Ihmiset ja suhteet

Soita äidille

Teksti: Anna.fi

Äiti ja tytärToukokuun toisena sunnuntaina miljoonat aikuiset tyttäret ympäri maailmaa soittavat äitienpäiväpuhelun. Sen loputtua he laskevat luurin kiitollisina, ilahtuneina, ärtyneitä tai levollisina. Äitien ja tyttärien väliset keskustelut ovat joskus arvaamattomia.

Amerikkalainen sosiolingvisti Deborah Tannen kertoo kirjassaan You are wearing that? Understanding mothers and daughters in conversation (Random House), että tutkimusten mukaan äidit puhuvat tyttärilleen enemmän kuin pojilleen jo näiden vauvaiässä.

Myös kolmikymppiset helsinkiläiset Henna ja Maila keskustelevat säännöllisesti puhelimitse äitiensä kanssa. Puheenaiheina voi olla ura, ihmissuhteet, kirjat tai ihan arjen tapahtumat. Äidin kanssa puhuminen on kuitenkin erilaista.

-Vaikka ei syntyisi minkäänlaista riitaa, olen aina väsynyt puhelun jälkeen, Henna kertoo.

Tannenin mukaan äitien ja tyttärien keskustelut ovatkin latautuneita ihan omalla tavallaan. Naiset järjestävät maailmaa puhumalla ja yrittävät saada asioita tapahtumaan puhumalla. Se luo suurempia mahdollisuuksia turvaan ja lohdutukseen, mutta myös loukkauksiin ja väärinymmärryksiin.

Äitien ja tyttärien keskustelujen historia alkaa siitä, kun vauva oppii puhumaan. Sen jälkeen tulee kouluunmeno, murrosikä, kotoamuutto, lasten saaminen ja nykymaailmassa viimeisten keskustelujen aikana molemmat ovat vanhuksia ja eläkkeellä.

Intiimejä aiheita

Maila kertoo keskustelevansa äitinsä kanssa muiden asioiden lisäksi myös painostaan, varsinkin Mailan ollessa laihdutuskuurilla. Tällöin äiti lähettää hänelle myös tekstiviestejä, joissa tiedustellaan painon kehittymistä ja kannustetaan jättämään herkkuja väliin.

Tällaisista aiheista eivät kommentoi usein edes parhaat ystävät. Tannenin mukaan äidiltä on valmis kuulemaan asioita, joita ei kuulisi keneltäkään muulta. Hän nimeää kolme suurta neuvomisen tai kritiikin aihetta: hiukset, vaatteet ja paino. Joillakuilla on vielä neljäntenä lasten kasvatus.

Kirjan aineistoa kerätessään Tannenin useimmin kuulema valitus äideistä oli ”Hän aina kritisoi minua”. Yleisin tyttäriä koskeva valitus taas oli ”En voi avata suutani. Hän ottaa kaiken kritiikkinä.” Sama verbaalinen sisältö (Ai nytkö jo laitat perunat uuniin? Aiotkos pukeutua sinne rennosti? Ettekö ole vielä käyneet Korkeasaaressaan) voidaan ymmärtää täysin eri tavoin. Tytär kuulee kritiikkiä, äiti uskoo vain välittävänsä.

Dilemmaa voi olla vaikeaa ratkoa, mutta Tannen mukaan sitä kannattaa ymmärtää toisen näkökulmasta. Tyttäret voisivat yrittää kuulla äidin sanoissa huolenpitoa ja äidit voisivat yrittää kuulla omissa sanoissaan kriittisyyttä.

Pieniä neuvoja

Mitään käänteentekeviä temppuja ei näin läheisen keskustelusuhteen parantamiseksi tietenkään ole, mutta Tannen antaa kirjansa lopussa pieniä järkeviä neuvoja äidille ja tyttärille.

Huomaa, että toinen on voinut muuttua. ”Mä tiedän, että sä…” johtaa usein vaaralliseen väitteeseen (kuten ”… et pidä pinaatista”). Äidit muistavat, mistä tyttäret pitivät nuorina, mutteivät tajua heidän muuttuneen. Samalla tapaa tyttäret eivät aina huomaa, että eläkkeelle siirtynyt 65-vuotias äiti arvostaa eri asioita kuin nelikymppinen.

Myös maailman muuttuminen luo väärinymmärryksiä. Henna kertoo huomanneensa, että äidin on joskus vaikea ymmärtää hänen työsuhteittensa määräaikaisuutta. Niinpä hyvätkään pätkäduunit eivät saa äidiltä sukupolvieron vuoksi tarpeeksi paljon onnitteluja ja hyväksyntää.

Puhukaa jostain vaarattomasta. Maila kertoo keskustelevansa painon lisäksi äitinsä kanssa muun muassa tv-sarjoista, kirjoista, sisustuksesta, sukulaisten kuulumisista ja joskus ajankohtaisista tapahtumistakin. Tällaiset teemat sisältävät myös vähemmän riskejä. Keskustelun rytmistä ja intiimistä keskustelusuhteesta voi nauttia vaikka jutut koskisivat jotain vähemmän henkilökohtaista.

Älä puhu siitä.Jos jokin aihe saa aina mielipahaa aikaan, siitä voi yksinkertaisesti olla puhumatta. Kannattaa olla tekemättä pieniä ja huomaamattomia viittauksiakaan, koska ne voivat mukaoveluudessaan olla usein kaikkein räjähdysherkimpiä.

Viimeinen neuvo on sikäli radikaali, että nykyinen kulttuurimme kehottaa puhumaan kaikesta. Usko puheen ja avoimen keskustelun parantavaan vaikutukseen saa meidät ottamaan uudelleen ja uudelleen aiheita, joista syntyy aina riitaa. Mutta ei ole mitenkään noloa olla puhumatta jostain.

Haastateltavien nimet on muutettu.

Deborah Tannen: You’re wearing that?: understanding mothers and daughters in conversation (Random House/USA; Virago Press/UK).  2006.

Kyösti Niemelä

Mistä asioista sinä riitelet äitisi kanssa?

Katso tilanne vastaamatta

X