Selitä lapselle satukirjojen avulla

Lastenkirjan voi napata huojennukseksi moneen tilanteeseen. Nykyään yhä harvempi lapsi asuu ydinperheessä, ja yksinhuoltajat ja sateenkaariperheet ovat tätä päivää myös lastenkirjoissa. Esimerkiksi Mikko Mallikas -sarja kertoo pojasta ja yksinhuoltajaisästä. Outi Hovatan ”Pupujuttu ja muita vauvasatuja” sisältää kertomuksia vaihtoehtoisista lapsensaantimahdollisuuksista sekä tarinan perinteisimmällä tavalla syntyvästä lapsesta. Kirjassa kuvataan eläinpareja, jotka käyttävät erilaisia ”hedelmöityshoitoja” saadakseen jälkeläisen. Myös adoptiota käsitteleviä kirjoja on saatavilla. Aina ei välttämättä tarvitse alleviivata. Tove Janssonin Muumi -kirjoissa Muumimamma, Muumipappa ja Muumipeikko muodostavat ydinperheen, mutta perheen rajat ovat hämärät: Muumitalossa asuu paljon lisälapsikin, kuten Pikku Myy.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Tuula Luoto kertoo Lastentarhanopettajaliiton julkaisun ”Täyttä elämää” artikkelissa ”Sadut ja lastenkirjat antavat avaimia maailmaan ja mielikuvitukseen” lastenkirjallisuuden lisäävän lapsen kykyä hahmottaa ympäröivää maailmaa. Satu koskettaa lasta eniten silloin, kun se kuvastaa niitä ristiriitoja, joiden parissa hänen oma mielensä parhaillaan askartelee. Kirjan lukemisen jälkeen lapset uskaltavat kertoa omakohtaisista kokemuksistaan, mikä helpottaa tukalien tunteiden kestämistä. ”Jo kaksivuotiaan elämässä on tilanteita, joissa syntyy ristiriitoja lapsen ja hänen läheistensä välille”. Lukuhetki auttaa vanhempaa ymmärtämään lastaan sekä hänen tapaansa kokea asioita.

Lastenkirjoissa ristiriitojen pitää ratketa onnellisesti

Luoto kuvaa satujen olevan hienovarainen väylä aikuisten ja lasten maailmojen sekä myös sukupolvien välillä. Hän muistuttaa, että lastenkirjojen tarinoita kuunnellessaan lapset käsittelevät kokemiaan asioita sekä hakevat vahvistusta omille tunteilleen. Vaikka vanhemmat toivovat voivansa suojella lapsiaan surulta ja mielipahalta, elämässä tapahtuu paljon asioita, joihin vanhemmat eivät voi vaikuttaa. Esimerkiksi läheisen poismenoa ja surua käsittelee koskettavasti Nigel Grayn ja Vanessa Cabbanin kirja ”Pikkunallen isoisä”.

Luoto nostaa artikkelissaan esimerkiksi Kristiina Louhen Aino-sarjan kirjat. Sisarkateuden kurimuksessa pyristelevä lapsi saa Luodon mukaan lohtua siitä, että hän voi yhä uudelleen kuulla Ainon selviytymistarinan. ”Aino, pikkuinen tyttö” kertoo melkein kolmevuotiaan Ainon sisarkateudesta, joka kohdistuu sekä isoveljeen että kirjan lopussa syntyvään pikkuveljeen. ”Tämä kirja loppuu siihen, että Aino saa tuntea itsensä rakastetuksi omana itsenään kiukuttelustaan huolimatta”, Luoto kirjoittaa.

Luoto muistuttaa, että lapsen päiväkotiryhmässä saattaa olla hyvinkin erilaisista kulttuureista tulleita lapsia, jolloin erilaisuudesta kertovan kirjan lukeminen on erinomainen idea. Hyvä kirja luettavaksi on Katja Reiderin ja Angela von Roehlin kuvakirja ”Onko vika olla sika”. Kirja kertoo nimittelystä, erilaisuuden arvostelusta ja anteeksipyytämisestä. Luoto neuvoo, että lukemisen jälkeen lasta voi innostaa kyselemään ja kertomaan sadun herättämistä tunteista. Sadun sanomaa ei tarvitse tulkita lapselle, vaan pikemmin antaa tilaa lapsen omille kysymyksille ja ajatuksille.

Syksyn uutuuskirjoja aiheesta

WSOY on julkaissut Kasper ja Nora Strömmanin tekemän kuvakirjan ”Sohvaperuna”. Kirja kertoo, kuinka isää töiden jälkeen väsyttää, mutta Elmeri kaipaa huomiota. ”Jos kysyn isältä, tulisiko hän kanssani pulkkamäkeen, vastaus on: ei nyt, ehkä myöhemmin”, Elmeri harmittelee. Hän joutuu huomaamaan, että kun leikkii hiljaisia leikkejä, saattaa kesken leikin nukahtaa, eivätkä vanhemmat edes muista tulla etsimään. Pahempaakin voi tapahtua. Elmeri pyörii portaat alas leikkiessään ja loukkaa itsensä. Isän tullessa paikalle hän pyytää anteeksi, ettei ollut hiljaa. Silloin isä päättää yrittää sanoa ”kyllä” kaikelle, mitä Elmeri tahtoo tehdä.

Tammen julkaisema Hannu Mäkelän kirjoittama ”Miisan uusi perhe” kertoo lämpimästi ja osuvasti, kuinka lapsi kokee uusperheen muotoutumisen ja kahdessa kodissa asumisen. Kirjassa Miisa tuntee haikeutta, väillä ihan itkettääkin, kun elämässä on suuria muutoksia. Näitä ovat esimerkiksi se, kun muutetaan ja se, kun äidin ja Miisan elämään kävelee mies nimeltä Johannes. Kirjan kuluessa Miisa oppii, että muutoksia ei tarvitse pelätä, koska oman vanhemman rakkauteen voi aina luottaa.

Teksti: Johanna Mitjonen / A4 Media Oy (22.11.2005)