Ihmiset ja suhteet

Tyhjä paikka odottaa täyttymistään

Teksti:
Anna.fi
varjot

Tahaton lapsettomuus koskettaa yhä useampaa. Peräti joka viides pari joutuu toteamaan, ettei raskaus ole alkanut vuodenkaan yrittämisen jälkeen.

Pari määritellään lapsettomaksi, kun raskaus ei vuoden säännöllisestä sukupuolielämästä huolimatta ole alkanut. Syy hedelmättömyyteen löytyy kolmasosassa tapauksista naisesta ja kolmasosassa miehestä. 30 prosentissa tapauksista syytä on kummassakin.

Jo kolmentoista vuoden ajan on äitienpäivää edeltävänä lauantaina vietetty Lapsettomien lauantaita eli lapsettomien omaa päivää.

Kaikki tuntemukset läpi

Mira, 25, rupesi yrittämään lasta mentyään miehensä kanssa naimisiin kesällä kaksi vuotta sitten. Lasta ei ole tähän päivään mennessä kuulunut. Päällimmäinen tunne on suru.

”Suru tuntuu kulkevan mukana aina ja kaikkialle. Joskus suru nousee pintaan, joskus se painuu jonnekin taka-alalle. Se on läsnä silti päivittäin. Minussa on jokin tyhjä kohta, joka odottaa täyttymistään.”

Mira sai viime kesänä terveyskeskuslääkäriltä lähetteen perhesuunnittelupoliklinikalle. Siellä käynnistettiin lapsettomuustutkimukset. Hänellä todettiin ovulaatiohäiriö sekä suurehko kasvain, joka esti toisen munasarjan toiminnan..

Kasvain poistettiin leikkauksella. Puolisosta ei löytynyt mitään vikaa. Lapsettomuushoidot ovat alkamassa aivan lähiviikkoina. Hoidoissa Miralle tehdään lääkkeellinen ovulaationinduktio.

Surun lisäksi Mira on käynyt läpi katkeruutta ja kateutta. Tuntemuksia pidetään ehkä tabuina, mutta Mira ei usko, että kukaan lapseton pystyy välttymään niiltä. Ainakaan täysin.

”Pahimpina aikoina pienten lasten, lastenvaunujen ja raskaana olevien näkeminen alkoi muodostua niinkin vaikeaksi, että välttelin liikkumista julkisissa kulkuneuvoissa ja ruokakaupoissa tiettyinä vuorokaudenaikoina. Yhteen aikaan löysin itseni aamuisin murehtimasta, kuinka monta onnellista äitiä lapsineen hän ehtisinkään päivän aikana nähdä.”

Vaihtoehtona adoptio?
adopt

Lapsettomuus on paljon muutakin kuin vain sitä, ettei lapsia ole. Se on hyvin kokonaisvaltaista.

”Lisääntymiskyky on jotenkin niin luonnollinen osa ihmistä ja naista. Lapsettomuudessa tuntee menettävänsä jonkin aivan käsittämättömän suuren palan elämää itseään, sen luonnollista prosessia”, Mira miettii.

Mira ajattelee usein surullisena sitä katkeamatonta DNA-ketjua aina ihmisten syntyajoilta tähän päivään saakka. Hän tuntee olevansa yksi päättyvä haara johonkin loppuun.

”Tyhjä, tarpeeton, epänainen”, hän kuvailee.

Miraa ei juuri ilahduta puheet adoption mahdollisuudesta. Adoptiota ehdottavat eivät hänen mukaansa voi käsittää, että vaikka lapsia tupsahtaisikin jostakin, jotain jäisi silti puuttumaan.

”En minä halua mitä tahansa lasta. Haluan oman lapsen. Vaikka adoptoisin, tuntisin aina olevani identiteetiltäni jollain tavalla lapseton. Biologinen lapsi olisi aina osa minua ja miestäni, rakkauden hedelmä niin kuin sanotaan. Joku jolla olisi vaikka minun pitkät varpaani ja mieheni musta tukka.”

Ulkopuolinen kaikkialla
yksin

Lähisukulaisten lisääntyminen tuntuu olevan lapsettomalle kovin paikka.

”Se jotenkin alleviivaa sen, mitä minulla ei ole, ja paljastaa millaisen pettymyksen tunnen tuottavani vanhemmilleni, appivanhemmilleni ja miehelleni”, Mira pohtii.

Lapsettomuus tuo myös ulkopuolisuuden tunteen. Varsinkin tilaisuuksissa, joissa äidit ja isät juttelevat pienokaisistaan tai raskauksista, tekisi lapsettoman mieli liueta tapettiin. Tahattomasti lapseton kokee olevansa ulkopuolinen lähes kaikkialla. Tiedotusvälineet, mainokset ja kadut tuntuvat olevan täynnä lapsia muistuttamassa siitä mitä itseltä puuttuu.

”Vasta lapsettomana tajuaa oikeasti miten koko yhteiskunta rakentuu mallille jossa ollaan perhe. Se iskee päälle kaupassa, bussissa, leikkipuiston ohi kävellessä, mainoskylteissä ja televisiossa”, Mira kuvailee.

Lapsettomuutta voidaan hoitaa

Hedelmöityshoidot ovat viime vuosina kehittyneet melkoisesti. Suurin osa pareista saa lopulta niiden avulla lapsen. Vuosittain hedelmöityshoitojen avulla syntyy yli 3000 lasta. Hoitoprosessi voi kuitenkin kestää vuosia ja se on henkisesti raskas.

Hedelmättömyyden taustalla on useita syitä. Lapsia hankitaan yhä vanhempana, jolloin hedelmällisyys luonnostaan laskee.

Lapsettomuushoitojen tavoitteena on selvittää, tapahtuuko ovulaatio, onko kohtu terve, ovatko munanjohtimet avoimet ja onko siemennesteen laatu riittävä.

Lapsettomuus voi johtua muistakin syistä kuin hedelmättömyydestä. Sairaus tai sen lääkitys ja hoito voi estää saamasta lapsia. Tupakoinnin kautta saatavat aineet, kuten häkä ja nikotiini, aiheuttavat kaksinkertaisen keskenmenoriskin odottavalle äidille. Kohdunulkoinen raskaus on tupakoivalla 2,5-kertainen tupakoimattomuuteen verrattuna.

Veera, 34, ja hänen miehensä yrittivät lasta useamman vuoden.

raskausmah

”Hakeuduimme hoitoihin viime syksynä, kun tunsin biologisen kellon tikityksen hiljenevän. Tuli tunne, että lasta on yritettävä nyt tai ei ollenkaan, koska en halua olla mikään vanhusäiti”, hän kertoo.

Pariskunnan lapsi sai alkunsa Väestöliiton klinikalla inseminaatiolla. Heti ensimmäinen yritys tärppäsi.

”En uskonut kaiken tapahtuvan niin nopeasti. Olo oli epäuskoinen ja epätodellinen.”

Huoli keskenmenosta on koko ajan kova, vaikka hän ei olekaan riskiryhmää. Raskaudesta pariskunta on kertonut vasta muutamille läheisilleen.

”Olen niin epäileväinen luonne, etten usko asioiden menevän hyvin ennen kuin lapsi on terveenä maailmassa. Odotan kuitenkin innolla ensi vuoden äitienpäivää, kun todellakin olen äiti. Onhan se mukava tietää, että niitä valkovuokkoja saattaa alkaa tulla vaasiin tulevina vuosina”, hän pohtii.

Vain vertainen ymmärtää

Lapsettomuuden vaikutukset tuntuvat ja näkyvät ennen kaikkea elämän psyykkisellä ja sosiaalisella puolella. Epäonnistuminen ja huonommuuden tunne, ystävistä ja sukulaisista eristäytyminen, masennus ja elämän tarkoituksen kadottaminen ovat tuttuja asioita.

Monen lapsettoman mielestä asiaa ei pysty käsittämään kukaan muu kuin ihminen, joka on kokenut saman. Lapsettomuudesta voi olla vaikea puhua läheisille. Ainakin aluksi.

”Pelkäsin tulevani satutetuksi, jos saisin ymmärtämättömiä kommentteja. Olen asian suhteen kuitenkin vielä melkoisen vereslihalla, joten minua pystyy loukkaamaan aivan tahtomattaankin”, Mira kertoo.

Vastaanotto on hänen mukaansa ollut kirjavaa. Suurimmilta osin kuitenkin hienotunteista ja kunnioittavaa. Erästä kommenttia hän ei tosin ymmärtänyt.

”Yksi ystäväni painotti, etten saisi jäädä hautomaan suruani. Se tuntui jollain tavalla kohtuuttomalta, olinhan kuitenkin elänyt aivan normaalia elämää ja välillä väkisinkin näyttänyt iloista naamaa, järjestänyt tapaamisia, käynyt ulkona.”

Mira tunsikin suorastaan ylpeyttä siitä, että hän oli ollut vahva, vaikka sitten väkisin.

”Luulen, että keskustelupalstan ansiosta tunnen nykyään olevani melkoisen tasapainoinen. Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen ja katson elämää eteenpäin päivän kerrallaan.”

Kaikki lapset tervetulleita

Lapsettomuushoidot aloittanut Mira painottaa, ettei lapsettomuus ole vain suru, jonka voi surra pois. Se on koko ajan läsnä.

”Se, että koko ajan on toivoa, tekee myös sen, että koko ajan tulee pettymyksiä. Tulee aina uusi kierto ja aina uusi pettymys. Elämä on yhtä surun ja toiveiden vuoristorataa. Asia olisi toinen, jos olisin saanut tietää, ettei lasten saaminen tule koskaan onnistumaan. Nyt tunnen epäonnistuvani jatkuvasti”, hän kuvailee.

Miehensä kanssa viisi vuotta lasta yrittänyt Jenni, 27, on aina tiennyt haluavansa lapsia.

”Kuusivuotiaana olin sanonut, että otan kaikki lapset, jotka tulen saamaan. Ja niinhän tässä käy.”

Sanna Ala-Seppälä

Lähteet:

Lapsettomien Simpukka-yhdistys

Verkkoklinikka

Helistin

Organonin Lapsettomuus-sivut

X