Marjatta (vas.) ja Aila ovat tukeneet toisiaan vakavissa sairauksissa.
Marjatta (vas.) ja Aila ovat tukeneet toisiaan vakavissa sairauksissa.
Ihmissuhteet

Sisarussuhde voi olla yksi merkittävimmistä ihmissuhteista – 6 sisarusta kertoo, milloin he turvautuvat toisiinsa 

Miten sisarussuhde vaikuttaa omaan kasvuun ja identiteetin rakentumiseen? Sen tietävät kaksoset Emmi ja Essi, veljekset Janttu ja Toni sekä siskokset Marjatta ja Aila.
Teksti: Riikka Heinonen Kuvat: Sampo Korhonen

Marjatta Oinonen, 73:

”Ei mene päivääkään, ettemme laittaisi tekstiviestiä toisillemme”

Perheessämme oli kahdeksan lasta, mutta sisarusparvestamme me hitsauduimme kaikkein tiiviimmin yhteen. Totuin jo lapsena huolehtimaan kolme vuotta nuoremmasta Ailasta ja tämän kaksoisveljestä. Olimme Ailan kanssa kuin paita ja peppu, nukuimmekin yhdessä.

Murrosiässä menin omia menojani enkä olisi millään jaksanut olla Ailan kanssa. Karkasin kotoa aina kun äiti toivoi, että viettäisin aikaa siskoni kanssa. Pian löysimme taas yhteisen sävelen ja aloimme käydä ulkona tanssimassa. Aila otti minusta kaikessa mallia.

Iän karttuessa olemme tulleet jatkuvasti vain läheisemmiksi. Ei mene päivääkään, ettemme laittaisi ainakin tekstiviestiä toisillemme. Meillä ei ole mitään salaisuuksia, vaan kerromme kaiken aina ensimmäiseksi toisillemme. Tapaamme usein ja käymme yhdessä shoppailemassa. Meillä on täysin samanlainen tyyli. Saatamme toisistamme tietämättä ostaa samat housut tai paidan.

Luonteiltamme emme ole yksi yhteen, mutta täydennämme toisiamme juuri sopivasti. Olen sen verran itsepäinen ja määrätietoinen, ettei minuun ole kovin helppoa vaikuttaa. Aila on siinä onnistunut. Hänestä huolehtiminen on saanut aikaan sen, että haluan aina auttaa toisia mahdollisuuksieni mukaan.”

Aila Salovaara, 70:

”Meidät sekoitetaan jatkuvasti toisiimme”

Pikkusiskona olen tottunut siihen, että Marjatta määrää tahdin. Hän on kovis ja minä olen pehmis. Olin jo lapsena kiltti ja tein kaiken, mitä hän minulta pyysi. Marjatta on aina pomottanut minua. Meillä on ollut joskus pientä sanaharkkaakin, mutta ikinä emme ole kunnolla tapelleet.

Nuorempana meidät sekoitettiin jatkuvasti toisiimme. Kun Marjatta tuli käymään työpaikallani, häntä luultiin jo hississä minuksi. En itsekään vanhoja kuvia katsoessani erota, kumpi meistä on kuvassa. Paitsi että näytämme samanlaisilta, myös kuulostamme samalta ja ajattelemme samalla tavalla. Minne tahansa menemmekin, Marjatta sujahtaa vaatekauppaan rekkien väliin etsimään meille sopivia vaatteita.

Marjatan esimerkki on vaikuttanut minuun monin tavoin. Olen saanut häneltä rohkeutta ja varmuutta omiin toimiini, työhöni ja arkeeni. Olemme aina olleet toistemme tukena elämän pulmissa. Minulle luoja ei suonut lapsia, mutta olen hoitanut Marjatan poikaa aina tarpeen tullen.

Sain kuusi vuotta sitten aivoinfarktin. Marjatta tuli joka päivä teho-osastolle lohduttamaan minua, kun itkin kohtaloani. Itse olin Marjatan tukena vuosi sitten, kun hänen sydämensä läppä repesi. Marjatta on aina hoivannut minua, mutta yhtäkkiä hän olikin sairaalassa letkujen keskellä. Se oli minulle suuri järkytys. Vakavat sairastumisemme ovat opettaneet suhtautumaan elämään uudella tavalla. Ihan jokaisesta päivästä kannattaa nauttia.”

Lue lisää: Huonot välit sisaruksiin – miten sisarussuhteet voi korjata aikuisiällä?

Sisarussuhde heräsi uudelleen eloon: ”Aikuisena löysimme taas yhteisen suunnan ja sävelen”

Janttu (vas.) ja Toni ovat nyt läheisempiä kuin koskaan.

Janttu (vas.) ja Toni ovat nyt läheisempiä kuin koskaan.

Janttu Rosvall, 44:

”Olemme aina löytäneet tavan päästä haasteista eteenpäin”

Kun kaksi vuotta nuorempi pikkuveljeni Toni syntyi, pettymys oli valtava. Olin odottanut hänen syntymäänsä malttamattomana, ja kun se vihdoin tapahtui, hän ei tehnyt muuta kuin huusi. Vaikka ikäeromme on pieni, lapsena se tuntui yllättävän isolta. Vietimme teini-ikämme eri porukoissa, ja oikeastaan vasta aikuisena ystäväpiirimme sulautuivat yhteen.

Tein nuorena hölmöyksiä ja kokeilin rajoja. Toilailuani seurattuaan Tonin ei ole tarvinnut tehdä samanlaisia juttuja itse. En ole joutunut kantamaan huolta Tonista, sillä hän ei ole koskaan ajautunut vaikeuksiin. Toni on tasainen ja luotettava, kiusoitellen voisi sanoa, että hän on hyvällä tavalla tylsä.

Itseluottamustani on vahvistanut se, että elämässäni on sellainen ihminen kuin Toni. Meillä on samanlainen huumorintaju ja elämäntahti, otamme rennosti emmekä hötkyile. Emme märehdi asioita. Kun lähdemme yhdessä purjehdusreissulle, saatamme olla pitkiä aikoja hiljaa. Horisonttia katsellessamme käymme rauhassa läpi mieltä painavat asiat.

Olemme purjehtineet yhdessä kovissakin keleissä, nälkäisinä, kiukkuisina ja märkinä. Niissäkään tilanteissa emme ole ajautuneet napit vastakkain, vaan löytäneet tavan päästä haasteista eteenpäin. Kun sairastuin vuosi sitten vakavasti, Toni riensi heti tuekseni. Voin luottaa häneen sataprosenttisesti. Se tunne on ollut aina läsnä elämässäni, vaikken sitä nuorena välttämättä tajunnut.”

Toni Rosvall, 42:

”Tajusin, miten tärkeä ihminen hän on minulle”

”Pikkuveljenä katsoin Janttua ihaillen, halusin pukeutua kuin hän ja kuunnella samoja levyjä. Janttu tuli avuksi, kun minua kiusattiin koulussa. Pari vuotta vanhempi isoveli oli kiusaajille paras mahdollinen pelote. Kiusaaminen loppui heti alkuunsa.

Olin hämilläni, kun Janttu erkaantui teini-iässä perheestämme. Silloin minusta tuntui, etten ollut hänelle mitään, olin vain hänen tiellään.

Etenkin nuorempana muistutimme toisiamme ulkoisesti paljonkin. Meillä molemmilla on tummat, kiharat hiukset, ja rusketumme helposti. Ennen täysi-ikäistymistäni lainasin usein Jantun papereita päästäkseni ravintolaan. Se onnistui joka kerta.

Aikuisena löysimme taas yhteisen suunnan ja sävelen. Näemme toisiamme viikoittain. Kyläilemme toistemme luona, kokkaamme, käymme baareissa ja puunaamme yhteistä purjevenettämme.

Jantun olemassaolo on vahvistanut omaa identiteettiäni. Jos joskus epäilen omia tekemisiäni, saan voimaa siitä, että lähelläni on samalla tavalla ajatteleva ihminen. Tunnemme toisemme läpikotaisin ja voimme puhua toisillemme mitään säästelemättä. Välillämme on niin vahva side, ettei sitä voi rikkoa mikään.

Olemme nyt läheisempiä kuin koskaan. Kun Janttu sairastui vakavasti, tajusin todella, miten tärkeä ihminen hän on minulle. Silloin mietin, että oliko tämä nyt tässä. Onneksi ei ollut.”

”Kaksosuus on varmasti vaikuttanut identiteettiini”

Sisarussuhde voi kestää läheisenä läpi elämän. Kaksoset Emmi (vas.) ja Essi ovat lähes kaikesta samaa mieltä.

Sisarussuhde voi kestää läheisenä läpi elämän. Kaksoset Emmi (vas.) ja Essi ovat lähes kaikesta samaa mieltä.

Emmi Helanne, 41:

”En osaa kuvitella, millaista elämä olisi ilman Essiä”

Minulla ja kaksoissiskollani Essillä on vain 20 minuuttia ikäeroa. Minä synnyin ensin ja Essi tuli perässä. Siitä lähtien olemme olleet erottamattomat. Lapsena pyöräilimme rinnakkain punaisilla kolmipyöräisillä, meillä oli yhteiset kaverit ja olimme samalla luokalla koulussa. Vaikka olimme läheisiä, otimme usein yhteen.

Olemme luonteiltamme ärsyttävän samanlaisia, joskin Essi on sovittelevampi. Minulla palaa helpommin pinna. Mietin eilen, että haluaisin leikkauttaa polkkatukan. Tänään Essin tavatessani hänellä oli tietysti juuri sellainen polkka, josta olin haaveillut. Koen kuitenkin, että olemme erillisiä ihmisiä, enkä ajattele olevani puolikas ilman Essiä. Meillä molemmilla on vahva, oma ja kokonainen identiteetti. On ihanaa elää elämää, kun ei ole yksin.

Saimme esikoislapsemme samoihin aikoihin, vaikka emme suunnitelleet sitä yhdessä. Jos minulla on haasteita tai päätöstä vaativia asioita, soitan Essille ja kysyn hänen neuvoaan. Monesti mietin, miten ihmeessä muut pärjäävät ilman kaksoissiskoa. Essin avulla minusta on tullut ihminen, joka luottaa muihin ja haluaa jakaa ja tehdä yhdessä asioita.”

Essi Lehtinen, 41:

”Sisaren merkitys on korostunut vaikeissa tilanteissa”

Ensimmäinen muistoni Emmistä on se, kun lapsena Torniossa asuessamme päätimme tehdä kylpyhuoneesta uima-altaan. Tukimme lattiakaivon ja harmittelimme, ettei vedenpinta siitä huolimatta noussut. Leikki loppui lyhyeen, kun alakerran naapuri soitti ovikelloa ja kertoi, että heillä valui vettä katosta sisään.

Emme ole koskaan kilpailleet keskenämme, vaan kulkeneet rinnakkain toisiamme tukien. Olemme hitsautuneet tiiviiksi kaksikoksi. Päästämme kuitenkin myös muita lähellemme. Puolisomme eivät ole koskaan joutuneet tuntemaan mustasukkaisuutta läheisestä suhteestamme.

Kaksosuus on varmasti vaikuttanut identiteettiini. Toisen ihmisen kanssa oleminen on totuttanut sosiaaliseksi, opettanut yhteistyötä ja jakamista. Vaikka olemme samanlaisia, emme ole kuitenkaan samoja.

Emmi on ollut kantava voima elämässäni. Sain Emmiltä korvaamatonta tukea avioeroni jälkeen. Isämme kuoli viisi vuotta sitten, ja tuimme menetyksen keskellä toisiamme. Olemme päättäneet, että jos toinen meistä jäisi työttömäksi, toinen rientäisi apuun.

On mukavampi elää elämäänsä tietäen, että apua on saatavilla, jos sitä joskus tarvitsee. Hankimme yhteisen sijoitusasunnonkin turvaksemme. Tiedän usein kysymättäkin, mitä mieltä Emmi mistäkin asiasta on. Se on helppoa, koska olemme lähes kaikesta samaa mieltä.”

X