Ihmiset ja suhteet

Sammakkosuodatin ja homotutka

Teksti:
Anna.fi

Taas näitä aamuja. Kukkaroni sentit ovat muuttuneet senteiksi vyötärölle ja reisiin. Liikkuva raha muuttuu kiinteäksi omaisuudeksi helpoiten nesteyttämällä, ja vaikka illan aikana toistaa typerryttävän usein että “Tää kuohuviini menee mun päähän ihan sikanopeasti”, niin totuus on kuitenkin se, että juoma menee reisiin vielä nopeammin.

Sammakko

Akuuttia ulkonäkökriisiä ei helpota se, että tuoreessa muistissani on sauvakävelylenkillä kohtaamani jäppinen, joka neuvoi avuliaasti: “Tuo on tosi hyvä tapa pudottaa painoasi”. Hymyilin aurinkoisesti ja vastasin: “Tuo on tosi hyvä tapa päästä hengestäsi”. Tai siis villissä mielikuvitusmaailmassani vastasin näin, todellisuudessa yritin epätoivoisesti uskoa miehen olevan vain todella kömpelö ja tahditon small-talkkaaja. Siitähän ei voi toista syyllistää. Siitä voi vain kärsiä.

Kärsimystä lisää se, että sosiaalinen torspo on verisukulainen. Viime kesänä olimme erään sukulaisen häissä, ja isäni totesi harvoin tapaamallensa morsmaikulle: “Onneksi olkoon, en olisi uskonut, että nähdään sinun häissäsi”. Morsian hymyili hämillisesti samalla, kun kiskoin isää sivummalle ja mietin, voiko viisikymppisen miehen julistaa seniiliksi ja siten saada tämän tokaisuille lääketieteellisen selityksen ja armon ihmisten silmissä.

Onneksi kyseisiin häihin oli eksynyt pari muutakin toistaitoista. Vähemmän salskea ja vähemmän nuori mies tuli iloisesti luokseni ja hihkaisi:” Onneksi täällä on myös vapaita naisia!” Tavoistani poiketen seurustelin tuohon maailmanaikaan, mutta poikaystäväni ei vain ollut paikalla. Kun huomautin asiasta, löytäjäni totesi ykskantaan: “No mutta näiden häiden juhlintaa ajatellen sinä olet vapaa nainen”. Pettämätön logiikka, joka on varmaan opittu elokuvista American Pie 1-10 ja Road Trip.

Illan päädebiili oli kuitenkin juhlapuhuja, joka leppeänä kesäpäivänä oli valinnut hääpuheensa aiheeksi “Millä kaikilla tavoilla hääpari olisi voinut saada surmansa ennen tätä päivää?”. Koska hääpari oli aika nuori ja he olisivat nykyaikaisen hyvinvointiyhteiskunnan aikana voineet kuolla vain rajalliseen määrään tauteja, vedettiin juttuun mukaan myös heidän esivanhempansa. Kuka tahansahan näistä esivanhemmista olisi voinut kuolla esimerkiksi Mustan Surman aikana ruttoon tai tukehtua kampakeraamisella ajalla saviruukunpalaan. Sittenhän he eivät olisi koskaan saaneet jälkikasvua ja lopputuloksena hääpari ei olisi koskaan syntynyt ja kohdannut toisiaan. Että ollaanpa iloisia, että näin ei käynyt ja kohotetaan malja johdatukselle, joka kuljetti esivanhemmat aikoinaan sukupuoliyhteyteen – cincin!

Mutta vielä siihen skumpantäyteiseen eilisiltaan. Ilta todisti, että kaikkein infernaalisinta kärsimystä aiheuttavat omat idioottikommentit. Juttelin kuohuviinihiprakassani suulaasti ja vuolaasti kauniille miehelle, joka oli poikaystävänsä kanssa liikkeellä. Homoilla on minuun sellainen vaikutus (Kauniilla heteromiehillä yleisesti ottaen ei. Yhdelle sanoin suoraan, että “Sä olet niin hyvännäköinen, että en mä keksi mitään sanottavaa”. Ei se mieskään keksinyt. Kolmansilla treffeillä se alkoi jo olemaan hankalaa). Kun ilta päättyi, kaunis seuralaiseni yhtäkkiä karisti homoseksuaalisuuden harteiltaan ja olikin hellyydenkipeä hetero. Toljotin häntä äimänkäkenä ja koska samppanja vaikuttaa mieleeni samoin kuin totuusseerumi, päräytin: “Mä olin ihan varma, että sä olet homo”. Kaunis mies katsoi minua rumasti.

Tunsin äkisti sympatiaa isääni ja muita torspoja kohtaan. Vahinko ei ole paikattavissa. Mistä löydän vastaisuuden varaksi korjaamon, joka puhdistaisi tai huoltaisi homotutkani?

Morkkis ja turvotus eristävät minut kotiarestiin, joten minulla on hyvää aikaa miettiä sammakkosyndroomaa. Aikoinaan tyttökaverini keräsivät kolehtia, jotta aivojeni ja suuni väliin saataisiin asennettua suodatin. Koin positiiviseksi sen, että he sentään uskoivat, että on olemassa aivot.

Ennen kuin suodattimesta on edes prototyyppiä saatavissa, minun on itse autettava itseäni ja mietittävä paras jälkihoitomenetelmä. Jos pyytää anteeksi, tekee kaikille osapuolille selväksi, että kyseessä oli aito moka. Jos vaihtaa puheenaihetta – tai kotimaata – todella nopeasti, voi mahdollisesti jättää leijumaan epätietoisuuden verhon: Sanottiinko äsken jotain perin juurin typerää, tai ehkä vain ymmärsin väärin?

Tärkeintä on, että sammakon jälkeen keskittyy puhumisen sijasta kuuntelemiseen, sillä se on sekä turvallista että kohteliasta. Jos vahingon rajaamiseksi alkaa jaaritella jostain poliittisesti korrektista aiheesta, pitää keskustelukumppani sinua sekä epäkohteliaana että tylsänä. Sammakon naamioiminen vitsiksi onnistuu hyvin harvoin ja sitä kannattaa käyttää vain, jos toinen osapuoli alkaa spontaanisti nauraa. Jos ketään ei naurata, voi aina yrittää keksiä tahdikkaan kohteliaisuuden. Hyvä puoli on se, että kaikki ihmiset pitävät kohteliaisuuksista, huono puoli on se, että monet sammakot ovat alun perin tarkoitettu nimenomaan kohteliaisuuksiksi.. ja sitten ne vain menevät kammottavalla tavalla vikaan.  

Odotellessani sammakkosuodattimen kehitystä ja homotutkani korjausta, vapautan itseni kotiarestista sillä ehdolla, että puhun tuntemattomille ihmisille ainoastaan saksaa. Sanavarastoni käsittää seuraavat ilmaisut:  kiitos, jää hyvästi, minä rakastan sinua ja sitten kolme versiota sanasta kakka. Eihän näin suppealla sanavarastolla voi mitenkään ajautua pulaan?

Tia

X