Ihmiset ja suhteet

Ulos ahtaasta, pimeästä kaapista

Teksti:
Anna.fi

Oman seksuaalisen identiteettinsä löytäminen on epävarmalle nuorelle usein vapauttava kokemus. Joskus vanhempien ja muiden läheisten reaktiot voivat kuitenkin asettua esteeksi onnen tielle. Kolme nuorta aikuista kertovat, kuinka he paljastivat homoseksuaalisuutensa vanhemmilleen.

Ulos ahtaasta, pimeästä kaapista

Kirsi, 20 vuotta ja Jaakko, 21 vuotta, ovat molemmat tavallisten, keskiluokkaisten ydinperheiden lapsia. Molempien kohdalla homoseksuaalisuus on jotain sellaista, mitä heidän vanhempansa eivät osanneet odottaa heiltä. ”Olen pettänyt vanhempieni odotukset varmaan kaikin mahdollisin tavoin – lesbous taisi olla se vihoviimeinen juttu”, Kirsi sanoo.

Kirsi oli 13-vuotias ihastuessaan ensimmäistä kertaa toiseen tyttöön. Kirjoja lukiessaan ja elokuvia katsoessaan hän samaistui aina homoseksuaalisiin hahmoihin. Kun Kirsi oli 14-vuotias, hänen äitinsä kysyi häneltä, onko hän lesbo, koska hän kuuntelee aina ”lesbomusiikkia”. Silloin hän kielsi asian, hänen todellinen identiteettinsä hahmottui vasta myöhemmin.

”Aioin kertoa lesboudestani vanhemmilleni vasta muutettuani pois kotoa. Ajattelin asiaa materialistisesta näkökulmasta: halusin ulkomaille yliopistoon ja toivoin, etteivät vanhempien rahahanat sulkeutuisi.”

Kertominen tapahtui kuitenkin hetken mielijohteesta Kirsin ollessa 17-vuotias. Hän oli lukenut homoseksuaalisuutta käsittelevää nettisarjakuvaa ja sai siitä inspiraation kertoa asiasta vanhemmilleen.

”Minua hermostutti todella paljon, sillä tiesin vanhempieni konservatiivisuuden. Lähetin ystävälleni tekstiviestin ja kysyin, kannattaisiko kertoa. Ystävä kannusti. Isä meni nukkumaan, mikä harmitti minua, mutta keitin teetä rauhoittuakseni. Vasta kun äiti oli lähdössä nukkumaan, sain suuni auki. Kädet tärisivät ja teetä läikkyi pöydälle.”

Kirsin äiti ei yllättynyt.  Hän kuitenkin suhtautui asiaan epäuskoisesti ja toivoi, ettei tyttären ”yksityisasiasta” kerrottaisi muille, ei sukulaisille eikä nuorelle pikkuveljelle. Kirsistä homouden leimaaminen yksityiseksi ja peiteltäväksi asiaksi oli loukkaavaa ja vei pohjan koko kertomiselta.

Seuraavana aamuna Kirsi huomasi, että äiti oli kertonut asian isälle. Isä tuijotti Kirsiä aamiaispöydässä ihmettelevänä, miltei aggressiivisena, mutta asiaan ei palattu silloin.

Myöhemmin selvisi, että äiti ja isä olivat aiemmin havainneen Kirsin käyneen tietokoneella homoseksuaalisuutta käsittelevillä nettisivuilla. He eivät olisi kuitenkaan aloittaneet keskustelua Kirsin seksuaalisesta suuntautumisesta, ellei tytär olisi itse ottanut sitä puheeksi.

Jaakko oli Kirsin lailla 17-vuotias kertoessaan vanhemmilleen homoseksuaalisuudestaan. Hänellä yllykkeenä toimi seurustelusuhde, jota oli kertomishetkellä jatkunut pari kuukautta. Sisarukset ja ystävät tiesivät jo Jaakon poikaystävästä ja suhtautuivat häneen myönteisesti.

Kertominen hermostutti Jaakkoa etukäteen melkoisesti. ”Mielestäni seksuaalinen suuntautuminen on yksi niistä asioista, joita on kaikkein vaikeinta kertoa vanhemmille”, sanoo Jaakko.

Itse kertomistilanne sujui samantyylisesti kuin Kirsillä. Eräänä päivänä Jaakko kertoi isälle ruokapöydässä, että hänellä on poikaystävä. Isä yllättyi ja kyseli joitain yksityiskohtia suhteesta. Äidille Jaakko kertoi parin tunnin päästä. Äidin reaktio oli samanlainen kuin isän: hämmentynyt ja yllättynyt, mutta asiallinen.

Seuraavana aamuna vanhemmat olivat lähdössä muualle reissuun. Vielä ennen lähtöään he puhuivat  Jaakon kanssa hänen paljastuksestaan. Vanhempien kanta oli, ettei kannata tehdä vielä mitään sitovia päätöksiä – homoseksuaalisuus voi olla nuoruusikään kuuluva, ohimenevä vaihe. Jaakko koki heidän asenteensa loukkaavana.

Ei mikään yllätys

Joskus vanhempien suhtautuminen voi yllättää myönteisellä tavalla. Näin kävi nykyisin 23-vuotiaalle Karoliinalle.

”Olin 20-vuotias, kun aloin seurustella naisen kanssa. Minulla oli ollut sitä ennen suhteita miesten kanssa, mutta ne olivat ennemminkin pelkkää seksiä. Minua jännitti kertoa tyttöystävästäni vanhemmilleni, sillä vaikka he olivat sanoneet olevansa suvaitsevaisia, en tiennyt, kuinka heidän suvaitsevaisuudelleen käy tositilanteessa.”

Vanhemmat ottivat uutisen tyttöystävästä vastaan tyynesti. He sanoivat olevansa iloisia tyttärensä seurustelukumppanista. Myöhemmin samana iltana Karoliina kysyi, eikö vanhempia todellakaan häiritse se, että hän seurustelee toisen naisen kanssa.

”En minä tuollaisista järkyty, järkyttyisin jos tiellä tulisi vastaan krokotiili”, isä vastasi. Äiti kertoi arvanneensa asian etukäteen.

Asiaa helpotti kenties se, että vanhemmat tunsivat Karoliinan uuden tyttöystävän etukäteen. Myöhemmin tyttöystävä esiteltiin muille sukulaisille ja hekin suhtautuivat häneen luontevasti.

Tabuja ja avomielisyyttä

Nykyisin Jaakon ja Kirsinkin vanhemmat ovat alkaneet tottua ajatukseen lastensa homoseksuaalisuudesta. Jaakon tilanne on helpompi kuin Kirsin.

”Emme puhuneet asiasta puoleen vuoteen, kunnes minulla oli uusi poikaystävä. Hän tuli käymään luonamme ja vanhempani ottivat hänet hyvin vastaan. Sen jälkeen tilanne kotona normalisoitui”, Jaakko kertoo.

Kirsi on sitä mieltä, että hänen vanhemmillaan on vielä paljon opittavaa.

”Vanhempani käyttivät lesbouttani alkuaikoina jatkuvasti kiistakapulana. Jos meille tuli jotain riitaa, he sanoivat herkästi, että ’kaikenlaista me ollaankin sinulta jo suvaittu’. Se on vähentynyt vuosien mittaan, mutta on edelleen ongelma.”

Äiti ei kykene Kirsin kanssa keskustellessaan viittaamaan hänen homoseksuaalisuuteensa muuten kuin kiertoilmauksin. Isän suhtautuminen on asteen verran luontevampaa. Jollain tasolla aihe on kuitenkin tabu.

Kirsin mielestä ongelmat hänen ja hänen vanhempiensa välillä eivät johdu pelkästään hänen lesboudestaan. ”Välimme eivät ole muutenkaan erityisen hyvät tai läheiset, eikä perheemme keskustelukulttuuri ole kovin avoin”, Kirsi kertoo.

Eräs ongelma, jota valtaväestöstä seksuaalisuutensa perusteella poikkeavat nuoret kohtaavat, on heidän seksuaalisuutensa kieltäminen ja mitätöiminen. Kirsi on törmännyt siihen omassa perhepiirissään.

”Vanhempani eivät koskaan kysy minulta mitään seurustelusuhteistani, vaikka sisarusteni suhteet ovatkin meillä puheenaiheena. He suhtautuvat minuun kuin epäseksuaaliseen olentoon”, Kirsi sanoo.

Luontevasti oma itsensä

Ulos ahtaasta, pimeästä kaapista

”Monesti sanotaan, että elämä on jatkuvaa kaapista tuloa. Aina tapaa uusia ihmisiä, joille pitäisi tulla ulos kaapista. Tämä ajatus on minusta hirveän raskas. En minä sitäkään mieti, kelle kerron olevani kasvissyöjä”, sanoo Karoliina.

Jaakkoa, Kirsiä ja Karoliinaa ei erityisemmin pelottanut ystävien suhtautuminen heidän seksuaaliseen suuntautumiseensa. Yhden lapsuudenystävän asenne mietitytti Karoliinaa etukäteen, mutta asia päättyi lopulta hyvin, kun selvisi, että ystävän lähipiirissä oli ollut muitakin seksuaalivähemmistöjen edustajia. Eräälle uskovaiselle opiskelukaverille Kirsin lesbous oli ongelma, ja alkava kaveruus päättyi siihen.

”Homoseksuaalisuudesta kertominen on useimpien ihmissuhteiden kannalta yhdentekevää, mutta toisaalta se on kätevä tapa suodattaa kaveripiiri mieleisekseen”, toteaa Kirsi.

Kukaan haastatelluista ei salaile seksuaalista suuntautumistaan. He eivät mainitse asiasta esimerkiksi työnantajille heti kättelyssä, mutta kertovat kyllä, jos perhesuhteet tulevat puheeksi. Karoliina kantaa joskus laukussaan rintamerkkiä, joka ilmoittaa, että kaapit ovat kengille eivätkä ihmisille. Kirsi taas mainitsee, että hänen lesboutensa voi selvittää hakemalla tietoa netistä hänen nimellään, eikä se häiritse häntä.

Kirsi, Jaakko ja Karoliina ovat nykyisin melko lailla sinut seksuaalisuutensa kanssa. Vähemmistöasema on innostanut heitä pohtimaan omaa suhdettaan erotiikkaan, rakkauteen ja yhteiskuntaan tavalla, jota moni perushetero ei tule ajatelleeksi.

”En pidä termistä seksuaalinen suuntautuminen”, sanoo Karoliina. ”Aivan kuin kyseessä olisi vain seksi, eikä oikeat, rakastavat ihmissuhteet. Parempaa sanaa ei ole kuitenkaan olemassa.”

Haastateltujen vinkkejä seksuaalivähemmistöön kuuluvalle nuorelle:

Älä tee kertomisesta itsellesi ahdistavaa julistusta, vaan kerro vanhemmillesi silloin kun koet olevasi siihen kypsä.

Monet nuoret pelkäävät muiden reaktioita liikaa: tilanne ei välttämättä tule läheisille yllätyksenä.

Pohdi etukäteen väittelyaseita, joita muut saattavat käyttää sinua vastaan. Vanhemmat saattavat esimerkiksi sanoa, että olet liian nuori määrittämään seksuaalisuutesi.

Kuulostele vanhempiesi asenteita etukäteen. Tarkkaile, kuinka he suhtautuvat mediassa tai viihteessä esiintyviin seksuaalivähemmistön edustajiin.

Joskus vanhempiesi asenne homoseksuaalisuutta kohtaan vaikuttaa hyvin kielteiseltä, voi asian kertomisen kanssa taktikoida. Kertominen saattaa olla helpompaa sitten kun on jo muuttanut pois kotoa, jolloin vanhempien reaktioita ei tarvitse kohdata joka päivä.

Haastateltujen vinkkejä vanhemmalle:

Muista, että sinulla on edelleen vastuu lapsesi hyvinvoinnista. Yritä samaistua hänen näkökulmaansa, äläkä pakota häntä mihinkään, mitä hän ei halua.

Pohdi asiaa läheistesi kanssa. Heiltä voit saada uusia näkökulmia.

Älä tee peloistasi mörköjä, vaan pohdi lapsesi kanssa, ovatko ne realistisia vai eivät.

Pyri tunnistamaan omat ennakkoluulosi ja kyseenalaistamaan ne.

Jos lapsesi seurustelee, kannattaa kutsua jossain vaiheessa tyttö- tai poikaystävä käymään. Silloin asia saattaa alkaa tuntua todellisemmalta ja arkisemmalta.

Lisää aiheesta:

SETA ry on seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajava järjestö, jolla on alueellisia ryhmiä useilla Suomen paikkakunnilla. Järjestö tarjoaa muun muassa puhelinpäivystystä ja vertaistukitoimintaa sekä seksuaalivähemmistöihin kuuluville että heidän omaisilleen.

Yhteys on kirkkojen rajat ylittävä uskonnollinen ryhmä, joka puolustaa ja edistää ihmisarvoista ja kristillistä tapaa suhtautua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöryhmiin.  Lisää uskonnollisten seksuaalivähemmistöryhmien yhteystietoja on Setan sivuilla kohdassa ”Linkit Suomessa”.

Aiheesta on julkaistu myös kirjallisuutta, esimerkiksi Marja-Leena Parkkisen Ulos kaapista – Tositarinoita homoseksuaalisuuden kohtaamisesta (Like, 2003).

Teksti: Maarit Heikkinen

X