Ihmissuhteet

Tässä puvussa sanoin tahdon – katso kuvat Jennin, 29, Helin, 53, ja Helenan, 66, upeista hääpuvuista eri vuosikymmeniltä

Jenni Ahlapuro, 29, Heli Karhumäki, 53, ja Helena Niiranen, 66, löysivät itsellensä aikanaan unelmiensa hääpuvut. Eri vuosikymmenien häämuoti on vaihdellut pitsistä poppanaan, mutta naimisiin on menty samasta syystä – rakkaudesta.

Teksti:
Eveliina Lauhio
Kuvat:
Paula Kukkonen, Kristiina Kurronen, Marko Koivuporras

Hääpukumuoti on vaihdellut eri vuosikymmenillä muun muodin mukana. Vuonna 1990 Heli Karhumäen hääpuvun takaosaa koristi muhkea rusetti.

Jenni Ahlapuro, 29, Heli Karhumäki, 53, ja Helena Niiranen, 66, löysivät itsellensä aikanaan unelmiensa hääpuvut. Eri vuosikymmenien häämuoti on vaihdellut pitsistä poppanaan, mutta naimisiin on menty samasta syystä – rakkaudesta.

Helsinkiläinen Jenni Ahlapuro, 29, meni naimisiin 30. kesäkuuta 2017 juhlatilassa Espoossa.

Jenni Ahlapuro selaili Instagram-kuvia ja löysi pian sen oikean. Helsinkiläisen putiikin paljetein koristeltu beigen värinen mekko oli hänen mielestään täydellinen tärkeään päivään. Jenni oli valinnastaan niin varma, ettei edes sovittanut muita mekkoja.

Jenni Ahlapuro
Jenni Ahlapuro on pitänyt hääpukunsa hyvän muiston takia ja koska hän ajatteli, ettei siitä saisi kovin paljoa myydessä. – Uskon, että käytän pukua vielä jonain päivänä, ehkä lyhennettynä versiona.

– Etsin vintage-henkistä persoonallista hääpukua, jonka voisi yhdistää lempivaatteeseeni, nahkatakkiin. Halusin simppelin puvun, joka ei ole perinteisen valkoinen.

Jenni ei ole laittanut hääpu­kuaan kiertoon, koska puku tuo mieleen muistoja yhdestä elämän onnellisimmasta päivästä. Noin 50 vierasta osallistui Jennin ja Mikaelin siviilivihkimiseen espoolaisessa juhlatilassa. Simppeliä seremoniaa seurasivat rennot iltajuhlat. Tarjolla oli ruokaa, juomaa ja kaasojen ja bestmanien järjestämää ohjelmaa.

– Halusimme järjestää pienet ja intiimit juhlat lähipiirillemme. Meillä ei ollut häävalssia, bändiä eikä morsiamen ryöstöä. Jenni uskoo viettäneensä 2010-luvulle tyypilliset häät, joissa joustetaan vanhoista perinteistä.

– Niin häämuodista kuin -juhlastakin halutaan nykyään tehdä omannäköinen. Se on mielestäni erinomainen trendi. Häissä ei tarvitse tehdä kaikkea, kuten ennen on tehty, miellyttääkseen mummoa, äitiä tai anoppia.

– Eräs tuttavanaispariskunta meni naimisiin niin, että molemmilla oli omalle tyylillensä sopivat mekot päällä. On ihanaa, että jäykistä perinteistä ollaan vapauduttu.

Ennen naimisiinmenoa Jenni ehti olla kumppaninsa kanssa yhdessä neljä vuotta ja kihloissa kaksi vuotta. Avioliitto merkitsi Jennille entistä suurempaa sitoutumista.

– Menin naimisiin sillä ajatuksella, että olen Mikaelin kanssa lopun elämäni.

”Halusimme järjestää pienet ja intiimit juhlat. Meillä ei ollut häävalssia, bändiä eikä morsiamenryöstöä.”

Jenni Ahlapuro
Jenni Ahlapuro sanoi Mikael Haverin kanssa tahdon neljän vuoden seurustelun jälkeen.

Ensimmäisenä aviovuonna Jenni oppi sen, että avioliitto on ”kovaa duunia”.

– Jos haluaa hyvän ja kestävän suhteen, sen eteen on tehtävä töitä. Pitää olla kärsivällinen, järjestää yhteistä aikaa ja muistaa huomioida toista arjen pienillä jutuilla. Minä esimerkiksi pesen mieheni pyykit, ja vastavuoroisesti Mikael kokkaa minulle.

Jenni näkee avioliiton mahdollisuutena kasvaa paremmaksi ihmiseksi. Itsessään hän on työstänyt eniten äkkipikaista luonnettaan.

Ensimmäisenä hääpäivänään Jenni ja Mikael saivat avata purkin, jonne häävieraat olivat kirjoittaneet hääparille ohjeita yhteiseen elämään. Yhdessä lapussa luki, että ei saa mennä nukkumaan vihaisena. Sitä ohjetta Jenni pyrkii noudattamaan.

Jenni on keskustellut puolisonsa kanssa siitä, että lapsi tai koiranpentu voisi olla avioliiton seuraava askel.

– Kaikkein tärkeintä kuitenkin on, että pysymme yhdessä ja terveinä.

”Puvun piti olla runsas ja romanttinen”

Lapualainen Heli Karhumäki, 53, meni naimisiin 5. elokuuta 1990 Nurmon kirkossa.

Kamalan kallis! Tämä oli isän reaktio, kun Heli Karhumäki kertoi hääpukunsa hinnan. Isä ihmetteli, miten yksi vaate voi maksaa 4 500 markkaa. 25-vuotiaan opintojaan viimeistelevän Helinkin mielestä hääpuku oli kallis, mutta tässä hankinnassa hän ei halunnut pihistellä.

Heli Karhumäki
– Olen huono heittämään tavaroita pois. Hääpuku kuuluu niihin muistoesineisiin, joista en aio koskaan luopua, Heli Karhumäki sanoo.

Unelmien hääpuku oli juuri sellainen, josta Heli oli haaveillut: kermanvärinen näyttävä mekko, jonka yläosassa oli paljon pitsiä ja helmassa laahus, jota Heli kannatteli satiinilenkillä tanssiessa.

– Halusin runsaan ja romanttisen hääpuvun. Tuohon aikaan sellaisia oli hyvin tarjolla.

Heli Karhumäki
Heli ihastui kermanvärisen hääpuvun runsaaseen helmaan.

Heli ja hänen miehensä Tapio vihittiin Nurmon kirkossa helteisenä elokuun sunnuntaina. Nuorta paria oli juhlistamassa 300 juhlavierasta. Helin mukaan 1980- ja 90-lukujen taitteessa Pohjanmaalla oli tyypillistä pitää suuria hääjuhlia. Heli on kuullut jopa tuhannen vieraan häistä.

– Meillä oli perinteiset häät, jossa oli bändi, puheita ja tanssia. Noudatin sukumme perinteitä myös siinä, että en halunnut alkoholitarjoilua häihin. Suvussani on vietetty monia körttihäitä, joihin ei missään tapauksessa kuulunut alkoholi.

Isä ihmetteli, miten yksi vaate voi maksaa 4 500 markkaa, mutta tässä hankinnassa Heli ei halunnut pihistellä.

Hääjuhla ei jatkunut kovin myöhään iltaan, sillä moni pitkän matkan takaa tulleista sukulaisista lähti ajamaan kotiin. Heli siirtyi aviomiehensä kanssa yöpymään maalaistaloon Tapion 80-vuo­tiaan isoäidin luo. Isoäiti oli somistanut vastavihityille vinttikamariin kauniin häähuoneen pitsiverhoineen ja ruusukimppuineen. Ennen nukkumaanmenoa hääparin piti siivota sänky ohrantähkistä, sillä ystävät olivat tehneet heille perinteisen hääkällin.

Helille oli selvää, että hän haluaa mennä naimisiin ja nimenomaan kirkossa.

Heli Karhumäki
Heli ja Tapio Karhumäki vihittiin Nurmon kirkossa.

– Kristittynä halusin sanoa tahdon Jumalan kasvojen edessä ja seurakunnan läsnä ollessa. Koin sen tuovan siunausta liitollemme.

Heli on lähes 30 aviovuoden jälkeen edelleen onnellinen nainen.

– Minulla kävi tuuri, että sain itselleni niin hyvin sopivan miehen. Tapiolla on kultainen luonne, mutta hän osaa myös pitää puolensa, eikä hän alistu itsekkyyteeni. Olen oppinut mieheltäni valtavasti toisen huomioonottamista.

Yhteiseen taipaleeseen on mahtunut kinaa ja arjen harmeja, mutta eroa Heli ei ole koskaan vakavasti miettinyt.

– Muistan, kuinka kerran miehelle suutahtaneena tuijotin häälahjaksi saamiamme ruusukuppeja. Ajattelin, miten kamalaa niitä olisi joutua jakamaan ja tuottaa pettymys myös kaikille häävieraillemme.

Heli ei aio koskaan luopua hääpuvustaan, mutta lainaa sitä tarvittaessa. Suoraan alenevassa polvessa lainaajia ei ole tiedossa, sillä Helillä ja Tapiolla on kolme poikaa. Vaatekaapissa roikkuva hääpuku muistuttaa Heliä suuresta onnesta.

– Sanon puolisolleni joka päivä, että rakastan häntä.

Paksu poppanakangas hiosti helteessä

Savonlinnalainen Helena Niiranen, 66, meni naimisiin 29. heinäkuuta 1978 Enonkosken kirkossa.

Helena Niiranen päätti keväällä 1978 miehensä kanssa, että he menevät muutaman kuukauden päästä kesällä naimisiin. Kihloissa ollut pariskunta asui yhdessä, ja muutenkin naimisiinmeno tuntui luontevalta. Hääjärjestelyt ja hääpuvun osto sujuivat stressittömästi.

– Menin minulle tuttuun Annikki Karvisen vaateliikkeeseen Jyväskylässä ja löysin muodikkaan poppanamekon. Olin käytännönläheinen 24-vuotias nainen, joka ei olisi voinut kuvitellakaan päällensä prinsessamekkoa.

Helena Niiranen
Helena Niiranen on säästänyt hääpuvun, joka mahtuu yhä hänen päälleen. Hän on muutenkin kova säästämään vanhoja vaatteitaan. – Kun menee muutama vuosi tai vuosikymmen, ne ovat taas muodissa.

Ruskeanraidallista mekkoa ei heti tunnista hääpuvuksi. Samasta liikkeestä hankittiin myös Helenan puolisolle, Hanskille, mekkoon sopiva poppanatakki. Helenan mukaan asu ei ollut tavaton häissä tuohon aikaan.

– 70-luvulla ei ainakaan omassa kaveripiirissäni ollut samanlaista hääkulttuuria kuin nykyään valkoisine pukuineen. Moni piti pienet ja vaatimattomat häät jo ihan taloudellisista syistä. Ei minullakaan ollut ylimääräistä rahaa. En muista, mitä maksoin mekosta, mutta sen muistan, että se oli juhliemme kallein ostos.

Helena ja Hanski vihittiin Enonkosken kirkossa. Paksu poppanakangas hiosti 30 asteen helteessä niin, että kirkon jälkeen hääparin oli pakko mennä uittamaan varpaita Saimaassa ennen juhlapaikalle siirtymistä.

Helena Niiranen ja Hanski
Helena ja Hanski Niirasen juhlapuvut olivat samaa poppanakangasta.
Helena Niiranen
1970-luvulla hääpuvut olivat usein muunlaisia kuin perinteisiä valkoisia mekkoja.

Vieraille tarjottiin paikallista perinneruokaa: uusia perunoita, karjalanpaistia ja oman maan mansikoista tehtyä täytekakkua. Alkoholia ei ollut tarjolla, paitsi häävieraiden omissa taskumateissa.

Ruokailun jälkeen kelanauhurilta laitettiin soimaan humppaa, valssia ja rokkia. Juhlapaikan puulattiaan laitettiin perunajauhoa, jotta läskipohjakengät luistivat paremmin.

– Vaatimattomat häämme olivat iloiset ja vauhdikkaat. Olen kuunnellut hämmentyneenä juttua nykyajan häistä, joihin moni käyttää uskomattomia summia rahaa.

Naimisiinmeno merkitsi Helenalle ennen kaikkea turvaa. Yksinhuoltajaäidin lapsena hän piti tärkeänä sitä, että ennen lasten syntymää ollaan naimisissa.

40 vuotta kestäneeseen avioliittoon mahtuu niin ylä- kuin alamäkiäkin. Vuonna 1994 Helena ja Hanski muuttivat hetkeksi erilleen.

”Vaikeudet ovat tehneet minut vahvemmaksi. Näin pitkän avioliiton aikana ihmiset väistämättä muuttuvat ja jalostuvat.”

– Muutamaan vuoteen mahtui paljon vastoinkäymisiä läheisten kuolemantapauksista sairastumisiin ja työhuoliin. Samaan aikaan elimme lasten kanssa ruuhkavuosia. Stressaava ajanjakso heijastui parisuhteeseemme.

Taaksepäin katsoessa Helena on kiitollinen kaikista vuosista, vaikeistakin.

– Vaikeudet ovat tehneet minut vahvemmaksi. Näin pitkän avioliiton aikana ihmiset väistämättä muuttuvat ja jalostuvat. Olemme Hanskin kanssa hioneet toinen toistamme.

Helena on oppinut avioliitosta sen, että tärkeintä on hyväksyä kumppani sellaisena kuin hän on. Toista ei voi muuttaa.

Niinä hetkinä, kun ero on käynyt mielessä, Helena on miettinyt avioliiton hyviä hetkiä – ja yhteisiä lapsia. Nyt kolmen lapsen isoäitinä Helena on onnellinen siitä, että vaikeudet on kestetty yhdessä läpi.

– Avioliitto on tahtolaji. Joka päivä on päätettävä rakastaa.

Juttu on julkaistu alun perin Annassa 31/2018.

X