Ihmissuhteet

Suldaan Said Ahmedin ykkösnainen on yksinhuoltajaäiti Ramla – kasvatti 11 lasta

Suldaan Said Ahmed on Suomen ensimmäinen somalitaustainen kansanedustaja. Lapsena hän oli tiiviisti osa läheistä sisaruskatrasta, kertoo äiti Ramla Abdullahi.

Teksti:
Tiina Suomalainen
Kuvat:
Sampo Korhonen, Suldaan Said Ahmedin Kotialbumi

Suldaan Said Ahmed ja muut Ramla Abdullahin lapset syntyivät Somaliassa.

Suldaan Said Ahmed on Suomen ensimmäinen somalitaustainen kansanedustaja. Lapsena hän oli tiiviisti osa läheistä sisaruskatrasta, kertoo äiti Ramla Abdullahi.

Kun Suldaan Said Ahmed halaa äitiään, hymy ja lämpö hänen katseessaan kertovat kaiken. On helppo uskoa, kun hän sanoo, että äiti on hänen suurin idolinsa.

Tässä Suldaanin perustelut: Äiti on ymmärtäväinen ihminen, joka kuuntelee ja kannustaa aina. Äidille voi kertoa mistä tahansa valinnasta tai elämänmuutoksesta, eikä hän koskaan tuomitse. Äiti on myös rohkea ja sitkeä. Ei ole ollut helppoa kasvattaa yhtätoista lasta yksinhuoltajana – varsinkaan, kun elämään on kuulunut paljon vastoinkäymisiä.

Ramla Abdullahi kuuntelee poikansa kehuja tyynenä. Suldaanin tulkkaamana Ramla kertoo, että hänetkin on kasvattanut yksinhuoltajaäiti, joka antoi hänen olla oma itsensä. Samoin hän on pyrkinyt kasvattamaan lapsensa.

– Me somalialaiset naiset olemme hyvin itsenäisiä ja sisukkaita. Teemme lastemme eteen kaiken emmekä koskaan anna periksi. Äidin panos on se, joka näkyy ja tuottaa tulosta.

Vanhin Ramlan lapsista on nyt 30-vuotias ja nuorin 13. Joukossa on ammattilaisjalkapalloilijoita, ammattivalmentaja, rakennusmies, tuleva rakennusinsinööri ja muita opiskelijoita, kotiäitejä sekä koululaisia.

Ja sitten on vielä yksi poliitikko, joka on tehnyt historiaa olemalla Suomen ensimmäinen somalitaustainen kansanedustaja.

Suldaan Said Ahmed mansikkamaalla

Metsää, metsää, aina vain metsää. Eikä ihmisiä missään. Tämä on Ramlan ensimmäinen muisto Suomesta, kun perhe saapui Pohjois-Karjalan Kontiolahdelle kesällä 2008.

Taakseen he olivat jättäneet levottoman Somalian. Perhe oli asunut seitsemän kuukautta pakolaisina Etiopiassa, Addis Abebassa, ennen kuin pääsi Suomeen perheenyhdistämisen kautta. Kontiolahdella asui jo perheen vanhin poika, joka oli tuolloin 17-vuotias. Ramlan nuorin lapsi oli vain neljän kuukauden ikäinen.

Ramla muistaa yöttömän yön ja sen, miten aurinko vain jatkoi paistamistaan. Lopulta naapuri tuli soittamaan ovikelloa ja pyytämään, että he laittaisivat television pienemmälle. Mitä, eikö ilta ole vielä nuori! Ramla hämmästyi.

Kolmas muisto liittyy talveen. Se oli Ramlalle pelottava asia. Hän varautui hyvissä ajoin ja osti Anttilasta hirvittävän määrän talvivaatteita lapsille. Tuntui, että mikään ei riitä uhkaavaa kylmyyttä vastaan.

Suldaan oli 15-vuotias perheen saapuessa Suomeen. Hänen ensimmäiset muistonsa liittyvät kesätöihin mansikkamaalla.

– Kun sain palkkani, lähdin kavereiden kanssa Joensuun Raxiin pizzalle. Istuimme siellä tuntikausia. Sitten menimme shoppailemaan paitoja ja lippiksiä.

Suldaanin seuraava kesätyö oli Kontiolahden vastaanottokeskuksessa. Hän oivalsi jo varhain, että kannattaa mennä rohkeasti paikkoihin, tutustua ihmisiin, verkostoitua ja oppia kieli.

Ramlaa naurattaa, kun hän kertoo, miten Suldaan hoki naapureille ja kadunkulkijoille ensimmäistä oppimaansa kokonaista suomenkielistä lausetta – Minä rakastan sinua.

– Suldaan oppi kielen nopeas­ti. Kun meillä oli viranomaiskäynnillä tulkki mukana, Suldaan sanoi, että tämä on sitten viimeinen kerta, kun tulkkia tarvitaan.

”Silloin mietittiin muuttoa suvaitsevampaan maahan”

Vaikka perhe vastaanotettiin Kontiolahdella lämpimästi, alku Suomessa oli vaikea. Tuli avioero, ja Ramla jäi yksin lasten kanssa. Yksi lapsista sairastui vakavasti. Häntä hoidettiin puoli vuotta Kuopion yliopistollisessa sairaalassa.

Ja sitten oli se rasismi. Vuonna 2008 elettiin finanssikriisin aikaa ja sen myötä tullutta taantumaa. Se vaikutti ilmapiiriin Joensuussa, jossa skinhead-aate ja muukalaisviha nostivat taas päätään. Suldaan kertoo, että erään somalitaustaisen tuttavaperheen isä puukotettiin melkein kuoliaaksi ja ulkomaalaistaustaisten autoja poltettiin.

Suldaan Said Ahmed 16-vuotiaana Kontiolahdella
Lippispoika Kontiolahdella. Suldaan Said Ahmed on kuvassa noin 16-vuotias.

Suldaan Said Ahmed kiittelee jalkojaan, joiden turvin hän pötki pakoon itseään kymmenen vuotta vanhempia miehiä.

– Silloin perheessämme mietittiin muuttoa Isoon-Britanniaan, joka on monikulttuurinen ja suvaitsevaisempi maa. Toisaalta olimme jo kiinnittyneet Suomeen ja väsyneet muuttamaan maasta toiseen.

Kolmen Pohjois-Karjala-vuoden jälkeen perhe päätti siirtyä pääkaupunkiseudulle. Itä-Helsinkiin oli helppo kotiutua, sillä siellä asui Ramlan tuttavia.

– Vaikka haasteita on ollut, tänä päivänä voin katsoa taaksepäin ja todeta, että kaikesta selvittiin, Ramla sanoo.

Hän miettii, että lasten kasvattamista on helpottanut se, että perheeseen kuuluu myös hänen äitinsä. Mummi on ollut läsnä siitä lähtien, kun Ramlan esikoinen syntyi. Lisäksi lapset ovat aina olleet keskenään hyviä ystäviä, ja isommista lapsista on ollut paljon apua pienempien hoidossa.

Suldaan Said Ahmed: ”Emme koskaan riitele”

Herttoniemenrannassa sijaitsevasta ravintolasta aukeaa näkymä merelle. Nämä ovat Suldaanin ”huudeja”, näissä maisemissa hän viihtyy. Pöytään on juuri tuotu pizzaa, veitset ja haarukat kilisevät. Suldaan katsoo vieressä istuvaa äitiään ja sanoo, että jos hän joskus saa omia lapsia, hän toivoo lasten äidin olevan kuin hänen äitinsä. Vahva, lempeä ja kannustava.

– Olen vieraillut perheissä, joissa vanhemmat päättävät asiat lasten puolesta. Meidän äitimme on tosi diplomaattinen. Keskustelemme valinnoista, eikä hän painosta suuntaan tai toiseen.

Ramla huomauttaa, että totta kai hän haluaa jokaisen lapsen menestyvän elämässä. Hän kannustaa opiskelemaan, sillä hän toivoo, että kukaan ei tippuisi yhteiskunnan kelkasta. Silti, jos joku lapsista ei haluaisikaan opiskella mitään, vaan jättäytyisi vain kotiin, Ramla ei tuomitsisi.

”Sanomme äidille mieluummin joo kuin alamme väittää vastaan.”

Perheessä keskustellaan paljon, vaihdetaan mielipiteitä ja ajatuksia ja ollaan päivittäin tekemisissä muun muassa Snapchatissa. Kaikki tietävät, mitä kenelläkin on meneillään, ja milloin äiti on vaikkapa sauvakävelyllä.

On kuitenkin yksi asia, joka ei kuulu perheen vuorovaikutukseen.

– Me emme koskaan riitele. Se ei vain kuulu tapoihimme eikä kasvatukseemme. Sanomme äidille mieluummin joo kuin alamme väittää vastaan, Suldaan kertoo.

Suldaan Said Ahmedilla on 10 sisarusta.
Suldaanilla (toinen oik.) on 10 sisarusta. Kuvassa heistä Abdihakim, Ahmed, Fadumo ja Abdulkadir.

Ramlan kasvatusperiaatteisiin on aina kuulunut myös se, että jokainen lapsi harrastaa jotain urheilua. Perheessä on harrastettu muun muassa jalkapalloa, uintia ja itsepuolustuslajeja.

– Urheiluharrastus vahvistaa henkistä hyvinvointia. Uskon, että urheilu on ollut myös pelastus, sillä se on pitänyt lapset pois huonoilta teiltä ja erossa päihteistä, Ramla sanoo.

Jalkapallo yhdistää perhettä vahvasti, mummia myöten. Koko perhe katsoo jalkapalloa yhdessä ja keskustelee siitä.

Ramlan suosikkijoukkueet vaihtelevat sen mukaan, missä joukkueissa hänen poikansa pelaavat. Tällä hetkellä Ahmed pelaa Myllykosken Pallossa ja Abdulkadir Nurmijärven Jalkapalloseurassa sekä Somalian maajoukkueessa. Suldaanin suosikkijoukkueita ovat HJK ja Liverpool.

Ensimmäiset 91 ääntä

Fiksu ja villi, määrätietoinen, itsepäinen ja kokeilunhaluinen. Näin Ramla kuvailee nuorta Suldaania. Kontiolahdella kokeilunhalu oli kerran koitua kohtaloksi. Suldaan meni lampeen kavereiden perässä mutta hänen uimataitonsa oli niin heikko, että hän melkein hukkui. Suldaan itse muistaa tapahtumasta vain sen, kun hän havahtui rannalla ensihoitajat ympärillään.

Määrätietoisuus taas on ajanut Suldaania kohti asemaa, jossa hän on nyt. Polku politiikkaan ei ole ollut se perinteisin. Perheessä ja suvussa ei ole ollut muita poliitikkoja, eikä hän ollut ennen vaaleihin ehdolle asettumistaan mukana minkään puolueen toiminnassa.

– Sanoisin, että lähdin politiikkaan pakon edessä. Olimme asettuneet tähän maahan ja sen sijaan, että olisin seurannut sivusta ja valittanut, kun maahanmuuttajataustaiset kohtaavat vihamielisyyttä, ennakkoluuloja ja rasismia, halusin tehdä jotakin.

18-vuotiaana Suldaan oli jo muuttanut pois kotoa ja ryhtynyt opiskelemaan turvallisuusvalvojaksi oppisopimuksella. Seuraavana vuonna hän oli ensimmäistä kertaa ehdolla kuntavaaleissa. Puolueeksi valikoitui vasemmistoliitto, sillä Suldaan koki, että puolueen arvot olivat lähimpänä hänen omiaan.

Ramla suunnittelee avaavansa pienen naistenvaateliikkeen, kun kaksi nuorimmaista lasta lähtee kotoa. Suldaan Said Ahmed on äidin tukena.
Ramla suunnittelee avaavansa pienen naistenvaateliikkeen, kun kaksi nuorimmaista lasta lähtee kotoa. Suldaan Said Ahmed on äidin tukena.

– Minulla oli selkeä visio: antirasismi, oikeudenmukaisuus, solidaarisuus ja hyvinvointivaltion puolustaminen. Silti moni sanoi, että hei, kelaa vähän! Et voi tuosta vain lähteä ehdolle, sillä olet uusi hahmo täällä, eikä kukaan tunne sinua.

Ramla ei ollut yllättynyt Suldaanin lähdöstä politiikkaan.

– Hän on aina halunnut vaikuttaa asioihin ja hänellä on vahva oikeudenmukaisuuden taju. Pienenä hän haaveili poliisin ammatista. Kukaan muu lapsistani ei ole samalla tavalla yhteiskunnallisesti aktiivinen, vaikka kaikki ovatkin kiinnostuneita siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Ensimmäisissä kuntavaaleissaan vuonna 2012 Suldaan Said Ahmed sai 91 ääntä. Äänimäärä ei lannistanut häntä, päinvastoin hän piti sitä hyvänä alkuna. Neljän vuoden kuluttua hänestä tuli Suomen ensimmäinen pakolaistaustainen ihminen puoluejohdossa. Nyt hän istuu jo toista kauttaan Helsingin kaupunginvaltuustossa.

Vaalikampanjoissaan Suldaan on tituleerannut itseään Mustaksi leijonaksi. Se oli alun perin pilkkanimi, jolla häntä kutsuttiin jollain vihasivustolla.

Ei uhkauksia äidin silmille

Sitten seurasi se iso askel, kun Suldaan Said Ahmed nousi varasijalta eduskuntaan. Somalitaustaisen pakolaisperheen lapsen nousu kansanedustajaksi läpäisi myös kansainvälisen uutiskynnyksen. Suldaania ovat käyneet haastattelemassa muun muassa BBC, Al Jazeera ja Voice of America.

Nyt ensimmäiset viikot kansanedustajana ovat takana. Suldaan kuvailee oloaan nöyräksi ja kiitolliseksi.

– Harppaus ammattipoliitikoksi on iso. Pää on täynnä kaikkea uutta, mutta onneksi kollegat ja henkilökunta ovat ystävällisiä ja neuvovat kaikessa mahdollisessa.

Tappouhkauksia tulee toki edelleen.

Ramla sanoo olevansa iloinen ja ylpeä pojastaan. Enää hän ei pelkää, kuten aiemmin, kun Suldaan aloitti politiikassa. Silloin poika sai paljon tappouhkauksia, ja säikähtänyt äiti pyysi häntä jättämään koko touhun.

Tappouhkauksia tulee toki edelleen, mutta Suldaan ei enää julkaise niitä omissa sosiaalisen median kanavissaan, joita Ramla seuraa aktiivisesti.

– Asia tulee nykyään ilmi, jos uhkauksista uutisoidaan jossain valtamediassa. Silloin perheenjäsenet soittavat minulle ja kysyvät, onko kaikki hyvin.

Suldaanille perhe on kaikki kaikessa. Hän sanoo, että vaikka hänellä on paljon kavereita, ystäviä hänellä ei ole.

– Mielestäni ystävyys vaatii sen, että ollaan tunnettu pitkään ja ollaan paljon tekemisissä. Perhe täyttää tämän aukon elämässäni.

Myös Ramla puhuu perheenjäsenten välisestä vahvasta ystävyydestä ja luottamuksesta. Perheyhteys on vain tiivistynyt raskaiden kokemusten myötä.

Kaikista kiireistään huolimatta Suldaan pyrkii käymään äidin luona ainakin pari kertaa kuukaudessa. Silloin on usein tarjolla hänen lempiruokaansa, äidin tekemää somalialaista chilikastiketta.

– Se on aivan täydellistä.

Juttu julkaistiin Anna-lehdessä 40/2021.

Kotiliesi: Lukutaidottoman äidin tytär päätyi avustajaksi eduskuntaan: ”Jos todella haluan jotain, voin saada sen kovalla työllä”

Lue myös: Ihmisoikeusvaikuttaja Ujuni Ahmed koki yhteisössään paineita, koska ei mennyt nuorena naimisiin– ”Olin viimeinen jäljelle jäänyt”

X