Ujous ahdistaa – Miten päästä eroon ujoudesta?
Lapsille ujostelu sallitaan, mutta aikuisen ujoutta pidetään jo vähän kummallisena ja merkkinä huonosta itsetunnosta. Onko olemassa ratkaisua, kun esiintyminen itkettää ja kavereille ei uskalla kertoa?
Ujous kehittyi paniikkihäiriöksi
Milla, 32, oli pienestä lähtien poikkeuksellisen ujo.
”Minua yritettiin pakottaa väkisin puhumaan ja käskettiin usein olemaan ujostelematta. Vanhempani ovat itsekin sosiaalisesti epävarmoja, joten koin sen kohtuuttomana, etteivät he pystyneet ymmärtämään, että kaikenlaiset uudet sosiaaliset tilanteet saivat minut kauhun partaalle.
Koulussa häpesin ujouttani ja yritin tukahduttaa tuskaisen oloni. Todellisuudessa tunteiden kieltäminen vain pahensi asioita.
Hakeuduin näytelmäkerhoon, jotta voittaisin ujouteni ja välillä koin saavani helpotusta. Haaveissa oli näyttelijän ammatti. Aina kun elämässäni sattui jotain pahaa, pääsi kaikki tukahdutetut tunteet valloilleen.
Aloin aikuisiällä kärsiä vaikeista paniikkikohtauksista ja puoli vuotta vietin kotisohvalla itkien itseäni uneen. En enää hallinnut elämääni ja hakeuduin terapiaan, vaikka en uskonut paranemisen olevan enää mahdollista. Olen käynyt psykoanalyysissä nyt usean vuoden ajan, ja oireet alkoivat helpottaa jo puolen vuoden hoidon jälkeen.
En usko, että tulen ikinä hallitsemaan itseäni täysin paniikin suhteen, mutta nykyään vietän jo melko normaalia elämää ja se riittää minulle. Ei minusta näyttelijää tullut, mutta olen kuitenkin löytänyt oman polkuni elämässä eteenpäin.”
Kun ujous vaivaa, mikä avuksi?
Psykologien mukaan ujous on osa temperamenttia, jonka kanssa voi oppia elämään. Ujot ihmiset osaavat usein ottaa muiden tunteet hyvin huomioon ja aistivat herkästi ympäristönmuutoksia. Oma kärsimys auttaa ymmärtämään paremmin muiden vaikeuksia ja ujot ovatkin empaattisia kuuntelijoita. Muiden huomioiminen saa kuitenkin ujon usein laiminlyömään omat tarpeensa ja toiveensa.
Työelämä asettaa kovat paineet
Nykyajan opiskelu- ja työpaineissa ujolla ihmisellä on rankkaa. Hyvä esiintymistaito ja luonteva sosiaalisuus ovat valttia, kun kilpailu työelämässä kovenee. Ujo jää työelämässä helposti jalkoihin.
Kun ympäristö ja ujo ihminen itse suhtautuvat ujouteen negatiivisesti, kasvaa se elämää hallitsevaksi ongelmaksi ja saa ujon välttelemään sosiaalisia tilanteita entistä enemmän.
Pelkoon saa apua
Sosiaalisten tilanteiden pelko vaatii usein hoitoa. Hoitona käytetään ryhmä- tai yksilöterapiaa sekä lääkitystä oireiden helpottamiseksi. Tukiryhmä on osoittautunut monelle hyväksi ratkaisuksi.
Luontaisesti ujo tarvitsee lapsesta lähtien ymmärrystä, tukea ja positiivista rohkaisua. Pakottaminen saa ujon lukkoon etisestään ja häpeämään itseään.
Ujoille muutokset ja uudet tilanteet ovat usein olla haastavia. Asioille pitää antaa riittävästi aikaa ja toteuttaa suunnitelmia omassa tahdissaan.
Teksti: Tarja Vilén
Kommentit
JEVGENI lle pikku vinkki: pudota hintaa.
Eipä käynyt kyllä mielessänikään maksaa 30e aiheesta johon on netti pullollaan ohjeita.
Vastaavan tyyliset oikeat kirjat on yleensä 10-20e aiheista joihin ei netistä löydy mitään.
Kommentit
Itsekin olen kärsinyt niin ujoudesta kuin paniikkihäiriöistäkin.
Joiden kuiden ystävienikin on mahdotonta tajuta etteivät kaikki ole sosiaalisia, ja joillekin väkijoukot – varsinkin tungos – ole mitään lempipaikkoja. Kaikkein ikävintä asiassa onkin syyllistäminen.
Minä olin pikkutyttönä erittäin ujo, varsinkin vieraiden ihmisten seurassa. Katsoin kuitenkin ihmisiä aina suoraan silmiin ja hymyilin heille nätisti, vaikken sanonut sanaakaan. Koulun aloittaminen oli minulle kova paikka, minä
purskahdin itkuun keskellä koulun pihaa ensimmäisenä koulupäivänä, mutta onneksi Äitini oli sitten kanssani puoli päivää, eikä sitten enää pelottanut yhtään. Tykkäsin käydä kovasti koulua, sillä olin aika hyvä koulussa, pahin paikka olivat aina laulukokeet, kun piti seistä luokan edessä ja laulaa. Minä ratkaisin asian laulamalla mahdollisimman nopeasti laulun alusta loppuun.
Olen nyt jo aikuinen nainen, yli neljäkymmentävuotias, mutta tunnen kuinka
se ujous iskee minuun aina välillä, se tulee jostakin alitajunnasta varmaan.
Olen aina aluksi ujo uudella työpaikalla, sillä haluan ensin tarkkailla, miten esimiehet ja työkaverit suhtautuvat minuun. Tervehdin kyllä kaikkia ihmisiä ja
juttelen mielelläni sellaisten ihmisten kanssa, jotka haluavat jutella minun kanssani. Mutta jos huomaan, ettei joku halua jutella minun kanssani, muutun
varautuneemmaksi.
Minä en ole oikeastaan koskaan iskenyt ketään miestä itse, vaikka minua pidetäänkin kauniina naisena, vaan olen aina antanut miehen tehdä aloitteen.
Kerran, kun olin joku kaksikymppinen naisenalku, eräs tunnettu mies yritti iskeä minua, mutta minä lähdin karkuun siitä tilanteesta.
En siis halua käydä missään ” kovissa iskupaikoissa ” vaan tavallisissa rauhallisissa ravintoloissa. Jos pidän minua lähestyvää miestä komeana, saatan
muuttua ujoksi, en tiedä mistä syystä, oma isänikin oli nuorena komea mies ja
mukava ja kaikinpuolin inhimmilinen ihminen.
Mutta onneksi pystyn katsomaan kaikkia ihmisiä sentään silmiin ja hymyilemään heille, jos siltä tuntuu ja pystyn puhumaan aina ihan selkeästi.
Rohkeammaksi halauaisin vielä tulla, mutta ehkä olen jonain päivänä rohkea.
Minä olin pikkutyttönä erittäin ujo, varsinkin vieraiden ihmisten seurassa. Katsoin kuitenkin ihmisiä aina suoraan silmiin ja hymyilin heille nätisti, vaikken sanonut sanaakaan. Koulun aloittaminen oli minulle kova paikka, minä
purskahdin itkuun keskellä koulun pihaa ensimmäisenä koulupäivänä, mutta onneksi Äitini oli sitten kanssani puoli päivää, eikä sitten enää pelottanut yhtään. Tykkäsin käydä kovasti koulua, sillä olin aika hyvä koulussa, pahin paikka olivat aina laulukokeet, kun piti seistä luokan edessä ja laulaa. Minä ratkaisin asian laulamalla mahdollisimman nopeasti laulun alusta loppuun.
Olen nyt jo aikuinen nainen, yli neljäkymmentävuotias, mutta tunnen kuinka
se ujous iskee minuun aina välillä, se tulee jostakin alitajunnasta varmaan.
Olen aina aluksi ujo uudella työpaikalla, sillä haluan ensin tarkkailla, miten esimiehet ja työkaverit suhtautuvat minuun. Tervehdin kyllä kaikkia ihmisiä ja
juttelen mielelläni sellaisten ihmisten kanssa, jotka haluavat jutella minun kanssani. Mutta jos huomaan, ettei joku halua jutella minun kanssani, muutun
varautuneemmaksi.
Minä en ole oikeastaan koskaan iskenyt ketään miestä itse, vaikka minua pidetäänkin kauniina naisena, vaan olen aina antanut miehen tehdä aloitteen.
Kerran, kun olin joku kaksikymppinen naisenalku, eräs tunnettu mies yritti iskeä minua, mutta minä lähdin karkuun siitä tilanteesta.
En siis halua käydä missään ” kovissa iskupaikoissa ” vaan tavallisissa rauhallisissa ravintoloissa. Jos pidän minua lähestyvää miestä komeana, saatan
muuttua ujoksi, en tiedä mistä syystä, oma isänikin oli nuorena komea mies ja
mukava ja kaikinpuolin inhimmilinen ihminen.
Mutta onneksi pystyn katsomaan kaikkia ihmisiä sentään silmiin ja hymyilemään heille, jos siltä tuntuu ja pystyn puhumaan aina ihan selkeästi.
Rohkeammaksi halauaisin vielä tulla, mutta ehkä olen jonain päivänä rohkea.
Ehkä ujous ei aina ahdista, vaan ujoa ahdistellaan.
Hei,
luin vastaaotolla Anna-lehteä, en muista numeroa, siinä oli päällikannessa 2 kaksosnaista punertavan sävyinen päällikansi.
Sisällä oli Liisa Keltikangas-Järvisen artikkeli Sosiaalisuudesta ja sosiaalisista taidoista ja ujoista ihmisitä työnhaussa jne. Luku jäi minulta kesken, eikä sitä lehteä enää ollutkaan kahdessa kirjakaupassa, vanhat numerot lähetetään kuulemma takaisin.
Voisinko saada tämän lehden vielä teiltä tai tämän artikkelin sähköpostiliitteenä.
Olin itse aikoinani äärimmäisen ujo: ihmisten lähestyminen, heille puhuminen, sosiaalisissa tilanteissa oleminen – kaikki ahdisti. Jopa ruokakaupassa käyminen oli koettelemus, sillä myyjiltä ei kehdannut kysyä apua, jos jokin ruokatarvike oli hukassa. Jossain vaiheessa kyllästyin tällaiseen elämään ja aloin opettelemalla opettelemaan rohkeutta ja itsevarmuutta – ja oppihan sitä lopulta, vaikka rankkaa hetkittäin olikin.
Kirjoitin kokemuksistani ja käyttämistäni metodeista myös kirjan, jonka avulla monet muutkin ovat onnistuneet vapautumaan ujoudestaan 🙂 Se löytyy osoitteesta http://www.eroonujoudesta.fi
JEVGENI lle pikku vinkki: pudota hintaa.
Eipä käynyt kyllä mielessänikään maksaa 30e aiheesta johon on netti pullollaan ohjeita.
Vastaavan tyyliset oikeat kirjat on yleensä 10-20e aiheista joihin ei netistä löydy mitään.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous