistaa, että kieltäytyminen ja epäkohteliaisuus ei ole sama asia. Voi olla suora olematta ilkeä tai aggressiivinen.

Perho sanoo huomanneensa, että jämäkimmät kieltäytyjät ovat usein niitä, jotka ovat kohdanneet jossain vaiheessa jaksamisensa rajat.

– He ovat usein käyneet uupumuksen rajoilla tai sairastaneet burn outin. Silloin ihminen joutuu viimeistään kysymään itseltään kumpi on tärkeämpää: oma terveys vai se, ettei kukaan koskaan suutu.

2. Et hahmota, mikä työssäsi on olennaista

Ennen kuin voi kieltäytyä, on pystyttävä erottamaan olennainen epäolennaisesta.

– Pohdi, mitkä ovat työsi ydintehtäviä: miksi sinut on alun perin palkattu tehtävääsi? Mitä ainakin pitää saada aikaiseksi? Maksetaanko sinulle siitä, että vastaat jokaiseen meiliin kolmen minuutin sisään – vai sittenkin jostain muusta? Jos ydintehtävien hahmottaminen tuntuu vaikealta, keskustele esimiehesi tai tiiminvetäjäsi kanssa työsi tavoitteista ja rajoista. Työprosessin selkiyttäminen auttaa kaikkia.

– Kun tiedät, mitä sinulta odotetaan, myös kieltäytymisestä tulee asteen verran helpompaa. Et sano ei siksi, että yrittäisit vältellä jonkin tekemistä vaan siksi, että voit keskittyä oleelliseen.

3. Et tee omia ehdotuksia tilanteen parantamiseksi

Vaikka työnantajalla on vastuu työkuorman mitoituksesta, pohjimmiltaan jokainen on vastuussa omasta ajankäytöstään. Perho muistuttaa, että kun rajat tulevat vastaan, siitä pitää kertoa avoimesti eikä jäädä odottelemaan, että esimies tai muut työtoverit huomaavat vointisi.

– Jos et ole tyytyväinen ajankäyttöösi, mieti, miten toivoisit asioiden olevan. Mistä eroon ja mitä tilalle – ne ovat peruskysymyksiä, joista ajankäytön suunnittelun pitäisi lähteä liikkeelle. Nyrkkisääntö on, että jos jokin ei toimi, muuta työprosessia.

– Olemme mestareita selittämään, mistä kiire ja sählääminen johtuu, mutta harvemmin tulemme miettineeksi sitä, miten toivoisimme asioiden olevan. Muutoksen kannalta on kuitenkin välttämätöntä rakentaa ensin tavoite: millainen ajankäyttö olisi minulle ihanteellista ja mitä hyvää siitä seuraisi?

4. Myönnyt, koska se on helpompaa

Kun aikaa on vähän ja kollega ei suoriudu koko tiimin etenemiseen vaikuttavasta työtehtävästään, voi tuntua helpommalta tehdä hänen työnsä kuin alkaa opettaa. Virhe!

– Ihmismieli valitsee aina spontaanisti sen vaihtoehdon, joka tuottaa välitöntä mielihyvää. Siksi on helpompi ottaa toisen tehtävät vastuulleen kuin pakottaa hänet ottamaan vastuuta omasta tekemisestään. Kaikki tarvitsevat joskus tilapäistä apua, mutta jatkuva toisten töiden hoitaminen vie työkaverilta pois mahdollisuuden kasvaa ja oppia.  Välttely uuvuttaa, vastuu voimaannuttaa.

– Kärsivällisyys pätee myös delegointiin. Jonkin asian opettaminen vie noin nelinkertaisesti aikaa siihen nähden, että asian tekisi itse. Pidemmällä aikavälillä tämä kuitenkin säästää aikaa moninkertaisesti.

5. Olet muuttunut marttyyriksi

– Usein heikosti toimivia käyttäytymismalleja puolustellaan sillä, että ne ovat hyveitä. Esimerkiksi marttyyri selittää käytöstään sillä, että ”jonkunhan täällä on oltava se vastuullinen”. Samalla hän kuitenkin myrkyttää ympäristöään ja varmistaa, että hänen rastinsa jatkuu. Marttyyrin työt eivät koskaan lopu, sillä muut oppivat, että hän tekee kyllä.

Marttyyri laiminlyö omia tarpeitaan ja tinkii jatkuvasti itselleen tärkeistä asioista.

X