Ihmiset ja suhteet

Valintana lapsettomuus

Teksti: Anna.fi

Valintana lapsettomuusOnko synnyttäminen edelleen naisen tärkein tehtävä? Vai onko se enää vain vanhanaikainen käsitys yhdestä naisen roolista tässä moniarvoisessa maailmassa?  Entä mitä jos joku päättää olla jatkamatta sukua? Ovatko lapsettomuuden valinneet naiset itsekkäitä hedonisteja vai maailman liikakansoitusta pohtivia ekologisteja?

Minkälaista lapsettomuuden valinneiden elämä on nyky-yhteiskunnassa? Lapsettomat naiset sattuvat nimittäin kyseisellä valinnallaan sohaisemaan tiukassa istuvia sukupuolirooleja. Tosiasia on, että monen naisen mielestä nainen ilman lasta on vajaa. Edelleen ja yhä, vaikka elämme vuotta 2007.

Lapsettomuuden valinnutta ei oteta tosissaan

Varsinais-suomalaisella Katilla, 32, on aviomies, omakotitalo ja työpaikka. Eli kaikki on pitkälti kasassa. Vain yksi puuttuu, ja se on poissa paketista aivan tositarkoituksella.

Kati tajusi jo 16-vuotiaana, ettei halua lapsia. Vaivaantumatta Kati ilmoittaa, että hän inhoaa lapsia.

”Siskoni lapset siedän, vaikkakaan emme ole juuri tekemisissä. Jostain syystä siskon lapset osaavat käyttäytyä kunnolla ne hetket kun olemme saman katon alla.”

Mieluiten Kati ei olisi missään tekemisissä lasten kanssa. Jos mahdollista, hän haluaa välttää tilanteita lasten kanssa.

”Aika suuri syy on se, etten siedä melua, eivätkä lapset osaa olla hiljaa.”

Kati ei ymmärrä joidenkin ikäistensä naisten hinkua saada lapsia. Hän myöntää miettineensä, että jos hän joskus sekoaa ja haluaa sittenkin jälkeläisiä, adoptio on ainoa ratkaisu.

”Jos biologia ei anna periksi niin miksi mennä lapsettomuushoitoihin? Tai ainakin hoidot pitäisi kustantaa itse. Miksei lasta voisi adoptoida? Eikö äidinrakkautta voi tuntea muuta kuin omaa lihaa ja verta olevaa lasta kohtaan?”

Kati heittää lisää löylyä: ”Miksi lisääntyä vain koska niin kuuluu tehdä? Haastan ihmiset kyseenalaistamaan tätä pakkoa ja miettimään ihan itse, haluaako lasta todella. Maailmassa on jo nyt liikaa ihmisiä. Kaikille ei nytkään riitä ruokaa, kotia tai puhdasta vettä.”

Kun Kati kertoi 20-vuotiaana kavereilleen, ettei hän halua lapsia, puheita ei otettu tosissaan.

”Johtui varmaan iästänikin. Vasta kun kerroin sterilisaatiostani, kaikki alkoivat viimeinkin uskoa puheisiini.”

”Nykyään lapsettoman naisen on helpompi elää tässä maassa kuin vaikka viisi tai kymmenen vuotta sitten”, Kati uskoo. ”Muutenkin tuntuu, että nykyään vapaaehtoisesti lapsettomia on enemmän, ainakin esimerkiksi internet- ja lehtijuttujen perusteella. Tai sitten lapsettomuuden valinneet ovat viimein tulleet ulos kaapista.”

Nainen on muutakin kuin synnytyskone

Päivi , 28, opiskelee toista akateemista tutkintoa jatkuvien pätkätöiden ja toistuvien työttömyyskausien vuoksi. Ura tai opiskelu ei ole kuitenkaan syy lapsettomuudelle. Ajatus äitiydestä on aina ahdistanut häntä.

”Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta perinteinen perhe-elämä. Kun ajattelen, että minusta tulisi äiti, mahdollisesti vielä työssäkäyvä äiti, tunnen palan kurkussani. Minusta ei ole sellaiseen elämään. Onneksi elän yhteiskunnassa, joka mahdollistaa lapsivapaan elämäntavan.”

Myös Päivin avomies on lapseton, mutta hän ei ole lapsettomuusvalinnastaan ihan varma.

”Voi olla, että hän tulevaisuudessa haluaakin lapsia. Siinä tapauksessa tiemme eroavat.”

Päivi odottaa innolla sterilisaatiopäiväänsä. Esteenä on vielä hänen ikänsä. Päivi toivoo, että terveydenhoitohenkilöstö osaisi silloin suhtautua asiallisesti hänen päätökseen.

”Jos minä odotan sterilisaatiota yhtä innolla, kuin raskaana oleva äiti lastaan, niin eikö se kerro jo jotain tunteen vahvuudesta ja asian varmuudesta?”

Päivi pelkää raskautta hysteerisesti. Kerran hän luuli ehkäisyn pettäneen, jolloin hän joutui paniikkiin.

”Selitin terveydenhoitajalle, etten ikinä halua lapsia. Kyllä hän sen näköisenä minua katsoikin, että luulen hänen ajatelleen, että parempi se niin onkin! Kuukautisten odottelu tuntui ikuisuudelta.”

Päivi ei ole mielestään lapsivihaaja, mutta ei hän lapsista väitä pitävänsäkään.

”Asia on aivan sama kenen tahansa ihmisen kanssa: joko hänestä pitää tai ei. Pidän persoonallisista lapsista, joilla on luonnetta. Osa ihmisistä kutsuu näitä haastaviksi.”

”Eivätkä raskaus tai raskaana olevat naiset ällötä minua, mutta en tunne mitään erityistä tarvetta alkaa hössöttämään asiasta mielipuolisesti”, Päivi lisää.

Päivillä on kummilapsia, joihin on hyvät ja lämpimät välit.

”Yleensä lapset, ihme kyllä, pitävät minusta ja tahtovat seuraani. Mutta jos minulle tyrkätään lapsi yhtäkkiä syliin, en osaa toimia. Koen sen erittäin kiusallisena. Toivoisin, että minulle annettaisiin samalla niiden käyttöohjeet.”

Sukulaiset eivät ota Päivin lapsettomuuspäätöstä tosissaan. Sen vuoksi avopari ei juuri ole tekemisissä heidän kanssaan.

Osa avoparin ystäväpiiristä kunnioittaa lapsettomuuspäätöstä, osa ei.

”Saamme kuulla näitä legendaarisia ’kyllä se mieli siitä vielä muuttuu, kun ikää tulee’ ja ’et sinä voi tietää mitä rakkaus on ennen kuin sinulla on oma lapsi’ -kommentteja.”

Osa Päivin ystävistä myös vihjailee, ettei avopari osaa ottaa vastuuta elämästään, kun lapsia ei ole.

”Olettavat, että hurvittelemme päivät pitkät. Se tuntuu pahalta. He unohtavat, että maksamme tunnollisesti lainaa ja hoidamme muita aikuisuuden velvollisuuksia. Mutta toisaalta, välillä saa sitten kuulla myös siitä, kuinka onnellisia olemme, kun voimme käyttää rahamme ja vapaa-aikamme kuten haluamme.”

Päivi kokee itsensä täysin naiseksi, vaikka häneltä puuttuu äitiys-vietti. ”Nainen on paljon muutakin kuin äiti, synnystyskone, tissit, kohtu ja munasarjat. Silti saan joskus vihjeitä ympäristöltä, etten ole nainen ollenkaan, koska en halua lapsia. Tuntuu, että minusta etsitään merkkejä siitä, että jotakin on varmasti vialla.”

”Ihmiset kysyvät, että miten sitten vanhana. Eihän sinua käy kukaan katsomassa vanhainkodissa.Mielestäni tuollainen perustelu ei ole mitenkään vakavasti otettava perustelu lapsenteolle.”

Kaikilla oikeus omaan valintaan

28-vuotias Asta on tietokoneinsinööri. Hän asuu omistusasunnossa ja on ollut neljä vuotta avoliitossa. Astasta on aina tuntunut, että lapset ovat asia mikä tapahtuu vain muille ihmisille.

”En osaa kuvitellakaan, että minulle tulisi lapsia. Mitä ihmettä minä niillä tekisin? En ole koskaan kokenut minkäänlaista halua tai tarvetta saada lasta. Koko asia ei käy edes mielessä, ellei joku ala siitä kyselemään. En vain tiedä miksi ihmeessä tekisin lapsia, kun ne eivät kiinnosta. Minusta se on järkevää.”

Astan suhtautuminen lapsiin on yhdentekevä. 

”Vauvat ovat yhtä kiinnostavia kuin viherkasvit, paitsi että ne pitävät välillä pahaa ääntä. Ja se on ihan tunneasia. Mieheni puolestaan on tehnyt päätöksen järjellä. Hän ei halua uhrata lapsen vaatimaa aikaa, rahaa ja huomiota.”

Astan mielestä naisia, jotka eivät halua lapsia ei voi aina syyttää huonosta lapsuudesta. Astan äiti oli
kotiäiti ja rakasti lapsiaan yli kaiken.

”Lapsuutemme oli varmasti keskimääräistä onnellisempi. Veljeni ja toiseksi nuorin siskoni haluavat lapsia, mutta nuorimmainen sisko puolestaan ei, joten en usko että lapsuuteni on vaikuttanut päätökseeni.”

”Naiset, joilla on ollut huono lapsuus saattavat haluta tehdä nuorena lapsia juuri siksi, että lopultakin olisi oma perhe ja joku joka rakastaa ehdoitta. Jos huono lapsuus aiheuttaisi sen, ettei halua omia lapsia, niin ihmiset olisivat jo varmasti kuolleet sukupuuttoon.”

”Ehkä minulla onkin ollut niin hyvä lapsuus, etten tarvitse ketään, joka olisi ehdottoman riippuvainen minusta tunteakseni itseni tärkeäksi ja rakastetuksi.”

Asta pohtii argumentteja lasten teon puolesta: ”Muutenhan sitä on itsekäs ja pinnallinen, vanhana yksinäinen ja ojanpohjalla, ei rakasta puolisoaan, jotenkin viallinen ja puutteellinen ja sehän nyt vaan on kaikkien eliömuotojen biologinen tehtävä..”

”Jokainen elää elämänsä kuitenkin niinkuin parhaaksi näkee. En arvostele muiden valintaa tehdä lapsia. Toivon myös, että saan itse olla rauhassa oman valintani kanssa.”

Keskustele vapaaehtoisesta lapsettomuudesta Ellien ”Lapseton elämä”-keskustelupalstalla

Niina Rapo-Puustinen

X