Ihmiset ja suhteet

Uusperheen äiti tasapainoilee eri rooleissa

Teksti:
Anna.fi

Missä tahansa perheessä elämä pärskähtelee välillä yli äyräiden. Erityistä taiteilemista ihmissuhteiden hoito vaatii uusperheessä, kun yhteen kootaan biologisia vanhempia, isä- tai äitipuolia, sinun, minun ja meidän lapsia. Paljon vaaditaan, jos samaan asuntoon muuttaa monta ihmistä, jotka kaikki eivät ole välttämättä aiemmin edes tunteneet toisiaan.

Uusperheen äiti tasapainoilee eri rooleissa

Miten kaikille riittää tarpeeksi huomiota ja rakkautta? Miten vanhemmat osaavat kantaa vastuun kaikista lapsista? Millaiset ovat kunkin roolit – lasten ja aikuisten? Miten suhdetta lapsiinsa ja toisiin vanhempiin hoitavat muualla asuvat vanhemmat? Ja kuka muistuttaisi vanhempia oman parisuhteen hoitamisesta?

Vastuu kasvoi uusien lasten myötä

”En tiedä, olenko uusperheen äitinä mikään mallikelpoinen haastateltava, sillä ollaan asuttu mieheni kanssa erillään jo jonkin aikaa”, nauraa kouvolalainen Eija-Liisa Pokki-Tiihonen, 30. ”Mutta sekin on varmaan uusperheissä aika tyypillistä, että tilanteet muuttuvat”, hän jatkaa.

Pokki-Tiihosen perheessä on lapsia kolmesta eri liitosta: 12-vuotias tytär Eija-Liisan entisestä suhteesta, kolmivuotias poika suhteesta nykyisen miehen kanssa ja miehen aiemmasta liitosta olevat, nyt seitsenvuotiaat kaksostytöt. Kaksoset asuivat ennen biologisen äitinsä kanssa ja viettivät Eija-Liisan perheessä vain viikonloput. Tilanne muuttui kaksi vuotta sitten, kun kaksosten äiti muutti töihin Helsinkiin.

”Kaksoset muuttivat kokonaan meille asumaan ja meidän koko perheemme muuttui, siinä sivussa parisuhde. Tuntui, ettemme riitä enää kellekään. Tällainen on varmaan tuttua muissakin uusperheissä. Minun harteillani olikin yhtäkkiä yhteydenpito ja vastuu, uusi äitiys.”

Riittäminen ja vastuu olivat Eija-Liisan mielestä muuttuneen perhetilanteen vaikeimmat asiat; vastuu lapsista tuntui hyvin suurelta. Itselle ei ollut aikaa, ei myöskään parisuhteelle. Jos vielä itselle jostain vähän nipisti, jäi parisuhde hyvin vähälle. Ja sehän kostautui.

”Minä ja mieheni tapeltiin 13 kuukautta, kunnes päädyttiin asumaan erilleen. Nyt ollaan asuttu yhdeksän kuukautta eri paikoissa, minä oman tyttäreni ja yhteisen poikamme kanssa, mies kaksostyttöjen kanssa”, Eija-Liisa kertoo.

Tilanne oli niin kaoottinen, että hän tunsi olevansa aivan yksin. ”Silloin unohtuu helposti puolison arvostaminen. Minusta tuntuu, että varsinkin mies tajuaa vasta nyt, kun asuu kolmisin tyttöjen kanssa, millaisen paineen alla minä silloin elin: mitä kaikkea tein, kun olin kotona hoitovapaalla. Kaksoset halusivat kamalasti hellyyttä ja takertuivat minuun.”

Äitienpäivää vietetään yhdessä

Melkein vuosi on siis vierähtänyt siinä, kun Eija-Liisa miehineen on miettinyt, mitä jatkossa tehdään. Erossa olo on auttanut arvostamaan toista ja toisen tekemisiä uudella tavalla. Yhdessä on kuitenkin vietetty tiiviisti aikaa.

”Ollaan tasaannuttu”, hän naurahtaa. ”Mietitään, milloin uskalletaan yrittää koko porukan yhteisasumista. Se on kuitenkin päämäärä. Mutta käytännön ongelmat pitää ensin selvittää: kuudelle hengelle on löydettävä vuokra-asunto. Liian pieneen asuntoon ei enää lähdetä, tilaa pitää olla.”

Kaksoset ovat olleet biologisen äitinsä luona harvoin. Tämän vuoden äitienpäivälahjat he ovat tehneet lastentarhassa – Eija-Liisalle.

”Äitienpäivä merkitsee yhdessäoloa ja toisista välittämistä”, miettii Eija-Liisa. Tämänvuotinen äitienpäivä alkaa hänen perheessään sillä, että tytär tekee aamiaisen, josta nautitaan kolmeen pekkaan tyttären ja pojan kanssa. Päivällä mennään käymään mummolassa eli Eija-Liisan äidin luona ja illalla mennään syömään, vanhemmat ja kaikki neljä lasta. Koko perhe.

Teksti: Riitta Talasniemi / A4 Media Oy

X