Tuleeko naisesta näkymätön viisikymppisenä?

Työpsykologian tohtorin Helena Åhmanin mielestä yli 50-vuotiaan naisen näkyminen yhteiskunnassamme ei ole iästä tai sukupuolesta kiinni. Kirjailija Kaisa Haatanen ajattelee, että all male panelit ovat ikävällä tavalla totta.

Muuttuuko nainen näkymättömäksi viisissäkymmenissä?

Kaisa Haatanen: Nuori nainen tottuu olemaan katseiden kohteena, mutta keski-ikäisenä katseet suuntautuvat useammin ohi. Kun lähden verkkareissa tukka ponnarilla ostamaan kissanruokaa, saan puikkelehtia ja väistää kyynärpäitä. Hyvä, jos autot pysähtyvät suojatiellä. Keski-ikäisten on itse tehtävä itsensä näkyviksi. Naisilta se vaatii aktiivisempia toimenpiteitä kuin miehiltä.

Helena Åhman: Minusta näkyvyys ei ole ikä- eikä sukupuolikysymys. Tunnen olevani nainen parhaassa iässä. Suurimmat ammatilliset tunnustukseni, Speakersforumin Vuoden puhuja -tittelin ja Ekonomiliiton kirjallisuuspalkinnon, olen saanut viisissäkymmenissä. Jos minua ei joskus huomioida kaupassa tai ravintolassa, miksi tulkitsisin sen johtuvan iästäni? Voihan olla, että myyjällä tai tarjoilijalla on vain huono päivä.

Millainen on keski-ikäisen naisen asema työelämässä?

KH: Työelämässä emme ole kuuminta kamaa, vaikka meillä on tietoa, taitoa, kokemusta sekä intoa ja aikaa panostaa työntekoon. Tunnen paljon ikäisiäni naisia, joiden on vaikea työllistyä. Heidät voidaan torjua tutulla kliseellä ”sinulla on ehkä liikaakin kokemusta tähän tehtävään”, mikä tarkoittaa tietysti, että nainen on liian vanha. Tehtävään valitaan joku nuorempi ja halvempi. Mutta kokemus maksaa, ja sen pitääkin maksaa.

HÅ: Tuttavapiirissäni aika moni on halunnut vapautta ja lähtenyt viisikymppisenä yrittäjäksi. Jotkut ovat pitäneet sapattivapaan ja palanneet sen jälkeen työelämään. Kaikilla aloilla se ei tietenkään ole helppoa, yli 50-vuotias ei välttämättä pääse edes haastatteluun. Tiedän silti yrityksiä, joissa haetaan esimiestehtäviin nimenomaan keski-ikäisiä naisia. Mutta pelkkä kokemus ei enää riitä, tarvitaan myös kykyä oppia uutta, vaihtaa näkökulmaa ja sietää epävarmuutta. Työskennellessäni rekrytointikonsulttina minulle soitti nainen, joka valitti, ettei hän kuitenkaan tätä paikkaa saa, kun sen vie taatusti joku mies. Suhtautuminen ylipäätään oli negatiivista. Jos kaikesta löytyy vikaa, sitä on ehkä myös omassa asenteessa.

Saako hän äänensä kuuluviin?

KH: Iän myötä naisen mielipiteisiin tulee enemmän pontta ja järkeä, mutta niitä ei aina haluta kuunnella. Klassisia paikkoja, joissa nainen ohitetaan, ovat taloyhtiön remonttipalaveri ja autokauppa. Somessa keski-ikäisten naisten keskustelunavaukset voivat synnyttää kovaa vihapuhetta. Asialliset pohdinnat melkein mistä tahansa aiheesta voivat kääntyä solvauksiksi naisen ulkonäöstä. Lehdistössä se kuitataan someraivona.

HÅ: Taiteilija Joan Miró on sanonut, että jokaisen taiteilijan pitäisi vastata kolmeen kysymykseen: Mitä haluat taiteellasi sanoa? Oletko varma, että ilmaiset juuri sen, mitä haluat? Onko sillä merkitystä? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä kaikille, jotka haluavat äänensä kuuluviin. Naisten pitäisi etsiä oma alueensa, miettiä, miten saa viestinsä läpi, ja luottaa itseensä.

Ajatellaanko hormonitoiminnan säätelevän ikääntyvän naisen käytöstä?

KH: Kyllä. Tosin miehilläkin on vaihdevuodet, mutta niistä puhutaan paljon vähemmän. Naisten menopaussistakaan ei puhuta riittävästi. Kuukautisten alkaminen on jännittävä uutinen, mutta vaihdevuosista ei samalla tavalla jutella keskenään. Itse olen kailottanut oireistani turhankin paljon, myös miesten kuullen. Silloin heidän silmiinsä ilmestyy tyhjä katse ja tunnen todellakin olevani näkymätön.

HÅ: Minua ei ole koskaan vähätelty iän takia. En yleensäkään käytä energiaani sen miettimiseen, tulkitseeko joku viestini tai käyttäytymiseni iästä johtuvaksi.

Millainen on viisikymppisen naisen asema parisuhde- markkinoilla?

KH: Tuttavapiirissäni moni mies on eron jälkeen halunnut vielä viisikymppisenä perustaa uuden perheen. Biologisen epätasa-arvon takia se ei ole naiselle mahdollista. Saatamme saada pakit siksi, ettemme enää voi saada lapsia. On tosin kivaa flirttailla eläkeläismiesten kanssa, mutta vaatihan se aluksi totuttelua.

HÅ: En usko, että nuoret miehet olivat vielä parikymmentä vuotta sitten yhtä kiinnostuneita itseään reilusti vanhemmista naisista kuin nykyään. Ajatellaan vaikka Katri Helenaa tai Marion Rungia. Puuma on kyllä vähän leimaava nimitys, miehillehän ei vastaavaa ole. Uskon, että ikä on menettämässä merkitystään myös kumppaninvalinnassa. Energiataso on ratkaisevampaa.

Näkyykö hän riittävästi mediassa?

KH: All male panelit, vain miehistä koostuvat paneelit ja muut raadit, ovat valitettavasti totta. Naiset pääsevät harvemmin ääneen. Viihteessä ja kulttuurissa pääosat jaetaan myös usein miesten kesken. Kuvaavaa on, että tänä syksynä julkaistavista 56 elämäkerrasta vain 6 käsittelee naisia. Onneksi esittävän komiikan puolella on paljon lahjakkaita keski-ikäisiä naisia, kuten Sarah Silverman, Amy Pohler ja Miitta Sorvali.

HÅ: Kirsti Paakkanen ja Lenita Airisto ovat esimerkkejä siitä, että näkyvyys ei ole iästä kiinni. Viihteessä ja mainoskuvastossa on kieltämättä ollut aika kapea kuva naisista. Mainonnassa usein kuvitellaan, että tietyn ikäiset ovat samanlaisia, mutta viisikymppinen nainen voi olla lapseton tai koululaisen äiti tai isoäiti. Onneksi nyt on alkanut näkyä esimerkiksi hyvin iäkkäitä ja XL-malleja.

Mitä muutoksia toivoisit tapahtuvan?

KH: Suomessa monen miehen on edelleen vaikea ymmärtää, mihin feminismiä tarvitaan. Tämän ikäinen nainen kyllä tietää. Feminismiä tarvitaan, koska naisten asia on kaikkien asia ja ihmisten välinen tasa-arvo on oikein.

HÅ: Harvardin yliopiston professori Ellen Langer on tutkinut, että pystymme omaa mieltämme manipuloimalla vähentämään fyysisestä iästämme noin 7 vuotta. Eli ikä on osittain vain numero. Toivoisin, ettei rekrytoinnissa kiinnitettäisi huomiota hakijan ikään, vaan persoonaan ja osaamiseen. Toivoisin ihmisten luopuvan ajatuksesta, että ”enhän minä voi, kun olen jo tämän ikäinen”.