Toisena naisena - toisena miehenä
”Ajaudun aika usein tietynlaisiin tilanteisiin, koska elän tätä hetkeä ja uskon ihmiseen.”
Satu, 37, elää kymmenvuotisessa avoliitossa, mutta hänellä on ollut suhteen aikana lähes koko ajan samanaikaisesti toisia miehiä.
Nykyisen suhteen ulkopuolisen kumppaninsa Satu tapasi rennoissa, isoissa juhlissa.
”Aloimme jutella vessan eteisessä. Haastoin hänet verbaaliseen ilotulitukseen ja kommunikoimme todella suoraan. Suutelimme jo 5-10 minuuttia tapaamisen jäkeen, vaikka olimme paikalla avopuolisoinemme. Sen jälkeen juttelimme. Ja juttelimme. Emme tanssineet tai jatkaneet suutelua, sillä halusimme käyttäytyä muiden takia korrektisti. Sovimme, että mies pyytää minut syömään, jos idea tuntuu vielä seuraavana aamuna kotioloissa hyvältä. Tekstiviestit alkoivat kulkea ja mopo karkasi käsistä.”
Satu tapaili miestä puistoissa, parkkipaikoilla, ruokaravintoloissa, baareissa ja hotelleissa pari kertaa viikossa.
Tyly ja itsekäs
Nyt Satu on kuitenkin ensimmäistä kertaa toinen nainen, sillä mies on tahollaan liitossa. Aikaisemmat suhteet ovat olleet sinkkumiesten kanssa. Miltä tuntuu olla toinen nainen?
”Toinen nainen on usein tunteiden ja hetkessä elämisen vinkkelistä ensimmäinen. Yhdessäolon hetkinä se tuntuu ihanalta, erossa olon hetkinä ikävältä kun miettii, mitä mies tekee vaimonsa kanssa.”
Satun mielestä mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä monimutkaisemmaksi asiat käyvät.
”Uskon tunteisiin ja kohtaloon, joten joskus saatan kohdata elämäni ihmisen, joka on jo tahollaan varattu. Itseni kannalta en näe asiassa ongelmaa, mutta moraalisesti tuntuu pahalta tehdä miehen avopuolisolle väärin. Koen kuitenkin, ettei ongelma ole yhtä paljon minun kuin miehen. Kun tapasimme miehen kanssa, hän ei heti kertonut elävänsä liitossa. Asian tekee siedettävämmäksi se, ettei heillä tai minulla ole lapsia.”
Satu myöntää olevansa tyly ja tiettyyn rajaan asti itsekäs.
”Uskon siihen, että jotkut ihmiset on tarkoitettu kohtaamaan. Jos minun on hyvä olla miehen kanssa, jolla sattuu olemaan nainen, niin silloin täytyy poistaa yhtälöstä se ylimääräinen tekijä. Joka toivottavasti en ole minä. Tai vaikka olisinkin, niin haluan silti elää huuman, rakastumisen ja onnentunteen läpi”, Satu pohtii.
”Tunnen syyllisyyttä siitä, että tilanne on kinkkinen. Olemme kuitenkin aikuisia ja tiedämme, mitä teemme. Tai ainakin otamme riskit tietoisesti.”
Satun ja miehen tilanne on nyt jäähyllä.
”Sydän sanoo toista, mutta lopetimme yhteydenpidon jälleen kerran. Odotamme helpompia aikoja. Tai kenties olemme jo pala kaunista historiaa. Tilannetta ei ole tänään edes yhden tekstiviestin vertaa. Yhteistä tulevaisuutta ei lyhyellä tähtäimellä ole. Pitkällä tähtäimellä saatamme tahoillamme kasvaa ihmisinä ja saada toisemme jonakin häikäisevän kauniina päivänä.”
Vihan ja pettymyksen tunteet tutuiksi
Jussi, 38, on elänyt ”toisena miehenä” jo vuoden päivät.
”En ollut kyllä koskaan kuvitellut joutuvani tällaiseen tilanteeseen. Mutta tässä sitä ollaan. Mutta minä se ensimmäinen olen ja sen toisen kanssa naiseni asuu. Kun olemme naisen kanssa, hän on 110% minun.”
Jussi ei ole tuntenut syyllisyyttä missään vaiheessa.
”Jos mies olisi naiselle paras mahdollinen, nainen ei olisi rakastunut minuun. Todisteluksi riittää, että tiedän naisen rakastavan minua oikeasti. Me kuulumme yhteen. Hänen kanssaan on parempi olla kuin kenenkään koskaan.”
Rakastuneet tapasivat toisensa musiikkifestareilla.
”Kiistelemme edelleen, kumpi teki aloitteen, mutta minä se taisin olla. Menin kaljajonossa juttelemaan. Nainen kertoi heti, että on varattu. Halusin silti liittyä seuraan. Jatkoimme yhdessä kaupungin yössä.
Eikä heidän pitänyt tavata enää koskaan.
”Laitoin naiselle kuitenkin tekstiviestin heti sunnuntaina ja kerroin, että hänen kanssaan oli hyvä olla. Tapasimme kahvilassa heti maanantaina. Viikonloppuun mennessä tajusimme olevamme todella rakastuneita toisiimme.”
Nainen viettää Jussin kanssa paljon aikaa. Jussi asuu yksin, joten on antanut naiselle omat avaimet asuntoonsa.
”Lisäksi käymme joskus ulkona, elokuvissa, kävelyllä ja kaupassa, ihan kuin mikä tahansa pariskunta. Välillä näemme päivittäin, välillä kerran viikossa.
Nainen on myös muutamia kertoja koettanut ottaa etäisyyttä Jussiin selvitelläkseen tunteitaan. Näin vihan ja pettymyksen tunteet ovat tulleet Jussille tutuiksi.
”Olen ollut vihainen kun nainen on luvannut joitakin kertoja tulla eikä olet tullut. Olin myös hyvin pettynyt kun nainen karkasi aurinkolomalle avomiehensä kanssa. Vaikka nainen kertoikin kaivanneensa minua koko loman ajan.”
Jussi ei kuitenkaan ole erehtynyt uhkailuun tai kiristykseen epätoivon hetkistä huolimatta.
”Nainen ottaisi vielä nokkiinsa. En ole myöskään vetänyt toisia naisia kehiin, vaikka aluksi nainen kehotti etsimään muita kumppaneita.”
Jussi on myös miettinyt naisen ilmiantamista.
”Jos käräytän naisen, menetän hänet. En halua hänelle pahaa. Heillä on miehen kanssa omistusasunto, enkä halua naisen joutuvan lähtemään nopeasti ja pakolla. Hänellä on omaisuus asunnossa kiinni.
Jussi jaksaa odottaa niin kauan kuin on tarpeen.
”Kuulumme yhteen ja saamme toisemme. Hän on luvannut rakastaa minua ikuisesti ja luvannut yhteisen tulevaisuuden kunhan hänen asuntoasiansa saadaan selvitettyä. Tilanne ei ole ihanteellinen, koska en saa nukahtaa ja herätä toisen vierestä, mutta parempi nähdä kaksi kertaa viikossa kuin ei lainkaan. Hän tuo onnea elämääni ja uskon, että minä hänen.”
Kommentit
Oon tismalleen samaa mieltä edellisen kanssa.
Olin vuosia toisena miehenä ja nimenomaan niin, että minua ”kaivattiin” ja minun kanssani oltaisiin haluttu olla, mutta kun asiat olivat niin pahasti ”kesken”… Sitten kun se varsinainen mies kyllästyi jahkailuun ja halusi eron, tämä minun elämäni nainen (jolle olin aiemmin hänen elämänsä mies) ”ei sitten osannutkaan rakentaa yhteistä elämää” kanssani.
Pienen jahkailun jälkeen minä jäin ja he palasivat yhteen. Siinä tilanteessa ei sitten mitää selityksiä enää tarvinnut esittää, vaan se oli yhdestä vierailusta poikki. Ja minä jäin vuosia rakentamieni unelmalinnojen kanssa ihmettelemään, että miten näin saattaa käydä. Mitään ei tarvinnut selitellä, koska mitää varsinaista suhdetta ei koskaan ollut olemassa. Kaikki oli ollut enemmän tai vähemmän salaista joka suuntaan.
Todella typerä olin ja niin näyttää olevan tuo Jussikin. Veikkaan, että iso ja karvas pettymys edessä vielä useiden pienempien karvaiden pettymysten jälkeen.
Kommentit
Huh huh. Entäpäs näiden ”petettyjen” vinkkelistä? Eikö olisi helpompaa ottaa vain asia esiin ja selvittää perinpohjin, eikä elää salaisuuksien ja valheiden keskellä? Kolmas pyörä on yleensä aina liikaa.
Itse vihelsin pelin poikki, kun näin kävi parikin kertaa. Jos ei itse, niin joku kolmiodraamassa tuntee itsensä ylimääräiseksi ja seuraukset voivat olla äärimmäiset. Eräs monimutkainen suhde meni jo verenvuodatusten puolelle naisen taholta ja lukuisiin itsemurhayrityksiin.
On se ihanaa kun kaikilla on ihanaa ja rakastaa ja on onnellinen ja ottaa ilon irti mistä itse haluaa ja ei tunne syyllisyyttä mistään ja tietää miten oikeassa on ja miten oikeutettu on ihan mihin tahansa ja lässyn lässyn.
Nuo molemmat kumppanit voisivat vähän punnita arvomaailmaansa uudestaan. Mites sitten, kun alkaa tulla perhettä jne. Ei oikein vaikuta siltä että kumpikaan haastateltu olisi kykenevä sitoutumaan pysyvään suhteeseen.
Molemmat elävät jonkinlaisessa itsepetosessa, kuin pakolla ”vaki”suhteessa ettei vain jäisi yksin. Toinen on varajäsen ja toinen pitää sellaista rinnallaan.
Anteeksi vain, jos sitoutuu suhteeseen, niin molempien on sitouduttava , jotta suhteesta tulee terve ja tasapainoinen. On voitava luottaa kumppaniin ilman ehtoja. Se taas on oma valinta, mutta muita ei pidä käyttää hyväksi tai ryhtyä itse hyväksikäytettäväksi.
Olen ollut itse vastaavassa tilanteessa kuin tuo mies ja täytyy sanoa että omalla tavallaan molemmat sokeita. Tuo nainen (satu) on täysin kelvoton kumppani ja julma narsisti,
2. mies (Jussi) vielä lapsellisen rakastunut, eikä tajua että tuo varattu nainen puhuu hänelle puuta heinää. ”Karkasi aurinkolomalle…” 😉 Hei, sä olet sille naiselle harrastus, etkä mikään tulevaisuus.
Kumpaakaan ei käy sääliksi, miehelle on näkyvissä katkera oppimiskäyrä, tuo nainen tuskin mitään oppii, kunhan ihmettelee toisten ahdasmielisyyttä sitten kun palautteeen aika on, ja se tulee (ennemin tai myöhemmin).
Surullista on se että ihan viattomatkin ihmiset joutuvat noiden kanssa tekemisiin. Älkää nyt sitten kokeko olevanne uhreja kun asiat tulevat ilmi, ettehän. Se on jo naurettavaa.
Jussi: pakko kysyä, jos nainen joskus eroaa miehestään ja te alatte seurustelemaan niin voitko luottaa naiseen???? Sillä tiedäthän että pettäjä on aina pettäjä…………………
Varsinkin ekasta jutusta paistaa läpi miten riippuvaiseksi ihastumisen tunteesta ja halutuksi tulemisesta voi tulla. ei silti etteikö ole mukavaa olla ihastunut ja ihasteltu.. totuus vaan kun on, että jokainen suhde muuttuu ajan kuluessa..jotkut tuntuvat jäävän kiinni tähän vaiheeseen, uusi pokaus kun vanha alkaa kyllästyttää.. tässä tapauksessa asenteella ”pidetään nyt entinenkin varmuuden vuoksi”.. säälittää tuommoinen itsekeskeisyys.. kertoo siitä, ettei ihminen kykene kasvamaan omassa elämässään ja suhteessaan..
toiseen tarinaan viitaten.. niin moni on luvannut erota kerta toisensa, mutta harva siihen kumminkaan ryhtyy.. kappas vaan kun se uusikin suhde jossain vaiheessa arkipäiväistyy ja oma puoliso tuntuukin siinä tilassa taas hyvältä.. Ei kuitenkaan tuu otettuu huomioon, ettei luottamus ole enää sama.. ja se ei välttämättä koskaan täysin enää palaa..
Oon tismalleen samaa mieltä edellisen kanssa.
Olin vuosia toisena miehenä ja nimenomaan niin, että minua ”kaivattiin” ja minun kanssani oltaisiin haluttu olla, mutta kun asiat olivat niin pahasti ”kesken”… Sitten kun se varsinainen mies kyllästyi jahkailuun ja halusi eron, tämä minun elämäni nainen (jolle olin aiemmin hänen elämänsä mies) ”ei sitten osannutkaan rakentaa yhteistä elämää” kanssani.
Pienen jahkailun jälkeen minä jäin ja he palasivat yhteen. Siinä tilanteessa ei sitten mitää selityksiä enää tarvinnut esittää, vaan se oli yhdestä vierailusta poikki. Ja minä jäin vuosia rakentamieni unelmalinnojen kanssa ihmettelemään, että miten näin saattaa käydä. Mitään ei tarvinnut selitellä, koska mitää varsinaista suhdetta ei koskaan ollut olemassa. Kaikki oli ollut enemmän tai vähemmän salaista joka suuntaan.
Todella typerä olin ja niin näyttää olevan tuo Jussikin. Veikkaan, että iso ja karvas pettymys edessä vielä useiden pienempien karvaiden pettymysten jälkeen.
Petturit hirteen! Eipä tuohon muuta sanottavaa ole. Sairasta on…
Sattuukohan kenellekkään tulemaan mieleen, jotain on pielessä siellä ”neljän seinän ” sisällä kun ajaudutaan em. Täytyy myös ajatella, joskus kun on ihan hyvä saada elää sitä elämätöntä elämää.Ei pidä tuomita pelkäksi seikkailuksi, voi olla kyseessä todellinen Rakkauskin.
On toki helppo aina tuomita…pitää muistaa että ihmis suhteet ON aina kahden kauppa…eli kahden ihmisen välinen asia. Turhaa on tosten viisaana tuomita/ neuvoa.
Ei voi sanoa ku kaikkea se leipä elättää.
Minä en muuten oikein tajua tuota Satun kommenttia ”elän tätä hetkeä ja uskon ihmiseen”. Mitä se ihmiseen uskominen pettämiseen ja ihmisten hyväksikäyttämiseen liittyy? Sekava ihminen, varmaan elävänäkin itsekeskeinen narsisti.
Tehkää mitä teette, mutta älkää lapsillenne. Lapset haavoittuvat: on vanhaa iskää, uutta iskää, teidän isä on nyt meidän isä etc etc
Jos toinen pettää tarkoittaa sitä, että pettäjän puoliso ei voi koskaan luottaa häneen!! Eli, jos joku aikoo pettää jotakuta, niin OTTAKAA TÄMÄ ASIA HUOMIOON, älkääkä jälkikäteen katuko tekojanne! Tämä on todellisuutta kokemukseni kautta. Aina pettämisasia on näkymättömänä muurina välissä ja siitä ei tule jatkossa muutakuin jatkuvaa kinaa eroon asti!!!
Ottakaa, mahdollisesti tulevat pettäjät tämä asia huomioon ennenkuin petätte ja koska pettämistä ei saa tekemättömäksi jälkikäteen!!!
Olipa tutun kuuloista tarinaa eli olen itsekkin elänyt vastaavassa tilanteessa . Kaiken valehtelun,huijaamisen ja pettämisen jälkeen, mitä em suhde edellyttää,olen tunnustanut tekoseni ja kantanut vastuun ja seuraukset.Nyt jälkeenpäin kaikesta ehkä kokeneempana( ei viisaampana) olen päättänyt etten ikinä ala elämään moisessa valheessa ja itsepetoksessa.se oli varmaan maanpäällinen helvetti tai siperia ihan miten vaan.Kiitti kerta riitti…mutta itse kukin taaplaa tyylillään…itsehän me elämäämme eniten vaikutamme miten eletään ja ollaan..
Minkäs sille voi jos ihastuu ja rakastuu ja tunteet sumentaa järjen valon… Mutta oli asia miten tahansa, luulisin että aikuinen ihminen pystyy kantamaan vastuut teoistaan, eli kertomaan puolisolleen missä mennään. Olen kuullut monesti kommentin ”eihän tunteilleen mitään voi” , mutta estääkö tämä rehellisyyden, suoraselkäisyyden ja vastuunkantamisen?
Mielestäni pettäjät, toiset naiset ja miehet eivät pysty ajattelemaan muuta kuin itseään, eivätkä tällaiset ihmiset ole kunnon parisuhteen arvoisia.
Voi kun aina olisikin helppoa toimia, niinkuin monien mielestä ”oikein on”….Se on niin helppoa kommentoida toisen elämää, vaikka itsellä olisikin ollut vastaavanlainen tilanne, niin me kaikki olemme silti erilaisia ja koemme tilanteet eri tavoin. Ja kuka meistä on saanut valtuudet päättää, kenen toimintatapa on ”paras”?
Koira on ihmisen paras paras – ja uskollisin ystävä- näyttää olevan TOTTA!
pettäjillä näyttäisi olevan yksi yhdistävä tekijä,huono itsetunto,jonka uskoisin juontavan lapsuudesta,nimittäin isän ja äidin rakkaus tai pikemminkin sen puute ajaa ihmisen itsetunto-ongelmiin haluamaan toisten hyväksyntää ,joka usein johtaa edelläkerrottuihin tilanteisiin.nykyään naisten parantunut sosiaalinen asema lisää syrjähyppyjä ja siten eroperheiden määrää.
älkää menkö neninenne sinne missä toinen on muninensa.
Olen saman kokenut.Aluksi oli jännää sun muuta mut ei toimii pitemmän päälle.Jouduin liikaa olemaan toisesta erossa.Mielummin omistaisin kokonaan kun osittain.Mut kerran täällä ollaan niin jokainen tekee mistä tykkää ja nauttii tai sit ei.
Niin sairasta… vaikka niin haluaiskin löytää tosta jotain positiivista. Itsekästä, ei oo paljon varaa valitella seuraksista.
Toivottavasti joku vielä satuttaa teitä kaikki pettäjät niin, että tuntuu ja pahasti tuntuukin! Jos jotain on vialla siellä omassa suhteessa, niin puhukaa siitä ja lopettakaa se suhde, jos ei homma toimi. Se häpeä ja nöyryytys on sanoin kuvaamaton tunne, kun pettäminen tulee julki… se sattuu oikeasti. Itselläni petetyksi tulemisesta on kulunut jo aikaa 14 vuotta, mutta arvet ovat vielä tuoreet. Onneksi kuitenkin on olemassa sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat reiluja ja REHELLISIÄ kumppanilleen. Tämä vain taitaa olla katoavaa lajia…
Pettämiseen on helppo lähteä. Jos kotona asiat on olleet huonosti jo pitkään, niin vieras tuntuu varmasti paremmalta. Itse tein ratkaisuni ja erosin, kun en kotoa löytänyt elämää ja ihastuin toiseen. Tämä toinen ei vain sittenkään ollut yhtä tosissaan mukana. Tai ei osannut omia tunteitaan oikein analysoida.
Tiedä häntä, mutta tilanne meni siihen, että olin hänen harrastuksensa monta vuotta. Ja kun todellinen valinnan paikka tuli eteen, niin millään meidän välisellä ei ollutkaan enää merkitystä. Omaa eroani en kadu, mutta muuten korpeaa kyllä – ja paljon.
Yleensä aina moiselle kohtalolle on jollain tavalla tilaus ilmassa – kotona menee heikosti, jotain puuttuu omasta vakisuhteesta. Uusi suhde voi olla jännittävä ensin ja siitä voi saada jotain, mutta oikeasti voi niinkin käydä, että ihastuu täysin ja lopulta rakastuu ja onkin parempi olla toisen kanssa – se onkin sitten loputon suo, jolle kukaan ei voi sanoa oikeita vastauksia. Vastaukset on vain löydettävä itse, mutta aina ei voi tuomita rakastumista toiseen naiseen tai toiseen mieheen. Joskus niin vain käy, kun kemiat kohtaa riittävän voimakkaasti. Ei elämä aina ole pelaamista toisella, eikä voi myöskään yleistää sitä, että pettäjä on pettäjä aina, ei kaikissa tapauksissa.
satu-sick bastard. Häpeä ja mieti elämääsi, jos niitä myytäisiin kaupassa, suosittelisin käymään ostamassa sellaisen.
Olen pettänyt miestäni n.vuoden ja suhteeni on aviossa olevaan 3 lapsen isään. Itselläni on 2 lasta, enkä koe syyllisyyttä suhteestani mieheen. Joskus elämäntilanne vaan vie ihmistä eteenpäin ajattelematta seurauksia jne… Sydän, sitä pitää kuunnella…
Edellinen kirjoitti: ”sydän, sitä pitää kuunnella” tarkoittaa juuri sitä että kyseinen henkilö ajattelee ainoastaan itseään. Inhottavaa. Tässä tilanteessa voisi ajatella edes niitä lapsia. Kanna vastuusi hyvä ihminen.
Kiva lukea kommenttejanne, kun näytätte kaiken tietävän. Kylläpähän se on niin, että jokainen tekee niin kuin itse parhaaksi näkee. Eihän sitä kaikkien tarvitse ymmärtää, mutta voisi myös katsoa omaa elämäänsä ennen kuin rupeaa toisia arvostelemaan.
Itse olen ollut aviossa 16 vuotta, suhteessamme ei ole seksiä ollut viiteen vuoteen. Neljä vuotta sitten istutin elinkumppanini keittiönpöydän ääreen ja sanoin että joko suhteemme loppuu tai sitten saan luvan hankkia seksiä muualta, niin kuitenkin ettei kumppanini saa sitä tietää. Hän sanoin että tee mitä haluat, mutta suhdettamme hän ei halua menettää, koska siinä on paljon muutakin kuin seksi.
Neljä vuotta olemme näin nyt eläneet ja olemme kumpikin tyytyväisiä tilanteeseen.
Tästä totesin että rehellisyys kannattaa ja avoin keskustelu oman suhteeni kohdalta. Eli, antaa kaikkien kukkien kukkia, jokaisella on oma tapansa. Joku on ehdottoman 100% uskollisuuden kannalla, joku taas ettei suhde siihen kaadu jos on hauskanpitoa toisekin kanssa. Suvaitsevaisuutta immeiset. MInä ainakin olen onnellinen kaikkien niiden ihmisten puolesta, joka tuntee että on onnellinen.
Olen tuomittu, tiedän sen.
Avioliittoa takana yli 20 vuotta ja petän.
Lähes 10 v minulla on ollut se toinen! Vapaa tai varattu mies, miten milloinkin.
Itsekkin aiemmin tuomitsin pettäjät, mutta en enään. Voi olla, että teen taas 10 v kuluttua? Väitän, että tuomitsijat eivät ole itse pettäneet. Heidän päässään ei ole ”naksahtanut”. On helpompi ymmärtää pettäjää, kun on tehnyt niin itsekkin. Näinhän on monessa muussakin asiassa? Juu en väitäkkään, että ei joskus olisi vaikeaa, näinhän se on jokaisen elämässä, syyt vain on erilaiset.
Minä kun en ole koskaan, edes ajatellut, että kakkonen muuttuisi ykköseksi ja hekin tietävät sen.
On surullista lukea näitä pettämistarinoita. ” Aikuiset ” ihmiset seuraavat haarovälinsä ääntä, jota pitävät korkeimman johdatuksena. Ja joutuvat kuitenkin kärsimään tekosistaan kovimman kautta tukahdutetun syyllisyyden kautta. Parasta olisi tunnustaa rehellisesti tekemisensä kumppanilleen ja yhdessä miettiä, miten alkuperäisen suhteen kipinän saisi palautettua. Pelkuruus ja epärehellisyys tosin usein estää rakentavan aikuismaisen käyttäytymisen ja pettäminen jatkuu. Onhan se uskomatonta olla täydellinen valehtelija kaikkein tärkeimmässä ihmissuhteessa. Mutta jokaisella on mahdollisuus muuttaa elämänsä, jos tahtoo. Ja se on upea juttu.
Sanotaan, ettei tunteilleen voi mitään. Kyllä voi, aikuisen pitää voida.
Tunteiden mukaan ei tarvitse eikä pidä toimia. Saatat ihastua johonkuhun, ehkä rakastuakin, mutta niin tapahtuu. Ei siinä ole mitään erikoista, etenkään pitkässä suhteessa. Tärkeintä on, että antaa ihastumisten tulla ja mennä. Ei niihin tarvitse puuttua! Valinta on tehty, suhteessa ollaan.
Jos taas tunteitaan haluaa seurata, on ensimmäinen suhde laitettava ensin poikki, kun siinä ei kerran voi olla ilman että ihastuksiaan seuraa. Ei se ole vaikeaa, suhteet vaan päätökseen ensin! Ykkönen on sen ansainnut.
Vaikka asiat parisuhteessa olisivat kuinka huonosti, ei koskaan kannata lähteä pettämään! Pettäminen ei tee yhtään autuaammaksi vaan todellakin päin vastoin. Aina on jotain pientä hyvää minkä vuoksi kannattaa taistella, sitä ei vain ehkä siinä tilanteessa tajua, mutta jälkeenpäin sen sitten kyllä todellakin tajuaa, mutta se voi olla sitten jo myöhäistä, mutta jos hyvin käy niin pystyy ehkä selvittämään asiat, niinkuin minäkin pystyin selvittämään mieheni kanssa ja kaikki on taas hyvin. Se oli sellainen ”kasvun paikka” meille molemmille. Ei todellakaan kivuton. Sitä oltiin molemmat aika rikki pitkän aikaa. Enkä aio ikinä enää olla niin idiootti että pettäisin! Eli en koe sanontaa, että ”kerran pettäjä, aina pettäjä” oikeaksi. Pettämisestä saa ikuisen haavan itselleen ja epävarman tunteen, että pystynkö koskaan mitenkään olemaan toiselle tarpeeksi hyvä katalan tapahtuman jälkeen. Ja minä ainakin tulin salaa epävarmaksi siitä, että rakastetaanko minua todella, vaikka menin tekemään noin, mutta sen näyttää sitten aika, sillä aika ehkä parantaa haavat, toivon niin! Ei koskaan kannata olla niin lapsellinen että menee pettämään!
Pettämistä puolustellaan sillä että jokainen tekee omalla elämällään mitä tahtoo ja se ei muille kuulu, mutta pettämis-tilanteessa on aina kyse kolmen ihmisen elämästä. On pettäjä, petetty ja kolmasosapuoli. Tällä tarkoitan että kyse ei ole enään pelkästään omasta asiasta … jos siihen sotketaan muitakin ihmisiä!
Itse olen monesti antanut suurten ”ihastusten” mennä menojaan koska he ovat varattuja … Voi kumpa useampi meistä kunnioittaisi toisten ihmisten suhteita!!!!
Olen taas ihastunut! Tai jos en ole, niin vanha suola janottaa ja nousee uniin… perheellisenä nautiskelen tunteistani itsekseni, mitäpä sitä asioita sotkemaan ja se ihana kaupan varastopoika on paljon ihanampi ja älykkäämpi unelmissani kuin todellisuus olisi.
Toissavuonna ihastukseni oli tosi vakavaa laatua, pohdin jo mihin toimenpiteisiin ryhdyn (kerron puolisolle, muutan omaan asuntoon, entä sitten?) Aikani pohdittuani se sotku ja vaiva tuli ihastuksen edelle. Ja nyt – kotona kaikki hyvin, ihastus katosi ulkomaille…
Ei elämässä voi kaikkea saada ja olla onnellinen. Minun valintani on olla onnellinen, vaikkei joka kutinan perään juoksekaan.
Pettäminen on valehtelua – jäi siitä kiinni tai ei. Salaisen sivusuhteen pitäminen on 24/7 valehtelua. Miksi se pitäisi hyväksyä? Joku penäsi suvaitsevaisuuden perään. Onko suvaitsevaisuutta se, että taputtaa pettäjää päähän? Miksi minunkin pitää osallistua kollektiiviseen valehteluun, jotta tuttavapariskuntani suhde ei vain kärsisi toisen puoliskon syrjähyppyjen paljastumisen takia? Jos se kerta on ”tässä tilanteessa” niin ymmärrettävää, niin mitä sitä salailemaan. Ymmärretään sitten oikein porukalla. Ja ymmärretään sekin, että kaikkea ei voi saada. Ahneella on kakkainen loppu.
Valitettavasti itsensä huijaaminen on tavattoman helppoa. Kyllä omille teoilleen aina selityksen ja oikeutuksen löytää. ”Ei se ole minun syyni, että…” Vika on aina jossain muussa kuin itsessään; milloin kumppanissa, milloin työssä, milloin palavissa tunteissa, milloin kohtalon oikuissa. Herran haltuun!
Kyllähän se kannattaa tehdä valinta nopeasti, jos varattuna ihastuu. Mitä nopeammin, sitä parempi sille, joka on ensin ollut kuvioissa..
Voi hyvä ihme teitä immeisiä. Miksi pitää yleensäkään mennä vakituiseen parisuhteeseen jos ei aiokaan olla ”yhden miehen/naisen” elävä? Silloin kannattaa jo olla suosiolla sinkku. Minua kiusaa nuoruuden rakastettu joka lähestyy joskus sähköpostilla ja joskus jopa soittaa töihin. Siinä sitten vaivautuneena yrittää jutella niitä näitä ja toinen vonkaa tapaamista. Suoraan olen sanonut että ei käy! Todella kiusallista kun itse ei ole antanut aihetta ja elän omaa avioelämääni iloineen ja suruineen. Eiköhän parikymppisenä loppunut suhde ole menneen talven lumia. Maailma on mustanaan VAPAITA NAISIA/MIEHIÄ!!! Joten käykää kiinni niihin ettei tarvitse aiheuttaa surua toisille….!
20 v. avioliittoa takana. Väkivaltaa, fyysistä ja henkistä. Jatkuvaa alistamista ja pilkkaamista. Seksi loppunut neljä vuotta sitten. Kun olin kuvitellut, että pärjään kyllä hautaani asti ilman haleja ja kosketusta, kunhan saan olla rauhassa. Kun olin kahdesti vaikeasti maasentunut ja valmis kuolemaan. Kun mies kasvatti velkataakan hallitsemattomaksi ja teki yhden konkurssin, toista odotellaan. Löytyi ihmeellinen mies, hetkenä, jolloin kuvittelin oikeasti vain itsekkäitä ja julmia miehiä olevan olemassa. Olenhan sellaisen miehen kasvattamakin. Niin todellakin, tutustuin ihmiseen, miesihmiseen. Silmäni avautuivat ja näin avoimin silmin oman mieheni, näky pelotti. Samoin kuin tutustuminen tähän mukavaan sivusuhteeseen järisytti mieltäni voimakkaasti. Olen joutunut opettelemaan, miltä tuntuu kun joku oikeasti välittää ja vieläpä tekee sen näkyväksi minulle. Saan voimaa elää ja uskoa hyvään. Masennuslääkitys puolittui hänen tähtensä. Elämme kerran, haluan nauttia pienistä kauniista hetkistä hänen kanssaan. Niin kauan kuin niitä on tarjolla.
Hyviä kommentteja. Todellakin on jokaisen oma asia pettääkö vai ei. Itse en ole koskaan pettänyt, mutta ymmärrän täysin että hetkellisesti voi hairahtua. Koskaan en ole kuitenkaan voinut käsittää kuinka joku voi ylläpitää salasuhdetta kuukausia, vuosia. Miksi täytyy pitää molemmat, puoliso ja rakastaja? Keksitään kaikenlaisia tekosyitä miksi ei pääse puolisosta eroon. Varsinaisia pelkureita. Ex-mies petti useita kertoja. Nykyiselle olenkin sanonut jo suhteen alussa, että minun kohdalta on pettämiskiintiö käytetty loppuun ex-miehen toimesta.
Vannoin aina itselleni, etten pettäisi koskaan miestäni. Olimme aviossa 17 vuotta, minä uskollisena vaimona. Suhteessamme ei kuitenkaan ollut kaikki kohdallaan, ja vaistoni sanoi, että mies käy vieraissa. Hän tunnustikin sen; vasta sitten kylläkin kun olin jo ilmoittanut hänelle haluavani avioeron.
Tunsin itseni todella surkeaksi, mies vaan vähätteli syrjähypyn merkitystä itselleen. Olimme erossa jonkin aikaa, mutta halusin kuitenkin vielä yrittää uudestaan, niin hänkin. Miehen petos kalvoi mieltä kuitenkin, enkä päässyt siitä millään yli. Riidellessä vedin sen esiin alituisesti, ja se tietysti korpesi
miestä. Olin rikki, enkä millään keksinyt keinoa päästä eteenpäin.
Tapasin sitten erään miehen, ja hän todella osasi vetää oikeista naruista. Tiesin hänen olevan naimisissa ja perheellinen, ja lähdin mukaan hänen leikkiinsä. Kuvaan astuivat kuitenkin tunteet – molemmin puolin.
Tiedän, ettei olisi pitänyt edes aloittaa ja lopettaminen on vaikeaa.
Tiedän kuitenkin, ettei miehen vaimo ole kiinnostunut miehensä teoista, tai ei halua tietää. Minunkaan mieheni ei osaa epäillä pettämistäni.
En koe pettämistäni kostamisena, mutta myönnän, että suhteeni toiseen mieheen tuntuu jollain tapaa paikkaavan niitä haavoja, joita avioliitossani vuosikaudet sain.
On se kumma ettei ihmisillä ole selkärankaa ottaa eroa entisestään ja sitten vasta etsiä uutta. Turha valittaa lapsista jne. kun on ensin itsensä tieten tahtoen soppaan keittänyt. Luulisi lastenkin voivan paremmin jos vanhempi on rehellisesti uuden kumppaninsa kanssa kuin, että käy salassa jossain, jonka syyn kaikki kuitenkin arvaavat. Ja tällä rehellisyydellä tarkoitan avioeroa.
Mutta niinhän se taitaa olla, että oma alapää on muita arvoja tärkeämpi.
Todella naurettavaa ja keskenkasvuista käytöstä MUKA aikuisilta ihmisiltä jotka eivät oikeasti tiedä mistään mitään ja luulevat tietävänsä kaiken.
Sinulla on hieno tapa yrittää uudestaan. Yrität uskotella itsellesi, että et kosta, hyvität vain itsellesi kokemiasi vääryyksiä. Voiko joku oikeasti olla sitä mieltä, että pettäminen pitää kuitata pettämällä? Kaikki ei koskaan kasva aikuisiksi ja pysty ottamaan vastuuta omista teoistaan. Ei uskalleta olla yksinään eikä kohdata kipeitä käsittelemättömiä asioita. Aloita vaikka kysymällä itseltäsi, miksi annoit haavoittaa itseäsi avioliitossasi? Jutustasi saa käsityksen, että aviomiehesi on syyllinen uskottomuuteesi.
Mihin vielä tarvitset miestäsi, jos hän ei pysty olemaan sitä mitä haluat?
Anteeksiantaminen itselle ja muille on suunnaton lahja, jonka toivoisin jokaisen joskus voivan kokea.
Tolle artikkelin Jussille vois kyllä todellakin sanoa vain, et: käräytä se nainen… Se on ainut, mitä se ansaitsee. Sehän vain käyttää sitä Jussia hyväksi ja omaa miestään myös. Miksi kukaan antaa käyttää itseään silleen hyväksi? Toisena naisena tai miehenä olo on lähes aina toisen valtaan alistumista. Ja sitä paitsi: joskus käy niin, että kun itse tollasen suhteen lopettaa niin se toinen osapuoli sitten huomaakin, että tässäpäs on tavoiteltavan arvoinen ihminen, joka arvostaa itseään (ja muita) myös, eikä anna käyttää hyväksi. Pitää arvostaa itseään. Jos ei arvosta itseään ja suostuu hyväksi käytettäväksi, voi olla varma, ettei ikinä saa toisen rakkautta ja arvostusta… Älkää olko niin helppoja, vaan TAVOITELTAVAN ARVOISIA. Ja tavoiteltavan arvoinen on ainaki mun mielestä sellainen, joka ainakin yrittää kohdella muita hyvin ja arvostaa itseään, eikä anna kenenkään käyttää itseään hyväksi.
Mieheni pettäminen tuli ilmi n. kk sitten ja aion kostaa hänelle ihan varmasti, siihen tulokseen olen nyt tullut. Ei siinä sen kummempaa, tässä etsiskelekin mielenkiinnolla kohdetta. Olen ollut uskollinen hänelle 7 vuotta, mutta nyt loppui uskollisuus ja luottamus. Tottakai annan kuvan että kaikki on hyvin ja petän kerran-kaksi ja elämä jatkuu. Rakkauden tilalla on kylmä tila, ainakin vielä.
Eihän se riitä, että antaa anteeksi, jos kerran luottamus toiseen on mennyt ikiajoiksi!
On se niin helppo moralisoida toisten elämää.
Miksikö olen mieheni kanssa: katsos, mies on käyttökelpoinen kapistus, osaa tehdä sellaisia kotitöitä, mitä useimmat naiset eivät osaa. En viitsi millään pyytää toisten aviomiehiä sellaiseen, epäilevät vaimot vielä vaikka mitä… Ja kyllä miehestäni välitän kovastikin, vaikken enää häneen luotakaan.
Ja onhan yhteiset lapset.
Mutta sitä rakkautta välillemme ei ikinä uudelleen synny, mikä uskottomuudella on puolin ja toisin tuhottu. Se on katkera totuus, ja sen myönnänkin, että oikein olisi tässä tilanteessa erota lopullisesti.
Kostaminen ei välttämättä myöskään ole aina paras ratkaisu… Mutta kukin tavallaan tietysti. Mun mielestä parempi ois vaan jättää sellainen mies/nainen, joka on pettäny. Jos kostoa haluaa, jättäminen on se paras kosto. Jos itse alkaa pettää, alentuu vain itse sen pettäjän tasolle.
Ja jos taas itse on ollu se toinen nainen/mies ja on vihdoinkin tajunnut, että on tullut vain hyväksikäytetyksi (koska sitähän se käytännössä on) niin sitten on parasta lopettaa se suhde, koska ei se mitään rakkautta ole. Toista naista/miestä vain käytetään hyväksi itsetunnon pönkittäjänä. Ja mahdollisesti vois käräyttää sen pettäjän, ei kostamismielessä, vaan siksi, jotta hän oppisi, että pettäminen ei kannata. Ja myös, että hänen aviomiehensä/vaimonsa saisi tietää, että mies on ollut uskoton ja voisi joko jättää miehensä tai antaa anteeksi (miten sitten itse haluaakaan). Ja sen jälkeen (jos on itse se toinen mies/nainen) on parasta unohtaa koko suhde ja lähteä uusille vesille kalastelemaan.
Eli mun mielestä: ei ole mitään järkeä olla pettäjä tai toinen nainen/mies. Mutta jos sellaseen tilanteeseen on kuitenki ajautunu niin ei muuta kuin ulos siitä tilanteesta. Jos suostuu olemaan jonkun toinen nainen/mies niin alistuu hyväksikäytettäväksi/leikkikaluksi. Pitää arvostaa itseään sen verran, että ei siihen alistu.
Ei se pettäminen aina kerro huonosta suhteesta tai pettäjän huonosta itsetunnosta. Minä olen pettänyt ja petän. Rakastan miestäni ja en haluaisi häntä vaihtaa mistään hinnasta. Seksi hänen kanssaan on loistavaa. Silti joskus petän häntä tarpeeksi kiinnostavan tyypin kanssa. Kyse on puhtaasta seksistä. Jos haluan toista miestä tarpeeksi, petän omaa miestäni. Tätä ei todellakaan tapahdu usein, eikä se olisi välttämätöntä, mutta koska haluan sitä niin toimin sen mukaan.
Pettäminen ei vähennä minun tapauksessani tunteita omaa miestäni kohtaan. Ja rakastan omaa miestäni niin paljon kuin vain toista ihmistä pystyy rakastamaan. Seksin voi erottaa näistä rakkauden tunteista. Tiedän, että pilaan kaiken jos jään koskaan kiinni, mutta uskon, että en jää, koska petän järkevästi. Välillä on pitkiäkin aikoja etten petä ja joskus petän usein.
Ei elämä ole niin yksioikoista. Olenko huono ihminen?
Jännää, että sitten tiedät oikein, ettei milloinkaan voi olla kysymyksessä rakkaus, jos on suhteessa toisen mieheen/naiseen!
Kuule, joskus on niinkin, että avioerossa voi menettää niin paljon: ei ainoastaan materiaa, vaan myös sen perheen, lapset. On helpompaa elää rakkaudettomassa liitossa tavallaan, kuin läpikäydä avioerohelvetti.
Rakastaa voi, vaikkei asukaan rakastamansa ihmisen kanssa saman katon alla.
Kaiketi olet avioeron kokenut..? Itse tiedän, mitä se on.
Tiedän myös, mitä on rakastaa toisen naisen miestä, ja millaista on saada
vastarakkautta häneltä, toisen miehen naisena ollen.
On kummallista, että moraalinvartijoiden mielestä kysymyksessä ei voi olla mikään muu, kuin ainoastaan ja vain seksi, kun varattu nainen/mies on suhteessa varattuun naiseen/mieheen. Kun kysymyksessä ei ole kuitenkaan
parin yön juttu.
Kylmä(kö) nainen :
Juuri niin, seksin voi erottaa rakkaudesta, ja myöskin nämä kaksi voivat kulkea käsikädessä. Minusta seksi ilman rakkautta ei ole minkään arvoista, etenkään jos pettää kumppaniaan. Taas seksi kumppanin kanssa, jota rakastaa, ja jolta saa vastarakkautta, on taivaallisen upeaa…se kumppani voi kyllä olla toisen naisen mies.
Mutta tavallaan ymmärrän sinua, itse en kuitenkaan tavallasi tekisi.
Maailman laidalla:
Seksi ilman rakkautta on erilaista kuin seksi rakastamansa ihmisen kanssa. Kummatkin omalla tavallaan ihania ja hyviä kokemuksia. Jos pitäisi valita niin ottaisin seksin rakastamani ihmisen kanssa, mutta ei se vähennä pelkän kylmän kiihkon vallassa harrastetun seksin arvoa.
Suhteen ulkopuolisissa seksisuhteissa (joihin ei tunteita sekoiteta) mua ehkä kiehtoo se, että se on yleisten normien mukaan kiellettyä ja se on myös tuhmaa. Teen sitä itseni vuoksi, mutta missään nimessä en omaa miestäni halua satuttaa ja siksi en hänelle mitään asiasta sano. Se mitä ei tiedä ei voi satuttaa.
Kylmä(kö?) nainen: pettääkö miehesi sinua yhtä ”järkevästi” kuin sinä häntä, koska ei halua sinua loukata kuten et sinäkään häntä?
Edelliselle kirjoittajalle:
Tietääkseni mieheni ei petä minua ollenkaan, mutta eihän mistään voi koskaan varma olla. Jos pettää niin toivon, että pettää niin etten koskaan saa tietää. Toinen juttu on sitten sopimuksen varainen suhde, jossa annan esim. luvan käydä harrastamassa seksiä jonkun kanssa.
Ja suhteen kauneudesta sulla ei ole käsitystä. Et voi tietää koskaan missään tapauksessa varmana, pettääkö oma mahdollinen/tuleva puolisosi sinua.
Kylmä(kö?) nainen:
Jeps, seksi on seksiä ja valehtelu on valehtelua. Se pahin asia mitä sinä teet on käytät väärin miehesi luottamusta. Jos se pelkkä seksi on kerran OK, KERRO HÄNELLE, ETTÄ SE ON VAAN SEKSIÄ. Kyllä hän varmasti ymmärtää että se ei vaikuta sinun tunteisiisi 😉
Sinä et noudata sopimusta, ja se on perseestä. (En tietenkään tuomitse, kerron vain mielipiteeni).
”Teen sitä itseni vuoksi, mutta missään nimessä en omaa miestäni halua satuttaa ja siksi en hänelle mitään asiasta sano. Se mitä ei tiedä ei voi satuttaa.”
Jos et missään nimessä haluaisi satuttaa – et kusettaisi miestäsi. Tiedätkö miten paljon tuo sattuu sitten kun hän saa tietää (ajan kysymys)? Sinä otat
miehesi tietämättä aika ison riskin hänen tunteidensa kustannuksella. Tiedätkö miltä tuntuu tajuta että oma elämä on vuosikausia perustunut valheeseen petollisen puolison kanssa? Et tietenkään tiedä, eikä se sinua
kiinnosta. Et ansaitse miestäsi, ja tekisit kaikille palveluksen kun olisit vain sinkkuna ikuisesti. Nauti vain seksistä ja addiktiostasi, mutta älä harhauta muita elämään ”parisuhteessa” kanssasi.
Tiedän kyllä hyvin kuinka paljon miestäni sattuisi jos hän saisi tietää. Vaan kun ei saa. Pettämisenkin voi hoitaa niin hyvin, ettei kukaan koskaan saa tietää.Uskokaa tai älkää. Tähän asiaan vaikuttaa tietenkin myös se henkilö kenen kanssa petän.
Sinkkuna en halua olla. Haluan perheen ja haluan avioliiton ja koska en ole löytänyt miestä, jonka kanssa voisi olla vapaassa suhteessa niin asia menee sitten näin. Ymmärrän, että joidenkin on vaikea uskoa, että pettäminen ei vaikuta tunteisiin mitenkään. Omalle kohdalle voin sanoa, että jos mieheni pettäisi minua, harrastaisi kylmää seksiä toisen naisen kanssa niin tietysti se satuttaisi, mutta jos hän rakastuisi toiseen naiseen niin sitä en voisi antaa anteeksi. Minä rakastan miestäni ja siksi pidän tämän salaisuuden enkä koskaan kerro sitä hänelle. En halua loukata häntä ja edelleenkin: se mitä ei tiedä ei voi satuttaa.
Seksi ei ole mulle mikään addiktio. Voin hyvin olla tekemättäkin tätä, mutta en halua. Ei tässä mistään seksiriippuvuudesta ole kyse. Pettämisasia saa ihmiset suuttuneeksi niin helposti, koska he ajattelevat omalle kohdalleen asiaa. Huomaavat, että on ihmisiä jotka pettävät ja tajuavat, että silloin kuka tahansa voi pettää, myös oma puoliso. Ymmärrän. Itse en ajattele että minua ei koskaan petettäisi. Se on aivan mahdollista ja sen asian kanssa on vain opittava elämään. Oletteko koskaan miettineet, että ehkä kaikki ihmiset eivät vain ole tarkoitettuja yksiavioiseen elämään? Joku toinen käyttäytymismalli ei välttämättä ole sen väärempi kuin joku toinenkaan. Silti suon kaikille sen vakaan parisuhteen ja avioliiton. Ei me olla sen huonompia ihmisinä kuin ei-pettäjätkään.
En puolustele pettämistäni, tiedän, että teen väärin ja käytän mieheni luottamusta hyväkseni. Tämä on silti minun tapani elää ja teen sen niin etten loukkaa ketään. En varsinkaan miestäni.
Lutka mikä lutka! Siis ei huora, koska sehän on ammatti.
Lutka on jotain sellaista mitä ei voi hyvällä tahdollakaan kunnioittaa.
Ihan sylettää moinen lumppu.
Toivottavasti paha saa palkkansa. Kuvottavaa käytöstä aikuiselta ihmiseltä. Toivon tosiaan että miehesi saa tietää naurettavasta hepsankeikkaharrastuksestasi ja tajuaisi että hän ei ole sinun arvoisesi.
Kylmä(kö) kirjoitti:
”Sinkkuna en halua olla. Haluan perheen ja haluan avioliiton ja koska en ole löytänyt miestä, jonka kanssa voisi olla vapaassa suhteessa niin asia menee sitten näin.”
Vastaisin tähän omalla lauseellasi: ”Se on aivan mahdollista ja sen asian kanssa on vain opittava elämään.”
Jos et osaa tai halua olla harrastamatta seksiä siellä täällä, sinun on oltava sinkku. Parisuhteen säännöt menevät niin. On ikävää, ette halua. Ehkä miehesi ei vielä joskus halua sinua. Haluat perheen ja avioliiton? Siis haluat syödä ja säästää sen petollisen kakun? Ei hyvä seuraa.
Toivottavasti teillä pettäjillä ei ole lapsia.
Jos kaksi aikuista ihmistä sopii joitain tiettyjä järjestelyjä liitossaan, niin siitä vaan. Naikoot sitten ketä hyvänsä, vaikka naapurin potkukelkkaakin.
Mutta, jos teillä on lapsia, voisitte ajatella heitäkin.
Miltähän mahtaa lapsesta tuntua, saatuaan jostain kautta kuulla vanhempansa/ vanhempiensa käytöksestä.
Saatte sitten kiikkustuolissa yksinäisenä vanhuksena ihmetellä, että miksi lapset eivät käy, eivätkä pidä muutenkaan yhteyttä.
Juisea siteeraisin, jos muistaisin sanat, mutta periaatteen muistan: Miten joku voi elää kaksoiselämää, kun ei tahdo tätä yhtäkään elämää pystyä elämään?
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää!
Jo on porukalla kieroutunut arvomaailma…ja hauskoja selityksiä käytökselleen. Onko kenelläkään enää selkärankaa vai ovatko kaikki vaipuneet hiekkalaatikkotasolle? Ja näillä ihmisillä on vielä lapsia… voi hyvä isä sentään…
Puolisollani oli toinen nainen ollut jo vuoden.
Hänen käytöksensä perusteella aavistin asian.(Oli ”ylitöissä” jatkuvasti , oli ilta menoja, kävi ”kavereitten kanssa” milloin missäkin, oli pahalla tuulella kotona, aliarvioi minua, syyllisti milloin mistäkin.)
Kyselin ihan asiallisesti muutaman kerran, että onko hänellä vieras nainen? Hän kielsi asian, syyttäen minua vainoharhaiseksi, mustasukkaiseksi, luulotautiseksi, hulluksi akaksi.
Kunnes tuli se sunnuntai-ilta, että hänen oli pakko tunnustaa asia.
Olen hyväksynyt sen, että ihminen rakastuu johonkin muuhun liitosta huolimatta, mutta syyttelyä en koskaan tule unohtamaan. Hän purki huonon omantuntonsa minuun, sillä eihän tyttöystävälle voinut kiukutella.
Eron jälkeen ajattelin, että voi minullekin vielä kumppani löytyä, mutta ukkomiehiin en sekaannu. Jos vapaata miestä ei löydy, olen yksin koko loppu elämäni.
Tasapainoista avioelämää 20-vuotta eroni jälkeen viettäneenä ajattelen, että kai toikin kokemus opetti elämää, tosin kantapään kautta.
Ensimmäisen liittoni asiat jäivät kaikki selvittämättä, sillä en ole voinut kohdata ex:ni, en nimittäin luota siihen, että osaisin käyttäytyä fiksusti hänet nähdessäni.
Eroani en ole ihmetellyt, mutta sitä olen kummastellut, että mikä meidät sai silloin nuorena menemään avioon.
Arvelen, olisiko ollut ympäristön odotuksilla omat sormensa siinä kuviossa. Ja onneksemme, siitä liitosta ei ole lapsia.
Ei ole siis mitään syytä olla tekemisissä keskenämme.
Näin sitä voi käydä elävässä elämässä.
Kannattaa kyllä harkita, mihin suhteeseen lähtee.
Puoli huolimattomasti baarissa solmittu suhde voi saattaa kahden perheen elämän raiteiltaan, myös lähisuku ja ystävät jakaantuvat, joko tai.
On melko välinpitämätönta omaa perhettään kohtaan käyttäytyä noin itsekkäästi.
Kannattaiskohan elää suhde kerrallaan, siitä ei jäisi sieluun niin pahoja vammoja kenellekään osapuolelle.
Hyväksyisin jos vaopuolisoni ilmoittaisi rakastuneensa toiseen naiseen ja tahtoisi ehkä jatkaa elämäänsä hänen kanssaan.
Mutta en koskaan antaisi anteeksi sitä jos hän olisi elänyt suhteessa häneen ja samaan aikaa elänyt suhteessa minun kanssani.
Valheet ja petokset tulevat aina ennemmin tai myöhemmin ilmi. Totuudenkertojia on kaikkialla ympärillämme. Jos ei jää tahtomattaan kiinni, tulee jossain vaiheessa pakottava tarve tunnustaa itse jollekulle – anoa synninpäästöä vaikkapa näin netissä. Mitä kauemmin valhetta kestää, sitä varmemmin se paljastuu, ja mitä myöhemmin se paljastuu, sitä tuhoisammat ovat seuraukset. Emme ole tässä maailmassa yksin, eikä tekemisemme siis ole pelkästään oma asiamme.
Miksi sinä Kylmäkkö nainen hoet rakastavasi miestäsi? Petät häntä ihan vain huviksesi, haaveilet avioliitosta ja lapsista hänen kanssaan saadaksesi edustavat puitteet pettämisellesi, ja ilkeät vielä puhua rakkaudesta, jota ei mikään muuta. Niin kuin se pyhittäisi kaiken.
Kyllä tuomitsija voi olla itsekin pettäjä – minä ainakin olen. Kauan tuomitsin ja tuomitsin , sitten petin – ja sen jälkeen vasta tuominnut olenkin! Tein jotain idioottimaisen typerää, josta saan kantaa huonoa omaatuntoa loppuelämäni. Ja se on minulle aivan oikein, eihän se ollut vain yhden yön viuhahdus tai virhe, kuten joku voisi sanoa vastaavasta. Eikä se todellakaan ollut tämän arvoista, vaikka silloin muka maailman tärkeimpänä asiana sitä pidin!
Pettäminen ei koskaan ole vain pettäjän ja salaliittolaisen oma yksityisasia, jossa ei loukata ketään, sana pettäminenhän jo itsessään tarkoittaa ainakin yhden ”ulkopuolisen” hyväksikäyttämistä, valehtelua yms. Siinä käytetään hyväksi toisen uskoa uskollisuuteen, yksiavioiseen parisuhteeseen, rakkauteen. Parisuhde taasen tarkoittaa Suomessa automaattisesti yksiavioista liittoa, siitä kukaan ei liene kanssani eri mieltä. Ne suhteet ovat asia erikseen, joissa rakkaus on mennyt ja ulkopuoliset suhteet on hyväksytty puolin ja toisin.
Mielestäni pettäjä on yksinkertaisesti tyhmä ja heikko ihminen, ainakin sillä hetkellä. Sitä on turha selitellä mitenkään. Avioeron tässä maassa saa aina. Ja lasten elämää on oman kärsimisen (väkivaltainen liitto, jolla pettämistä selitellään) tai pettämisen kautta saadun nautinnon kautta todella lapsellista rikkoa. Itsekkyys on paha tauti, jolla tuhotaan niin monen (muka läheisenkin) ihmisen elämä…
Siis piti sanomani edellisessä: …tai pettämisen kautta saadun nautinnon takia todella lapsellista rikkoa.
Olen Marleevi huomannut itsekin saman: oman typerän käytöksen häpeä ei tunnu hellittävän millään. Olen suorastaan kade niille, jotka kykenevät kunnioittamaan itseään siitä huolimatta, että pettävät ja valehtelevat kumppanilleen. Minun itsetuntoni joutui tosi lujille jo kerrasta. Kuinka mieheni voi minun kaltaistani ääliötä rakastaa. Ja jos minuun ei luoteta, niin en voi syyttää kuin itseäni.
Joo, todellakin: omalle käytökselle löytyy aina selityksiä. Mutta ENTÄPÄS, KUN TEITÄ ITSEÄ PETTÄIS SE MIES/NAINEN,JOTA OIKEASTI KOVASTI RAKASTATTE? Selittelisittekö sitäkin silleen, että ”kyllähän hän minua silti rakastaa, mutta kun sitä vaan niin kovasti kiehtoi tuon toinen nainen…No, eihän se mitään haittaa.” ? Siinäpä kysymys pettäjille.
Eikö se avioliiton perustava idea ole nimenomaan siinä, että pysytään yhdessä saman kumppanin kanssa? Jos ei halua pysyä, älköön menkö ikinä naimisiin.
Eikö juuri se, että tästä asiasta pitää niin kiivaasti keskustella ja jokaisen omaa käytöstään puolustella, osoita, että pettäminen on väärin, olipa perusteluna mikä hyvänsä?
Kuinka voikaan kukaan pettää omaa puolisoaan?
Mihin se rakkaus, yhteen kuuluvaisuus, kunnioitus, mihin ne ovat menneet, vai onko niitä ollutkaan?
Eivät ne vuodet liitossa säily intohimoisina, senhän on tutkitusti todettu haihtuvan kahdessa vuodessa.
Puolisoon voi kyllä rakastua yhä uudelleen, ja vaikka sitä ei tapahtuisikaan, intohimon tilalle voi tulla erilainen tunne, joka on yhtenäisyyttä, totuttua turvallisuuden tunnetta, ”meidän perhe” tunnetta. Tietenkin kaikki tämä täytyy olla molemminpuolista.
Tämä vasta on RAKKAUTTA.
Itselläni on tätä avioliittoelämää vasta kohta 7 vuotta takana, eli erittäin vähän! Silti tiedän jo nyt: en koskaan voisi pettää miestäni.
En todella koskaan uskonut löytäväni miestä, joka saa minut syttymään uudelleen ja uudelleen sekä älyllisellä että henkisellä tasolla. Kaikkien näiden vuosien jälkeen saan perhosia vatsaani jo hänet nähdessäni. En näe mitään syytä siihen, miksi asioiden pitäisi tästä muuttua. Lastemme syntymien myötä olen käynyt läpi kriisejä itseni kanssa(olenko vielä haluttava, kelpaanko kenellekään jne), mutta koskaan en ole tuntenut tarvetta lähteä pönkittämään itsetuntoani rakastamani ihmisen kustannuksella!
Näen paljon vaivaa näyttääkseni seksikkäältä hänen mielikseen ja koen mieletöntä onnea, kun voin ja saan palvoa maata hänen jalkojensa alla. EI tämä silti tarkoita, että olisin kuin rukkanen, jota hän heittelee halujensa mukaan.
TOTTA KAI tulee aikoja, jolloin jokin muu vaihtoehto tuntuu helpommalta ja ihmisiä, joiden kohdalla tuntuu kuin hengitys pysähtyisi—- Mutta niinhän se oli tämän nykyisenkin kanssa. Kun vain kaivelee hiukan muistin soppea, niin siellähän se on–ensihuuma! Ei ihmiset ole mitään eläimiä, joiden pitää kulkea sinne, minne haaroväli osoittaa 🙁
PARIsuhteessa(pari tarkoittaa käsittäkseni KAHTA) on niin paljon muutakin kuin seksiä ja toisaalta myös parisuhteessa voi olla tätä kylmää, rivakkaa pornoa, joka on pelkästään eläimellisten halujen tyydyttämistä.
Hellyys, huomioonottaminen ja läheisyys tuntuvat olevan kauppatavaraa, kun ihmisten juttuja kuuntelee. Ja aina vika on toisessa, ei koskaan kertojassa, surullista.
Meillä on aktiivinen ja säännöllinen seksielämä, vaikka lapset sitä yrittävätkin häiritä 😉 Suhteen tuoreenapysyminen on omasta viitseliäisyydestä kiinni: ei tarvitse lähteä hakemaan jännitystä muualta, jos on itsekin valmis tekemään jotain suhteensa eteen eikä vain odota passiviisena toisen aloitetta.
Lähes 30 vuotta naimisissa , kolme lasta avioliitosta, jo kotoa poismuuttaneet
-nyt jo yli puoli vuotta kun sain tietää mieheni pettäneen ,päissään työporukan ” kokouksessa”, aika lähellä hotelliyöpymispaikassaan , —
aavistin jotain ,-mikä lie naikkonen , osasi viekoitella -ajattelin ensin .
Mutta mieheni se minut kumminkin petti , eikä sillä naisellakaan moraali tainnut kovin korkealla olla ,tiesi kait että hän on naimisissa , siis molemmat olivat ,kuntoremonttikurssilla tämä nainen oli hotellissa , viihdykettä kun piti saada , oli sopivasti sattunut molemmille ”himot niin kuin hiirelle”.
Voi samperi , kun tieto siitä miten mieheni petti minua , se sattui ,enkä ole sen jälkeen enää oikein luottanut häneen , ja on tullut ajateltua että ennenkin on tainnut jotain vipinää reissuilla olla .
Ollaan puhuttu asiasta , mies vähän , ja haluaisi unohtaa koko jutun .
Mutta mulle se on vähän suurempi ja surullinen asia , joka ei tahdo unohtua.
Mutta noissa kirjoituksissa kyllä on ollut aika itserakkaita ja omaa hyvää
etsivien kommentteja –eikä sitä aina haluta nähdä miltä läheisestä tuntuu.
Olisi mikavaa omistaa samanlainen järjen juoksu, kuin Sadulla artikkelissa on. Ajatelkaas elämää ilman vastuuta toisista ihmisistä ja itsestään.
Valitettavasti perheeni on törmännyt tähän tilanteeseen muutama vuosi sitten. Merkit toisen naisen läsnäolosta elämässämme olivat jo ilmeisesti pitenpään ilmassa, mutta ajattelin asian menevän itsellään ohi. Onneksi en ehtinyt murehtimaan sitä, olenko petetty, jätetty tai muuten huonosti kummppanin velvollisuudet täyttänyt, kun avomieheni minut jätti ja solmi uuden liiton. Minun kun piti huolehtia lasten harrastukset, perheen ja kodin ylläpito, sekä huolehtia lasten henkisestä hyvin voinnista isän rakentaessa uutta elämäänsä ihanan naisen kanssa. Täytyihän ex:n käyttää hankkimansa varat oman uuden elämän aloittamiseen. No, nyt on meidän perheen asiat melko hyvällä tolalla. Toivottavasti on ex-miehen uudella vaimollakin. Hänhän on nyt saanut eläämäänsä sen, mitä on halunnutkin.
Itse en hyväksy pettämistä,vaikka olenkin niin tehnyt,,jos niin tapahtuu on alunperinkin ollut väärässä suhteessa,,mutta omalla kohdalla se oli lähtemistä etsimään itseä,,en sitä silloin niin ajatellut mutta vuodet eron jälkeen ovat kasvattaneet minua ihmisenä,selviytymään yksin,ajattelemaan asioita itse ja ottamaan vastuun omasta elämästä,,ei kylläkään sen ihmisen kanssa johon hairahduin,,oli vain potku omaan elämään ja hyvä niin,,,
Liian nuorena aloitettu suhde,joka taas johtui lapsuuden rakkaudettomuudesta,,
tässä kohtaa voisin kirjoittaa kirjan verran,mutta jääköön siihen että vain mainitsen,,,
Nyt minulla suhde joka perustuu oikeaan rakkauteen,antamiseen,ottamiseen,toisen kunnioittamiseen,kuuntelemiseen,ymmärtämiseen ja vapauteen jossa tietää omat rajansa milloin loukkaa toista tekemisillään tai tekemättä jättämisillään,ja sellaisessa suhteessa rakastelu on nautinto,ei mikään suoritus,,,
Omat virheet täytyy vain nähdä ei vain toisen,parisuhteessa on aina kaksi,,,
Miksi pettää ja miksi toista petetään?Aina löytyy pohjalta joku todellinen syy,,
Mitä olen oppimassa tässä kohtaa elämää jos petetään?Miksi petän,mitä haluan omalta elämältäni?
Kaksoiselämää en suosittele,vaikken tuomitsekkaan,,mut jossain kohtaa se käy raskaaks,,ei siinä voi antaa satasella itsestään mihinkään suuntaan,,
Elämä on vain oppimista ja kasvamista ihmisenä,,tiedä sit kuinka suuriin mittasuhteisiin,mut jokainen omalla kohdallaan on sen selvittävä ennemmin tai myöhemmin,,tai sit ei koskaan,,
”Tiedätkö mitä opin sinulta?Opin mikä on mahdollista ja nyt minun on pidettävä kiinni siitä mitä luulin meillä olevan.Haluan olla hyvin lähellä jotakuta,jota kunnioitan ja ihailen ja haluan että minulla on joku,joka tuntee samoin minua kohtaan.Se tai ei mitään.Oivalsin,etten etsi sitä mitä sinä etsit.Sinä et halua sitä mitä minä haluan.-Richard Bach-”
Rakastakaa toisianne,,,
mutkikas asia, mutta pettäminen on silti ihan syvältä. itse olen toista vuotta kihloissa ja pettänyt muutaman kerran, hetken aikaa tuntuu hienolta ja jännittävältä mutta loppujen lopuksi rupeaa omatuonto kolkuttamaan. itse en sietäisi jos minua petettäisiin. ajatus salarakkaasta kutkuttaa mahan pohjassa, mutta en voi satuttaa toista enempää enään mitä nyt jo olen satuttanut. muut miehet jäävät siis lopullisesti, ja käperryn oman kultani kainalooon.
Vaikeita asioita.
Olen itse petetty.Miehelläni oli usean vuoden toinen nainen.Kun ex-mieheni oli tosiasioiden edessä myönnettävä suhde, heillä oli jo pieni vauvakin. Kävin pohjalla. Olen noussut tuhkasta kuin Fenix-lintu.
Kokemuksestani voin sanoa, että parisuhteessa luottamuksen voi menettää vain kerran. Eikä tällaisilla asioilla pitäisi leikkiä.
Nyt elämässäni on uusi mies. Sellainen niinkuin joku yllä mainitsikin ”sen tietää kun osuu kohdalle”. Tällaista osuu kohdalle vain kerran elämässä.
Tämäkään ei ole ongelmatonta… tässä iässä kaikilla on yleensä menneisyys jonka kanssa pitää elää.
Tämä ”pettäminen ”sitten jaksaa puhututtaa, luuleeko joku aivan oikeasti että näillä puheilla on mitään merkitystä. Kukaan ei tule ”synnintuntoon” vaikka kaikki olisimme sitä mieltä että pettäminen on suuri synti ja häpee.
Ette ehkä usko että ihminen kaipaa läheisyyttä ja jos sille tulee tilaisuus , se tilaisuus käytetään, te näette että pettäjä on huono ihminen, voihan niitäkin olla, mutta ei se ”pettäminen” ole se tekijä joka asian määrittelee.
Toiselle voi tehdä pahaa vaikka on luvannutkin elää yhdessä loppuelämän, ehkä se onkin helvetissä kärvistelyä, mutta kun on tullut luvaneeksi että ylä/ala mäessä ollaan yhdessä.
Se että pysyy IHMISENÄ toisen rinnalla, ei ole aina kovin helppoa, mutta jos onnistuu saamaan ”apua” eli sitä oikeaa arvostusta ja rakkautta jota jokaainut terve ihminen kaipaa, sen ottaa vastaan .(tai ainakin tulisi ottaa)
Pettäminen on kyllä lähinnä itsensä pettämistä, ja siihen me syyllistymme ilmeisesti joka ainut, kuka milläkin tapaa, mutta kukaan ei selviä elämästä myöskään kivuitta ja ilman sydän surujakin, siis jos elää koko sen elämän jota parisuhde oikeasti on, silloinhan se kestää vähintään sen reilut 20 vuotta, siis jos on onnea saada lapset elämäänsä, sehän se kuitenkin on tämän elämän tarkoitus.
Mutta mielestäni (se toinen ihminen) voi olla jopa sen ensimäisen onnen turva, sillä jotkut vain ovat hieman kovia paloja puolisoilleen tai elämänsä kumppanille, vai onko niin että toinen on liian ”pehmeä” ja voisi sortua jopa tekoihin jotka ovat paljon pahempia kuin jokin pettäminen.
Mahdatteko ymmärtää että joskus se oma kumppani on aika ajoin niin sietämätön että hänet voisi helposti poistaa elämästään, ja silti se on vain hetki elämää, minä käyn mieluummin toisessa sylissä kuin alan käyttäytyä ”petona”.
On varmaankin myös ihmisiä jotka vain hakeevat fyysistä tyydytystä, jos niin on se olkoon heille onneksi että antajiakin on, sehän on kuin (käteen veto).
Ne jotka ovat sitä mieltä että pettäminen on Jumalan tahdon vastaista , kannattaisi mieluummin miettiä miksi se Jumala loi yleensä ihmisen ?
Seli seli. Taas näitä ihmisiä, joiden mielestä ihminen on yhtä kuin eläin ja elää vain ja pelkästään vaistojensa ja tarpeidensa varassa. Huom! Ihmisellä on myös äly, jota voi käyttää! Että edelliselle: mietipäs ite, miksi Jumala sitten loi ihmisen, jolla on äly ajatteua varten? Jos tarkoitus olis, että jokaisen sais pettää ja naida vaikka jokaista vastaantulijaa niin mitä me sillä älyllä sitte tehdään…
Nimi merkille Hah! ja vähän muillekkin. Niinpä selityksiähän kaikki on , sillä vain selittelemällä voimme kertoa miltä asiat meistä tuntuu tai näyttää. Se että olen sitä mieltä että olemme eläimiä ja käytäydymme eläinten tavoin lienee totuus.
Se että vaistomme sekä tarpeemme ja lajimme historia, on pohjana käytäytymisellemme, lienee myöskin totta.
Se äly jota sinä niin kovasti kehut, on saanut meidät tekemään toki paljon pahempiakin tekoja kuin rakastella toista ihmistä ; )
En tiedä mikä lienee elämän tarkoitus, mutta olen sitä mieltä että ei sitä myöskään tiedä kukaan muukaan, ei edes se jumala tai ne jumalat joita tuntuu olevan kuin Vilkkilässä kissoja.
Sen tiedän että älyllä voi selvitä monesta hankalasta tilanteesta, jopa selittelemällä miksi myrkyn täyttämä parisuhde on parempi kuin vaikka pettäminen.
En millään muotoa usko että jokainen edes haluaisi pettää ja naida vaikka jokaista vastaan tulijaa, vaikka se jostain omituisesta syystä olisikin mahdollista.
Sen tiedän että kaikki saa ja kaikilta saa , mutta kaikki ei todellakaan saa kaikilta. voit muuten uskoa että sinua en naisi mistään hinnasta, mieluummin vetäisin käteeni.
Minua ei todellakaan miellytä ahdas katseiset ihmiset.
Mutta jotta edes yrittäisimme ymmärtää miksi lajimme edustajat voivat (muka) yleisestä kielteisestä mielipiteestä poiketen käydä vieraissa, niin uskallan väittää että (yksi hyvä syy) miksi välillä voidaan karata sieltä ”oman puolison” läheltä ja päätyä toisen syliin, lienee mustasukkainen omistamisen halu.
Pitäisi aina muistaa että kaikkien syhteiden tulisi perustua vapaaseen tahtoon, jos se vapaa tahto jossa on tullut luvaneeksi että rakastamme toisiamme elämämme loppuun asti saa ”tuta ” usein tai vaikka harvemminkin mutta ikäänkuin väärällä hetkellä että se on jonkin sortin pakko pullaa tai että toinen alkaa omistamaan toista, se varmasti on antamassa sysäyksen pois tämmöisestä suhteesta, vaikkakin vain hetkeksi.
Sillä lienee tietysti totta että parisuhteessa ”naimisella” on paikansa ja aikansa,
se ei kuitenkaan ole ainut syy miksi suhteita ei heti pureta jos se jostain syystä alkaa ahdistaa.
Vapaa tahtohan se vie myöskin toiseen syliin ja vapaa tahto pitäisi olla myöskin sillä vieraalla sylillä. Mikään syy ei saa olla sellainen että se estää meitä tekemästä omia valintojamme. En minä toki väitä että kaikki tekemämme vapaat valinnat ovat meille hyväksi ja tuovat vain hyvää elämäämme.
Mutta sen tiedän että te jotka jaksatte päivitellä jonkun vieraissa juoksua ette varmasti ole millään muotoa kykeneviä arvioimaan, niiden tekojen oikeelisuutta tai vääryyden määrää . Jos sitten kun on aika jättää tämä ajassa tyhmäily ja havaitsee olevansa jonkun jumalan silmien edessä kuulemassa tuomiotaan, niin uskallan väittää jälleen kerran että on varmaankin pienempi ”synti” jos on syylistynyt vieraaseen syliin kuin että on myrkyttänyt toisen ihmisen sisintä vain siksi että on mustasukkainen ja naimisissa. Jos olen väärässä vastaan siittä sitten vaikka siellä ikuisen tulen helvetissä, sillä siihen olotilaan voi saada toki erittäin hyvää harjoitusta jopa täällä ajassa.( Eikä ahdas mieliset kanssa eläjät ole edes niitä pahimpia opettajia, tosi hyviä kuitenkin)
Te jotka olette sitä mieltä että pettämien on väärin , niin älkää nyt missään tapauksessa alkako sitä harrastamaan.
”Ihmisenä elämistä rakastava” suoltaa tolkuttomasti tekstiä siihen nähden, että hän aloitti ensimmäisen kommenttinsa tyrmäämällä koko pettämiskeskustelun merkityksen. Kuten huomaamme, sillä näyttää olevan merkitystä heillekin, joiden mielestä sillä ei ole mitään merkitystä.
Pettämistä ei voi puolustella eikä pitää oikeana. Pettäminen on sopimuksen rikkomista ja valehtelua, eikä se ole missään olosuhteissa oikein. Oikein ei ole myöskään se, että huonon valinnan tai muuttuneen elämäntilanteen takia joutuu liitossaan kärsimään ja/tai tuottamaan kärsimystä, mutta se ei oikeuta petokseen. Ratkaisuja on olemassa muitakin. Sylistä syliin kiertämisessä ja läheisyyden antamisessa ja saamisessa ei ole mitään väärää, jos toimitaan rehellisesti. Ihmisenä eläminen ei voi perustua itsekkyyteen ja huijaamiseen.
Rakastan edelleenkin ihmisenä elämistä: taisit kätevästi väistää koko asian pointin. Sehän oli siis tämä: ihmisellä ja eläimellä on ainakin yksi selkeä ero: äly. Tai paremminkin sen määrä. Eli siis: jos jumala loi ihmisen (jos nyt niin uskotaan) niin tuskinpa hän ihan turhan päiten antoi ihmislle älyn, jota käyttää erottamaan oikean ja väärän (tai ainakin yrittää erottaa).Itse sanoit näin: ”Ne jotka ovat sitä mieltä että pettäminen on Jumalan tahdon vastaista , kannattaisi mieluummin miettiä miksi se Jumala loi yleensä ihmisen ?” Vastasin siis vain tähän kysymykseen, koska mielestäni on turhaa sotkea Jumalaa tähän asiaan ainakaan sillä tavalla, että hän pettämisen hyväksyisi. Ei ainakaan luonut siksi, että voidaan pettää…
Mutta se siitä. Minusta Jumalaa on ihan turha sotkea tähän aiheeseen. Mutta enhän minä sitä tähän aiheeseen sotkenutkaan vaan te selittelijät, jotka epätoivoisesti yritätte keksiä mistä tahansa mahdollisesta aiheesta selityksiä ja oikeutusta teoillenne, jotka itsekin tiedätte vääräksi ja siksi niin kovasti yritätte selitellä. Ja muuten, kun kerran sanoit näin: ”voit muuten uskoa että sinua en naisi mistään hinnasta, mieluummin vetäisin käteeni” niin mistäs sait päähäs, että minä olisin yksi ehdokas?… Tarkoitin kommentillani ”naida vaikka jokaista vastaantulijaa” tietysti vain, että jos ne vastaantulijatkin itse haluavat naida sitä toista vastaantulijaa. No, tässäpä sellainen vastaantulija, joka ei halua (ainakaan sinua, kiitos samoin) 😉 Et siis, eipäs mennä henkilökohtaisuuksiin…
Ai niin: en muuten kehunut ihmisen älyä. Sanoin vaan, että se on yksi tekijä, joka erottaa meidät eläimistä. En suinkaan sanonut, että sillä on saatu aikaan vain loistavia tekoja. Päinvastoin. Ainahan sitä älyä ei osata käyttää ja tehdään väärin. Mutta ei siinä selittelyt auta vaan se, että toimii vastaisuudessa toisella tavalla.
Ja lisäksi: en myöskään sanonut, että myrkyn täyttämä parisuhde on parempi kuin pettäminen. Sanoin vain, että pettäminen on väärin. Jos olet myrkyn täyttämässä parisuhteessa, lopeta suhde, mutta älä petä. Siinäpä se. Mitä se pettäminen auttaa? Tai jos et uskalla lähteä suhteesta (esim. lasten tai muun takia) niin jää sitten kärsimään. Jos itse päätät jäädä huonoon suhteeseen, se ei oikeuta pettämistä. Ja monesti voi olla esim. niille lapsillekin parempi, että tällainen ”huono” suhde päättyy. Lapset on herkkiä vaistoamaan vanhempien välillä olevat ristiriidat ja se ei tee heille hyvää. Parempi siis lähteä, jos ei enää tunne olevansa toimivassa suhteessa ja ei halua yrittää suhdetta korjata tai ei saa sitä korjattua.
No niin nythän tämä ”pettämis” asia sai hieman enemmän ilmaa kuin pelkästään sen että ”pettäminen” on väärin ja ym hömppää.
Pettää kumpaniaan , toista osapuolta ym sellaista lienee selvää että kyse on sopimuksesta, ei kuten nyt tässä parisuhteessa ”pettämisen” suhteen on kyse. Todella harva jos kukaan tekee oikeasti (sopimuksen) jossa lupaa olla uskollinen ym tähän kuuluvaa , mennessään esim, avioon. Eiköhän vain liene niin että meillä on syntnyt tämä lähimäisen rakastamisen kieltävä kultuuri, nimen omaan näiden jumalien antamien ohjeiden myötä, siis jos joku papin virkaa hoitava sanelee miten pariskunnan tulisi elonsa elää jotta olisivat kelvollisia , tiukkapipoisten maailmassa elämään ja päälle sanotaan tahdon. Tämä tahdon elää kunniallista elämää tämän henkilön kanssa, ilmentää tahto tilaa eikä siten ole aivan sama kuin laillisesti pätevä sopimus.
Jos se olisi niin tämmöinen sopimuksen rikkominen olisi esim, kelvollinen vaatimaan korvausta toiselta sopija osapuolelta ja siihen voitaisiin hakea vaikka muutosta seuraavassa oikeus asteessa.
Näin ollen myöskin tämä ”pettäjä” saisi oikeutta, mutta kun puhutaan vain että ”pettäjät” on jotenkin huonompia ihmisiä ym sontaa ja lähes joka ainut katsoo oikeudekseen ”tuomita” heitä, vaikka eivät tiedä syitä puolesta tai vastaan.
Ei kenenkään tarvitse hyväksyä ”pettämistä” mutta ei se myöskään kuulu kenellekkään muulle kuin vain ja ainoastaa asian omaisille.
Tuntuu kuin olisi suurimpia parisuhde ongelmia tuo ”pettäminen” vaikka todellisuudessa se pitää sisällään niin paljon muutakin epäkelpoa joka tekee meistä huomattavasti huonompia ihmisiä.(saaden toiset jopa hakemaan ihmisarvoa ja iloa toisen ihmisen sylistä)
Kyse on hieman kuin Lusiferiin suhtautuminenkin kaikki kirkot kirjoitaavat Lusiferista asioita joilla he tuomitseevat tämän ”teot ja elämisen oikeudenkin” kukaan ei kuitenkaan ole koskaan kysynyt hänen syitään olla se mikä hän on ja kuitenkin hänkin on saman jumalan luoma kuin kaikki muutkin.
Eikös siellä isossakirjassa sanota myöskin että älkää tuomitko , ettette itse joutuisi tuomituiksi.
No sama se jos joku aivan oikeasti LUULEE/USKOO että mollaamalla niitä henkilöitä jotka jostain kumman syystä ovat tämmöisen pettäjän manttelin päällensä saaneet tai jopa ansaineet , yhtäkkiä ”parantuisivat” tai mitä te nyt toivottekaan heidän tekevän, ehkä katoavan savuna ilmaan ja maailma pelastuu .
Niin voin sano että se on varsin epätoden näköistä, mutta laulun sanoin Toivotaan toivotaan että joskus luomme toisenlaisen maan. Mutta siihen asti pitäkää siittä omissa haarovälissä olevasta veijarista huolta ja älkää nyt mistään syystä vain tehkö huorin , hyi kauhistus sellaista.
Ai niin jäi sanomatta , ihminen tekee asioita siksi että niitä voi tehdä, ei siinä ole mitään sen syvällisempää, vai siksi kun se mahdollista.
Kun olin teini-ikäinen, vanhempieni avioliitto kariutui kolmannen osapuolen astuessa kuvioihin. Kahden ihmisen tyhmyys vaikutti seitsemän ihmisen elämään peruuttamattomasti (plus sen ”ulkopuolisen” perhe, en tiedä montako ihmistä siihen kuului – puhun imperfektissä koska kuulin senkin liiton kariutuneen). Suhtaudun siis tähän pettämisasiaan erityisen henkilökohtaisesti. En vaan VOI ymmärtää, kuinka itsekkäitä ihmiset voivat olla!!! Kuinka aikuiset ihmiset voivat olla niin kieroutuneita, että satuttavat ihmistä (josta vielä väittävät välittävänsä) näin raa’alla tavalla? En voi edes puhua lapsellisuudesta, koska tässä on kyse jostain ihan muusta kuin tikkarin varastamisesta toiselta. Huonon suhteen taakse on turha piiloutua, miksi ei kävellä suhteesta jos siinä on paha olla?
Kun lyöttäydyin yhteen avomieheni kanssa, ensimmäisiä asioita mistä sovimme, oli rehellisyys. Hänellä on samanlainen perhemenneisyys kuin minulla, ja tiedämme ainakin mitä toisiltamme emme halua. Myös sen sovimme, että jos joskus elämässä tulee sellainen tilanne, että rakastuu toiseen, laitetaan tilit selväksi ennen seuraavaan suhteeseen syöksymistä. Häneen luotan täysin, ja hän myös minuun. Se on parempaa, kuin mikään jännityksen tai ihastumisen tunne. Suosittelen.
Jos avioliitto ei ole jonkinlainen sopimus kahden ihmisen välillä niin miksi sitä sitten sanotaan ”liitoksi”? Ja saahan siitä ihan kirjallisen todistuksenki. Että ei se nyt ihan mikään ”kunhan täs nyt hengaillaan” -juttu ole. Mutta jättäkää PLEASE noi Lusiferit ja jumalat tähän sotkematta. Ne ei kenenkään pettämisiä oikeuta eikä niillä ole paljonkaan tämän asian kanssa tekemistä. Jokainen tekee virheitä varmasti, mutta se ei tarkoita, etteikö toisten (ja omia) virheitä saisi kritisoida. Kaikkea ei pidä eikä voida hyväksyä, muuten yhteiskunta ei toimi. Rajat menee aina jossain. Ei se tarkoita, että on tiukkapipo, jos tietää, että jossain menee rajatkin ihmisen käytökselle. Kaikkihan ei niitä rajoja noudata, mutta se ei tarkoita, etteikö ne olis olemassa.
Asiasta en mitään ymmärrä, mutta missä kulkee ne rajat ja kuka ne on päättänyt ?
olen huomannut että , ne ”rajat” ovat kuin veteen piirettyjä viivoja, ei niitä huomaa kun yrittää räpiköidä huonolla uima taidolla elämän virrassa.
Tiesin ettei meistä tulisi mitään vakavaa. Hyvä niin sillä olin sitoutumiskammoinen. Ajoittaiset yhdessäolot olivat täydellisiä.. kunnes ne vähenivät vähenemistään. Olin hukassa ja rakastunut. Sain miehen puolison kimppuuni mutta heidän suhteensa jatkui. Nainen tiesi miehensä suhteista mutta kiisti kaiken, naiset vain yrittävät viedä hänen miestään. (puhumalla mukaviako?) He ovat nyt eronneet ja mies pitää minuun jälleen yhteyttä. Sydän sanoo anna palaa mutta järki käskee antaa miehen mennä. Ei meillä tulevaisuudessa tietenkään olisi minkään näköistä luottamusta suhteessa mutta olisi vaikeaa myös katsoa vierestä häntä ja muita naisia. Minun luokseni hän ei palaa jos hän nyt lähtee. Tiedän sen. Mutta kumpi sattuu enemmän, kumpi sattuu kauemmin?!
Monen avioliittovuoden jälkeen hyvin useassa parisuhteessa alkaa olla itsestään selvyys, puolison olemassa olo, kuvitellaan, että liitto on terve ja voi hyvin. Ulkoisesti ja taloudellisesti parisuhde voikin hyvin…………..Vaikka se monia ihmetyttääkin, omaisuus on monesti hyvin tärkeä asia ja mietityttää kannattaako erota.
Vuosien varrella mahdollinen avioliiton ulkopuolinen suhde tulee kuvioihin mukaan ja tuo uutta ulottuvuutta suhteeseen.Jokainen tekee elämälleen niin kuin parhaaksi näkee.
Kyllä se antaa elämään uutta jaksamista moneen suuntaan ja omalle parisuhteelle ,kun ei yksin enää jaksa tehdä mitään muuta, kuin päivä kerrallaan taplaa eteenpäin! Kuvitellaan , että kaikki on hyvin edelleenkin.
Omaan suhteeseen panostaminen ei useinkaan auta, kun molemmat puolisot eivät tee asialle mitään.
Kyllä tämä muita hatuttaa, mutta avioliiton ulkopuolinen suhde antaa niin paljon jaksamista elämässä eteenpäin.
Ja se mitä toinen ei tiedä, ei myöskään voi satuttaa pitää hyvin pitkälle paikkansa.Elämässä jokainen tekee valintoja, toisinaan hyviä ja toisinaan huonoja.
Toisia ei voi tuomita ja arvostella omien mielipiteitten mukaan, vaan jokaisella on mahdollisuus tehdä elämälleen mitä haluaa!!
Joo, jokaisella on mahdollisuus tehdä OMALLA elämällään mitä haluaa, mutta EI TOISTEN elämällä. Ottakaa huomioon, että pettäminen tuhoaa myös monen muun elämän. Ajattelemalla vain itseään ei tajua, että tuhoaa samalla myös muiden elämän.
Jaa tuhoaa vai ?? minusta mustasukkainen Pil..poliisi tai kikke..Liisa se vasta tuhoaakin. Jos me ihan oikeasti hieman enemmän keskityisimme niihin omien isojen varpaidemme välissä oleviin asioihin ja antaisimme sen puolisomme tutkailla omaansa , niin eiköhän se yhteis elokin olisi helpompaa.
Miksi se pitää kääntää maat ja mannutkin ympäri jo paljon ennen kuin se pettäminen on edes tapahtunut, kyllä sitä saa mitä tilaa.
Kohtele kumpaniasi huonosti ja lyä laimin , niin kohta se on saanut lohduttavan sylin ja ketä sitä silloin syyttää.
Vai tuleeko se siten toditettua että pukki tai huora se puoliso oli kuten sitä epäilinkin.
Eiköhän kannata sopia vain että emme tee lapsia muualle tai muiden kanssa ja emme tuo tauteja lahjaksi, ja pari sanaa rakaudesta päälle, helppoa kuin sukkahousujen pesu.
Elämästä nauttien:
Just noin. Ja nimenomaan omalla elämällä, ei minulla ainakaan ole muiden elämää elettävänä. Eikä kukaan voi ketään omistaa.
Nautitaan me vaan, eikö tässä elämässä ole tarkoitus pyrkiä onnellisuuteen?!
Jokainen normaalijärjellä varustettu henkilö, joka tämän pelin aloittaa, tietää että tässä pelissä ei ole voittajia.Saattaa tietenkin vaikuttaa siltä, että jos oma puoliso saadessaan tietää suhteesta, rakastaa niin paljon, että antaa teon anteeksi,niin eikun sitten voi vain valita jommastakummasta,näinhän se ei mene, koska, jos kysymyksessä on normaalitunteita omaava henkilö, niin kyllä häntäkin tulee sattumaan ja ehkä eniten kaikista kolmesta. Ja vaikka tuntuu oudolta, että normaalituntein varustettu ihminen voi tehdä talläista, haluan kuitenkin uskoa, että suurin osa pettäjistäkin on sellaisia.
Kolmas osapuoli taas tietää tarkkaan alkaessaan suhteeseen sen vaarat.
Jos tunteet ehtivät tulla kuvaan mukaan, häntäkin tulee sattumaan ja hän on varmasti heikommilla jos kyseessä on toisten vuosien yhteiset muistot, yhteinen perhe, sukulaiset ja tunteet joita kuitenkin on olemassa vaikka muuta olisikin väitetty, miksi liitosta ei olisi muuten lähdetty jo ennen häntä. Ja jos on valmis lähtemään tällaiseen mukaan, miten kukaan voi luottaa saavansa sellaisesta ihmisestä uskollisen puolison itselleenkään.
Petetty, joka kuitenkin on syytön tähän tekoon, joutuu tosi koville rakentaessaan uutta luottamusta ihmisiin.
Aina ensin pöytä tyhjäksi ennen seuraavaa ja kannattaa miettiä ettei mikään suhde ole aina alkuhuumaa ja ruusuista se oli ykkösenkin kanssa alussa.Mutta elämään kuuluu huonojakin hetkiä ja niitä tulee joka suhteessa.
Vastaus ongelmiin ei löydy kolmannesta pyörästä.
Lähes 30 vuotta parisuhdetta eläneenä olen oppinut tietämään ettei ole olemassa mitään oikeaa ei väärää.
Aina löytyy syitä ja selityksiä eli kuinka hyvin ja oikein, niin silti se eilisen teko saattaa olla väärä tänään tai päin vastoin. Minä en kadu tekojani, sillä en ole niitä tehnyt aiheutaakseni pahaa tai kostaakseni kokemaani pahaa , olen elänyt ja elämäni on ollut kultareunaisissa pilvissä leijumista , olen kahlannut pohjamudissa. Olen kuten jotkut sanovat pettänyt, olen myöskin tullut petetyksi, siksi tunnen tuskan sen tavatessani , tunnen pöyhkeyden ja ylen katseen nekin tavatessani ja rakauden tunteen tunnistan ja sen tuoman ilon. kykenen katsomaan ihmisiä silmiin ja olemaan rehellinen ,voin toki halutessani myös valheeseen avata suuni, sillä olenhan ihminen.
Kaiken sen minkä sallin itselleni sallin sen muillekkin.
piti myös sanomani, rakastun vaimoonikin uudestaan ja uudestaan, sillä vaikka muistan eilisen en ole eilisen vanki ja huominenkin on arvoitus.
Tunnemaailamassa ei kukaan koskaan omista toista ihmistä. Siis jokainen saa tehdä mitä itse haluaa ruumiillaan, ajatella itse valitsemiaan ajatuksia ja rakastaa häntä, jota itse tahtoo rakastaa, niin kauan kuin itse tahtoo ja purkaa suhteen silloin kun itseään miellyttää!
Seksi on nisäkkään primitiivinen tarve. Mitä primitiivisempi yksilö, sitä huonompi tarkkailu vietin valloilleen laskemisesta (ajattele kaniineja!)!
Avioliittolupaus on ainoa lupaus eli liitto, jonka rikkominen ei ole rikollista yhteiskunnassamme. liike- eläm,ässä on suullinenkin sopimus sitova!
Ajattelepa muita sopimuksia, esim. talloudellisia pankkimaailmassa. Niiden rikkomuksesta koituu rangaistus.
Kuitenkin on avioliitto- tai muut perhe- elämään liittyvät sopimukset tänkeimpiä sopimuksia elämässämme. kuitenkin epäonnistumme eniten juuri niitten sopimusten rajojen hoidossa.
Olisikohan aika ottaa esille näitä vanhoja avioliittolakeja? Julistaa petollisuus rikollisuudeksi – ainakin tapauksissa, jolloin suhteissa on lapsia. Ehkä ei pitäisi oll sallittua hankkia lapsia ollenkaan avioliiton ulkopuolella. Lapsihan tarvitsee kodin, jossa on isä ja äiti, kehittyäkseen harmooniseksi ihmiseksi.
Ehkä olisi syytä alkaa opettaa koulussa, jo alhaisellaasteella henkilökohtaista tarkkailutaitoa – etttei antautuisi viettiensä uhriksi. Toim pääsi johdolla – älä pyllysi!
Seksi on tapa osoittaa hyväksyntää ja osoitta toiselle että hän on mieluinen.
Vietit on päässä ei siellä pyllyssä.
Lapset sopii hyvin kotiin, eikä tuo pettäminen ole se syy miksi siellä kodissa asuu onneton perhe, toden näköisesti sekin on vain seuraus.
Mutta joka ainoahan se päättää miten elämänsä elää, joten jos antaa itsestään , keneltähän se on pois?
Onko tosiaankin niin että tuo pettäminen on todellakin niin iso asia että sen puimiseen kannattaa panostaa kaikki se aika ja vaiva joka näihin kaikkiin sivuihin on panostettu ja uskooko kukaan oikein todella että asia tulee näin hoidettua ja onkohan se edes tarpeen?
Eli miksi olla yhdelle suruna kun voi olla niin monelle Ilona ; )
Rakkaus on ihanaa ja seksi on ihanaa… vietit ovat todellakin yläpäässä… rakastuin suunnattomasti mieheni kaverin vaimoon ja hän minuun… ihanaa on viettää yhteistä aikaa, nauttia läheisyydestä… miehet eivät (ehkä) tiedä ja vietämme mukavia yhteisiä iltoja koko perheet.. on omia miesten ja naisten iltoja… ei ainakaan vielä ole ollut ristiriitoja..
Meillä on vain yksi elämä… annetaan rakkauden olla tärkeää
Elämässä käymässä vaan:
ONKO elämän tarkoitus pyrkiä onnellisuuteen? Jos, niin mitä tämä onnellisuus on? Mistä se tulee? Milloin olet onnellinen?
Entä jos elämän tarkoitus olisikin toinen: pyrkiä oikeudenmukaiseen ja hyvään elämään, vaikka se joskus merkitsisikin ratkaisuja jotka eivät ole itsen kannalta parhaimpia? Onko hyvä elämä sellaista, jossa tietty yksilö saa maksimaalisen hyödyn muiden kustannuksella, vai sellaista, jonka hän katsoo olevan myös esimerkiksi läheistensä, kotikaupunkinsa, kotimaansa, maailman kannalta paras mahdollinen?
Narsismi on nykyajan sairaus. Sanonta ”you can’t have the cake and eat it” taitaa olla aika ”out”. Kuinka moni osaa moraalisesti kyseenalaistaa omaa ”oikeuttaan” asioihin? Entä, jos puolison ”oikeuksiin” kuuluisikin elää uskollisessa suhteessa?
Elämän tarkoitus on saada aine liikkumaan ja pyrkiä viemään ”elämää” aina vaan mahdottomampiin paikoihin. Lajimme on vain yksi monista elämän muodoista, ei sen ihmeelisempää.
Me emme ole luoneet elämän lakeja emme niiden pelisääntöjä, emme edes omaa lajiamme yhteisesti määritteleviä lakeja.
Yksilön ”oikeus” elämäänsä ja omiin valintoihinsa ovat aina suhteessa muiden hyväksyntään. Koska meillä ei ole olemassa kuin ”kultuurisiin” tarpeisiimme perustuvaa moraalia, niin se mitä ilmeisimmin pitää sisällään ”pettämisen” eikä sitä olla suurella enemistöllä aikojen alusta alkaen haluttu poistaa käytäytymis tavoistamme, johtunee siittä että ”pettäminen” tuo enemmän hyötyä lajillemme kuin sen ehdoton kieltäminen ?? vai miksiköhän ei aikojen alussa surmattu näitä ”pettäjiä” joten se GEENI olisi kai kuivunut mahdottomuuttaan aikoja sitten. Siispä meillä jokaisella on oltava täysi oikeus rakastella jokaista halukasta tai olla se tekemättä oma valinta , kolmannen korvapuusti.
Paljon on näemmä kirjoitettu pettämisestä, eroista, väkivallasta, lapsista, jne. Itse en ole pettänyt, enkä koskaan kykenisi sitä tekemään. Mutta en voi kuitenkaan tuomita ketään, joka pettää (jokaisella lienee omat syynsä ja tahtonsa).
Ehkä koko pettämis-aihe on hieman turha ja mielipiteitä on miljoonia; jokainen tallaa oman elämänsä polut omalla tavallaan, miksi siihen on toisten puututtava?
Sen vain sanon, että voin kuvitella kuinka huono olo pettäjällä voi olla, ja petos kulkee pettäjän sielussa koko elämän.
Eläköön siis kukin tavallaan! Onnea kaikille sekä pettäjille että uskollisille elämään!
Jos siis tuntee pettäneensä. Minä olen rakastellut usean kanssa ja olen aviossa, tosin sivilivihkiminen joten siinä kaavassa ei lupailtu ”tyhmiä” en koskaan tule katumaan yhtään niistä ihanista hetkistä jolloin sain tuntea lämpimän ja elämäänsä tyytyväisen ihmisen kohtaamisesta.
Rakensin kotini maksoin ja maksan edellenkin laskuni, kasvatin lapseni tyttöjä sekä poikia, rakastan edelleenkin lämmöllä puolisoani ja asumme yhdessä, nyt kahdestaan. Koskaan en tule kysymään puolisoltani niistä ihmisistä joita hän on syliinsä ottanut tai ei, se ei ole minun asiani ja vaikka joku ilkeämielinen jotain joskus voisi kertoakkin en siltikään kysyisi ei suhtaumiseni miksikään muutu. Minun sydän ei ole niin snadi etteikö sinne mahtuisi monta rakasta ihmistä. Moni syli joka antoi ja sai kokea lämmön ja läheisyyden on jo kylmennyt ja omani vaikkakin vielä valmiina kohataan vaikka mitä ei ole tähän päivään mennessä tuntenut että sielussani asuisi petos. Aidosti olen joka ainutta lähimäistäni rakastanut.
Meidän hyvin vähäisen seksielämämme ratkaisuksi vaimoni ehdotti, että hankkisin rakastajattaren. Hänen mielestään se vähentäisi hänen vähäisten halujensa meille kummallekin aiheuttamia paineita ja tekisi siten hyvää avioliitollemme.
Avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin liittyvä ei siis ole mustavalkoista eivätkä ne aina ole edes pettämistä.
Tämä ”Satu” on kyllä uskomattoman kylmä, itsekeskeinen ja tunteeton niljake. Minusta ihan OIKEASTI jonkinasteisen terapiasession tarpeessa. Ei ihan normaali ihminen elä ja ajattele noin. Jos olisi edes hiukan selkärankaa, niin päästäisi avomiehensä pois. Ei kai kukaan halua elää tällaisessa valheessa? Täytyy aika paljon vihata ja inhota omaa miestään, että voi sille tehdä noin julmasti? Miehellä olisi minusta täysi oikeus etsiä itselleen nainen, joka todella rakastaa! Tuollaisten l.unttujen kanssa menee vain elämä hukkaan!!! Elämä on liian arvokas elettäväksi tällaisten satuhorojen kanssa!
Koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee!
Se joka teistä ei ole tehnyt syntiä, ottakoon ensimmäisen kiven… joka katsoo naista himoiten, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Hieman enemmän rakkautta ja anteeksi antoa itseä ja toisia kohtaan tässä harmaan kylmässä masilmassa, niin väriin näyttäisivät väreillä. Ei kai paha ole kenkään ihminen .. vaan toinen on heikompi toista. Syli joka rakasti, eli, kaipasi rakkautta ja olla yhtä ..tuskin tahtoi olla tahallaan paha kenellekään ja satuttaa samalla itseäänkin… Jo kohta tuo syli on vanhuksen ..tuskin tunnistaa puolisoaan jo muistiin kuihtunut sen . Ihminen on kuin ruoho, kun tuuli käy hänen ylitse , ei häntä enää ole. Ja mitkä on ne teot, jotka palavat poroksi js mitkä ne .. joissa kun minulla oli jano , te annoitte minulle juotavaa …
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous