Ihmiset ja suhteet

Sukulaiset voivat olla tukena tai haasteena

Teksti: Anna.fi

Suku on parhaimmillaan tuki ja turva, mutta se voi olla myös haaste. Haasteita voi oppia ylittämään, mutta joskus paras neuvo on lakata yrittämästä.

Suku, juhlaa?

Ripillepääsyt, ylioppilasjuhlat ja valmistujaiset, häät, lomareissut ja mahdolliset sukujuhlat. Kesään kuuluu liuta tilaisuuksia, joissa tavataan sukulaisia.

Iloisten jälleennäkemisten ja lämpimien keskustelujen lisäksi kahvipöydässä voi olla tarjolla myös toisenlainen kattaus: satunnaisia paremmintietämisiä tai tungettelevia kysymyksiä. Ehkä joku odottaa palveluksia tai jaksaa muistuttaa jostain, mikä meni jo vuosia sitten.

Ehkä henkilökemiat eivät kohtaa, ehkä suvulta on toivottu enemmän kuin on saatu. Ehkä ei vain ole mitään sanottavaa.

Silloin yhteinen aika voi tuntua raskaalta. Ennen juhlia saattaa herätä kysymys, miten tilaisuudesta selviytyisi hyvillä mielin. Entä jos ei edes haluaisi viettää aikaa seurassa, jota ei kunnolla tunne?

Kysymykset ovat tuttuja Anastasia Kozlovskille. Kognitiivinen lyhytterapeutti ja psykiatriaan erikoistuva lääkäri käsittelee vastaanotollaan ihmissuhdetaitoja, jotka usein tulevat tarpeeseen sukulaissuhteissakin.

– Sukulaisuuteen liittyy niin paljon odotuksia ja historiaa. Näistä suhteista halutaan pitää kiinni niissäkin tapauksissa, joissa se on erittäin raskasta. Tämä johtuu siitä, että haluamme noudattaa kulttuurinormeja.

Mutta kulttuurikin muuttuu.

Tarve ja tavat pitää yhteyttä sukulaisiin ovat muuttuneet muuttoliikkeen ja myös uusien viestintävälineiden myötä, kertoo Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja, perhetutkija Heli Vaaranen.

Toisille tämä on suuri menetys: suku ei olekaan läsnä tilanteissa, joissa sen tukea tarvitaan. Toisaalta vaikeissa suhteissa etäisyys voi olla helpotus.

– Ihmiset kokevat usein velvollisuudekseen olla saatavilla sukulaisilleen – siinäkin tapauksessa, että suhde on hallitseva, tuhoisakin. Erityisen vaikeita ovat lähiperhesuhteet, joihin liittyy riippuvuutta.

Tällaisia ovat esimerkiksi ikuisten lasten ja iäkkäiden vanhempien väliset suhteet. Näissä tilanteissa ikääntyneet äidit ovat riippuvaisia tyttäristään ja tyttäret äideistään. Molemmat osoittavat, että eivät viihdy suhteessa, mutta kokevat samalla tekevänsä palveluksen jäämällä.

– Katkerista tunteista huolimatta suhteeseen jäädään, sillä se on kummallekin keskeisin ihmissuhde. Tekemällä näin osapuolet varmistavat sen, että jäävät yksinäisiksi. Riippuvuussuhde on niin tiivis, ettei sen ympärille mahdu muita, Heli Vaaranen sanoo.

Joskus hankaliin täteihin, setiin ja serkkuihin saatetaan kiinnittäytyä tavan vuoksi. Sinnittelemällä emme kuitenkaan tee palvelusta itsellemme emmekä muille.

Jos sen sijaan pystyisimme tarkastelemaan haastavia tilanteita etäältä, saattaisimme kehittää suhteitamme ja voisimme niissä paremmin.

Aseta rajat

Usein hankalissa suhteissa on kyse omien rajojen vetämisestä, sanoo Heli Vaaranen.

– Jos ei osaa vetää omia rajojaan, päätyy juoksemaan karkuun ihmisiä, jotka kysyvät sopimattomia kysymyksiä. Rajojen asettaminen voi aiheuttaa paineita, mutta se on joka tapauksessa tehtävä.

Sen sijaan, että jättää juhlat väliin ikävien kohtaamisten varalta, voi kahvipöydässä sanoa suoraan, että kysymys on tungetteleva tai pyyntö sopimaton.

– Jos sukulaiset käyttävät hyväksi sitä, ettei ihminen pidä puoliaan, mitä tekee muu yhteiskunta? Suku on pienoiskuva siitä, miten toimimme työpaikalla ja suhteessa ystäviimme.

Yhtälailla hankalaa voi olla, jos vuorovaikutus sukulaisten kanssa ei ole luontevaa, toteaa Anastasia Kozlovski.

Jos yhteinen sävel omien sukulaisten kanssa on hukassa, arvot ovat hyvin erilaisia tai vuorovaikutus ei toimi, jää yhteydenpito muodolliseksi. Tilannetta ei helpota se, että emme aina edes keskustele suhteesta ja sille asetetuista odotuksista avoimesti.

– Saatamme olettaa suhteelta jotain ja samalla ihmetellä, miksi sukulaiset käyttäytyvät kuten käyttäytyvät.

Hyväksy muutos

Vaikeaa suhdetta ei ole pakko ylläpitää. Haasteineenkin, suhteemme sukuun on usein erityislaatuinen.

– Vaikka hankalat sukulaissuhteet saavat veren kiehumaan, tukeutuu ihminen kriisitilanteissa juuri sukuunsa ja useimmin saa siltä tuen, sanoo Vaaranen.

Kuitenkaan mitään aikuisten välistä suhdetta ei ole pakko pitää yllä, jos se tuntuu ylivoimaiselta tai vie suhteettoman paljon omia voimavaroja ilman, että antaa tarpeeksi takaisin.

Jos suhde kärjistyy niin, ettei välejä kannata pitää yllä, tulee huolehtia siitä, että pystyy tekemään rauhan asian kanssa. Aina näin pitkälle ei tarvitse mennä, sillä jo etäisyys itsessään voi auttaa.

Vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa helpottuu, kun hyväksymme sen, ettei tilanne tule muuttumaan. Usein sukulaissuhteet paranevat jo sillä, että laskemme omia odotuksiamme.

Lisäksi apua voi olla konkreettisista teoista. Siitä, että kertoo odotuksensa suoraan, puhuu ja kuuntelee.

Ja jos sukunsa tuntee niin hyvin, että tunnistaa hankalat tilanteet ennalta, voi niissä toimimistakin harjoitella.

Teksti: Anne Ventelä

Kotilääkäri 7/2014

X