Ennen perheidyllin hajoamista Tommyllä oli viaton, suloinen lapsuus.
Ihmissuhteet

Tommy Hellstenin lapsuus oli idylliä parhaimmillaan, kunnes kotona alkoi tapahtua

”Olin turvassa lapsen tiedostamattomuudessa”, kokee kirjailija ja terapeutti Tommy Hellsten.
Teksti: Riikka Heinonen Kuvat: OM-arkisto ja Tommy Hellstenin kotialbumi

Tämä kuva on kiinnitettynä jääkaappini oveen. Siskoni teetti siitä suurennoksen, ja katselen sitä keittiössäni päivittäin. Seison kuvassa noin nelivuotiaana kapearaiteisilla junakiskoilla Loviisassa.

Tommy Hellsten katselee lapsuuskuvaansa päivittäin. – Nuo 1950-luvun lastenvaatteet näyttävät nykyajasta katsottuna koomisilta.

Tommy Hellsten katselee lapsuuskuvaansa päivittäin. – Nuo 1950-luvun lastenvaatteet näyttävät nykyajasta katsottuna koomisilta.

Tunnistan suurin piirtein kuvassa olevan paikan, joka sijaitsee Uudenkaupungin kaupunginosassa. Arvelen, että kuva on isäni ottama. Hän oli tuohon aikaan valokuvaaja ja otti minusta valtavasti kuvia.

Kuvan symboliarvo viehättää minua kovasti. Katson siinä ikään kuin tulevaisuuteen, jota kykenen näkemään vain pienen matkan päähän. Mikäli katseeni olisi tuolloin ulottunut aikuisuuteen asti, en varmasti olisi ymmärtänyt näkemästäni mitään tai kyennyt jäsentämään sitä millään tavalla.

Elämä on aina elettävä, eikä sitä voi mitenkään etukäteen katsoa.

Kuvan oton aikaan olin luottavainen lapsi. Tunsin olevani turvassa, sillä perheemme oli tuolloin vielä kasassa.

En itse muista varhaislapsuudesta paljoakaan, mutta olen katsonut vanhoja kaitafilmejä tuolta ajalta. Niissä elämämme näyttää ainakin ulkopuolelta katsottuna todelliselta perheidylliltä. Asiat varmasti olivatkin hyvin kuvan oton aikoihin, koska isäni ei vielä silloin juonut.

Hieman tuon jälkeen kotona alkoi tapahtua, ja vähitellen perheemme hajosi isän juomiseen. Kuvassa on mielestäni viatonta suloisuutta, ja siksi se herättää minussa hellyyden tunteita.

En onnekseni pystynyt näkemään, mitä kaikkea perheessämme tulisi tapahtumaan. Minua varjeltiin sillä, että olin turvassa lapsen tiedostamattomuudessa.

Matkaani lapsuudesta aikuisuuteen on sisältynyt valtava kasvu. Eikä lapsen tietämättömyyttä, tiedostamattomuutta ja viattomuutta edes voi verrata aikuisen monimutkaisuuteen ja monimuotoisuuteen sekä elämän jatkuvaan yllätyksellisyyteen ja käsittämättömyyteen.

Jos voisin neuvoa kiskoilla seisovaa itseäni jollain tavoin, kehottaisin lähtemään rohkeasti kulkemaan kiskoja pitkin: luota, tee kaikki ne virheet, jotka sinun pitää tehdä, opi niistä, kasva, etene, ole rohkea, astu elämään.”

Tommy Hellstenin, 70, uusi kirja Olemisen voima ilmestyi äskettäin. Hän tekee loka-marraskuussa Club For Five -yhtyeen kanssa yhteisen kirkkokiertueen.

Juttu on julkaistu Annan numerossa 38/2022.

X