Vaihto-oppilas - perheenjäsen vai pitkä piina?
”Mutta, halusimme tytön, jolla on vaalea pitkä tukka”, vaihto- oppilasperheeni äiti huomauttaa, ja katsoo polkkapituista ruskeaa tukkaani. Uuden perheenjäsenen hyväksyminen ei käy varauksettomasti. Joskus ei ollenkaan.
”Hän on hidas, näyttää hieman lapselliselta ja ei osaa ollenkaan saksaa. Mutta suomalaisethan ovat vähän jälkeenjääneitä”, rouva tilittää ystävättärelleen. ”Hän ei myöskään osaa ajaa pyörällä, ja laittaa kengät väärään paikkaan”, hän sanoo. Seison vieressä ja ymmärrän joka sanan. Vastaanotto ei ole kovin lämmin. Kun kerron asiasta aluevalvojalle, hän suutahtaa. ”Kuka tahansa nyt pääsee vaihtoon, mutta perheitä on vaikea saada. Ja sorry, opiskelen veroneuvojaksi, joka on todella vaativaa, ja minulla to-del-la-kin pitää kiirettä tenttien kanssa”, hän sanoo. Ehkä tämä olisi pitänyt selvittää aiemmin. Kiltti 16-vuotias nössö ei sorru kapinaan, sillä tämä ylittää hänen kokemusmaailmansa ja ymmärryksensä. Joskus ovi vedetään kiinni edestä. Varsinkin silloin, kun perheen lapset palaavat kotiin. ”Voisitko mennä pois, tässä nyt ruokailee vain meidän perhe. Ajattele tyttäremme tunteita, kun tässä istuu joku toinen”, rouva sanoo. Yritän ajatella, ja unohtaa omani. Kun saan paketteja Suomesta, ja muotoilen huolella lauseita saksaksi, kuten Suomessa on lunta, rouva kivahtaa, että ei todellakaan kiinnosta. Ei pätkääkään. Mehän olemme Saksassa, miksi välittäisimme siitä, mitä Suomessa on. ”Tuskin mitään”, arveli hän.
Liian paksu saksalaiseksi
Seuraavan perheen on jättänyt amerikkalainen tyttö. ”Hän oli niin paksu, että eihän kanssaan uskaltanut kävellä kaupungilla”, perheen äiti sanoo. Alan ymmärtää, että kuvan lisäksi olisi pitänyt lähettää strategiset mitat. Pulleakasvoinen amerikkalainen lähettää perheelle kortteja, jossa hän leipoo american pies- leivonnaisia Baijerissa. ”Minulle kuuluu hyvää. Rakastan teitä”, tyttö päättää kirjeensä. Epäilen hänen tunteittansa aitoutta. ”Eipä meillä ole aikaa sinun asioillesi, nyt on niin paljon tekemistä. Aika on rahaa”, rouva toteaa. Samaan aikaan kuuluu hätähuuto ystävättäreltäni, joka majailee Gastrop- Rauxelin teollisuusalueella. Hans- Jürgen ajeluttaa tyttöä pitkin maaseutua ja huudattaa iloisia kansanlauluja. Marjalla on vaikea pysyä mukana.
”Mitäs tuo nyt on”, toteaa ranskalainen heilani tyynesti. Sveitsiläisen sisäoppilaslaitoksen kasvatti otti ilon irti Amerikan vuodestaan, ja hänet heitettiin lopulta pihalle kaksi viikkoa ennen Geneveen paluuta. ”C´est la vie”, hän toteaa. ”Eipä vaan jaksanut kiinnostaa mikään perhe-elämä”, hän sanoo rauhallisesti. Kenkälaatikollinen kuvia paikallisista vuosikertakaunottarista tanssiaispuvuissa kertoo siitä, mikä jaksoi. ”To Bruno, with love”, niissä lukee. Ranskanpastilli lienee ollut harvinaista herkkua.
Olen itsellinen opiskelija, ja Ranskassa kesätöissä lastenhoitajana tuntipalkalla. Roolini on puhua englantia ja vahtia lapsia. Kiinalais- ranskalainen perhe syleilee minut kuoliaaksi, kirjaimellisestikin. Aamuseremonioihin kuuluu monenlaiset poskisuukot. ”Mutta sinähän olet yksi meistä”, rouva toteaa. Shoppaileva ekonomi-rouva muistaa babysitteriäkin, ja hankkii tälle t-paitoja, sandaalit ja uimapuvun. ”Siellä Suomessahan on niin kylmä, ettei siellä tarvitse kesävaatteita”, nauraa hän. Luulin olevani vain tuntityöläinen, mutta olen ilmeisesti enemmän. ”Toki me viemme ja noudamme sinut. Ei sinun tarvitse kävellä”, perhe toteaa.
Hiljaista perhe-elämää Suomessa
Suomeen juurtunut kulttuuriantropologiaa opiskellut amerikkalainen Emily tietää, että sopeutuminen ei suju hetkessä. ”Aluksi pienistä asioista voi tulla suuria, kun yritetään totutella toiseen. Uusien asioiden oppiminen on haastavaa, mutta ei voi nyt muuksikaan opetella, kuin mitä itse on. Identiteettinsä kanssa on muutenkin hukassa”, hän sanoo. ”Voi olla, että jollain perheillä on sisäisiä ongelmia, jotka yritetään ratkaista ottamalla ulkopuolinen. Näistä asioista ei vain puhuta julkisuudessa. Kuka haluaisikaan”, hän sanoo.
”On raskasta tunkeutua erilaisten henkisten muurien läpi. Minun oletettiin olevan iloinen ja ulospäin suuntautuva amerikkalainen tyttö, mutta olen ehkä vähän ujo. Siksi suomalaisuus sopiikin minulle, ja siitä on tullut osa itseäni”, Emily sanoo. ”Perheen äiti oli ollut vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa, ja halusi puhua englantia. Selitin kuitenkin, että olin täällä oppimassa suomea”, Emily toteaa. Manhattanilla varttunut Emily muistaa kävelleensä avojaloin ja syöneensä mättäiltä mustikoita. ”Olin että wau. Sen sijaan perhe halusi näyttää minulle hampurilaisbaareja”, hän naurahtaa. ”Kannattaa selvittää, mitkä ovat turvaverkostot paikan päällä, ja kannattaa valita luotettava järjestö. Henkilökohtaisesti voin suositella AFS- järjestöä ja Rotarya”, Emily toteaa. ”Suomessa perhe- elämä ei ole järin hierarkkista. Suomalaiset ovat varsin suvaitsevaisia”, hän sanoo. ”Hiljaisuus”, Emily vastaa ,kun kysyn mikä on pitänyt hänet Suomessa. ”Myös suomalainen perhe- elämä on hiljaista. Perhe oli vain yhdessä hiljaa”, Emily muistelee.
Teksti: Laura
Kommentit
”Vaikka kokemukset ovatkin pääosin positiivisia”…..hmmm. Kokemukset ovat kertomusten mukaan pääosin negatiivisia, sillä jokaisella on jonkinasteinen kriisi jossakin vaiheessa vaihto-oppilasvuottaan.
Vai onkohan niin, että minulle on kerrottu vain niitä negatiivisia kokemuksia, koska omat kokemukseni olivat niin karmeita. Vaihdoin perhettä 2 kertaa ja olin jo lähdössä kotiin kesken ajatellen, että minussa on jotain vikaa. Toinen perheeni oli vaihtojärjestön pomoja. Onneksi on matkapuhelimia videotoiminnolla….
Perhe järjesti illallisen, johon kutsuttiin ruotsalainen vaihtari niin kuin minua ajatellen. Olen ruotsinkielisestä perheestä, joten me puhuimme ruotsia keskenämme. Edellisellä viikolla olin perheen äidin kuullen puhunut virolaisen tytön kanssa suomi-viroa ja perheen äiti luuli minun osaavan myös venäjää…..
Mollaaminen alkoi sillä, että suomalaisten on pakko osata kieliä, koska suomenkieli on sellaista alkukantaista mongerrusta, ettei sitä puhuta missään muussa maassa, kuin pienessä Suomessa…. kuoleva kieli.
Sibelius ei ollut alunperin suomalainen, Alvar Aaltoa kunnioitettiin ihan aiheetta, mutta ymmärtäähän sen, että kun vihdoinkin päästään luolista taloihin asumaan, on mikä tahansa tönö hienon näköinen.
Nokia on japanilainen yritys joka on siirtäny toimintaansa Suomeen alhaisen verotuksen vuoksi ja nyt suomalaiset väittää sitä SUOMI firmaksi.
Finland jo sanana tarkoittaa LOPPUMAA, eli sivistys loppui Suomen länsirajalle ja siitä itään asuu vain barbaareja. Ruotsin kuningas luovutti juuri siksi Suomen Venäjälle.
Kaiken tämän informaation hän on vuosien myötä saanut mm. venäläisiltä, saksalaisilta, ruotsalaisilta yms. vaihto-oppilailta.
Hän ei ikinä olisi ottanut suomalaista vaihtaria, kun tietää mitä me ollaan, mutta what can one do? Hänellä on velvollisuuksia, vaikka raskaitakin, järjestöään kohtaan. 17 vuotta elämästään hän on uhrannut tähän toimintaan ilman mitään korvausta -päinvastoin maksumiehenä ollen- mutta one have to do what one have to do, you know?
Muut illallisvieraat olivat tosi vaivautuneen näköisiä. Emäntä ei sitä huomannut, sillä punaviini maistui…. Perheen isä komppasi vaimoansa: isn`t that right John?
Vieressäni istunut pariskunta huomasi, että otin salaa videolle emäntämme vuodatukset ja mies nyökkäsi hyväksyvästi.
Videoni päätyi kuvaavasti lauseeseen: En olisi kyllä uskonut, että suomalaiset ovat näin valkoihoisten näköisiä!
Myöhemmin rouva itki ja parkui ja pyyteli anteeksi. Hän puolusteli, että oli siitä suuttunut kun olimme ruotsalaistytön kanssa puhuneet keskenämme ruotsia ja että hän aavisti, että puhuin pahaa hänestä ja hänen perheestään!!! Me itseasiassa puhuimme mistä päin Ruotsia ja Suomea olemme kotoisin ja missä olemme käyneet toistemme maassa. Ruotsalaistyttö oli viettänyt kesälomia Turun saaristossa ja minä olin kahtena kesänä kesätöissä Ruotsissa.
Rouva halusi pitää uudet kutsut ja selittää sanomisiaan ja julkisesti pyytää anteeksi huonoa käytöstään. Suostuin, mutta vaihdoin silti perhettä, mikä oli rouvalle suuri järkytys.
Kolmas perhe oli AIVAN MAHTAVA! Vaikka olikin edellisen perheen sukulaisista kyse.
Perheen poika tuli pari vuotta myöhemmin Suomeen vaihtariksi ja me muutaman kerran näimmekin. Hänen perhettään oli ”eräs tietty taho” varoittanut, että Suomessa poika käännytetään pakanaksi ja hän unohtaa sivistyneet tavat yms. yms.
Tästä on jo monta monta vuotta.
Suosittelen vaihto-oppilas vuotta kuitenkin lämpimästi. Mutta neuvon myös vaihtamaan perhettä kesken vuoden, jos ihmiskemiat eivät vaan jostain syystä kohtaa.
Ihmisarvoaan ei tarvitse unohtaa eikä syntyperäänsä hävetä!
Kommentit
Mielenkiintoinen..;) Varmaan olisi hyvä lukea tällaisiakin kokemuksia, jos suunnittelee ulkomaille lähtöä. Yleensähän kokemukset ovat nimittäin pääosin niitä positiivisia.
Mielenkiintoinen..;) Varmaan olisi hyvä lukea tällaisiakin kokemuksia, jos suunnittelee ulkomaille lähtöä. Yleensähän kokemukset ovat nimittäin pääosin niitä positiivisia.
Olin vaihtarina Ranskassa 2002-2003, jos perheeni ei olisi ollut niin mahtava, olisin varmaan tullut kotiin kesken kaiken. Lähtöni myöhästyi 2 viikkoa, ja tiedon siitä sain kun itse soitin viikkoa ennen lähtöä järjestöön ja pyysin lisätietoa lähdöstä. Paikan päällä oli täysin olematon tukiverkosto. Tuki henkilön tapasin 2 kertaa koko vuoden aikana vaikka järjestön mukaan häntä tavataan huomattavasti useammin. Informaatio takaisin paluustakin oli täysin puutteellista. Onneksi pääsin kunnolliseen ja ihanaan perheeseen eikä vuoteni mennyt sen vuoksi pilalle.
”Vaikka kokemukset ovatkin pääosin positiivisia”…..hmmm. Kokemukset ovat kertomusten mukaan pääosin negatiivisia, sillä jokaisella on jonkinasteinen kriisi jossakin vaiheessa vaihto-oppilasvuottaan.
Vai onkohan niin, että minulle on kerrottu vain niitä negatiivisia kokemuksia, koska omat kokemukseni olivat niin karmeita. Vaihdoin perhettä 2 kertaa ja olin jo lähdössä kotiin kesken ajatellen, että minussa on jotain vikaa. Toinen perheeni oli vaihtojärjestön pomoja. Onneksi on matkapuhelimia videotoiminnolla….
Perhe järjesti illallisen, johon kutsuttiin ruotsalainen vaihtari niin kuin minua ajatellen. Olen ruotsinkielisestä perheestä, joten me puhuimme ruotsia keskenämme. Edellisellä viikolla olin perheen äidin kuullen puhunut virolaisen tytön kanssa suomi-viroa ja perheen äiti luuli minun osaavan myös venäjää…..
Mollaaminen alkoi sillä, että suomalaisten on pakko osata kieliä, koska suomenkieli on sellaista alkukantaista mongerrusta, ettei sitä puhuta missään muussa maassa, kuin pienessä Suomessa…. kuoleva kieli.
Sibelius ei ollut alunperin suomalainen, Alvar Aaltoa kunnioitettiin ihan aiheetta, mutta ymmärtäähän sen, että kun vihdoinkin päästään luolista taloihin asumaan, on mikä tahansa tönö hienon näköinen.
Nokia on japanilainen yritys joka on siirtäny toimintaansa Suomeen alhaisen verotuksen vuoksi ja nyt suomalaiset väittää sitä SUOMI firmaksi.
Finland jo sanana tarkoittaa LOPPUMAA, eli sivistys loppui Suomen länsirajalle ja siitä itään asuu vain barbaareja. Ruotsin kuningas luovutti juuri siksi Suomen Venäjälle.
Kaiken tämän informaation hän on vuosien myötä saanut mm. venäläisiltä, saksalaisilta, ruotsalaisilta yms. vaihto-oppilailta.
Hän ei ikinä olisi ottanut suomalaista vaihtaria, kun tietää mitä me ollaan, mutta what can one do? Hänellä on velvollisuuksia, vaikka raskaitakin, järjestöään kohtaan. 17 vuotta elämästään hän on uhrannut tähän toimintaan ilman mitään korvausta -päinvastoin maksumiehenä ollen- mutta one have to do what one have to do, you know?
Muut illallisvieraat olivat tosi vaivautuneen näköisiä. Emäntä ei sitä huomannut, sillä punaviini maistui…. Perheen isä komppasi vaimoansa: isn`t that right John?
Vieressäni istunut pariskunta huomasi, että otin salaa videolle emäntämme vuodatukset ja mies nyökkäsi hyväksyvästi.
Videoni päätyi kuvaavasti lauseeseen: En olisi kyllä uskonut, että suomalaiset ovat näin valkoihoisten näköisiä!
Myöhemmin rouva itki ja parkui ja pyyteli anteeksi. Hän puolusteli, että oli siitä suuttunut kun olimme ruotsalaistytön kanssa puhuneet keskenämme ruotsia ja että hän aavisti, että puhuin pahaa hänestä ja hänen perheestään!!! Me itseasiassa puhuimme mistä päin Ruotsia ja Suomea olemme kotoisin ja missä olemme käyneet toistemme maassa. Ruotsalaistyttö oli viettänyt kesälomia Turun saaristossa ja minä olin kahtena kesänä kesätöissä Ruotsissa.
Rouva halusi pitää uudet kutsut ja selittää sanomisiaan ja julkisesti pyytää anteeksi huonoa käytöstään. Suostuin, mutta vaihdoin silti perhettä, mikä oli rouvalle suuri järkytys.
Kolmas perhe oli AIVAN MAHTAVA! Vaikka olikin edellisen perheen sukulaisista kyse.
Perheen poika tuli pari vuotta myöhemmin Suomeen vaihtariksi ja me muutaman kerran näimmekin. Hänen perhettään oli ”eräs tietty taho” varoittanut, että Suomessa poika käännytetään pakanaksi ja hän unohtaa sivistyneet tavat yms. yms.
Tästä on jo monta monta vuotta.
Suosittelen vaihto-oppilas vuotta kuitenkin lämpimästi. Mutta neuvon myös vaihtamaan perhettä kesken vuoden, jos ihmiskemiat eivät vaan jostain syystä kohtaa.
Ihmisarvoaan ei tarvitse unohtaa eikä syntyperäänsä hävetä!
Itse olin aikanaan vaihtarina USA:ssa tavallisessa työlaisperheessä, joka oli jo yrittänyt erään sveitsiläisvaihtarin kanssa onnistumatta, mutta päätti vielä yrittää. Väitän onnistuneeni vuodessani, koska sen seurauksena host-äitini aloitti 30-vuotisen ”uran” host-äitinä ja aluevalvojana majoittaen 8 kokovuotista ja 28 osa-aikaista vaihto-oppilasta.
Tästä rohkaistuneena ajattelin, että minullakin on kaikki mahdollisuudet onnistua vaihto-oppilaan host-äitinä. Onhan minulla näkemys siitä mitä vaihto-oppilaan asema on, mitä amerikkalaiset ovat ja mitä pitää tehdä, jotta vuosi onnistuu.
Valitsimme amerikkalaispojan, mikä oli virhe. Nyt tiedän, että en koskaan enää edes harkitse toista vaihto-oppilasta. Ja jos ottaisin, en ottaisi liian nuorta enkä ainakaan amerikkalaista. Kuluneiden kuukausien aikana olen jopa haaveillut siitä kiltistä japanilastytöstä, jota emme ainakaan halunneet. Saimme valehtelematta maailman itsekkäimmän ja vaikeimman vaihto-oppilaan, jos häntä edes vaihto-oppilaaksi voi kutsua. Hän kun ei tunnu tietävän edes mitä se tarkoittaa.
Hänen mielestään:
se, minkä kuvan hän amerikkalaisista antaa ei kiinnosta häntä (ei ole maansa lähettiläs);
hänen täytyisi saada tehdä asiat täällä samalla tavalla kuin Amerikassa eli mm. syödä kun huvittaa eli 8-10 kertaa päivässä ja syödä mitä haluaa (mm. lihakeittoa aamiaiseksi);
hänellä on oikeus olla ronkeli ja mm. kieltäytyä syömästä leipää, hedelmiä, maitotaloustuotteita (Suomessa!), koska ei pidä niistä;
hänen ei tarvitse noudattaa host-perheen sääntöjä, hän tekee niinkuin itse haluaa ja vie vaikka kenkänsä yläkerran yöpöydälle;
kaikki säännöt on tehty rikottaviksi, koska ne rajoittavat häntä;
häntä ei saa kontrolloida edes talvipukeutumisen suhteen kun hän haluaa kulkea talvella purjehduskengissä ja ilman takkia tai edes kieltää lähtemästä puuskaiseen myrskytuuleen soutelemaan;
hänen ei tarvitse muuttua, meidän pitää tehdä kompromisseja , jotta hän voi tehdä niinkuin ennenkin;
hänelle pitäisi keksiä tekemistä, mielellään jopa lopettaa työt, jotta ehtisi viihdyttää häntä, vaikka hän on itse ilmoittanut, ettei pidä nähtävyyksien katselusta eikä ole kiinnostunut edes koko suomalaisesta kulttuurista;
hänellä on oikeus ajattaa itseään paikasta toiseen ilman aiempaa sopimusta ja purjehtia aina lämmitettyyn autoon suoraan ilman odotusaikoja;
muiden kuuluu odottaa häntä;
hänen ei tarvitse opiskella suomen kieltä, vaikka järjestö niin vaatii, joten käy kurssilla puhumassa muiden vaihto-oppilaiden kanssa luokan perällä englantia;
koko vuoden tarkoitus – onhan hänen vanhempansa siitä maksaneet – on vain pitää hauskaa.
Pahinta on tuo pohjaton itsekkyys. Pojalta puuttuu täysin kyky ajatella asioita muiden kantilta. En ole koskaan tavannut ketään yhtä itsekästä.
Olen pettynyt järjestön selkärangattomuuteen. Konsultoin omaa host-äitiänikin asiasta ja hän olisi lähettänyt pojan jo aikaa sitten suoraan kotiin siinä vaiheessa kun poika saneli mitä herkkuja hänelle pitää kaupasta tuoda, kun meidän ruoat ei kelpaa. Niin minäkin. Tiedän, että pienemmästäkin on Amerikasta lähetetty takaisin. Suomessa asiaa jahkataan ja annetaan sääntöjen rikkojalle uusia host-perheitä kiusattavaksi. Niin tällekin.
Näen asian niin, että jos poika ei halua omaksua vaihto-oppilasjärjestön omia sääntöjä kuten host-perheen sääntöjen noudattaminen ja host-perheen kunnioittaminen kotiin lähettämisen uhallakaan, ei poika halua olla perheenjäsenkään. Ja jos poika ei ole perheenjäsen, yhdelläkään host-perheellä ei ole velvollisuutta elättää ilmaiseksi hotellivierasta.
Niin usein unohdetaan, että vaihto-oppilasvuosi on kokemus myös host-perheelle. Ei ole reilua, että avaamalla oman kotisi, raivaamalla toiselle paikan perheessä ja kustantamalla tämän ylöspidon saat vain mieliharmia. Vaihto-oppilaat luulevat, että host-perheitä on paljon ja perhettä voi aina vaihtaa kun ensimmäinen mieliharmi tulee, mikä on pelkkää luulottelua. Tällaisten kokemusten myötä perheitä löytyy vielä entistäkin vähemmän.
Edelliseen kommenttiin sen verran, että tuo ruotsin puhuminen oli varmasti viimeinen pisara jo patoutuneissa asioissa. Kun yhteiselämä on kulkenut kaksi hyvää päivää yksi huono päivä -tahtia eli edennyt huonosti kuten meillä eikä millään mitä sanot ole parantavaa vaikutusta kuin päiväksi, alat ahdistua ja stressaantua. Itse sain lopulta fyysisiä oireita pojan vaatimuksista ja käytöksestä ja aloin välttelemään pojan kohtaamista sulkeutumalla omaan huoneeseeni tai keksimällä viikonloppuretkiä ilman perhettä.
Eli vaihto-oppilasvuosi on kaikille upea kokemus, JOS vaihto-oppilas on valmis vaihto-oppilaaksi. On molemmille tahoille väärin, jos vaihto-oppilaalta puuttuu joustavuus ja kiinnostus kohdemaata kohtaan. Oikea vaihto-oppilas täyttää hakemuksensa rehellisesti unohtamatta mainita lääkitsemättömästä ylivilkkaushäiriöstään, selvittää etukäteen edes sen, että host-perhe ei saa yhtään niistä rahoista, jotka vaihto-oppilaan vanhemmat maksavat järjestölle tai mitä kieltä kohdemaassa puhutaan eikä todellakaan nuku ohi valmentavan orientaation.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous